Retrospective single-center study on elderly patients with glioblastoma between 2014 and 2018 evaluating the effect of age and performance status on survival

Abstract

Glioblastooma on aivojen tukisolujen astrosyyttien korkeimman pahanlaatuisuusasteen kasvain. Glioblastooman ilmaantuvuus on suurin vanhemmissa ikäryhmissä ja näissä ikäryhmissä myös taudin ennuste on huonoin. Toisaalta yli 65-vuotiaat usein suljetaan pois lääketutkimuksista ja on yhä epävarmaa, mikä olisi paras tapa hoitaa heitä. Suomalaisessa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosin jälkeen oli vain 4,5 kuukautta vuosina 2007–2013. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää elinajanodote HUS:in syöpäklinikan hoitoalueella. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki diagnoosihetkellä yli 65-vuotiaat, joiden glioblastooma oli diagnosoitu vuosina 2014–2018 joko kudosnäytteestä tai kuvantamalla. Potilaiden toimintakykyluokitus ennen mahdollista sädehoitoa selvitettiin takautuvasti sädehoitoon erikoistuneen syöpälääkärin tekemistä potilasmerkinnöistä. Kaplan-Meierin menetelmää ja Coxin suhteellisten riskien mallia käytettiin tulosten tilastolliseen analyysiin.

Yhteensä 198 potilaan tiedot kerättiin mukaan tutkimukseen. 116 potilasta sai kemosädehoitoa, 59 potilasta ainoastaan sädehoitoa, kolme potilasta ainoastaan lääkkeellistä syöpähoitoa ja 27 potilasta ei saanut mitään syöpähoitoja. 65–70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosista oli 9,95 kk, 70–75-vuotiaiden 10,12 kk ja yli 75-vuotialla 5,54 kk. Vahvin korrelaatio elinikään oli hyvällä toimintakykyluokituksella ja toisaalta potilaan ikä ei itsenäisti korreloinut eliniän kanssa. Toimintakyvyn lisäksi tuumorin metyloitunut MGMT ja kasvaimen poistoleikkaus korreloivat pidemmän eliniän kanssa.

Johtopäätöksenä potilaan toimintakyvyn pitäisi vahvasti ohjata syöpähoitojen valintaa eikä ikä pelkästään saisi johtaa syöpähoitojen rajaamiseen iäkkäiden glioblastooman hoidossa.