Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8034-6
Julkaisun nimi: Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses
Tekijä: Tuomola, Kati
Tekijän organisaatio: University of Helsinki, Faculty of Veterinary Sciences
Doctoral Programme in Clinical Veterinary Medicine
Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta
Kliinisen eläinlääketieteen tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, veterinärmedicinska fakulteten
Doktorandprogrammet i klinisk veterinärmedicin
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2022-05-06
Kieli: eng
Kuuluu julkaisusarjaan: URN:ISSN:2342–317X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8034-6
http://hdl.handle.net/10138/342111
Opinnäytteen taso: Artikkeliväitöskirja
Tiivistelmä: Bit-related oral lesions are a common and painful welfare issue in horses. Even though horses have been ridden and driven with a bit and bridle for 6000 years and bit sores have been described already in the 19th century in the veterinary literature, scientific reports on bit-related lesions and their risk factors in horses remain scarce. The aim of this thesis was to (i) determine the occurrence of oral lesions in the bit area in Finnish trotters and event horses after competitions, (ii) create a scoring system for oral lesions in the bit area and demonstrate different lesion types and locations with photographs, (iii) investigate risk factors for bit-related lesions in trotters and event horses, (iv) further investigate different stakeholders’ attitudes towards bit-related lesions in trotters. The rostral part of the mouth of 469 horses (261 trotters, 208 event horses) was examined systematically after a competition. Trotters were examined in 10 racing events in 2017 and event horses in 8 competition events in 2018–2019. Many horses had multiple lesions, and therefore, a lesion scoring system was created in which points were given to each lesion depending on its size, type (bruise or wound), and depth (superficial or deep). Points for each lesion were summed such that each horse received a total lesion score that reflected the overall lesion status. No acute lesions were found in 42 trotters (16%), and lesion status was mild in 55 trotters (21%), moderate in 113 trotters (43%), and severe in 51 trotters (20%). In event horses, no lesions were found in 99 horses (48%), and lesion status was mild in 45 (22%), moderate in 55 (26%), and severe in 9 horses (4%). The most common lesion location was the inner lip commissure. Lesions were also found in the bars of the mandible in front of the first lower cheek tooth, in the buccal area near the first upper cheek tooth, and in the outer lip commissures. Only a few horses had mild lesions involving the tongue and one horse in the hard palate. Although 109 event horses and 219 trotters had oral lesions in the bit area, none of the event horses and only six trotters showed external mouth bleeding. Additionally, one event horse and 26 trotters had blood inside the mouth or on the bit when it was removed from the mouth. Associations between a horse’s moderate-severe oral lesion status and potential risk factors were analyzed with multivariable logistic regression analysis. The association between bit type and lesion location was examined with Fisher’s exact test. Risk factors for moderate-severe oral lesion status in trotters were the use of a Crescendo bit, a mullen mouth regulator bit, or an unjointed plastic bit (model Happy Mouth) and female sex (mare). In event horses, the risk factors were thin (10–13 mm) and thick (18–22 mm) bits, female sex (mare), and other than pony breed. In both disciplines, unjointed bits were associated with lesions in the bars of the mandible. Single-jointed snaffle bits were the most common bit type