Responsibility for Beliefs : Epistemic and Moral Responsibility for Attitudes

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8200-5
Title: Responsibility for Beliefs : Epistemic and Moral Responsibility for Attitudes
Author: Suni, Ninni
Other contributor: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i filosofi, konstforskning och samhället
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2022-06-08
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8200-5
http://hdl.handle.net/10138/343588
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The aim of this thesis is to establish a unified conception of responsibility that captures both epistemic and moral responsibility while holding that the normative domains are independent of one another. This is to accomplish two tasks: first, to address skepticism about doxastic responsibility by providing conditions of responsibility that apply to all reason-responsive attitudes, and second, to explain certain philosophical puzzles surrounding doxastic states by carefully distinguishing between moral and epistemic norms. Skepticism about doxastic responsibility begins from the observation that beliefs, unlike actions, are not under voluntary control. This argument can be resisted in several ways: for instance, by denying that beliefs are different from actions, or by denying that voluntary control is necessary for responsibility. The last 20 years have brought us an abundance of responses to the skeptical challenge. My aim is to study the strengths and weaknesses of these solutions by relating them to the conceptions of responsibility operating in the background and by discussing moral and epistemic responsibility side by side. I assume, rather than argue, that the ability to give a unified treatment of both is a theoretical virtue. The thesis consists of three parts. Part I studies the existing accounts of doxastic responsibility and doxastic agency, grouped according to the notions of responsibility they endorse. The first of these is volitionism, which holds that voluntary control is necessary to responsibility. I argue that accounts of doxastic responsibility that are based on volitionism all fail, either because they fail to appreciate the difference between beliefs and actions, or because they fail to account for a genuinely epistemic notion of prescriptive ought. Conceptions of responsibility that deny the necessity of voluntary control can be further usefully divided into those that endorse some other notion of control, and those that reject the necessity of any kind of control. The former group consists of many prominent theories of doxastic agency and responsibility, which model these as parallel to practical agency and responsibility but argue for a distinctively epistemic form of control. While these views are initially attractive, I argue that they face several problems: they misconstrue the relationship between doxastic and practical agency, fail to distinguish between delusion and biased beliefs, and have difficulties accommodating transparency of belief. In the last chapter of Part I, I argue that these problems can be averted by denying the necessity of control and holding that agency is intrinsic to all reason-responsive mental states by virtue of their being partially constituted by the reasons they are responses to. Part II establishes the conditions of responsibility based on the notion of mental agency argued for in Part I. The discussion starts from the debate on moral responsibility for lack of awareness or failures to notice or remember morally relevant details. I then turn to studies in empirical psychology, neuropsychology, and cognitive science to establish how attention is shaped by an agent’s pre-existing beliefs, other attitudes, goals, and values—and with attention, most of what we find salient in our situation. This means that most of the doxastic states we form are shaped by our own agency, not merely our objective circumstances: for instance, what evidence is recognized and how that evidence is weighted. Importantly, perceptual beliefs also can be agentive in this sense: background attitudes direct attention to those features of the world that are important to certain goals, or which serve to confirm pre-existing attitudes, at the cost of other available information. I thus