Suomen ympäristö

 

Suomen ympäristö -sarja sisältää tutkimuksia, selvityksiä ja työryhmämietintöjä. Teemat ovat asuminen, luonto, luonnonvarat, rakennettu ympäristö ja ympäristönsuojelu. Sarja on ympäristöhallinnon yhteinen ja SYKE on julkaissut siinä vuoteen 2013 asti. Siitä lähtien SYKEn pääsarjana toimii SYKEn julkaisuja –sarja.

Serien Miljön i Finland innehåller forskning, utredningar och arbetsgruppsbetänkanden. Teman är boende, natur, naturresurser, bebyggd miljö och miljövård.

The Finnish Environment series contains research, reports and working group memorandums. The publications are written mostly in Finnish but some are available also in English. The themes of the series are housing, nature, natural resources, built environment and environmental protection.

Recent Submissions

  • Vuori, Kari-Matti; Kotanen, Juho; Hammar, Taina; Heinonen, Pertti; Herve, Sirpa; Kanninen, Antti; Kauppi, Marja; Koskinen, Marika; Manninen, Pertti; Niinioja, Riitta; Pietiläinen, Olli-Pekka; Törrönen, Jouni; Vaskinen, Esko (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2002)
    Suomen ympäristö 557
  • Äystö, Virpi (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 115
  • Laakso, Seppo; Loikkanen, Heikki A.; Mattila, Maija (Ympäristöministeriö, 2001)
    Suomen ympäristö 517
  • Halonen, Pekka; Tuukki, Eeva; Puolasmaa, Arto; Kaipiainen, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 73
  • Kokko, Marjut; Koskiniemi, Marika (Lappi Eláhus-, johtalus- ja birasguovddáš, 2019)
    Suoma biras 1smi/2019 (Suomen ympäristö 1/2019)
    Ohcejogas Norgga ja Suoma rájás golgan Deatnu lea okta Suoma fiidnámus johkalegiin. Eanadatgova steampilastet johkaleagi duolbadasaide šaddan sámegilit, maid beallejalges šilljobiriin lea heivvolaččat ođđa ja soađis seastašuvvan boares ráhkadusmáddodat. Fiidnámus eanadagat leahkkasit váriid vilttiin ja Deanus, mii lea doaibman don dološ johtingeaidnun ja meroštallan giliid ja boađuid báikki. Ealáhusain eanadaga oidno luossabivddu lassin boazodoallu, šibitdoallu, bohccosuoinni ja fuođđara buvttadeapmi ja smávvalunddot guolleturisma. Riikkaviidosaš klassifiseremiin plánaguovlu lea nannejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš eanadatguovlun jagi 1995. Dálvadasa gilli ja oassi Nuvvosa gilis lea lassin klassifiserejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš huksejuvvon kulturbirasin jagi 2009. Sámekultuvrras eanadaga árvvus doallan lea vieris ja kultuvrii lea lunddolaš, ahte eanadahkii eai guđđojuvvo luottat. Árvvolažžan vásihuvvo oppa eallinbire, muhto eandalii guovllut, mat leat oiddolačča árbevirolaš ealáhusaid hárjeheami dáfus. Eanadaga buorrevuohta ja čábbodat laktásitge nannosit dasa, man oiddolaš guovlu lea ássat ja oažžut birgenlági. Dát plána lea ovttas gili olbmuiguin dahkkon kárten guovllu eanadatárvvuin ja divššuvuollásaš čuozáhagain. Plána áigge smihtte mat nuppástusat eanadaga leat dáhpáhuvvan ealáhusaid ja dálkkádaga rievddadettiin ja dan mii Deanuleagi eanadagas lea seailluheami veara. Dán maŋŋá leat soahpan divššuvuollásaš čuozáhagain, smiehttan heivvolaš dikšunvugiid, dahkan goasttádusrehkenastimiid ja kártet ekonomalaš doarjjavejolašvuođaid. Eanadaga – iežas ássanbirrasa – loaktimis fuolaheapmi vásihuvvo gilleservošis dehálažžan. Ealáhusaid