Retrospektiivinen analyysi pediatristen potilaiden distaalisen tibian murtumista

Abstract

Lapsipotilailla distaalisen tibian murtumat ovat suhteellisen yleisiä. Yleensä nämä ovat hyväasentoisia ja parantuvat hyvin ilman leikkaushoitoa pelkällä kipsaamisella. Joissain tapauksissa murtuman asentoa joudutaan parantamaan reponoimalla ennen kipsausta tai leikkaamalla. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida erilaisia hoitomenetelmiä ja analysoida mahdollisia eroja hoitomenetelmien välillä, huomioiden murtuman luutumiseen kulunut aika, mahdolliset komplikaatiot ja epifyseaalisen kasvulevyn ennenaikainen sulkeutuminen. Tutkimuksessa analysoitiin retrospektiivisesti Helsingin Lastenklinikalla (LNS) vuosina 2010-2014 hoidetut alle 16-vuotiaat lapset, joilla todettiin distaalisen tibian kasvulevyyn kohdistunut murtuma. Potilaat poimittiin Lastenklinikan murtumarekisteristä diagnoosikoodin perusteella. Tutkimusaineisto koostui 210 potilaasta. Tässä tutkimuksessa pystyttiin toteamaan, että kajoavampi hoito (reponointi tai leikkaus) lisäsi kasvulukon kehittymisen riskiä. Luutuminen oli nopeinta pelkästään kipsauksella hoidetuilla potilailla. Luutumisen suhteen ei ollut merkittävästi eroa murtumissa, jotka hoidettiin reponoimalla ennen kipsausta tai leikkaamalla. Komplikaatioita esiintyi enemmän leikkausta vaatineissa murtumissa kuin pelkästään kipsaamalla hoidetuissa murtumissa. Kasvulukolle altistavien syiden selvittäminen vaati kuitenkin jatkossa lisää tutkimuksia.