Segmental and tonal phonology of Barpak Ghale: Typological, methodological and theoretical perspectives

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7730-8
Title: Segmental and tonal phonology of Barpak Ghale: Typological, methodological and theoretical perspectives
Author: Khadgi, Mari-Sisko
Other contributor: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Languages
Kielentutkimuksen tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i språkforskning
Doctoral Programme in Language Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-12-11
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7730-8
http://hdl.handle.net/10138/336481
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Ghale is a Tibeto-Burman language of Nepal with very little previous research. This dissertation provides a description of the segmental and tonal phonology of Ghale as spoken in the village of Barpak, along with typological, methodological, and theoretical perspectives. This research presents a detailed description of the segmental phonology and a quantified description of tones, using both acoustic measuring and perceptual testing. To provide a holistic picture, the findings are discussed from both comparative and typological perspectives. The findings of the segmental phonology analysis show that Barpak Ghale has twenty-one consonant phonemes and six vowel phonemes. The syllable structure is (C)(L)(G)V(F), and it can be considered complex cross-linguistically. Although these findings are generally compatible with those from studies on related Tamangish languages, it is apparent that the segmental system of Ghale stands out as being more complex. Especially striking is the number of possible word-initial consonant clusters with the approximants /w/, /j/, /ɰ/ and /ɥ/. The findings of the tonal analysis demonstrate that Barpak Ghale has five contrastive tones and that the tone-bearing unit is the morpheme. If the morpheme has more than one syllable, the tone pattern extends across the syllable boundaries, throughout the whole morpheme. Some affixes have their own tone and others do not. A similar word-tone phenomenon has been reported in the related Tamangish and Tibetic languages. In the case of Barpak Ghale, the main cue for distinguishing tones is the fundamental frequency pattern. Two of the lower tones can be pronounced with a voiced word-initial obstruent. Such voicing can be considered a historical residue because, in many Tibeto-Burman languages, the low tones have developed from word-initial voiced consonants. Several of the tonal Tamangish languages have been reported to use breathy phonation as an additional cue on low tone words but, in Barpak Ghale, all the tones are produced with modal phonation. Previous studies have shown that all tonal Tamangish languages have four contrastive tones. This dissertation provides solid evidence that Barpak Ghale contrasts five different tones. Perception test results confirm that listeners can recognize words that form tonal minimal sets with great accuracy when heard in a tonal context. This dissertation also provides insights into tone research methodology, especially for previously understudied languages. The results highlight two important aspects of tones: the relative nature of tones and interspeaker variation. The relativity of tone contrasts has engendered the recommendation that, in tone research, words should be recorded in sentence frames. The results also show vast interspeaker variation among the different tones. Therefore, a further recommendation for tone studies is to use multiple speakers. From a theoretical perspective, this study examines the tone system of Barpak Ghale from the viewpoint of Dispersion Theory (e.g., Liljencrants & Lindblom 1972; Lindblom 1986; 1990). The main principle of Dispersion Theory, maximal (or sufficient) perceptual contrast with minimal articulatory effort, has been considered to be a shaping factor in phonological systems in the languages of the world. Maddieson (1977; 1978; 1979; 1991) has asserted two main claims regarding the principles of tonal dispersion: 1) a larger number of tone levels requires a wider f_0 space than a smaller number; and 2) level tones have more-or-less fixed, constant intervals. The results of this study challenge both of these claims.Ghale on Nepalissa puhuttava tiibetiläis-burmalainen kieli ja sitä on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän. Tässä väitöskirjassa tehdään seikkaperäinen analyysi Barpakin kylässä puhuttavan ghalen kielen fonologiasta eli sen äänteistä ja sävelkorkeuseroista. Aihetta käsitellään myös kielitypologisesta, metodologisesta ja teoreettisesta näkökulmasta. Tämä väitöstutkimus osoittaa, että ghalen kielessä on 21 konsonanttia ja kuusi vokaalia. Vaikka ghalen kielen äännejärjestelmä on hyvin samankaltainen läheisten sukukielten kanssa, se on kuitenkin monimutkaisempi, erityisesti sananalkuisten konsonanttiyhdistelmien osalta. Tämä väitöstutkimus osoittaa lisäksi, että ghalen kielessä käytetään viittä eri äänenkorkeutta, jotka saavat aikaan muutoksen sanan merkityksessä. Äänenkorkeuksista kolme on tasaista, yksi nouseva ja yksi laskeva. Useimmissa sukukielissä käytetään neljää eri äänenkorkeutta, joten tämänkin osalta ghalen kieltä voidaan pitää monimutkaisempana. Sukukielten osalta on myös raportoitu henkäyssoinnillisuuden käyttöä tehostamassa eri sävelkorkeuksien erottumista, mutta ghalen kielessä vastaavaa piirrettä ei ole havaittavissa. Tämä tutkimus osoittaa monella tavalla, miten viisi sävelkorkeutta poikkeavat toisistaan ja että niitä käytetään eri sanojen merkitysten erottamiseen. Tutkimusmenetelminä on käytetty perustaajuusarvojen akustisia mittauksia sekä kuuntelutestejä. Testien tulokset osoittavat, että kuulijat pystyvät erottamaan kaikki viisi eri sävelkorkeutta ongelmitta. Väitöskirjassa pohditaan myös vähemmän tutkittujen sävelkorkeuskielien tutkimuksessa käytettävien menetelmien periaatteita ja käytäntöjä. Sävelkorkeuksien suhteellisuuden vuoksi on tärkeää, että kontrastoivat sanat äänitetään yhdenmukaisissa lauseissa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että eri puhujat tuottavat sävelkorkeuserot hyvin eri tavalla, ja tämän vuoksi on tärkeää kerätä aineistoa useilta eri puhujilta. Teoreettisesta näkökulmasta katsottuna ghalen kielen sävelkorkeuserot tarjoavat mielenkiintoisia uusia näkökulmia fonologiassa esitettyyn hajontateoriaan (engl. Dispersion Theory, Liljencrants & Lindblom 1972; Lindblom 1986; 1990). Hajontateorian pääperiaate on, että kielten äännejärjestelmät pyrkivät mahdollisimman suuriin havaittaviin eroihin mahdollisimman pienellä ääntöelinten ponnistelulla. Maddieson (1977; 1978; 1979; 1991) on esittänyt seuraavat kaksi pääväitettä liittyen sävelkorkeuksien hajontateoriaan: 1) suurempi määrä sävelkorkeuksia vaatii laajemman äänialan kuin pienempi määrä, ja 2) tasaisten sävelkorkeuksien välillä on aina suurin piirtein samankokoinen väli perustaajuuden arvoissa. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin kyseenalaistavat molemmat näistä väitteistä.
Subject: kielitiede, fonetiikka
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Khadgi_Mari-Sisko_Dissertation_2021.pdf 7.921Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record