Minor salivary gland adenoid cystic carcinoma : diagnostic and prognostic factors and treatment outcome

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7681-3
Title: Minor salivary gland adenoid cystic carcinoma : diagnostic and prognostic factors and treatment outcome
Author: Laine, Hanna
Contributor organization: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of pathology
Doctoral Program in Clinical Research
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Kliininen tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, medicinska fakulteten
Doktorandprogrammet i klinisk forskning
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-12-17
Language: eng
Belongs to series: URN:ISSN:2342-317X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7681-3
http://hdl.handle.net/10138/336832
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Salivary gland cancer (SGC) comprises less than 5% of head and neck malignancies. Adenoid cystic carcinoma (ACC) is denoted as the second most common SGC worldwide. In Finland, ACC is the most common histological subtype according to a nationwide study. ACC is a slow-growing neoplasm and has a tendency for perineural invasion. ACC shows three distinct histological growth patterns: cribriform, tubular, and solid. Surgery is the pivotal treatment modality, but treatment is modified according to tumor site, biological aggressiveness, and stage of the disease, which is determined according to the Union for International Cancer Control (UICC) Tumor-Node-Metastasis (TNM) classification. Postoperative radiotherapy is recommended for all patients, but chemotherapy is used mainly for inoperable, recurrent, or metastatic disease. Recurrencies affect approximately 50% of patients. Especially local and distant recurrent tumors are fairly common, with distant metastasis being more frequent and lungs the most common site. ACC has a good 5-year disease-specific survival (76-88%), but the 10-year survival (34-67%) is clearly worse. Prognostic factors affecting survival are tumor site, TNM classification, histology, surgical margin status, and distant metastasis. In this thesis, the goal was to collect all patient data and tumor samples of the minor salivary gland ACC patients diagnosed between years 1974 and 2012 in the Helsinki University Hospital area. Patient and tumor characteristics, treatment, outcome, and their associations were studied. To evaluate the viral role in ACC samples, the presence of three polyomaviruses were assessed genotyping of 24 human papillomaviruses (HPV) was performed. Furthermore, by immunohistochemistry matrix metalloproteinase (MMP)-7, -8, -9, -15, and -25 and antizyme inhibitor (AZIN) 1 and 2 in ACC were studied. The most common tumor site was the palate. Of patients, 94% were treated with curative intent. Moreover, 53% of patients suffered from recurrent ACC of which 36% were local, 12% regional, and 52% distant. Almost all distant metastases appeared within 10 years. The 5- and 10-year overall survival and disease-specific survival were 70% and 79%, and 42% and 52%, respectively. Stage I ACC patients had better survival than patients with higher stages (II-IV). Of interest, John Cunningham polyomavirus (JCPyV) DNA was found in 10% of the tumor samples. In the immunohistochemical studies on MMPs, abundant MMP-7 and -25 were associated with better survival. High tumorous MMP-9 associated with advanced stage and high MMP-15 immunoexpression with poorer survival. Intriguingly, abundant MMP-9 immunoexpression in inflammatory cells in the vicinity of ACC and in luminal material of pseudocysts of ACC associated with better survival and fewer local recurrent tumors. Immunoexpression of AZIN2 was abundant in well-differentiated tumor tissue (cribriform and tubular), but in the solid pattern the expression was negative or mild. AZIN2 immunoexpression associated with better survival. To conclude, these results show that especially stage II ACC should be considered as advanced disease and patients would benefit from more aggressive treatment. Follow-up time should be prolonged for at least ten years. JCPyV could participate in the pathogenesis of a small proportion of ACC. MMPs could participate in ACC carcinogenesis by tissue modulation, activating different signaling pathways, and by immunomodulation. MMP-7, -9, -15, and -25 are related to prognostic factors. High AZIN2 immunoexpression in well-differentiated ACC could be related to a functioning vesicle transport system of tumor cells that no longer exists in poorly differentiated ACC tissue. AZIN2 could be a prognostic factor for better survival of ACC patients.Pään ja kaulan alueen syövistä alle 5 % on sylkirauhassyöpiä, joista adenokystinen karsinooma (ACC) on Suomessa yleisin tyyppi. Kirurginen hoito ja sädehoito räätälöidään potilaskohtaisesti kasvaimen paikan, arvioidun biologisen aggressiivisuuden sekä kasvaimen edenneisyysasteen (stage I-IV) mukaan. Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin pienten sylkirauhasten ACC:n potilaskohorttia vuosien 1974-2012 ajalta Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta. Potilaiden hoito-, seuranta -ja kasvaintiedot kerättiin ja näiden välisiä yhteyksiä tutkittiin tilastollisesti. Kasvainnäytteistä määritettiin kolmen polyoomavirustyypin esiintyminen ja lisäksi tehtiin 24:n ihmisen papilloomaviruksen tyypitys. Immunohistokemiallisesti tutkittiin matriksin metalloproteinaaseja (MMP) -7, -8, -9, -15 -ja 25 ja antizyme estäjiä (AZIN1 ja -2). Pienten sylkirauhasten ACC esiintyi yleisimmin suulaessa. Stage I ACC potilaat selviytyivät paremmin verrattuna stage II-IV potilaisiin. Sairaus uusiutui 53 %:lla potilaista yleisimmin keuhkoetäpesäkkeinä 10 vuoden seurantajakson aikana. Viisi -ja kymmenenvuotis tautikohtainen selviytyminen oli 79 ja 52 %. John Cunningham polyoomavirusta esiintyi 10 %:ssa ACC-näytteitä. Immunohistokemiallisissa tutkimuksissa sekä runsas MMP-7 että -25 värjääntyminen yhdistyi parempaan selviytymiseen. MMP-9 ilmentyminen kasvainsoluissa yhdistyi taudin levinneisyyteen ja MMP-15 heikompaan selviytymiseen. Yllättäen tulehdussolujen ja ACC:n luminaalisten pseudokysta-alueiden runsas MMP-9 immunovärjäytyminen yhdistyi sekä parempaan selviytymiseen että vähäisempään määrään paikallisia uusiutumia. AZIN2 immunovärjäytyvyys yhdistyi parempaan ennusteeseen. Tulosten mukaan ACC esiintyy yleisimmin suuontelon alueella suulaessa. Stage II ACC:n käyttäytyminen lähentelee pidemmälle edenneitä kasvaimia ja potilaat hyötyvät tehokkaammasta hoidosta. ACC:n kliinisen seurannan tulee olla ainakin 10 vuotta etäpesäkkeiden havaitsemiseksi. Virukset voivat olla osallisia ACC:n kehittymiseen. MMP:t pystyvät osallistumaan ACC:n kehitykseen muokkaamalla kudoksia ja paikallista puolustusvastetta sekä aktivoimalla signaalireittejä. AZIN2 värjääntyvyyttä voitaisiin mahdollisesti käyttää ennustemerkkinä ACC-potilaiden paremmasta selviytymisestä.
Subject: patologia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
laine_hanna_dissertation_2021.pdf 5.834Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record