Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Juvenile parotitis

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
Juvenile.pdf 1.182Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8236-8
Vie RefWorksiin
Title: Juvenile parotitis
Author: Saarinen, Riitta
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Otorhinolaryngology, Head and Neck SurgeryChildren's hospital
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In parotitis, one or both of the parotid glands swell, causing pain while eating, reduced mouth opening, and in some cases fever. Before the vaccination era, mumps was the commonest cause of childhood parotitis. Nowadays acute pediatric parotitis is rare, and the causative agent(s) are not fully known. It is assumed that other viruses in addition to mumps virus are capable of causing similar symptoms. Some children develop recurrent symptoms i.e. juvenile recurrent parotitis (JRP). If symptoms are frequent, this condition can be quite life-disruptive. Fortunately, JRP often resolves in puberty. The etiology and pathophysiology of this juvenile recurrent parotid inflammation are other aspects currently not completely understood.

The aim of the present study was to assess the epidemiology, etiology, clinical picture, and outcome for pediatric parotitis at present. In addition, it addresses differential diagnosis and complications.

A group of 41 children aged ≤17 with acute parotid inflammation was collected prospectively for this study that reported clinical characteristics, treatment, outcome and complications. Another group of 133 children was collected retrospectively with the clinical picture of their disease reported, as well. The serine protease inhibitor Kazal-type 1 (SPINK-1) genotype was tested in 88 parotitis patients, since mutation of this gene disposes to pancreatitis, and salivary glands bear some resemblance to the pancreas in function. To map the etiology of parotitis, a questionnaire about history of parotitis, and parotid gland -related symptoms went to 1,000 adolescents randomly selected. In addition, human herpes viruses (HHVs) from saliva samples of children with acute parotid inflammation, and from healthy controls were tested. To assess the differential diagnosis and complications of parotitis, the database of Helsinki University Central Hospital, Department of Otorhinolaryngology - Head and Neck Surgery, was searched according to ICD-10 codes in order to find all children diagnosed and treated due to osteomyelitis or parotid abscess.

All prospectively studied children with acute parotitis were in good general condition, and most episodes of parotitis in childhood seem to have a benign course. Half these children were treated only with non-steroidal anti-inflammatory drugs. However, parotid symptoms have a tendency to recur in about half the cases. About 1% of the respondents to the epidemiologic survey had suffered from parotitis.

Heredity similar to pancreatitis could not be shown, since no difference emerged in SPINK-1 genotype in children with parotitis compared to controls. HHVs seem to play no role in acute juvenile parotitis, but are instead common findings in saliva. Osteomyelitis of the head and neck region is rare, but important in differential diagnosis of children with recurrent parotid symptoms. Parotitis-related complications are rare. Parotid abscesses are multi-bacterial infections with intravenous antibiotic therapy being the cornerstone of treatment. Surgical drainage assists in recovery and does not lead to fistula formation.

In conclusion, according to this study juvenile parotitis has a frequency close to 1%, it has a tendency to recur, and in most cases the overall condition of the child is good during the infection. Osteomyelitis as a differential diagnosis must be kept in mind when treating recurrent symptoms of the parotid area. Abscesses related to parotitis are rare. The full etiology of juvenile parotitis still remains to be discovered.Korvasylkirauhastulehduksessa poski on kipeä ja turvonnut. Suun aukaiseminen on usein rajoittunutta ja syöminen pahentaa kipua. Tautiin voi liittyä kuumetta. Ennen kattavia kansallisia rokotuksia sikotauti oli yleinen ja tavallisin korvasylkirauhastulehduksen aiheuttaja. Nykyään lasten korvasylkirauhastulehdukset ovat harvinaisia eikä kaikkia taudinaiheuttajia tunneta. Sikotautiviruksen lisäksi myös muut virukset voivat aiheuttaa korvasylkirauhastulehduksen. Osa lapsista kärsii toistuvasta korvasylkirauhastulehduksesta, jonka oireet helpottavat tai häviävät yleensä murrosiässä. Myöskään toistuvan korvasylkirauhastulehduksen etiologiaa tai patofysiologiaa ei tällä hetkellä tunneta tarkasti.

