Uudistuva Kallio : saneerauksen ihanteet ja todellisuus 1933–1986

Abstract

The dissertation examines the urban renewal of Kallio district of Helsinki in 1933–1986. Kallio was originally a worker’s residence district situating next to Sörnäinen factory and harbour area. From the 1890 onwards, Kallio area (the sub-district known today as Linjat) was built with wooden houses typical Finnish housing style of the era and quickly became the most densely populated area in Helsinki. Urban renewal taken place in Kallio was part of the international phenomenon largely affected by the architectural ideology of modernism. It affected city centres or its surroundings – often particularly the traditional workers districts, such as Kallio. During the renewal period, extensive demolition of wooden houses and the construction of undeveloped plots in accordance with the new ideas of the time were carried out. As a result of the renewal, the western part of Kallio became an area reflecting the international modernism ideology of urban design, with its numerous new buildings.

The research methods used in this research have included extensive archival material review, map analysis, literature review, and interviews. The key source material has included the material produced by the City of Helsinki's administration, such as the records of the City Board, the Real Estate Board, and the Town Planning Board with necessary appendixes, as well as the decisions of the City Council. Building permit applications, historiographies produced by different actors, minutes of general meetings, professional magazines and newspaper articles have also been some of the key source material.

The aim of the map analyses is to show how the built environment of Kallio developed at different stages of the study period. I have illustrated this change in terms of planning, new construction, conversion into parks, the development of the street network and the key nomenclature. Scientific literature has been used as a background to describe the phenomena occurred and the general atmosphere of different periods. The interviewees have been city officials who have previously been responsible for Kallio's town planning, residents who have experienced the reform themselves, and researchers.

The main result of the study has been the essential role of the City of Helsinki regarding the change of the built environment in Kallio district. Changes in building rights based on city’s decisions have significantly guided planning and construction. The city was also responsible for detail planning in the area and integrated the development of Kallio into the expanding centre of Helsinki by locating some of its key public buildings there. The city also provided plots of land in the area for many ac-tors for their construction projects and was actively involved in various types of real estate transactions.

It is also noteworthy that, despite the city's strong role, the development in Kallio has been a coincidence in many aspects. It has been significantly affected by economic booms and busts, sudden phenomena such as the outbreak of the Winter War, the lack of funding for construction, and changes in legislation governing construction and finance. Despite the city's otherwise central role, the actual construction of housing was carried out mainly by private construction companies.

Kallio’s renewal process was a “puzzle for decades”. From today's point of view, the renewal in Kallio can be seen partly successful but also partly a warning example of how the existing urban environment should be developed.

Väitöstutkimuksessa selvitetään Helsingin Kallion kaupunginosan saneerausta vuosina 1933–1986. Alueella suoritettiin laajamittainen, pääasiassa puutaloihin kohdistunut purkava saneeraus ja vielä rakentamattomien tonttien rakentaminen silloisten uusien aatteiden mukaisesti. Saneerauksen seurauksena varsinkin Kallion länsiosa muuttui kansainvälistä, kaupunkisuunnittelun modernismin ideologiaa ilmentäväksi alueeksi lukuisine uusine rakennuksineen.

Tutkimusmenetelmiä ovat olleet laajan arkistomateriaalin läpikäynti, kartta-analyysit, kirjallisuuskatsaus ja haastattelut. Keskeiseen lähdemateriaaliin on kuulunut Helsingin kaupungin hallinnon tuottama materiaali kuten kaupunginhallituksen, kiinteistölautakunnan ja kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjat liitteineen sekä kaupunginvaltuuston päätökset. Myös uudisraken-tamiseen liittyvät rakennuslupahakemukset, eri toimijoiden tuottamat historiikit, asunto-osakeyhtiöiden perustamiseen liittyvät yhtiökokousten pöytäkirjat, suunnittelijoille ja rakentajille suunnatut ammattilehdet sekä aikakauden sanomalehtiartikkelit ovat olleet osa keskeistä lähdemateriaalia.

Kartta-analyysien tavoitteena on näyttää, miten Kallion rakennettu ympäristö kehittyi saneerauksen eri vaiheissa. Tätä muutosta olen havainnollistanut kaavoituksen, uudisrakentamisen, puistoiksi muodostamisen, katuverkon kehityksen ja keskeisen nimistön osalta. Muuta kirjallisuutta on käytetty tapahtuneiden ilmiöiden taustoittajana ja eri ajanjaksojen yleisilmapiirin kuvaajana. Haastateltavani ovat olleet Kallion asemakaavoituksesta vastanneita kaupungin virkamiehiä, uudistuksen itse kokeneita asukkaita sekä tutkijoita.

Tutkimuksen keskeinen tulos on Helsingin kaupungin suuri rooli Kallion kaupunginosan rakennetun ympäristön muutoksessa. Kaupungin päätöksillä tehdyt muutokset tonttien sallittuihin rakennusoikeuksiin ovat merkittävästi ohjanneet kaavoitusta ja rakentamista. Kaupunki myös vastasi alueen asemakaavoituksesta ja kytki Kallion kehityksen osaksi Helsingin laajenevaa keskustaa sijoittamalla sinne keskeisiä julkisia rakennuksiaan. Kaupunki myös järjesteli monille toimijoille alueelta tontteja niiden rakennushankkeita varten ja toimi aktiivisesti erityyppisten kiinteistökauppojen osapuolena.

Huomionarvoista on myös se, että kaupungin vahvasta roolista huolimatta Kallion rakennuskannan ja kaupunkikuvan kehitys on monelta osin ollut yksityiskohdiltaan sattumanvaraista. Siihen ovat vaikuttaneet merkittävästi talouden nousu- ja laskukaudet, äkilliset ilmiöt kuten talvisodan syttyminen sekä rakentamiseen liittynyt rahoitus tai sen puute sekä muutokset rakentamista ja rahoitusta ohjaavassa lainsäädännössä. Kaupungin muuten keskeisestä roolista huolimatta varsinaisen asuntorakentamisen hoitivat pääasiassa rakennusmestaritaustaiset rakennusliikkeet, jotka perustivat asunto-osakeyhtiöt ja urakoivat niiden uudisrakennukset.

Tämän päivän näkökulmasta Kalliossa tapahtunut saneeraus on ajateltavissa osin onnistuneena mutta osin myös varoittavana esimerkkinä siitä, miten olemassa olevaa kaupunkiympäristöä tulee kehittää.