argue that it is both a necessary and a sufficient condition of responsibility for a reason-responsive attitude, be it belief, intention, perceptual seeming, or emotional reaction, that it is a manifestation of the dispositions that are constitutive of the agent’s underlying attitudes, goals, values, or personal significance. Part III turns to the question of distinguishing between different kinds of norms. First, I elaborate on how the proposed solution to the puzzle of doxastic agency solves the problems that beset other contenders. Then, offering criteria to distinguish between moral and epistemic norms, I show how the proposed solution can be used to offer new insight into philosophical puzzles that feature the interplay of various normative domains: culpable circumstantial ignorance, pragmatic encroachment on belief, moral encroachment and doxastic wronging, and finally, responsibility for moral beliefs. I argue that the proposed solution can give a more nuanced treatment of these problems because the conditions of basic responsibility are neutral with respect to normative domains, allowing us to agree when an agent is responsible for some failure, even if we find it difficult to establish whether the mistake is epistemic or moral. Furthermore, because the agent’s goals and values can influence belief-formation on many different levels, the resultant belief may reflect the agent’s values to a greater or a lesser degree. Thus, a morally dubious belief may be the result of a moral failure, epistemic failure, or a combination of both.Tämä väitöskirja on tutkielma tiedollisten ja moraalisten normien yhteneväisyyksistä. Etiikka ja epistemologia ovat kumpikin tieteenaloja, jotka tutkivat normatiivisuutta: Kuinka tulisi käyttäytyä, mitä tulisi uskoa, mitkä teot ovat oikeudenmukaisia ja mitkä uskomukset oikeutettuja. Tarkastelen näitä yhtäläisyyksiä vastuun näkökulmasta: millaisin ehdoin joku voi olla vastuussa uskomuksistaan ja toiminnastaan. Vastuu tarjoaa hyvän näkökulman, sillä monet ovat skeptisiä uskomuksia koskevan vastuun suhteen, ja vaikka harvat epäilevät moraalisen vastuun olemassaoloa, sen perusteista on käyty runsaasti keskustelua. Tämän keskustelun ytimessä on kysymys siitä, onko tahdonalainen kontrolli välttämätön ehto vastuulle. Niin kutsutut attributionistiset teoriat vastaavat ei, ja esittävät näkemyksen, joka kattaa myös ei-tahdonalaiset asenteet, kuten uskomukset ja jotkin tunteet. Kiistanalaista kuitenkin on, mikä tällöin on ehtona vastuulle. Esitän vastuun ehdoista näkemyksen, joka toisaalta selittää vastuun niin toiminnasta kuin uskomuksistakin, mutta pitää normatiivisuuden lajit, episteemisen ja moraalisen, toisistaan erillisinä. Näkemykseni pohjautuu filosofiseen keskusteluun mentaalisten asenteiden luonteesta sekä neuropsykologiseen tutkimukseen siitä, miten ennakkoasenteet, uskomukset, tunteet ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat huomioon ja havaintoihin. Asenteita, jotka muodostuvat vastauksena perusteisiin, konstituoivat osittain ne perusteet, jotka aiheuttavat asenteen muodostuminen. Asenteilla on siis sekä kausaalinen, että konstitutiivinen suhde perusteisiinsa. Mutta toimijan ennakkoasenteet, uskomukset, tunteet ja kiinnostus sanelee pitkälti sen, mitkä asiat näyttäytyvät perusteina ja siten pääsevät vaikuttamaan asenteiden muodostumiseen. Siten toimijan uskomukset tyypillisesti heijastavat hänen ennakkoasenteitaan. Tämä on kuitenkin vasta ehto sille, että asenteet voidaan lukea toimijan syyksi tai ansioksi. Vasta sitten niitä voidaan arvioida moraalisin tai episteemisin normein, ja koska samaa asennetta voidaan arvioida eri kriteerein, voi syntyä tilanteita, joissa uskomus on esimerkiksi moraalisesti oikein mutta episteemisesti perusteeton, tai toisinpäin. Tämä jaottelu auttaa valaisemaan erinäisiä filosofisia ongelmia, joita yhdistää moraalisten ja episteemisten normien yhteispeli, kuten kysymys moraalisesta tietämättömyydestä, moraalisten normien vaikutuksesta uskomuksiin tai mahdollisuus toimia moraalisesti väärin vain uskomalla jotakin toisesta ihmisestä. Moraalisen ja episteemisen vastuun tarkastelu rinta rinnan auttaa valaisemaan ilmiöitä, joista tulee ongelmallisia tarkasteltuna vain yhden normatiivisuuden lajin näkökulmasta.
Subject: käytännöllinen filosofia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record