They did not give up on me : Vocational students’ perceptions of the special support in their studying.

Abstract

This dissertation investigated the elements that vocational education and training (VET) students who received intensive learning support perceived as the most relevant to enhance their studying, sense of belonging and what would create the domains for good VET. Earlier research on VET has shown that versatile, individually tailored measures of special support, teachers’ and other VET stakeholders’ understanding attitude impact both on students’ engagement in their studying, their success in their learning and comprehensive well-being. According to the Act on VET (531/2017) the aim of special support is firstly to permit equal access to vocational studying for those who have challenges in learning. Secondly, pedagogical special support is provided, if necessary, to ensure the attainment of the qualification requirements. However, these intentions do not necessarily end up embracing students’ perceptions of the aspects enhancing their studying, sense of belonging and good VET. Thus, the aim of the study was to examine students’ perceptions and to determine what elements they appreciated. The theoretical framework of the dissertation was Axel Honneth’s theory of recognition which suggests that an individual’s identity is established in social relations when one’s abilities and achievements are recognized. Social interactions shape both individuals’ identity and the normative mechanisms upon which society is founded. The other relevant concepts of the dissertation were derived from the ambition to provide an in-depth investigation on students’ needs. These multiple theories worked as pillars to verify and confirm the results of the study.

The three studies summarized in the dissertation were based on empirical interview data. The studies used multiple methods (content analysis, the narrative’s positioning and actantial analysis) to investigate the position and the needs of the vocational students who received intensive special support. Interviews (N=29) were carried out in 2018 and 2019. The first data set (n=11) consisted of interviews with students in four vocational colleges providing intensive special support. The students’ experiences of the interaction between student and class teacher were in the focus of Study 1. The results indicated that students put only modest demands on their studying and on their teachers. The interaction between a student and a teacher was study-oriented and teacher-lead. According to the students’ descriptions, the interaction situations with the teachers were comfortable but formal and distant. Study 1 concluded that as part of the larger purpose of vocational education to support the growth of the students into autonomous, balanced and civilized citizens, it would be important to make room for the students’ voice and support their interpretations during their studying. This would include both acquiring qualifications for a profession, subjectification as an empowering element and socialization of the social, cultural and political order.

Study 2 was based on the interviews with students (n=18) who were qualifying from a vocational special college. Its purpose was to elaborate on students’ experiences of their VET studying and mirror these aspects with Biesta’s (2010, 2020) theory on domains of good education - qualification, socialization, and subjectification. Finnish VET must be founded on inclusive principles that provide all students with the opportunity to become professionals of their fields, balanced and civilized citizens and assist them entering the world. However, the results of Study 2 summed up that instead of emphasizing individually personalized study paths to fulfil the qualification requirements even more attention should be paid to the subjective growth of the students and provide them with real encounters with the world out of college context.

Drawing on Scheff (2000, 2003), the third study reported on the dynamics of the social emotions and social bonds between students (n=11) and class teachers. In the study I observed social emotions like shame and pride as the primary emotions that are present in all communication and action. The results of Study 3 demonstrated that pride was based on the students’ experiences in achieving their study objectives and thereby pleasing their teachers who had set the objectives. Pride related to the students’ ability to see positive development in their studying and in their sense of social belonging. Whereas students who experienced shame could not perceive themselves as being subjects of positive development. The study claimed that social belonging and communality need more space and attention in VET system instead of emphasizing competence and effective individual study paths.

To conclude, the three studies reflected on students’ perception on the elements that enhance their studying, sense of belonging and domains of good VET. On the bases of the studies, it became apparent that students with intensive special needs appreciated their opportunity to study, to gain new skills and knowledge and to be more autonomous citizens. Understanding and supportive teaching staff was a significant pillar for the success of their studying. The dissertation argues that the students struggled for recognition which means that they wanted to be depicted by significant others in a broad-minded and positive way not only as students with special needs but as human beings with valuable skills and capabilities. The dissertation calls for awareness rising: a student with special needs in one area of life can be a top expert in another.