doarjuma, eanadatdikšuma sihke ráhkadusaid ja árbevirolaš ealáhusaide gullevaš rusttegiid seailluheami oidne doarjut lassin báikkálaš kulturidentitehta. Dál eanadatdikšun- ja geavahanplána gárvvásmuvadettiin sáhttá guovllu eanadaga dikšut guhkes áiggi bargguin ja oktasaš vuođđojurdagiid vuođul. Gilleeanadaga dikšumis iešguđege eanaoamasteaddjis lea ovddasvástádus iežas eatnamiiddis dáfus ja eanadatdikšun lea diehttelasat eaktodáhtolaš. Bargu jotkojuvvo maiddái álggahan Ohcejoga kultureanadagat oidnosii –Leader-fidnus. Boahttevuođas plánaguvlui lea vejolaš vuođđudit luonddusuodjalanlága 32 §:s oaivvilduvvon eanadatdikšunguovllu, mii oaččui skábmamánus 2018 dahkkon jearahallama mielde doarjaga gili olbmuin.Virggálaš sajádat dahká vejolažžan giliid dahkan dovddusin ja fállá vejolašvuođa ohcat dikšumii doarjaga birasministeriijas. Eanaoamasteaddjit sáhttet ohcat ruhtadeami eanadatdikšumii lassin eanadoalu birasdoarjaga bokte. Giliid huksenárbbi seailluheapmái ja fuolaheapmái lea vejolaš ohcat doarjaga Lappi EBI-guovddážis ja Musealágádusas. Eanadatdikšunguovllu vuođđudeapmi ii buvtte riekteváikkuhuslaš lassiráddjehusaid eatnamiid, čáziid dahje vuvddiid ávkkástallamii. Huksen dáhpáhuvvá ain Gáregasnjárgga oasseoppalašláva ja gieldda huksenortnega mielde. Plána lea ruhtadan Leader Davimus Lappi, Ohcejoga gielda, Lappi EBI-guovddáš ja birasministeriija
  • Kokko, Marjut; Koskiniemi, Marika (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristö 1/2019
    Utsjoella Norjan ja Suomen rajalla virtaava Tenonlaakso on yksi Suomen kauneimmista jokilaaksoista. Maisemankuvaa leimaavat jokilaakson tasanteille syntyneet saamelaiskylät, joiden puoliavoimissa pihapiireissä on sopusuhtaisesti uutta ja sodalta säästynyttä vanhaa rakennuskantaa.Vaikuttavimmat maisemat avautuvat tunturien kupeesta ja Tenojoelta käsin, joka on toiminut ikiaikaisena kulkureittinä määritellen niin kylien sijoittumisen kuin lohipatojen paikan. Elinkeinoista maisemassa näkyy lohenkalastuksen lisäksi poronhoito, karjatalous, poroheinän ja rehun tuotto sekä pienimuotoinen kalastusmatkailu. Valtakunnallisissa luokituksissa suunnittelualue on vahvistettu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi vuonna 1995. Dalvadaksen kylä ja osa Nuvvuksen kylää on lisäksi luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi vuonna 2009. Saamelaisessa kulttuurissa maiseman arvottaminen on vierasta ja kulttuurille on luonteenomaista, ettei maisemaan jätetä näkyviä jälkiä. Arvokkaaksi koetaan koko elinpiiri, mutta erityisesti alueet, jotka ovat suotuisia perinteisten elinkeinojen harjoittamisen näkökulmasta. Maiseman hyvyys ja kauneus liittyyvätkin vahvasti siihen, kuinka suotuisa alue on asua ja saada leipä. Tämä suunnitelma on yhdessä kyläläisten kanssa tehty kartoitus alueen maisema-arvoista ja hoidettavista kohteista. Suunnittelun aikana pohdittiin mitä muutoksia maisemassa on tapahtunut elinkeinojen ja ilmaston muuttuessa sekä mikä on Tenonlaakson maisemassa säilyttämisen arvoista. Tämän jälkeen on sovittu hoidettavista kohteista, pohdittu sopivia hoitotapoja, tehty kustannuslaskelmia ja kartoitettu taloudellisia tukimahdollisuuksia. Maiseman – oman asuinympäristön – viihtyisyydestä huolehtiminen koettiin kyläyhteisöissä tärkeänä. Elinkeinojen