Kalojen ylisiirtojen riskit ja riskinhallinnan kehittäminen

Visa fullständig post



Permalänk

http://hdl.handle.net/10138/342639
Titel: Kalojen ylisiirtojen riskit ja riskinhallinnan kehittäminen
Författare: Uusitalo, Maria; Heinimaa, Petri; Rask, Marjukka; Eriksson-Kallio, Anna Maria; Holopainen, Riikka; Viljamaa-Dirks, Satu; Lyytikäinen, Tapani
Utgivare: Ruokavirasto
Datum: 2022-04
Språk: fi
Tillhör serie: Ruokaviraston tutkimuksia 2/2022
ISBN: 978-952-358-035-0
ISSN: 2490-1180
Permanenta länken (URI): http://hdl.handle.net/10138/342639
Abstrakt: Kalojen ylisiirrot ovat yksi kalataloudellinen hoitotoimenpide vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Ylisiirrossa emokaloja siirretään jokeen: nousuesteen alapuolelta yläpuolisiin vesistöihin, jotta ne pääsevät lisääntymisalueilleen. Projektissa laadittiin riskiprofiili, jossa kuvataan ylisiirtoprosessi kolmella joella (Kemijoki, IIjoki ja Oulujoki) ja tarkasteluun valittujen kalatautien (IHN, IPN, ISA, SAV ja VHS) leviämisriskiin liittyviä seikkoja ylisiirroissa käytettyjen lajien (lohi, taimen, nahkiainen) osalta. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan prosessiin liittyvät riskitekijät ja riskinhallintakeinot. Merestä sisävesistöihin tehtävät ylisiirrot ovat riippuvaisia tautitilanteesta - tällä hetkellä ylisiirrot ovat luvanvaraisia. Lohi ja meritaimen tekevät pitkän syönnösvaelluksen, minkä aikana ne voivat kohdata luonnossa esiintyviä tauteja. Lohen syönnösvaellus ulottuu pidemmälle ja se voi kohdata tauteja laajemmalla alueella kuin meritaimen, joka vaeltaa lähellä rannikkoa. Jos kala sairastuu syönnösvaelluksen aikana, sen kyky palata takaisin jokeen alenee mm. uimiskyvyn heikkenemisen vuoksi. On kuitenkin mahdollista, että jokisuuhun palaa syönnösvaellukselta kala, joka voi tartuttaa tauteja muihin kaloihin. Palaavalla kalalla ei välttämättä ole ulkoisia merkkejä kantamastaan viruksesta. Arvioinnissa mukana olleiden jokien ylisiirroissa piilevä tautiriski vaikuttaa suhteellisen pieneltä, koska kalatautiseurantaa on tehty jo pitkään eikä tautilöydöksiä ole ilmennyt. Itämeri on kuitenkin avoin järjestelmä ja uusia tauteja voi tulla Itämereen niin luonnonkalojen liikkeiden kuin kalanviljelyn kautta. Nykyiset seurantamäärät kestävät suhteellisen hyvin myös tämän tekijän tuoman epävarmuuden tautien esiintyvyyteen. Jos seuranta lopetetaan, varmuus tautivapaudesta ryhtyy alenemaan. Niinpä seurantaa ei kannata lopettaa edes näiden jokien osalta. Jotta kalatautautiriski ja sen mahdolliset muutokset tunnetaan, kalatautinäytteiden säännöllinen ottaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näytteeksi tulee toimittaa sairaiden yksilöiden lisäksi ulkoisesti terveen näköisiä kaloja, koska virustaudit eivät välttämättä näy ulkoisesti. Myös jokisuilla, niissä vesistöissä, joissa vasta suunnitellaan ylisiirtoja, tulisi tehdä ennakkoon kalatautiseurantaa.
Subject: kalojen ylisiirrot
tautiriskien tunnistus
ylisiirtoprosessi
riskinhallintakeinot
Subject (ysa): kalatalous
vaelluskalat
kalakantojen hoito
kalataudit
riskienhallinta
Licens: CC BY-ND 4.0


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska
Ruokaviraston_tutkimuksia_2_2022.pdf 4.671Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post