The study suggests that VET teachers should acknowledge their role as change agents who could support both students and employers in diverse and equal employment and management. Furthermore, the dissertation claims that it is not enough to understand the special needs of the students to change the world, but we need education policy measures and practices which are disconnected from the economic growth and efficacy. This would call an education system which practices are developed towards ecological, social and economic sustainability. A VET system which has pledged itself to responsibility, fairness and mutual recognition, to the principles of ecosocial wisdom. The dissertation suggests that processes of dialectic recognition are the heart of the process of sustainable VET. ________________________________________ Keywords: vocational education and training, special education, interaction, belonging, theory of recognition, qualitative content analysis, narratives positioning, actantial analysis

Väitöstutkimuksessani selvitin, mitkä elementit opiskelijoiden kokemusten mukaan vahvistavat heidän opintojensa onnistumista ja osallisuuttaan vaativaa erityistä tukea järjestävässä ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi tutkin opiskelijoiden näkemyksiä hyvän ammatillisen koulutuksen lähtökohdista. Aikaisemmat ammatillisen koulutuksen viitekehyksessä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolisilla, yksilöllisesti räätälöidyillä tukitoimilla sekä opetushenkilöstön ymmärtäväisellä asenteella on merkitystä opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisen, niissä onnistumisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittelee erityisen tuen tavoitteeksi mahdollistaa ammatilliset opinnot myös niille opiskelijoille, joilla on haasteita oppimisessaan. Toisin sanoen, ammatillisen tutkinnon perusteiden mukainen osaamisen hankkiminen pyritään tarvittaessa varmistamaan erityispedagogisilla tukitoimilla. Nämä elementit eivät kuitenkaan välttämättä vastaa opiskelijoiden käsityksiä siitä, mitkä asiat tukevat heidän opintojaan, vahvistavat heidän osallisuuden kokemuksiaan ja sopivat yhteen heidän näkemyksiensä kanssa hyvästä ammatillisesta koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella opiskelijoiden odotuksia ja selvittää miten niihin voitaisiin vastata parhaalla mahdollisella tavalla. Väitöskirjan teoreettinen viitekehys oli Axel Honnethin tunnustuksen teoria, jonka mukaan yksilön identiteetti rakentuu sosiaalisessa kanssakäymisessä, jossa hän saa tunnustusta kyvyistään ja saavutuksistaan. Sosiaaliset kanssakäymiset muovaavat sekä yksilöiden identiteettiä että niitä normatiivisia mekanismeja, joiden varaan yhteiskunta on rakentunut. Lisäksi väitöskirjassa hyödynnettiin lukuisia muita käsitteitä ja teorioita, joiden tavoitteena oli tukea syvällisen ymmärryksen muodostumista opiskelijoiden tarpeista. Nämä monipuoliset teoriat vahvistivat väitöskirjan tuloksia.

Väitöskirja kokoaa yhteen kolme tutkimusta, jotka rakentuivat empiirisen haastatteluaineiston varaan. Tutkimuksissa hyödynnettiin useita menetelmiä (sisällön analyysi, narratiivien positiointi ja aktanttianalyysi), joiden avulla selvitettiin vaativaa erityistä tukea ammatillisiin opintoihinsa tarvitsevien opiskelijoiden asemaa ja tarpeita. Haastattelut (N=29) toteutettiin vuosina 2018 ja 2019. Ensimmäinen aineisto hankittiin haastattelemalla opiskelijoita (n=11) neljässä eri vaativaa erityistä tukea järjestävässä ammatillisessa oppilaitoksessa. Tutkimuksen 1 keskiössä oli opiskelijoiden kokemukset vuorovaikutuksesta vastuuopettajan kanssa. Tulokset osoittivat, että opiskelijoilla oli vaatimattomia toiveita opintojaan ja opettajiaan kohtaan. Vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä oli opiskelukeskeistä ja opettajajohtoista. Opiskelijat kuvasivat vuorovaikutustilanteita opettajan kanssa mukaviksi, mutta kuitenkin muodollisiksi ja etäisiksi. Tämän tutkimuksen perusteella tulisi osana koulutuksen laajempaa tavoitetta tukea opiskelijoiden kasvua autonomisiksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi, huomioida opiskelijoiden mahdollisuus käyttää omaa ääntään ja tukea heidän tekemiään tulkintojaan koulutuksen aikana. Tämä koskee paitsi ammatillisen pätevyyden hankkimista niin myös omakohtaista kasvua sekä sosiaalisen, kulttuurisen että poliittisen järjestyksen omaksumista.