tukemisen, maisemanhoidon sekä rakennusten ja perinteisiin elinkeinoihin liittyvien rakennelmien säilyttämisen nähtiin tukevan lisäksi paikallista kulttuuri-identiteettiä. Nyt maisemanhoito- ja käyttösuunnitelman valmistuttua voidaan alueen maisemaa hoitaa pitkäjänteisesti ja yhteisillä periaatteilla. Kylämaisemien hoidossa kullakin maanomistajalla on vastuu omien maidensa osalta ja maisemanhoito on luonnollisesti vapaaehtoista.Työtä jatketaan myös kunnan käynnistämässä Utsjoen kulttuuri maisemat näkyviksi –Leader-hankkeessa. Jatkossa suunnittelualueelle on mahdollista perustaa luonnonsuojelulain 32 §:n mukainen maisemanhoitoalue, joka sai marraskuussa 2018 tehdyn kyselyn perusteella tukea kyläläisiltä.Virallinen asema mahdollistaa kylien tekemistä tunnetuksi ja tarjoaa mahdollisuuden hakea hoitoon tukea ympäristöministeriöstä. Maanomistajat voivat hakea rahoitusta maisemanhoitoon lisäksi maatalouden ympäristötuen kautta. Kylien rakennusperinnön säilyttämiseen ja kunnossapitoon on mahdollista hakea avustusta Lapin ELY-keskuksesta ja Museovirastosta. Maisemanhoitoalueen perustaminen ei tuo oikeusvaikutteisia lisärajoituksia maiden, vesien tai metsien käyttöön. Rakentaminen tapahtuu edelleen Karigasniemen osayleiskaavan ja kunnan rakennusjärjestyksen mukaisesti. Suunnitelman on rahoittanut Leader Pohjoisin Lappi, Utsjoen kunta, Lapin ELY-keskus ja ympäristöministeriö.
  • Tana, Jukka; Lehtinen, Karl-Johan (Finnish Environment Institute, 1996)
    The Finnish Environment 17
  • Grönroos, Juha; Rekolainen, Seppo; Nikander, Antero (Suomen ympäristökeskus, 1997)
  • Kylä-Setälä, Annamaija; Assmuth, Timo (Suomen ympäristökeskus, 1996)
  • Riihimäki, Juha; Yrjänä, Timo; van der Meer, Olli (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Suomen ympäristö 4
  • Kananoja, Tapio (Ympäristöministeriö, 1999)
    Suomen ympäristö 333
  • Kontula, Tytti; Lehtomaa, Leena; Pykälä, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 306
  • Kontula, Tytti; Raunio, Anne (Finnish Environment Institute and Ministry of the Environment, 2019)
    The Finnish Environment 2/2019
    This publication summarises Part 1 of the final report on threatened habitat types published in Finnish. It presents the assessment method, the results and their justifications as well as a summary of action proposals drawn up by expert groups. The habitat type descriptions, distribution maps, photographs and habitat typespecific justifications can be found in Part 2 of the publication only available in Finnish. The assessment of threatened habitat types covered all natural habitat types and seminatural grasslands and wooded pastures in Finland. Assessment results are presented for 388 habitat types. Habitat types were divided into eight main groups: Baltic Sea (42 habitat types, 24% assessed as threatened), Baltic Sea coast (45, 58%), inland waters and shores (59, 20%), mires (69, 57%), forests (34, 76%), rock outcrops and scree (44, 25%), seminatural grasslands and wooded pastures (42, 100%) and fell habitats (53, 38%). This was the second assessment of threatened habitat types in Finland. This assessment was conducted using the international IUCN Red List of Ecosystems method. The primary assessment criteria were change in habitat type