Building the Bridge in Interaction : Receptive Multilingualism among Finnish and Estonian Speakers

Abstract

This study investigates receptive multilingualism (RM) among speakers of Finnish and Estonian. Receptive multilingualism refers to interaction in which participants employ a different language from their interlocutors. Mutual understanding in such interaction can be based on mutual intelligibility of the languages, on language acquisition, or on both. Using the methods of linguistic ethnography and conversation analysis, this research focused on the boundary practices of two communities of practice, a Finnish student organization and its Estonian friendship organization. In the studied setting, receptive multilingualism has a special status, defined by a language policy.

Triangulation of different kinds of data (conversation data, survey data, field notes and electronic correspondence data) revealed that the language choices in the cross-organizational interaction were a result of a combination of factors: the language skills of the participants, the situation, the number of participants, and different interpretations of the official language policy and its applicability. In the studied context, RM had emblematic value, especially in contexts labeled as “official”. However, to ensure mutual understanding English as a lingua franca was often considered the most effective choice.

In the naturally occurring conversations, Finnish-Estonian RM was chosen mostly in multiparty interaction among speakers with asymmetric language skills. In such interaction, the similarity of Finnish and Estonian provided a basis for reaching mutual understanding, but the participants oriented to the languages as mutually intelligible only to a certain degree. That showed in the data 1) as explicit comments on the possibly exclusive nature of using one of the cognate languages, 2) as frequent negotiations of meaning, 3) in how access to the ongoing talk was facilitated, for instance by different kinds of translatory activities, and 4) in how the asymmetric access was made visible and handled by bilingual punning.

Speech in the cognate language could be intelligible to the participants due to online recognition of the lexical and grammatical similarities between the languages. Furthermore, the mere awareness of the existence of similarities and even sporadic knowledge about the linguistic equivalences served as an interactional resource. This was apparent in the data 1) in the way that the participants created shared code that mixed the (assumed) resources of Finnish and Estonian, and 2) in how the participants engaged in sharing and co-constructing linguistic knowledge by making bilingual puns. The conversation data also showed that the Finnish-Estonian RM interactions served as a locus of (incidental) language learning.

Tutkimuksessa tarkastellaan reseptiivistä monikielisyyttä suomen- ja vironpuhujien välisessä vuorovaikutuksessa. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa eri kielitaustaiset osallistujat käyttävät eri kieliä. Toisen kielen ymmärtäminen voi perustua kielten samankaltaisuuteen, jonkinlaiseen toisen kielen hallintaan tai näiden yhdistelmään. Läheisinä sukukielinä viro ja suomi ovat jossain määrin keskenään ymmärrettäviä. Tutkimuksessa tarkastellaankin sitä, miten yhteinen ymmärrys toisaalta rakentuu kielten samankaltaisuutta resurssina hyödyntäen ja miten se toisaalta syntyy vuorovaikutuksessa, jonka osallistujat osaavat vuorovaikutuksen kieliä eri määriä.

Tutkimuksen metodeina ovat lingvistinen etnografia ja keskustelunanalyysi. Monikielisiä kielikäytänteitä tarkastellaan suomalaisen opiskelijajärjestön ja sen virolaisen ystävyysjärjestön jäsenten välisessä kanssakäymisessä. Järjestöjen kielikäytänteissä reseptiivisellä monikielisyydellä on ystävyyssopimuksen perusteella erityinen asema.

Eri aineistotyyppien (keskustelu-, kyselytutkimus- ja sähköisen kirjeenvaihdon aineisto sekä kenttämuistiinpanot) triangulaatio osoitti, että kielivalintoihin vaikutti joukko erilaisia tekijöitä: osallistujien määrä, heidän kielitaitonsa, vuorovaikutustilanne sekä osallistujien tulkinnat järjestöjen kielipolitiikasta ja sen sovellettavuudesta käytäntöön. Tarkastellussa yhteisössä reseptiivisellä monikielisyydellä nähtiin symbolista arvoa erityisesti “viralliseksi” määritellyissä tilanteissa. Englantia pidettiin kuitenkin usein tehokkaimpana kielivalintana.

Arkikeskusteluista koostuvassa aineistossa reseptiivistä monikielisyyttä hyödynnettiin ennen kaikkea sellaisessa monenkeskisessä vuorovaikutuksessa, jonka osallistujilla oli epäsymmetriset kielelliset repertuaarit. Tutkimuksessa osoitetaan, etteivät osallistujat pitäneet sukukielen ymmärtämistä itsestäänselvyytenä. Se näkyi 1) kommentteina jommankumman sukukielen puhumisesta eksklusiivisena kielivalintana, 2) usein toistuvina merkitysneuvotteluina, 3) osallistumisen fasilitointina esimerkiksi kääntämistoiminnoin sekä 4) kielipeleissä, joiden avulla epäsymmetristä pääsyä keskustelun kieliin käsiteltiin.

Sukukielinen puhe saattoi kuitenkin olla ymmärrettävää kielten samankaltaisten piirteiden läpinäkyvyyden vuoksi. Osallistujat käyttivät myös luovasti hyväkseen sukukieltä ja kieltenvälistä suhdetta koskevaa tietämystään. Tietämys tuli näkyväksi 1) vuoroissa, joissa osallistujat yhdistelivät kielten (oletettuja) resursseja, sekä siinä, 2) miten osallistujat jakoivat ja rakensivat kielitietämystään kielellisen leikittelyn sekvensseissä.