Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Tekniikan poeettisuus nykytaiteessa: Teoksen, todellisuuden ja inhimillisen kokemuksen välisiä saumakohtia

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
Gradu_LauraKokkonen.pdf 14.92Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://hdl.handle.net/10138/33958
Vie RefWorksiin
Title: Tekniikan poeettisuus nykytaiteessa: Teoksen, todellisuuden ja inhimillisen kokemuksen välisiä saumakohtia
Author: Kokkonen, Laura
Contributor: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
Thesis level:
Abstract: Tutkielmassa tarkastellaan nykytaideteoksia, joissa on käytetty luonnontieteeseen perustuvia tekniikoita tai tutkittu
luonnontieteellisiä selitysmalleja. Tutkimuskohteena on tekniikan merkitys ontologisessa välitilassa taideteoksen,
todellisuuden ja ihmisen kokemuksen saumakohtana. Tutkielmassa kysytään, millaisia merkityksiä tekniikalla ja
luonnontieteen menetelmillä voi erityyppisissä nykytaiteen teoksissa olla. Samalla pohditaan erilaisten
representaatioon liittyvien käsitteiden näkökulmasta, millainen on tekniikan ja todellisuuden suhde taiteessa.
Aineistona on suomalaisten, yhä aktiivisten taiteilijoiden teoksia. Tutkielmassa käsitellään mediataiteilija Terike
Haapojan (s. 1974), valokuvataiteilija Sanna Kanniston (s. 1974) ja installaatioita tekevän taiteilijaparin Tommi
Grönlundin (s. 1967) ja Petteri Nisusen (s. 1962) teoksia. Taiteilijoiden tuotantoa tarkastellaan laaja-alaisesti
tutkimusaiheen kannalta rajatusta näkökulmasta. Mukana on teosesimerkkejä vuosilta 1993–2012.
Tutkielman keskeisen teoriataustan muodostavat Martin Heideggerin tekniikanfilosofia, tieteensosiologi Bruno
Latourin käsitteet ja ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailan luontoa käsittelevät tekstit. Näkökulmat avaavat
tutkimuskysymystä eri suunnista, jolloin käsiteltyjen teosten lähtökohdista muodostuu monipuolinen kuva.
Tutkielmassa todetaan, että Heideggerin ontologiaa soveltamalla, postmodernista konstruktionismista tietoisena
voidaan löytää uusia lähestymistapoja tekniikan ja nykytaiteen suhteeseen.
Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että luonnontiede on aineistona olevissa teoksissa luonnontiedettä ja tekniikka
tekniikkaa vain pintapuolisesti, koska luonnontieteen tekniikat kohtaavat teoksissa todellisuuden poeettisesti eli
fenomenologian ja taiteen tavoin, eivät niinkään tieteen tavoin. Tutkimuksessa siis todetaan, että tekniikan ja
luonnontieteen ontologinen perusta on erilainen taiteessa kuin niiden alkuperäisissä käyttötarkoituksissa.
Samalla käsitellään tieteen ja taiteen representaatioiden eroja ja todetaan, että jälkistrukturalistinen käsitys
representaatiosta keskeisenä taideteoksen rakentumisen tapana ei yksiselitteisesti sovellu esimerkkiteosten
tarkasteluun. Sen sijaan teokset on palautettavissa heideggerilaiseen ontologiaan ja poeettiseen
maailmassaolemiseen. Taide myös mahdollistaa vapaan ja poeettisen suhteen tekniikkaan, joka on Heideggerin
mukaan modernin tekniikan myötä jäänyt varjoon.
Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu tekniikan ja nykytaiteen välistä suhdetta. Tämän tutkielman kaksi keskeistä
havaintoa ovat, että taiteessa tekniikka ei ole ontologiselta maailmasuhteeltaan varsinaisesti tekniikkaa eikä
luonnontiede luonnontiedettä. Toinen havainto on, että taide palauttaa tekniikkaan poeettisuuden mahdollisuuden.
Nämä havainnot myös liittyvät tiiviisti toisiinsa, koska nimenomaan tekniikan poeettisuus taideteoksessa erottaa
sen alkuperäisestä merkityksestään.
URI: http://hdl.handle.net/10138/33958
Date: 2012-06-05
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account