quantity, change in abiotic and biotic quality, and rarity. The current trends for habitat types in terms of their state were also assessed. Altogether 186 habitat types (48% of the total number of habitat types) were assessed as being threatened in the whole of Finland. The percentage of threatened habitat types in Southern Finland (59%) is clearly higher than in Northern Finland (32%). Because of the changes in assessment methodology, the results of the first and second assessment of threatened habitat types are not directly comparable with each other. The results do, however, lend themselves to the interpretation that the risk of habitat type loss has not been reduced.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1997)
    Suomen ympäristö 129
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1996)
    Suomen ympäristö 41
  • Pietiläinen, Olli-Pekka; Räike, Antti (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Suomen ympäristö 313
    Tutkimuksessa selvitettiin Suomen sisävesien rehevyyttä ja ravinnedynamiikkaa typen ja fosforin pitoisuuksien ja niiden suhteiden avulla. Aineisto käsitti ympäristöhallinnon vuosien 1990 - 1997 seurantajärvien (174 havaintopaikkaa) ja -jokien (32) päällysveden (0 - 2 m) kasvukauden (kesä-elokuu) aikaiset tulokset. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella järvihavaintopaikoista arvioitiin karuiksi 35 %, lievästi rehevöityneiksi 56 %, rehevöityneiksi 8 % ja erittäin rehevöityneiksi 1 %. Useimmat joet arvioitiin selvästi järviä rehevämmiksi. Järvien kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet korreloivat keskenään erittäin voimakkaasti, joten fosfori soveltuu hyvin Suomen järvien yleiseksi rehevyysindikaattoriksi. Mineraaliravinnesuhteen mukaan 64 % järvihavaintopaikoista oli fosforirajoitteisia, 13 % typpirajoitteisia ja 23 % fosforin ja typen yhteisrajoittamia. Joista fosforirajoitteisiksi arvioitiin 38 %, typpirajoitteisiksi 31 % ja yhteisrajoitteisiksi 31 %. Kokonaisravinnesuhteen perusteella arvioituna järvet ja joet ovat vielä fosforirajoitteisempia. Ravinteiden tasapainosuhteen ei katsottu soveltuvan Suomen tyypillisesti tummavetisten sisävesien minimiravinteen indikaattoriksi. Tutkimus osoittaa, että sisävesien pääasiallinen minimiravinne on fosfori. Erityisesti suuret järvet ja reittivedet ovat voimakkaasti fosforirajoitteisia. Pienet, karuhkot järvet ovat usein yhteisrajoitteisia. Rehevimmät, voimakkaasti ulkoisesti tai sisäisesti fosforikuormitetut järvet ovat kasvukauden aikana ajoittain typpirajoitteisia. Tällaisissa järvissä typpirajoitteisuus voi kuitenkin osaltaan johtaa haitalliseksi koettujen sinileväkukintojen runsastumiseen. Suomen järvien tilaa voidaan tehokkaimmin parantaa vähentämällä fosforipäästöjä kaikkialla Suomessa. Joet sekä erityisesti rannikkovedet ja Itämeren ulappa-alueet huomioiden myös typenpoiston tarve on yksiselitteinen. Typenpoiston alueellinen kohdentaminen vaatii kuitenkin nykyistä tarkempaa tietoa siitä, kuinka paljon tietyn kuormittajan leville käyttökelpoisesta typpikuormasta kulkeutuu typpirajoitteisille vesialueille.
  • Alatalo, Merja (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 381
  • Äijö, Helena; Tattari, Sirkka (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 442

View more