Oikeudenhakijana hallintoasian oikeudenkäynnissä

Abstract

Oikeudellisen konfliktinhallinnan tutkimus hakee vastausta siihen, kuinka usein kansalaiset tosiasiallisesti pääsevät niihin oikeuksiin, joita laki heille lupaa. Tutkimuskohteena on tavallisesti yleisen lainkäytön maailma, joka muodostuu käräjäoikeuksista, hovioikeuksista ja korkeimmasta oikeudesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hallintolainkäytön linja, jossa päätösvaltaa käyttävät alueelliset hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus.

Hallintolainkäytön linja muodostaa oikeudenkäynnissä oman toimintaympäristönsä, joka poikkeaa perustavasti yleisestä lainkäytöstä. Asiat käsitellään kirjallisesti, suulliset käsittelyt ovat harvinaisia, kansalaisen odotetaan hoitavan itse asiaansa, ja hänen vastapuolenaan on viranomainen ylivoimaisine voimavaroineen. Kansalainen saa kylläkin tukea virallisperiaatteesta ja tuomioistuimen selvitysvelvollisuudesta. Kansalaisen ei tarvitse vedota oikeisiin seikkoihin, eikä kaikki ole hänen oman asianajamisensa varassa. Lisäksi häntä periaatteessa neuvotaan ja ohjataan oikeudenkäynnissä.

Tässä kirjassa tarkastellaan kansalaisen mahdollisuuksia päästä oikeuksiinsa hallintolainkäytön linjalla. Keskiössä on oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa, jonka päätöksen varaan valtaosa asioista jää. Huomiota kiinnitetään erityisesti itse asiaansa ajavalle avautuviin toimintamahdollisuuksiin. Samalla arvioidaan myös sitä, miten virallisperiaate ja selvitysvelvollisuus käytännössä toimivat, toisin sanoen millaista tukea oikeutta hakeva niistä saa. Lakitekstin valossahan ne tarjoavat merkittävän avun.