in trotters and the least associated with moderate-severe lesions. In event horses, double-jointed 14–17 mm bits were most common. Bit thickness of 14–17 mm was the least associated with moderate-severe lesion status. However, these results may at least partly reflect driveability or rideability issues, and thus, rein tension differences because drivers/riders may change to distinctive bit designs if they have difficulty eliciting an appropriate response with rein cues. In the pilot questionnaire study, imaginary scenarios and photographs of lesions from horses’ mouths were presented to different stakeholders (veterinarians and race veterinary assistants, trainers, and others). They were asked in multiple choice questionnaires whether they allow the horse to start in the race, stipulate a health certificate before the next race, or remove the horse from the race. The association between stakeholder groups and their answers was examined with the Pearson Chi-square test. The results of this study indicated differences in attitudes towards bit-related lesions between stakeholder groups but also within a stakeholder group. This might reflect differences in conflicts of interests, moral values, empathy, or over-exposure to oral lesions. Not removing horses with severe oral lesions from the race may compromise horse welfare and society’s trust in the surveillance system. In this study, oral lesions in the bit area were common after a competition, although only few horses showed external bleeding. Oral examination and an oral lesion scoring system with an assistant recording the findings were suitable for field conditions and horses seemed to tolerate the examination well. Even though changing the bit to the bits least associated with lesions may be beneficial, horses with oral lesions might benefit from training modifications. Given the higher risk observed for mares in this study, mare oral health warrants special attention. Results of this thesis encourage adopting bit area monitoring as a new routine by horse handlers and as a welfare measure by competition organizers in order to minimize pain and negative experiences by early diagnosis and treatment of mouth lesions.Kuolaimiin liittyvät suuvauriot hevosilla ovat kivulias ja yleinen hevosten hyvinvointiongelma. Kuolaimia on käytetty hevosilla lähes 6000 vuotta. Suuvaurioita on kuvattu eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa jo 1800-luvulla, silti tieteellinen kirjallisuus kuolaimiin liittyvistä suuvaurioista ja niiden riskitekijöistä on edelleen vähäistä. Tämä väitöskirjan tavoitteena oli (i) selvittää kuolaimen vaikutusalueen suuvaurioiden yleisyyttä suomalaisilla ravi- ja kenttäratsastushevosilla kilpailun jälkeen, (ii) luoda vaurioiden pisteytysjärjestelmä ja havainnollistaa vauriotyyppejä ja -paikkoja valokuvin (iii) selvittää suuvaurioiden riskitekijöitä, sekä (iv) selvittää eri sidosryhmien asenteita ravihevosten suuvaurioihin (aikaisemmin julkaisematon pilottitutkimus). Suun etuosa tutkittiin systemaattisesti kilpailun jälkeen 469 hevoselta (261 ravuria ja 208 kenttäratsua). Ravihevoset tutkittiin kymmenessä kilpailutapahtumassa 2017 ja kenttäratsut kahdeksassa kilpailutapahtumassa vuosina 2018–2019. Koska monilla hevosilla oli useita vaurioita, luotiin pisteytysjärjestelmä, jossa kaikki vauriot pisteytettiin niiden koon, tyypin (mustelma tai haava) ja syvyyden (pinnallinen tai syvä) mukaan. Pisteet laskettiin yhteen siten, että jokainen hevonen sai kokonaisvauriopisteen, joka kuvasti kuolainalueen vauriotilannetta. Akuutteja suuvaurioita ei havaittu 42 ravurilla (16 %), lievä vauriostatus oli 55:llä (21 %), kohtalainen 113:a (43 %) ja vakava 51 hevosella (20 %). Kenttähevosista 99:llä ei ollut vaurioita (48 %), lievä vauriostatus oli 45:llä (22 %), kohtalainen 55:llä (26 %) ja vakava yhdeksällä (4 %) hevosella. Tavallisin vauriopaikka oli suupielen sisäpuoli. Muita olivat hammasloma ensimmäisen alaposkihampaan edessä, posken etuosa ensimmäisen yläposkihampaan edessä ja suupielen ulkopuoli. Vain muutama vaurio todettiin kielessä ja yksi vaurio kitalaessa. Vaurioita oli 109 kenttähevosella ja 219 ravurilla. Silti yhdelläkään kenttähevosella ja ravureista vain kuudella oli suun ulkoista verenvuotoa. Kuitenkin yhdellä kenttähevosella ja 26 ravurilla oli verta suun sisällä tai kuolaimessa, kun kuolain poistettiin suusta. Mahdollisten riskitekijöiden yhteys hevosen kohtalaiseen tai vakavaan suuvauriostatukseen tutkittiin monimuuttujanalyysillä (logistinen regressioanalyysi). Kuolaintyypin ja vauriopaikan yhteys tutkittiin Fisherin tarkalla testillä. Ravureilla kohtalaisten tai vakavien suuvaurioiden riskitekijöiksi todettiin Crescendo- kuolain, suora puoltajankuolain ja suora muovikuolain (ns. Happy Mouth -malli) ja tamma sukupuoli. Kenttäratsuilla riskitekijöitä olivat ohuet (10–13 mm) ja paksut (18–22 mm) kuolaimet, tamma sukupuoli ja muu kuin ponirotu. Molemmissa lajeissa suorat kuolaimet olivat yhteydessä hammasloman vaurioihin. Yksinivelinen ravikuolain oli yleisin kuolaintyyppi ravureilla ja se oli heikoiten yhteydessä kohtalaiseen tai vakavaan suuvauriostatukseen. Kenttähevosilla yleisin kuolain oli 14–17 mm paksu kolmipalakuolain. Tämä kuolaimen paksuus oli heikoiten yhteydessä kohtalaiseen tai vakavaan suuvaurio statukseen. On kuitenkin mahdollista, että tulokset ainakin osittain kuvastavat ajettavuus- tai ratsastettavuusongelmia ja siten ohjaspaineiden eroja, koska ratkaisua ongelmiin saatetaan etsiä vaihtamalla kuolaintyyppiä. Pilottikyselytutkimuksessa esitettiin kuvitteellisia tilanteita eri sidosryhmille (eläinlääkärit ja kilpailueläinlääkärin avustajat, valmentajat ja muu sidosryhmä) ja näytettiin valokuvia hevosten suusta, jossa oli vaurio kuolaimen vaikutusalueella. Vastaajia pyydettiin vastaamaan muovivalintakysymyksiin, jossa heiltä kysyttiin sallisivatko he hevosen kilpailla, pitäisikö hevoselle määrätä terveystarkastus ennen seuraavaa kilpailuun ilmoittamista vai pitäisikö hevonen poistaa kilpailusta. Sidosryhmien yhteys vastausvaihtoehtoihin tutkittiin Pearsonin khiin neliö -testillä. Kyselytutkimus antoi viitteitä, että ravureiden suuvaurioihin suhtautumisessa oli eroja sidosryhmien välillä, mutta myös sidosryhmien sisällä. Tämä saattaa heijastaa eroja eturistiriidoissa, moraalisissa arvoissa, empatiassa tai liiallisessa altistumisessa suun vaurioille. Yhteiskunnan luottamus valvontajärjestelmään voi vaarantua, jos hevosia, joilla on vakavia suun vaurioita, ei poisteta kilpailusta. Tässä tutkimuksessa hevosten kuolaimiin liittyvät suuvauriot olivat yleisiä, vaikka ulkoista verenvuotoa ei ollut havaittavissa kuin muutamalla hevosella. Suututkimus ja vaurioiden pisteytysjärjestelmä ja avustajan käyttö havaintojen kirjaamiseen, soveltuivat hyvin kenttäolosuhteisiin. Kuolaimen vaihtaminen vähiten vaurioihin yhteydessä oleviin malleihin saattaa olla hyödyllistä, mutta hevonen, jolla suuvauriota havaitaan, voisi hyötyä muutoksista valmennuskäytänteissä. Tammojen suun terveyteen on kiinnitettävä korostetusti huomiota, koska tammoilla todettiin suurempi suuvaurioriski. Hevosten kanssa toimiville ja kilpailujen järjestäjille suositellaan suutarkastuksia uudeksi vakiintuneeksi käytännöksi, koska eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää minimoida kipu ja negatiiviset kokemukset sekä pyrkiä estämään tai vähintäänkin varhain diagnosoimaan ja hoitamaan mahdolliset vauriot.
Avainsanat: eläinlääketiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
tuomola_kati_dissertation_2022.pdf 10.81MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot