Breeding in an agricultural landscape : The importance of habitat and predation for the common pheasant (Phasianus colchicus)

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8167-1
Julkaisun nimi: Breeding in an agricultural landscape : The importance of habitat and predation for the common pheasant (Phasianus colchicus)
Tekijä: Krüger, Heidi
Tekijän organisaatio: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Metsätieteiden osasto
Doctoral Programme in Sustainable Use of Renewable Natural Resources
Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, agrikultur-forstvetenskapliga fakulteten
Doktorandprogrammet i hållbart utnyttjande av förnybara naturresurser
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2022-05-20
Kieli: eng
Kuuluu julkaisusarjaan: Dissertationes Schola Doctoralis Scientiae Circumiectalis, Alimentariae, Biologicae - URN:ISSN:2342-5431
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8167-1
http://hdl.handle.net/10138/343102
Opinnäytteen taso: Artikkeliväitöskirja
Tiivistelmä: Agricultural intensification has significantly impacted the habitat structure of agricultural landscapes and is one of the main drivers of biodiversity decline on farmlands. Farmland birds are strongly linked to other farmland biodiversity and are therefore considered good indicators of biodiversity in agricultural habitats, both in open farmland and edge areas. Thus, factors affecting the success of these birds may provide vital information on how to tackle the challenge of halting biodiversity loss on farmlands. In this thesis, I studied common pheasant (Phasianus colchicus, hereafter pheasant) hens and broods as well as artificial pheasant nests during the breeding season to identify factors affecting the breeding success of pheasants in an agricultural environment in southern Finland. I found that both bird quality, i.e. wild compared with hand-reared hens, and predator density affected pheasant survival. My results show that even hand-reared pheasants can breed successfully, especially if red fox (Vulpes vulpes) numbers are low, as they are the main predator of pheasant hens. Following the broods by radio tracking revealed that field margins were an important and preferred habitat. Most observations were made in grain fields, but comparing habitat use to availability showed a significant preference for margins. Margins along grain fields offer an ideal habitat for pheasant broods, which require high-quality arthropod prey and shelter from predation. A study setup with wildlife camera traps and artificial pheasant nests revealed that an invasive alien species, the raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), may be a common predator of ground-nesting bird nests in agricultural landscapes in Finland. The raccoon dog was the most common primary predator at nests and the most frequent predator visiting the signposts that measured the predator density index in the study areas. Information gained from my study is useful for planning introductions of hand-reared birds, irrespective of whether they are reintroductions of endangered species or introductions of birds for game management purposes. The results show that introductions using hand-reared birds can be successful as long as predation risk is low and other circumstances required for successful brood production are favorable. Game managers and farmers are encouraged to put more effort into creating better brood-rearing environments for pheasants, which may then benefit other farmland wildlife. Margins along small grain fields may provide arthropod-rich habitats and controlling predators may enhance the nesting success and survival of ground-nesting farmland birds. My results support earlier findings that field margins should be appreciated as vital biodiversity-enhancing elements in the AES measures of the EU Common Agricultural Policy (CAP).Muutokset maataloudessa ovat vaikuttaneet merkittävästi maaseudun elinympäristöihin, ja johtaneet myös monimuotoisuuden pienenemiseen. Maatalousympäristön linnut ovat vahvasti kytkeytyneet muihin lajeihin ja siksi niitä pidetäänkin hyvinä maatalousluonnon monimuotoisuuden indikaattoreina. Lintujen menestymiseen vaikuttavat tekijät voivat kertoa siitä, kuinka voimme pysäyttää monimuotoisuuskadon maatalousympäristössä. Tässä väitöskirjassa tutkin fasaanikanoja ja poikueita sekä keinotekoisia fasaaninpesiä lisääntymiskauden aikana löytääkseni fasaanien menestymiseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisessa maatalousmaisemassa. Tutkimuksessani sekä lintujen laatu (villit vs. tarhakasvatetut linnut) että petojen tiheys alueella vaikuttivat fasaanien menestymiseen. Tulosten mukaan myös tarhakasvatetut linnut voivat lisääntyä, etenkin jos alueella ei ole paljon kettuja, jotka ovat fasaanin pääsaalistaja. Peltojen pientareet osoittautuivat tärkeäksi ja suosituksi ympäristöksi, kun poikueita seurattiin paikantimilla. Suurin osa havainnoista tehtiin viljapelloissa, mutta verrattaessa ympäristön käyttöä saatavillaoloon, pientareet olivat selkeästi suosituimpia. Viljapellon piennar on ihanteellinen ympäristö fasaanipoikueille, jotka tarvitsevat korkealaatuista hyönteisravintoa ja suojaa pedoilta. Riistakameratutkimuksessa havaittiin, että haitallinen vieraslaji supikoira saattaa olla yleinen maassa pesivien lintujen pesien tuhoaja maatalousympäristössä. Supikoirat veivät ja söivät eniten munia keinotekoisista fasaaninpesistä, joita valvottiin riistakameroilla. Supikoiria kävi myös eniten alueen petotiheyttä mitanneilla hajuposteilla. Tutkimusten tuloksia voidaan hyödyntää tarhalintujen istutuksissa, olipa kyse harvinaisten lajien palauttamisesta luontoon tai riistakantojen vahvistamisesta. Tarhassa kasvaneet linnut voivat pärjätä luonnossa, kunhan riski joutua saaliiksi on pieni ja muut olosuhteet suosivat poikueen menestymistä. Riistanhoitajia ja maanviljelijöitä kannustetaan luomaan fasaaneille parempia poikueen kasvatusympäristöjä, jotka voivat hyödyttää myös muuta maatalousympäristön luontoa. Maassa pesivien lintujen menestystä voi parantaa torjumalla petoja, ja viljapeltojen pientareet voivat olla hyviä hyönteisravinnon lähteitä. Tutkimukseni tulokset vahvistavat aiempia päätelmiä siitä, että peltojen pientareita tulisi arvostaa tärkeinä monimuotoisuutta edistävinä elementteinä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) ympäristötoimenpiteissä.
Avainsanat: riistaeläintiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
krüger_heidi_dissertation_2022.pdf 966.2KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot