Suomen ympäristö

 

Suomen ympäristö -sarja sisältää tutkimuksia, selvityksiä ja työryhmämietintöjä. Teemat ovat asuminen, luonto, luonnonvarat, rakennettu ympäristö ja ympäristönsuojelu. Sarja on ympäristöhallinnon yhteinen ja SYKE on julkaissut siinä vuoteen 2013 asti. Siitä lähtien SYKEn pääsarjana toimii SYKEn julkaisuja –sarja.

Serien Miljön i Finland innehåller forskning, utredningar och arbetsgruppsbetänkanden. Teman är boende, natur, naturresurser, bebyggd miljö och miljövård.

The Finnish Environment series contains research, reports and working group memorandums. The publications are written mostly in Finnish but some are available also in English. The themes of the series are housing, nature, natural resources, built environment and environmental protection.

Recent Submissions

  • Nystén, Taina; Hänninen, Tuija (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 57
  • Carter, Timothy R.; Hulme, Mike; Crossley, Jennifer F.; Malyshev, Sergey; New, Mark G.; Schlesinger, Michael E.; Tuomenvirta, Heikki (Finnish Environment Institute, 2000)
    Finnish Environment 433
  • Helminen, Harri; Häkkilä, Kauko; Keränen, Mika; Koponen, Jorma; Laihonen, Pasi; Ylinen, Hannu (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 1998)
    Suomen ympäristö 203
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 54
  • Jenkins, Alan; Larssen, Thorjørn; Moldan, Filip; Hruska, Jakub; Kram, Pavel; Kleemola, Sirpa (Finnish Environment Institute, 2003)
    The Finnish Environment 636
  • Soveri, Jouko; Mäkinen, Risto; Peltonen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2001)
    Suomen ympäristö 420
  • Lindholm, Tapio; Heikkilä, Raimo; Heikkilä, Marjo (Finnish Environment Institute, 1997)
    The Finnish Environment 124
  • Marttunen, Mika; Hellsten, Seppo; Puro, Annukka; Huttula, Erkki; Nenonen, Marja-Leena; Järvinen, Erkki; Salonen, Erno; Palomäki, Risto; Huru, Helge; Bergman, Tarja (Lapin ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 58
  • Sorvari, Jaana (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 421
  • Bäck, Saara; Lindholm, Tapio (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Suomen ympäristö 364
  • Melanen, Matti; Seppälä, Jyri; Myllymaa, Tuuli; Mickwitz, Per; Rosenström, Ulla; Koskela, Sirkka; Tenhunen, Jyrki; Mäenpää, Ilmo; Hering, Frank; Estlander, Alec; Hiltunen, Marja-Riitta; Toikka, Mika; Mänty, Esa; Liljeqvist, Lasse; Pesari, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Miljön i Finland 735sv
    Ekoeffektivitet är ett verktyg som används i strävandena att nå en hållbar utveckling. När de europeiska ”regionerna” under de senaste åren på många sätt har blivit föremål för uppmärksamhet, har också frågan om deras konkurrensförmåga – och därmed också deras ekoeffektivitet – blivit viktig i regionerna. Finlands miljöcentral (SYKE), Sydöstra Finlands miljöcentral, Kymmenedalens förbund och Thule-Institutet vid Uleåborgs universitet genomförde under tiden 1.9.2002-31.12.2004 Lifeprojektet ”Regional ekoeffektivitet – fallet Kymmenedalen (ECOREG)” Målet för projektet ECOREG var att ge en demonstration av begreppet ekoeffektivitet och mätning av ekoeffektivitet i regional skala. Till fallstudieregion valdes landskapet Kymmenedalen i sydöstra Finland. Den här rapporten presenterar projektets viktigaste resultat med särskild betoning på indikatorer för och mätning av regional ekoeffektivitet (uppföljnings- och bedömningssystemet), på de processer och metoder som användes i projektet samt på möjligheterna att tillämpa dessa förfaranden i andra delar av Finland och Europa. Projektet har www-sidor på finska och engelska: http:/ /www.ymparisto.fi/syke/ecoreg, http://www.environment.fi/syke/ecoreg.
  • Melanen, Matti; Seppälä, Jyri; Myllymaa, Tuuli; Mickwitz, Per; Rosenström, Ulla; Koskela, Sirkka; Tenhunen, Jyrki; Mäenpää, Ilmo; Hering, Frank; Estlander, Alec; Hiltunen, Marja-Riitta; Toikka, Mika; Mänty, Esa; Liljeqvist, Lasse; Pesari, Juha (Finnish Environment Institute, 2004)
    The Finnish Environment 735en
    Eco-efficiency is one of the means by which sustainable development is sought to be implemented. In the last few years the focus has been, in many ways, placed on the European “regions”, and hence the promotion of their competitiveness – and, by this means, their eco-efficiency – has become a central issue in the regions concerned. The Finnish Environment Institute (SYKE), the Southeast Finland Regional Environment Centre, the Regional Council of Kymenlaakso and the Thule Institute at the University of Oulu conducted (1 September 2002 – 31 December 2004) a LIFE project named “The Ecoefficiency of Regions – Case Kymenlaakso (ECOREG)”. The project was financed by the European Community’s LIFE programme (support