Kalojen ylisiirtojen riskit ja riskinhallinnan kehittäminen

Show simple item record

dc.contributor.author Uusitalo, Maria
dc.contributor.author Heinimaa, Petri
dc.contributor.author Rask, Marjukka
dc.contributor.author Eriksson-Kallio, Anna Maria
dc.contributor.author Holopainen, Riikka
dc.contributor.author Viljamaa-Dirks, Satu
dc.contributor.author Lyytikäinen, Tapani
dc.date.accessioned 2022-04-11T10:58:09Z
dc.date.available 2022-04-11T10:58:09Z
dc.date.issued 2022-04
dc.identifier.isbn 978-952-358-035-0
dc.identifier.issn 2490-1180
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/342639
dc.description.abstract Kalojen ylisiirrot ovat yksi kalataloudellinen hoitotoimenpide vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Ylisiirrossa emokaloja siirretään jokeen: nousuesteen alapuolelta yläpuolisiin vesistöihin, jotta ne pääsevät lisääntymisalueilleen. Projektissa laadittiin riskiprofiili, jossa kuvataan ylisiirtoprosessi kolmella joella (Kemijoki, IIjoki ja Oulujoki) ja tarkasteluun valittujen kalatautien (IHN, IPN, ISA, SAV ja VHS) leviämisriskiin liittyviä seikkoja ylisiirroissa käytettyjen lajien (lohi, taimen, nahkiainen) osalta. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan prosessiin liittyvät riskitekijät ja riskinhallintakeinot. Merestä sisävesistöihin tehtävät ylisiirrot ovat riippuvaisia tautitilanteesta - tällä hetkellä ylisiirrot ovat luvanvaraisia. Lohi ja meritaimen tekevät pitkän syönnösvaelluksen, minkä aikana ne voivat kohdata luonnossa esiintyviä tauteja. Lohen syönnösvaellus ulottuu pidemmälle ja se voi kohdata tauteja laajemmalla alueella kuin meritaimen, joka vaeltaa lähellä rannikkoa. Jos kala sairastuu syönnösvaelluksen aikana, sen kyky palata takaisin jokeen alenee mm. uimiskyvyn heikkenemisen vuoksi. On kuitenkin mahdollista, että jokisuuhun palaa syönnösvaellukselta kala, joka voi tartuttaa tauteja muihin kaloihin. Palaavalla kalalla ei välttämättä ole ulkoisia merkkejä kantamastaan viruksesta. Arvioinnissa mukana olleiden jokien ylisiirroissa piilevä tautiriski vaikuttaa suhteellisen pieneltä, koska kalatautiseurantaa on tehty jo pitkään eikä tautilöydöksiä ole ilmennyt. Itämeri on kuitenkin avoin järjestelmä ja uusia tauteja voi tulla Itämereen niin luonnonkalojen liikkeiden kuin kalanviljelyn kautta. Nykyiset seurantamäärät kestävät suhteellisen hyvin myös tämän tekijän tuoman epävarmuuden tautien esiintyvyyteen. Jos seuranta lopetetaan, varmuus tautivapaudesta ryhtyy alenemaan. Niinpä seurantaa ei kannata lopettaa edes näiden jokien osalta. Jotta kalatautautiriski ja sen mahdolliset muutokset tunnetaan, kalatautinäytteiden säännöllinen ottaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näytteeksi tulee toimittaa sairaiden yksilöiden lisäksi ulkoisesti terveen näköisiä kaloja, koska virustaudit eivät välttämättä näy ulkoisesti. Myös jokisuilla, niissä vesistöissä, joissa vasta suunnitellaan ylisiirtoja, tulisi tehdä ennakkoon kalatautiseurantaa. fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Ruokavirasto fi
dc.relation.ispartofseries Ruokaviraston tutkimuksia 2/2022 fi
dc.rights CC BY-ND 4.0 fi
dc.subject kalojen ylisiirrot fi
dc.subject tautiriskien tunnistus fi
dc.subject ylisiirtoprosessi fi
dc.subject riskinhallintakeinot fi
dc.title Kalojen ylisiirtojen riskit ja riskinhallinnan kehittäminen fi
dc.type Research report fi
dc.subject.ysa kalatalous fi
dc.subject.ysa vaelluskalat fi
dc.subject.ysa kalakantojen hoito fi
dc.subject.ysa kalataudit fi
dc.subject.ysa riskienhallinta fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Ruokaviraston_tutkimuksia_2_2022.pdf 4.671Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record