Mental health of forced migrants in the Nordic countries

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-8470-2
Title: Mental health of forced migrants in the Nordic countries
Author: Garoff, Ferdinand
Other contributor: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, medicinska fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Psykologian ja logopedian osasto
Kliininen tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i klinisk forskning
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2022-08-26
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-8470-2
http://hdl.handle.net/10138/346637
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The dissertation is composed of three studies on mental health of forced migrants in the Nordic countries. Study I investigated the prevalence of potentially traumatic events (PTEs) and mental health symptoms among asylum seekers in Finland. The study population consisted of all newly arrived asylum seekers who applied for asylum in Finland 19.2 - 30.11.2018 (n = 2328). Data for the study was collected in structured interviews and includes demographic data, PTEs experienced, and mental health questionnaires. 82.6% of asylum seekers reported experiencing PTEs. Males reported more violence related PTEs than females, but females reported more mental health symptoms than males. Asylum seekers from Africa (excluding North Africa) reported more PTEs and mental health symptoms than asylum seekers from other regions. Study II investigated the prevalence rates of PTEs and their relationship to adverse health and social outcomes among resettled forced migrants in two population-based surveys, one in Finland (2010–12) and another in Sweden (2005). The study population consisted of males of Iranian or Iraqi origin living in Finland (n=278) and Sweden (n=267). Data was collected through structured interviews in Finland and by mailed questionnaires in Sweden and included demographic data, reported PTEs, as well as measures of health and social wellbeing. A dose-response relationship between the severity of reported PTEs and poorer health and social outcomes was evident. Severity of reported PTEs may be considered a significant predictor of poor health and social outcomes in populations exposed to many PTEs. Torture survivors reported more loneliness and isolation, as well as less confidence and trust in authorities and public service providers and more discrimination. These findings align with the social selection hypothesis, where psychological distress following torture leads to social isolation and decreased social support. Study III investigated the feasibility and effectiveness of a low-threshold stepped-care intervention implemented in accommodation unit settings for unaccompanied refugee minors (URMs) in Finland. The study population in Study III consisted of 18 URMs that participated in stabilization groups during 2017 and 2018. Data was collected through qualitative interviews, as well as mental health questionnaires. Interviews indicated that topics important to the URMs were addressed, and that trust had increased between accommodation unit staff and URMs. Help seeking may also have been promoted, as some of the URMs requested trauma treatment. However, there was no indication that the stabilization group significantly impacted mental health symptoms among URMs. The study shows that it is feasible to implement mental health interventions in accommodation unit settings through manualized psychological interventions provided by trained non-mental health professionals with supervision.Väitöskirja koostuu kolmesta tutkimuksesta, jotka käsittelevät pakkosiirtolaisten mielenterveyttä Pohjoismaissa. Tutkimuksessa I selvitettiin potentiaalisesti traumaattisten tapahtumien (PTT) ja mielenterveysoireiden esiintyvyyttä turvapaikanhakijoiden keskuudessa Suomessa. Tutkimusväestö koostui kaikista Suomesta 19.2 - 30.11.2018 turvapaikkaa hakeneista vasta saapuneista turvapaikanhakijoista (n = 2328). Tutkimuksen tiedot kerättiin strukturoiduissa haastatteluissa, ja kyselyaineisto sisältää demografisia tietoja, tietoja PTT-kokemuksista ja mielenterveysmittareita. 82,6 % turvapaikanhakijoista raportoi PTT-kokemuksesta. Miehet raportoivat enemmän väkivaltaan liittyviä tapahtumia kuin naiset, mutta naiset raportoivat enemmän mielenterveysoireita kuin miehet. Afrikasta (pois lukien Pohjois-Afrikasta) tulleet turvapaikanhakijat raportoivat enemmän PTT:ia ja mielenterveysoireita kuin muilta alueilta tulleet turvapaikanhakijat. Tutkimuksessa II tutkittiin PTT:n esiintyvyysasteita ja niiden suhdetta terveydelliseen ja sosiaaliseen huonovointisuuteen pakkosiirtolaisten keskuudessa kahdessa väestöpohjaisessa tutkimuksessa, joista toinen on tehty Suomessa (2010–12) ja toinen Ruotsissa (2005). Tutkimuspopulaatio koostui Suomessa (n=278) ja Ruotsissa (n=267) asuvista iranilaisista tai irakilaisista miehistä. Aineistoa kerättiin strukturoiduilla haastatteluilla Suomessa ja postitse lähetetyillä kyselylomakkeilla Ruotsissa. Kyselyt sisälsivät kysymyksiä demografisista tiedoista, PTT:sta sekä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittareita. Annos-vastesuhde raportoitujen PTT-kokemusten vakavuuden ja huonomman terveydellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin välillä oli merkitsevä, näin ollen vakavammat PTT-kokemukset voidaan katsoa ennustavan heikompaa sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä, jos väestössä muuten esiintyy paljon PTT-kokemuksia. Kidutuksesta selviytyneet raportoivat myös enemmän yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja syrjintää sekä heikkoa luottamusta viranomaisiin ja julkisten palvelujen tarjoajiin. Nämä havainnot ovat sopusoinnussa sosiaalisen valinnan hypoteesin kanssa, jossa kidutuksen jälkeinen psykologinen ahdistus johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen ja sosiaalisen tuen vähenemiseen. Tutkimuksessa III selvitettiin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten pakolaisten keskuudessa toteutetun matalan kynnyksen porrastetun hoidon toteutettavuutta ja tehokkuutta. Tutkimuksen III tutkimuspopulaatio koostui 18 alaikäisestä, jotka osallistuivat vakautusryhmiin vuosina 2017 ja 2018. Tutkimustieto kerättiin kvalitatiivisilla haastatteluilla sekä mielenterveyskyselyillä. Haastattelut osoittivat, että ryhmissä käsiteltiin alaikäisille tärkeitä aiheita ja että luottamus majoitusyksiköiden henkilökunnan ja alaikäisten välillä oli lisääntynyt. Myös avunhakua mahdollisesti edistettiin, koska osa alaikäisitä hakeutui traumakeskeiseen interventioon. Ei kuitenkaan ollut viitteitä siitä, että vakauttamisryhmä olisi vaikuttanut merkittävästi alaikäisten mielenterveysoireisiin. Tutkimus osoittaa, että koulutetut ei-mielenterveysalan ammattilaiset voivat toteuttaa manualisoituja mielenterveysinterventioita alaikäisten majoitusyksiköissä työnohjauksen tuella.
Subject: psykologia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record