Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English TeaK

Minä sen sytytin : lopunnäyte

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
Uusivirta_Olavi_2012.pdf 233.1Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://hdl.handle.net/10138/34756
Vie RefWorksiin
Title: Minä sen sytytin : lopunnäyte
Author: Uusivirta, Olavi
Contributor: Teatterikorkeakoulu, Näyttelijäntyön koulutusohjelma
Thesis level:
Abstract: Ensimmäinen luku pohtii ankaruuden ja mukavuudenhalun ristiriitaa teatterin harjoitusympäristössä. Millä ehdoilla olisimme valmiit antamaan kaikkemme harjoituksesta ja esityksestä toiseen? Tarvitaanko siihen Toisen
haastavaa ja vaativaa katsetta? Olennaista on saada aikaan vakavuuden ilmapiiri, jossa täydellinen keskinäinen luottamus on mahdollinen.
Toinen luku etsii taiteen ja viihteen välistä rajapintaa. Onko se kaivettavissa näkyviin? Ovatko kentät erillisiä? Pitäisikö niiden olla? Mitkä lainalaisuudet määrittävät näyttelijän toimintamahdollisuuksia näillä kentillä? Näyttämöä, sen ominaislaatua pitäisi kysyä rohkeammin. Nuoruus ja uudenkaipuu käyvät käsi kädessä. Riippumattoman, kokeilevan (esitys)taiteen pariin astuminen edellyttää tietoista hyppyä tyhjän päälle.
Elintasosta on tingittävä. Lopulta kaikki – myös ylevimmät sielut – on kaupan. Kysymys on vain hinnasta.
Kolmas luku esittää kysymyksen loputtomien toistojen – teatterin perusolosuhteen – mielekkyydestä. Teatteri on toiston taidetta, mutta missä menee raja? Mikä on sopiva määrä esityksiä viikossa tai vuodessa? Tekeekö
rakenteisiin ohjelmoitu rutinoitumisen vaade näyttelijöistä ajan oloon robotteja? Olemme tuomitut toistoon, mutta näemmekö sen luonteeltaan lineaarisena vai syklisenä toimintana? Olkapäällä kuiskuttelevat
ainutkertaisuuden ja elämyksellisyyden toiveet. Pyydämmekö liikoja?
Neljännessä luvussa reflektoin kokemuksiani taiteellisen opinnäytteeni Kuusisormisten (2010) harjoitusprosessin parissa. Esitys oli kokeellinen, rakenteeltaan fragmentaarinen, tanssillinen, poeettinen, kuunnelmallinen, omaa
olemisen tapaansa ja näyttämöä aktiivisesti kysyvä. Pääasiallisina lähtökohtina olivat ruumiillinen teatteri ja ajatus toisin tekemisestä. Esitys tapahtui simultaanisesti kahdessa eri studiotilassa, joista toinen oli varsinainen näyttämö ja toinen eräänlainen takahuonetila. Esityksen alussa yleisö jaettiin tasan näihin kahteen tilaan, ja
puoliajalla he vaihtoivat tiloja päikseen. Teoksen temaattinen ydin oli toisen, vieraan, tuntemattoman, hämillisyyden, ymmärtämättömyyden kohtaaminen.
Viidennessä luvussa pohdin vapaasti assosioiden teatterin mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia, potenssia ja impotenssia. Käyn myös läpi joitakin viime aikaisia erityisen pysäyttäviksi kokemiani hetkiä esitystaiteen saralla, teoksia jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen, kohtaamisia jotka ovat onnistuneet häiritsemään ja
säväyttämään. Ihmettelen elokuvantekijöiden pohjatonta halua tehdä realistista draamaa ja totean teatterin vahvuuden olevan sen kyky halutessaan olla keskisuomalainen kivikirkko.
Kuudennessa luvussa esitän näyttelijä Petri Manniselle viisi kysymystä.
availability of the written section in ARSCA: https://arsca.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=431279
Artistic work: Kuusisormiset
availability of the artistic work in ARSCA: https://arsca.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=432377
URI: http://hdl.handle.net/10138/34756
Date: 2012
Date issued: 2012
Copyright information: This publication is work protected by copyright. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Number of pages: 40 s.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account