Neoadjuvant therapy and prognostic factors in pancreatic ductal adenocarcinoma

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7646-2
Title: Neoadjuvant therapy and prognostic factors in pancreatic ductal adenocarcinoma
Author: Nurmi, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-12-10
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7646-2
http://hdl.handle.net/10138/336479
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Pancreatic cancer is one of the deadliest cancers, with a dismal 5-year overall survival rate ranging from 2% to 8%. Pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) represents >90% of exocrine pancreatic malignancies and has the poorest survival rate. The dismal survival is due to the aggressive disease nature, frequently advanced disease stage at diagnosis, high recurrence rates, and the lack of effective oncological treatments. Margin-negative resection in combination with oncological treatment is the only curative treatment option. However, only 10% to 20% of the patients appear operable. Preoperative oncological therapy, neoadjuvant therapy, can downstage the disease to resectable and increase the proportion of margin-negative resections. The administration of neoadjuvant therapy has increased during the past decades. However, with inconclusive therapeutic responses, the administration of neoadjuvant therapy is still controversial in terms of patient selection. Inflammation has been reported to play a crucial role in tumor advancement. Systemic inflammation has been studied in various gastrointestinal cancers, and high C-reactive protein (CRP) correlates with a grim prognosis. In addition, local inflammatory markers, as shown by immunohistochemistry, have been widely applied in cancer research. Immunohistochemical stainings give insight into the tumor microenvironment, glandular tissue, expression, and, in this case, effects of neoadjuvant therapy. Investigating the surgical tissue specimen may give information on the treatment effect and help go towards patient-specific treatment options. The studies in this thesis explored the benefits of neoadjuvant therapy and which patients benefit from it. Additionally, the studies examined the relationship between inflammation and pancreatic cancer and searched for possible changes in the tumor and systemic inflammation patterns due to neoadjuvant therapy. Finally, the studies investigated prognostic factors for patients treated with neoadjuvant therapy. These studies found that neoadjuvant therapy is especially beneficial for borderline resectable patients with advanced disease stage and poorly differentiated tumor histology. The survival of borderline resectable patients has increased over the past two decades. Additionally, local immunological expression intensities differ between patients treated with neoadjuvant therapy and those undergoing upfront surgery. Furthermore, a preoperative prognostic score of CRP and CA19-9, a commonly used tumor marker in pancreatic cancer, was created to aid in the preoperative assessment of pancreatic cancer patients. With low preoperative CRP and CA19-9, patients survived multiple times longer than with elevated levels. Additionally, this study discovered that the decrease in CRP and CA19-9 during neoadjuvant therapy predict better postoperative survival.Haimasyöpä on Suomen neljänneksi suurin syöpäkuolemien aiheuttaja huonolla alle 8 % 5-vuotis eloonjäämisennusteella. Suurin osa haiman pahanlaatuisista kasvaimista on duktaalisia adenokarsinoomia, joilla on huonoin ennuste. Suuri kuolleisuus johtuu taudin aggressiivisesta luonteesta, diagnoosihetkellä usein paikallisesti edenneestä taudinkuvasta, metas-taaseista, herkästä uusiutumisesta sekä tehokkaiden hoitojen puuttumisesta. Radikaalileikkaus yhdistettynä onkologiseen hoitoon on ainoa potentiaalisesti parantava hoitomuoto, mutta vain pieni osa diagnosoiduista potilaista on leikkauskelpoisia. Ennen leikkausta annettavalla syöpähoidolla eli neoadjuvanttihoidolla kasvain saadaan parhaassa tapauksessa pienennettyä leikkauskelpoiseksi, jolloin onnistuneiden radikaalileikkauksien määrä kasvaa. Korkean uusiutumisasteen vuoksi haimasyövän on ajateltu olevan systeeminen tauti jo diagnoosivaiheessa, joten neoadjuvanttihoito olisi looginen hoito ennen leikkausta. Potilaiden vaste hoitoon on kuitenkin hyvin vaihteleva ja onkin epäselvää, ketkä potilaista hyötyvät neoadjuvanttihoidosta eniten. Tulehduksen on osoitettu olevan yhteydessä kasvaimen edistymiseen syövässä. Systeemistä tulehdusvastetta on tutkittu muissa ruuansulatus-kanavan syövissä ja korkea C-reaktiivinen proteiini (CRP) on todettu huonon ennusteen merkiksi. Systeemisten tulehdustekijöiden lisäksi kasvainkudoksen immunohistokemiaa hyödynnetään syöpätutkimuksessa. Immunohisto-kemialliset värjäykset antavat tietoa tuumorisoluista, molekyylien kudosilmentymästä ja kasvaimen mikroympäristöstä. Kudosnäytteiden tutkiminen voi antaa laajemman käsityksen hoidon vaikutuksista ja tehosta ja auttaa kohdentamaan potilaan hoitoa paremmin. Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin neoadjuvanttihoidon hyötyjä ja etsittiin potilasryhmiä, jotka parhaiten hyötyisivät neoadjuvanttihoidosta. Lisäksi tarkasteltiin inflammaation ja haimasyövän välistä yhteyttä ja sen vaikutusta ennusteeseen. Tutkimuksessa vertailtiin sekä paikallisen että systeemisen tulehduksen parametrejä neoadjuvanttihoitoa saaneilla sekä hoitamattomilla potilailla. Viimeisenä tavoitteena oli löytää ennusteellisia tekijöitä neoadjuvanttihoidetuille potilaille. Tutkimuksessa todettiin, että erityisesti potilaat, joilla on edennyt taudinkuva ja aggressiivinen kasvaimen biologinen käyttäytyminen, hyötyvät neoadjuvanttihoidosta. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että neoadjuvantti-hoidettujen potilaiden paikallinen immunologinen reaktio eroaa hoitamattomista potilaista. Kolmannessa osatyössä muodostettiin rutiinisti käytettävistä markkereista, CRP:stä ja tuumorimarkkeri CA19-9:stä, ennusteellinen malli, joka erinomaisesti ennustaa leikkauksen jälkeistä elossaoloaikaa. Lisäksi todettiin CRP:n ja CA19-9:n laskun neoadjuvantti-hoidon aikana olevan yhteydessä parempaan ennusteeseen.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Nurmi_Anna_Dissertation_2021.pdf 4.439Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record