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää lasten korvasylkirauhastulehdusten epidemiologiaa, etiologiaa, taudin kuvaa ja hoitoa. Lisäksi tutkittiin erotusdiagnostiikkaa ja komplikaatioita.

Prospektiivinen tutkimusryhmä koostui 41 korvasylkirauhastulehdusta sairastavasta alle 17-vuotiaasta lapsesta. Taudinkuva, hoito ja komplikaatiot selvitettiin. Toinen tutkimusryhmä koostui 133 retrospektiivisesti kerätystä lapsesta, joiden taudinkuva ja hoito rekisteröitiin. Seriiniproteaasin estäjä Kazal tyyppi 1:n (SPINK-1) genotyyppi testattiin 88 lapselta, koska tiedetään, että tämän geenin mutaatiot altistavat haimatulehduksille. Sylkirauhasten ja haiman toiminnassa on paljon samankaltaista. Epidemiologian selvittämiseksi tuhannelle satunnaisesti valitulle nuorelle lähetettiin kysely sairastetuista korvasylkirauhastulehduksista ja muista mahdollisista korvasylkirauhasoireista. Lisäksi korvasylkirauhastulehdusta sairastavien lasten, verrokkilasten ja terveiden aikuisverrokkien syljestä testattiin herpesviruksia osana etiologisia selvittelyjä. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Silmä-korvasairaalan potilastietokannasta etsittiin kaikki lapset ja nuoret, jotka olivat olleet hoidossa pään ja kaulan alueen luutulehduksen tai korvasylkirauhaspaiseen vuoksi. Pään ja kaulan alueen luutulehduksen ja korvasylkirauhastulehduksen oireet voivat muistuttaa toisiaan, ja paise on korvasylkirauhastulehduksen harvinainen komplikaatio.

Kaikkien 41 prospektiivisesti tutkitun lapsen yleistila oli korvasylkirauhastulehduksen aikana hyvä. Suurin osa lasten tulehduksista parantui hyvin, vaikka noin puolet lapsista hoidettiin pelkällä tulehduskipulääkityksellä. Noin puolella lapsista korvasylkirauhastulehdus uusi. Noin joka sadannella kyselytutkimukseen osallistuneesta lapsesta oli ollut korvasylkirauhastulehdus. Tässä tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan korvasylkirauhastulehduksissa samanlaista SPINK-1 genotyyppiin liittyvää perinnöllisyyttä kuin haimatulehduksissa. Herpesvirukset olivat yleisiä kaikkien testiryhmien syljessä, eikä yhteyttä äkilliseen korvasylkirauhastulehdukseen löydetty. Pään ja kaulan alueen luutulehdus on harvinainen, mutta tärkeä erotusdiagnostinen vaihtoehto. Korvasylkirauhastulehduksiin liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia. Korvasylkirauhasen paiseet ovat usean bakteerin aiheuttamia infektioita, joiden hoidon perusta on suonensisäinen antibioottilääkitys. Paiseen puhkaisu tai avaaminen on usein välttämätöntä, eikä johda sylkifistelin muodostumiseen.

Tämän tutkimuksen perusteella lasten korvasylkirauhastulehdukset ovat luultua yleisempiä, niillä on taipumus uusiutua, ja lapsen yleistila on tulehduksen aikana yleensä hyvä. Komplikaatiot ovat harvinaisia. Toistuvia korvasylkirauhastulehduksia hoidettaessa on muistettava myös pään ja kaulan alueen luutulehduksen mahdollisuus. Kaikkia korvasylkirauhastulehduksen aiheuttajia ei tunneta.
URI: URN:ISBN:978-952-10-8236-8
http://hdl.handle.net/10138/36427
Date: 2012-10-05
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account