obtained from LIFE-Environment) and the Finnish Ministry of the Environment. The goal of this project was to demonstrate the concept of ecoefficiency and eco-efficiency evaluation on a regional scale, taking the Kymenlaakso region located in Southeast Finland as an example. This current report presents the key results of the ECOREG project particularly focusing on the indicators and measuring of regional eco-efficiency (monitoring and evaluation mechanism), the processes and methods utilised in the project as well as reproducibility and transferability of the ECOREG results in other parts of Finland and Europe. The ECOREG project has a website in Finnish and English at http://www.ymparisto.fi/syke/ecoreg, http://www.environment.fi/ syke/ecoreg.
  • Fugleberg, Sigmund (Finnish Environment Institute, 1999)
    The Finnish Environment 315
  • (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 14/2013
    Kulttuuriympäristöt muodostavat merkittävän näkökulman maankäyttöä ja yksittäisiä hankkeita koskevassa päätöksenteossa. Oleellista alueidenkäytössä tapahtuvien muutosten suunnittelemisessa ovat riittävät, laadukkaat ja oikein kohdennetut selvitykset alueiden ominaisluonteesta ja erityispiirteistä sekä näihin pohjautuvat arviot kulttuuriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja -asetus sekä laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki ja -asetus) asettavat vaatimuksia kulttuuriympäristöön liittyville selvityksille ja vaikutusten arvioinnille. Opas täydentää vaikutusten arviointia koskevaa yleistä ohjeistusta kulttuuriympäristön erityispiirteiden tunnistamisen ja huomioon ottamisen osalta. Sen tavoitteena on luoda yhteistä käsitystä ja yhdenmukaisia menettelytapoja kulttuuriympäristön huomioon ottamisessa vaikutusten arvioinnissa. Se on tarkoitettu suunnittelun apuvälineeksi. Ohjeita ja suosituksia voidaan soveltaa kuhunkin hankkeeseen ja suunnitelmaan tapauskohtaisesti. Opas on tarkoitettu vaikutusten arvioinnista ja niiden tarkastelusta vastaaville viranomaisille, vaikutusten arviointien tekijöille sekä suunnittelu-ja arviointiprosesseihin osallistuville henkilöille. Kaavoituksen osalta kohderyhmänä ovat erityisesti kuntien ja maakuntaliittojen kaavoituksesta vastaavat henkilöt sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä ympäristöministeriön kaavoituskysymyksiä käsittelevät virkamiehet. Hankkeiden osalta kohderyhmänä ovat YVA-lainsäädännön mukaisten hankkeiden vastaavat tahot, yhteysviranomaiset sekä kuntien viranhaltijat. Opasta voivat käyttää myös konsultit, suunnittelijat, museoviranomaiset ja muut asiantuntijatahot sekä luottamushenkilöt, jotka käsittelevät kaavojen ja hankkeiden kulttuuriympäristöasioita. Opas antaa tietoa vaikutusten arvioinnista myös yksityisille ihmisille ja muille kaavahankkeisiin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuville tahoille ja henkilöille.
  • Rintala, Jari; Lonka, Harriet (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen Ympäristö 12/2013
    Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli arvioida maa-aineslain mukaisen lupajärjestelmän toimivuutta sekä esittää yleisnäkemys maa-ainesten ottamisen nykytilasta ja ohjausmekanismeista. Tutkimusaineisto koostui kirjallisuusselvityksestä sekä asiantuntijakyselyistä ja -haastatteluista. Tutkimustulosten perusteella esitettiin maa-ainesten ottamisen sääntelyä koskevat kehittämistarpeet. Maa-aineslaki tuli voimaan vuonna 1982 ja sitä on uudistettu useita kertoja sen voimassaolon aikana. Maa-aineslaki on selvityksen mukaan toiminut varsin hyvin maa-ainesten ottamisen sääntelyn erityislakina. Maa-aineslain mukainen lupajärjestelmä yhdessä ympäristönsuojelu- ja vesilain lupajärjestelmien kanssa on edistänyt merkittävästi arvokkaiden geologisten muodostumien suojelua ottamistoiminnalta, niiden suojelu- ja maisema-arvojen säilymistä sekä pohjavesien suojelua. Merkittävimmät kehittämistarpeet maa-aineslainsäädännössä liittyvät maaaineslain ja muun maa-ainesten ottamista koskevan lainsäädännön lupamenettelyjen yhteensovittamiseen sekä ottamista koskevien lupajärjestelmien selkeyttämiseen. Maa-aineslain voimassaolon aikana ottamistoiminta on muuttunut merkittävästi. Kalliokiviaineksen ottamislupien määrä on lisääntynyt huomattavasti ja soran ottamislupien määrä on vastaavasti vähentynyt. Lisäksi aineksien kierrätys, erityisesti asfaltin ja betonin kierrätys, on lisääntynyt merkittävästi. Toisaalta uusiomateriaalien käyttö on edelleen melko vähäistä. Muutokset ottamistoiminnassa ovat lisänneet maa-ainesten ottamiseen liittyvän lupamenettelyn järjestelmän monivaiheisuutta ja osittaista päällekkäisyyttä. Maa-ainesten kestävän käytön edistäminen on maa-ainesten ottamista koskevan lainsäädännön keskeinen haaste myös tulevaisuudessa.