Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

The effects of habitat and human activity on daybed selection in brown bears

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
gradu_jari_huusko.pdf 1.034Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://hdl.handle.net/10138/34884
Vie RefWorksiin
Title: The effects of habitat and human activity on daybed selection in brown bears
Author: Huusko, Jari
Contributor: Helsingin yliopisto, Bio- ja Ympäristötieteellinen tiedekunta, Biotieteiden laitos
Thesis level:
Abstract: The non-lethal effects of predation, i.e. predation risk, can significantly affect the prey population by inducing changes in behavior to reduce the risk of predation. Vigilance, hiding, and fleeing are common responses in order to lower predation risk while changes in habitat selection, habitat use, and changes in activity patterns are more severe changes and can profoundly affect prey fitness. Prey may begin to avoid habitats frequented by predators and may begin to reduce their activity during the time of day when predators are active.
Human disturbance can be comparable to predation risk as it may induce similar changes in behavior. Therefore, human activity can be compared to predation risk even though the risk posed by humans may rarely be lethal. For many large vertebrates, however, humans do pose a direct and lethal threat. This is especially true for large predators whose severe decline has been attributed to centuries of persecution and habitat loss and whose populations have only recently began to increase following more favourable management plans and conservation efforts.
Similarly, brown bear (Ursus arctos) populations have only recently began to increase in many parts of Europe and North America. In Finland brown bears survived extinction only in the wilderness areas in the north and in the east but have recolonized much of the country in the past decades. These solitary, opportunistic omnivores prefer forested habitats and usually try to avoid humans who they may view as predators. The limited availability of ideal habitats and extensive human activity means that bears may have to use spatio-temporal avoidance of humans rather than large scale spatial avoidance in order to reduce the risk of encountering humans. This should be evident in bear daybed selection whereby bears should select daybed sites away from human activity and select sites that provide good cover against humans while the bear rests during the day i.e. peak period of human activity. Additionally the daybed concealment should be higher closer to human activity.
I studied bear daybed selection using GPS location data from collared bears from Central Finland and North Karelia regions and identifying possible daybed sites. Habitat of the daybeds was studied both by visiting daybeds in the field to assess the tree height, tree species composition, and concealment (visibility and canopy cover) and by using GIS software to identify large scale habitat preference. Effects of human activity (house, small roads, large roads) were studied by comparing the concealment of the daybed to a nearby random site and by comparing the bears’ early morning locations’ distance to human activity with subsequent daybed locations. Further tests were performed to test if season, bear sex, or the study area affected bear daybed selection.
The results indicate that bears strongly preferred forested habitats in daybed selection and preferred mixed forests and woodland shrub habitat over the dominant coniferous forests possibly due to their higher proportion and availability of spruce (Picea abies) and deciduous trees (e.g. Betula spp. and Populus tremula) that can offer better cover than pine (Pinus sylvestris) which is dominant in coniferous forests. Mixed forests and woodland shrub may also be preferred as they provide bears with more nutritious vegetation as a food source. Both males and females preferred sites with shorter trees for better concealment while females with cubs preferred sites with taller trees with less concealment. Thus females with cubs may have to trade high concealment for better escape chances for the cubs to avoid potentially infanticidal males.
Human activity was shown to affect daybed selection as daybed sites were more concealed than nearby random sites and bears were also closer to human activity during early morning but selected their daybeds farther away. Daybeds were considerably farther away from houses and large roads than from small roads which were often scarcely used forestry roads. Concealment did not change with distance to human activity indicating that bears may not be able to avoid human activity at a large spatial scale even in areas of low human population density.
Due to low sample sizes and individual bias the results of this study should be considered more indicative than of high probability. Nevertheless they provide largely new information on bear daybed selection that may be of public interest in reducing human bear conflicts and of use in bear conservation and management.Varsinaisen saalistuksen ohella pedot voivat aiheuttaa muutoksia saaliseläinten käyttäytymisessä. Näiden muutosten avulla saalis pyrkii alentamaan pedon aiheuttamaa saalistusriskiä. Lisääntynyt valppaus, piiloutuminen ja pakeneminen petojen läheisyydessä ovat yleisiä muutoksia käyttäytymisessä. Muutokset elinympäristön valinnassa ja käytössä, sekä muutokset vuorokautisessa aktiivisuudessa ovat merkittävämpiä muutoksia ja voivat vahvasti vaikuttaa saaliseläimen kelpoisuuteen. Tällaisen muuttuneen käyttäytymisen seurauksena saalis voi mm. vältellä alueita, joilla esiintyy enemmän petoja tai saaliseläin voi keskittää aktiivisuuttaan vuorokauden aikaan, jolloin petojen aktiivisuus on alhaista.
Ihmistoiminnasta aiheutuva häiriö voi aikaansaada samanlaisia muutoksia eläinten käyttäytymisessä kuin pedot ja saalistusriski, vaikka ihmistoiminta ei useinkaan ole yhtä letaalia. Ihminen voi kuitenkin olla suora uhka varsinkin suurille nisäkkäille ja etenkin suurille pedoille. Vuosisatoja kestäneen vainon ja elinympäristöjen hävittämisen seurauksena suurpetojen kannat romahtivat ja ovat vasta viime vuosikymmeninä alkaneet toipua myönteisten kannanhoitosuunnitelmien ja suojelun myötä.
Myös karhun (Ursus arctos) kannat ovat alkaneet elpyä viime vuosikymmeninä useilla alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa karhu selvisi sukupuutolta vain pohjoisen ja idän erämailla, mutta ovat uudelleenasuttaneet suuren osan maasta suojelun ja kannanhoitosuunnitelmien ansiosta. Karhut ovat yksineläviä, kaikkiruokaisia opportunisteja, jotka suosivat metsäisiä elinympäristöjä. Vuosisataisen vainon seurauksena karhut voivat pitää ihmistä petona ja pyrkivät välttelemään tätä. Ihanteellisten elinympäristöjen rajallisuuden ja ihmistoiminnan laaja-alaisuuden vuoksi karhut eivät ehkä pysty välttelemään ihmisiä suurella mittakaavalla, vaan saattavat käyttää spatio-temporaalista välttelyä. Tämän mukaan karhujen tulisi siirtyä kauemmas ihmistoiminnasta ja piiloutua päiväsaikaan, jolloin ihmistoiminta on vilkkainta. Tämän ajan karhut voivat hyödyntää vähentämällä omaa aktiivisuuttaan ja lepäämällä ns. päivämakuupaikoilla. Makuupaikkojen suojaisuuden tulisi myös kasvaa lähempänä ihmistoimintaa.
Selvitin karhujen päivämakuupaikan valintaa käyttäen paikannusdataa Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa eläviltä pantakarhuilta. Elinympäristön valinnan tutkimiseen käytin päivämakuupaikoilta kerättyä aineistoa puuston korkeudesta, lajikoostumuksesta ja suojaisuudesta (näkyvyys ja latvuston peitteisyys), sekä GIS –ohjelmiston avulla tehtyä selvitystä laajemmasta elinympäristön käytöstä. Ihmistoiminnan (jaettiin taloihin sekä pieniin ja suuriin teihin) vaikutusta tutkin vertaamalla päivämakuupaikan suojaisuutta läheiseen satunnaiseen paikkaan sekä vertaamalla karhun aamun aktiivisen jakson paikan ja päivämakuupaikan etäisyyttä ihmistoimintaan. Selvitin myös vuodenajan, sukupuolen ja tutkimusalueiden vaikutusta päivämakuupaikan valintaan.
Karhut suosivat metsäisiä elinympäristöjä päivämakuupaikan valinnassa ja suosivat sekametsiä ja pensaikkoja vallitsevan havumetsän sijaan. Sekametsät ja pensaikkoiset alueet voivat tarjota enemmän sopivia ja suojaisia makuupaikkoja, sillä kuusen (Picea abies) ja lehtipuiden (mm. Betula spp. ja Populus tremula) saatavuus on niissä suurempi. Nämä voivat tarjota parempaa suojaa kuin havumetsissä yleisempi mänty (Pinus sylvestris). Sekametsät ja pensaikot voivat myös olla suositumpia runsaamman kasvisravintoa ansiosta. Sekä uroskarhut että yksinäiset naaraat suosivat makuupaikkoja, joilla puusto oli matalampaa, mikä heikensi näkyvyyttä antaen karhuille paremman suojan. Pentujen kanssa olevat naaraat puolestaan suosivat makuupaikkoja, joissa puusto oli korkeaa ja vastaavasti suojaisuus heikompi. Korkea puusto voi antaa pennuille paremman mahdollisuuden paeta vierailta uroksilta jotka voisivat tappaa pennut .
Ihmistoiminta vaikutti päivämakuupaikan valintaan sillä makuupaikat olivat suojaisempia kuin läheiset satunnaiset paikat ja karhut olivat lähempänä ihmistoimintaa aamun aktiivisena aikana. Karhut välttelivät taloja ja suuria teitä kauempaa kuin pieniä teitä, jotka olivat useinmiten harvaan käytettyjä metsäteitä. Päivämakuupaikan suojaisuus ei vaihdellut ihmistoiminnan etäisyyden mukaan, eli karhut eivät välttämättä kykene välttelemään ihmistoimintaa suuressa mittakaavassa edes alhaisen väestöntiheyden alueilla.
Vaikka aineiston pienen koon ja yksilöiden erisuuruisen edustuksen vuoksi tuloksia tulisi tarkastella ennemminkin suuntaa antavina tämä tutkimus tarjoaa hyödyllistä ja suurelta osin uutta tietoa karhujen päivämakuupaikan valinnasta, jota voidaan käyttää karhujen suojelun edistämiseksi ja ihmisten ja karhujen välisten kohtaamisten vähentämiseksi.
URI: http://hdl.handle.net/10138/34884
Date: 2012-06-29
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account