Tutkimus 2 perustui kahdeksantoista valmistumassa olevan opiskelijan haastatteluun vaativaa erityistä tukea järjestävässä oppilaitoksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä hyvästä ammatillisesta koulutuksesta ja peilata näitä näkemyksiä Biestan (2010, 2020) teorian mukaisiin hyvän koulutuksen lähtökohtiin – pätevöitymiseen, sosiaaliseen ja omakohtaiseen kasvuun. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen tulisi rakentua inklusiivisten periaatteiden varaan, jotka mahdollistavat kaikkien opiskelijoiden kasvun alansa ammattilaisiksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi ja jotka auttavat opiskelijoita löytämään paikkansa maailmassa. Tutkimuksen tuloksien perusteella yksilöllisten opintopolkujen ja tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen painottamisen sijaan tulisi kuitenkin entistä enemmän kiinnittää huomiota opiskelijoiden omakohtaiseen ja sosiaaliseen kasvuun ja järjestää aitoja kohtaamisia koulun ulkopuolisen maailman kanssa.

Scheffin (2000, 2003) tutkimustuloksiin nojaten tutkimus 3 esittää, että häpeä ja ylpeys ovat sosiaalisia primaaritunteita, jotka ovat läsnä kaikessa vuorovaikutuksessamme ja toiminnassamme. Tarkastelin tutkimuksessa 3 sosiaalisten tunteiden ja sosiaalisten suhteiden dynamiikkaa opiskelijoiden ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat ylpeyttä, kun he saavuttivat tavoitteensa ja pystyivät näin vastaamaan opettajien heille asettamiin haasteisiin. Ylpeys kytkeytyi myös opiskelijan kykyyn nähdä itsensä positiivisen kehityksen vyöhykkeellä suhteessa omiin opintoihinsa ja sosiaalisiin suhteisiinsa. Kun taas opiskelijat, jotka kokivat häpeän tunteita eivät nähneet positiivista kehitystä itselleen mahdollisena. Kolmannen tutkimuksen tulosten perusteella ammatillisessa koulutuksessa on tarpeen antaa tilaa osallisuuden ja yhteisöllisyyden kysymyksien käsittelyyn osaamiskeskustelun ja tehokkaiden yksilöllisten opintopolkujen rakentamisen rinnalla.

Yhteenvetona voin todeta, että nämä kolme tutkimusta kuvasivat elementtejä, jotka opiskelijat kokivat vahvistavan heidän opintojensa onnistumista, osallisuuden kokemuksiaan ja olevan hyvän ammatillisen koulutuksen lähtökohtia. Tutkimukset osoittivat, että vaativaa erityistä tukea saaneet opiskelijat arvostivat mahdollisuuttaan opiskella, oppia uusia taitoja ja tietoja sekä kasvaa itsenäisemmiksi kansalaisiksi. Ymmärrystä ja tukea tarjoava opetushenkilöstö oli merkittävä tukipilari heidän opintojensa onnistumisessa. Väitöstutkimus esittää, että opiskelijat ponnistelivat saadakseen tunnustusta. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoille merkitykselliset ihmiset kuvaavat heitä avarakatseisella ja myönteisellä tavalla ja etteivät he tule kohdatuksi vain erityistä tukea tarvitsevina opiskelijoina vaan ihmisinä, joilla on arvokasta osaamista ja toimintakykyä. Väitöstutkimukseni peräänkuuluttaa tietoisuuden lisäämistä: opiskelija, jolla on jollain elämänalueella erityisen tuen tarpeita voi olla ammatillinen huippuosaaja.

Tutkimukseni rohkaisee opettajia toimimaan muutosagentteina, jotka voisivat tukea opiskelijan lisäksi myös työelämää monimuotoisessa ja yhdenvertaisessa työllistymisessä ja johtamisessa. Pelkkä ymmärtäminen ei riitä maailman muuttamiseksi, vaan tarvitaan taloudellisen kasvun päämääristä ja tehokkuudesta irrallaan olevia koulutuspoliittisia toimenpiteitä ja käytänteitä. Tämä tarkoittaa koulujärjestelmää, joka tavoittelee ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ja ammatillista koulutusta, joka on sitoutunut vastuullisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen eli ekososiaaliseen sivistykseen. Väitöstutkimus esittää, että kestävän kehityksen mukaisen ammatillisen koulutuksen sydämessä ovat dialektisen tunnustuksen prosessit.

________________________________________ Avainsanat: Ammatillinen koulutus, erityisopetus, vuorovaikutus, osallisuus, tunnustuksen teoria, laadullinen sisällönanalyysi, narratiivien positiointi, aktanttianalyysi