Winds and Windstorms in Northern Europe and Finland

Abstract

Strong winds can cause large impacts and damage to society. Many sectors, such as wind energy, forestry and insurance, are highly affected by winds. Thus, preparedness and adaptation to winds and windstorms is essential in both weather (days) and climate (decades) time scales. The aim of this thesis is to better understand the near-surface mean and extreme wind climate in northern Europe and Finland and the role of extratropical cyclones in contributing to the extreme winds.

This thesis investigated the main characteristics of wind and windstorm climate in northern Europe and Finland over a 40-year period. The wind and windstorm climate was found to have large inter-annual and decadal variability and no significant linear trends. The well-known seasonal cycle was detected: winds in northern Europe are up to 30 % stronger in winter than in summer and while there are on average 5–6 windstorms per month in winter in northern Europe there are none in summer months. A more surprising result was that the number of all extratropical cyclones does not vary between seasons. Windstorms were found to be the most frequent over the Barents Sea whereas weaker extratropical cyclones occur over the land areas in northern Europe.

The development and structure of strong winds in windstorms in northern Europe and Finland were examined. The results show that the strongest wind gusts associated with windstorms shift and extend from the warm sector to behind the cold front during the evolution. The cold-season (Oct–Mar) windstorms are overall stronger and spatially larger than warm-season (Apr–Sep) windstorms. For example, the central pressure is on average 9 hPa deeper and the maximum wind gust 2 m/s stronger in cold-season windstorms than in warm-season windstorms. Analysing a case study of storm Mauri, a damaging windstorm in Finland in September 1982, shows that an individual windstorm development can vary largely from the climate’s general concept. The case study also found that during storm Mauri the wind speeds over land areas in Finland are underestimated in the weather model by 2–13 m/s compared to observations, but the location of strong winds is correctly predicted.

Lastly, this thesis investigated what meteorological factors affect the intensity of windstorms in northern Europe. This was studied by using an ensemble sensitivity method. The sensitivities of windstorm intensity to all studied meteorological factors were 20–75 % higher in the cold season than in the warm season. This implies that cold-season windstorms are potentially better predictable than warm-season windstorms. The strongest impact to the intensity of northern Europe windstorms is from the low-level temperature gradient which is therefore an important variable to follow when forecasting windstorms.

The results from this thesis highlight the importance of examining long-term inter-annual variations, instead of just linear trends, to get a broader understanding of the climate. Moreover, the results emphasize the need of both general conceptual models and individual case studies to better understand the large variety of windstorm development paths.

Voimakkaat tuulet voivat aiheuttaa vaikutuksia ja tuhoja yhteiskunnalle. Tuulisuus vaikuttaa moniin aloihin, kuten tuulienergia-, metsä- ja vakuutussektoreihin. Varautuminen ja sopeutuminen tuuliin ja myrskyihin ovat näin ollen tärkeitä sekä sään (päiviä) että ilmaston (vuosikymmeniä) aikaskaaloissa. Tämän väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää paremmin maanpinnan läheisten keski- ja äärituulten ilmastoa Pohjois-Euroopassa ja Suomessa sekä keskileveysasteiden matalapaineiden roolia äärituulten aiheuttajana.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin Pohjois-Euroopan ja Suomen tuuli- ja myrskyilmaston tyypillisiä piirteitä 40 vuoden jaksolta. Tuuli- ja myrskyilmastolle havaittiin tyypilliseksi suuri vuosien ja vuosikymmenien välinen vaihtelu ilman merkitseviä pitkänajan trendejä. Tutkimuksessa osoitettiin tiedetty kausivaihtelu: tuulet ovat Pohjois-Euroopassa jopa 30 % voimakkaampia talvella kuin kesällä, ja talvikuukausina Pohjois-Euroopassa esiintyy keskimäärin 5–6 myrskyä kuukaudessa kun taas kesäkuukausina ei yhtään. Yllättävämpi tulos oli, että kaikkien matalapaineiden määrässä ei löydetty kausittaista vaihtelua. Myrskyjä havaittiin esiintyvän eniten Barentsin meren yllä kun taas heikommat matalapaineet esiintyvät Pohjois-Euroopan maa-alueilla.

Työssä tutkittiin Pohjois-Euroopan myrskyihin liittyvien voimakkaiden tuulten kehittymistä ja rakennetta. Tulokset osoittavat, että voimakkaimmat myrskyihin liittyvät puuskat siirtyvät ja leviävät lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse myrskyn kehittymisen aikana. Kylmän vuodenajan (loka–maaliskuu) myrskyt ovat yleisesti voimakkaampia ja alueellisesti laajempia kuin lämpimän vuodenajan (huhti–syyskuu) myrskyt. Esimerkiksi myrskyn minimipaine on keskimäärin 9 hPa matalampi ja maksimipuuska 2 m/s voimakkaampi kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tapaustutkimus Mauri-myrskystä, tuhoisasta myrskystä Suomessa 22.9.1982, osoittaa, että yksittäisen myrskyn kehitys voi poiketa suuresti ilmaston yleisestä kehitysmallista. Tapaustutkimuksessa selvisi myös, että säämalli aliarvioi Suomen maa-alueilla Mauri-myrskyn tuulennopeuksia 2–13 m/s havaintoihin verrattuna, mutta voimakkaiden tuulten sijainnit on ennustettu oikein.

Viimeisimpänä väitöskirjassa tutkittiin mitkä meteorologiset tekijät vaikuttavat myrskyn voimakkuuteen Pohjois-Euroopassa. Tätä tutkittiin käyttämällä nk. parviherkkyysmenetelmää. Myrskyn voimakkuuden herkkyydet kaikkiin tutkittuihin meteorologisiin tekijöihin olivat 20–75 % korkeampia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tämä viittaa siihen, että kylmän vuodenajan myrskyt ovat potentiaalisesti paremmin ennustettavissa kuin lämpimän vuodenajan myrskyt. Pohjois-Euroopan myrskyjen voimakkuuteen vaikuttaa eniten alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero, joka täten on tärkeä seurattava muuttuja myrskyjä ennustettaessa.

Tämän väitöskirjan tulokset korostavat tärkeyttä tarkastella pitkänajan vuosien välistä vaihtelua pelkkien lineaaristen trendien sijaan, jotta ilmastoa ymmärrettäisiin laajemmin. Lisäksi tulokset korostavat tarvetta sekä yleisille käsitemalleille että yksitäisille tapaustutkimuksille, jotta myrskyjen moninaisia kehityspolkuja ymmärrettäisiin paremmin.