Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 685
  • Unknown author (Ministry of the Environment, 2005)
  • Gästgifvars, Maria; Sarkanen, Annakaisa; Frisk, Mikael; Lauri, Hannu; Myrberg, Kai; Alenius, Pekka; Andrejev, Oleg; Mustonen, Olli; Haapasaari, Heli; Andrejev, Alexander (Suomen ympäristökeskus, 2004)
  • Liikonen, Larri; Leppänen, Paula (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Melanen, Matti; Seppälä, Jyri; Myllymaa, Tuuli; Mickwitz, Per; Rosenström, Ulla; Koskela, Sirkka; Tenhunen, Jyrki; Mäenpää, Ilmo; Hering, Frank; Estlander, Alec; Hiltunen, Marja-Riitta; Toikka, Mika; Mänty, Esa; Liljeqvist, Lasse; Pesari, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2004)
  • Laitio, Matti; Maijala, Olli (Ympäristöministeriö, 2010)
    Eri yhteyksissä tehdään jatkuvasti valintoja ja päätöksiä, joilla vaikutetaan merkittävällä tavalla alueidenkäyttöön ja elinympäristön toimivuuteen. Näitä päätöksiä tehdään tietysti kaavoituksen yhteydessä maakunnissa ja kunnissa, mutta myös muualla. Alueidenkäyttöön vaikutetaan esimerkiksi elinkeinostrategian valinnoilla, palveluverkon ratkaisuissa, asuntopolitiikan linjanvedoissa ja liikennejärjestelmäratkaisuissa. Muutokset yhdyskunnissa ja elinympäristössä koostuvat monista valinnoista pitkässä ketjussa yleisistä strategisista periaatteista yksittäisiin toteuttamispäätöksiin. Tässä päätösten ketjussa alkuperäinen linjaus voi muuttua ja lopputulos viestiä kokonaan toisenlaisista arvoista kuin mitä alun perin tavoiteltiin. Tässä julkaisussa alueidenkäytön strategisella ohjaamisella tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joilla halutaan edistää tärkeiden alueidenkäyttöä koskevien periaatteiden ja linjausten toteutumista. Käsittelyyn nostetaan asioita, joita kaupunkiseuduilla ja kunnissa on hyvä pohtia näitä linjauksia valmisteltaessa ja toteutettaessa. Julkaisun aineisto on syntynyt ympäristöministeriön vuonna 2008 käynnistämässä STRASI -hankkeessa. Siihen on liittynyt useita osaprojekteja, joissa on käyty läpi maakunta- ja yleiskaavoja, haastateltu kuntien ja kaupunkiseutujen toimijoita, pidetty kolme työseminaaria sekä järjestetty pienempien ryhmien teemakeskusteluja keskeisiksi nousseista aiheista.
  • Puustinen, Sari; Hirvonen, Jukka (Ympäristöministeriö, 2005)
  • Kokko, Aira; Mäkelä, Katariina; Tuominen, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Mähönen, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2002)
  • Jokitulppo, Jaana; Lahti, Tapio; Markula, Timo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Kirjallisuusselvityksessä tarkastellaan sekä kevyiden että raskaiden aseiden ampumamelun vaikutusten arviointia ampumaratojen ja  -alueiden ympäristössä. Pääpaino on ampumamelun arviointiin käytettävissä tunnusluvuissa sekä melun aiheuttamassa häiritsevyydessä.
  • Naumanen, Petri; Sorvari, Jaana; Pyy, Outi; Rajala, Päivi; Penttinen, Riina; Tiainen, Jari; Lindroos, Sirpa (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2002)
    Ampumaratojen, etenkin haulikkoratojen, on todettu aiheuttaneen paikallisesti varsin laajaa maaperän pilaantumista. Monet radat sijaitsevat harjuilla ja pohjavesialueilla, sillä soranottoalueiden reunoja käytetään kivääriratojen taustavalleina. Maaperän korkea lyijypitoisuus ja suuret luoti- ja haulimäärät uhkaavat siten pohjaveden puhtautta. Taajamissa toimintansa lopettaneita ratoja kaavoitetaan ja rakennetaan mm. asutus- ja virkistyskäyttöön. Terveysriskien poistaminen maankäytön muutoksen yhteydessä edellyttää alueiden kunnostamista. Toteutuneet riskinhallintatoimet ovat usein olleet varsin mittavia ja kalliita. Tässä hankkeessa kartoitetaan ampumaratojen aiheuttamaa maaperän pilaantumista Suomessa sekä koottiin suositukset ratojen tutkimiseen, riskinarviointiin ja kunnostamiseen soveltuvista menetelmistä. Selvityksen aikana arvioitiin alustavasti noin 1 200 radan aiheuttamat ympäristövaarat ja jatkotoimien kiireellisyys. Kolmen esimerkkialueen pilantuneisuus selvitettiin ja niihin liittyvät terveys- ja ekologiset riskit arvioitiin. Lisäksi tarkasteltiin puhdistusvastuuta koskevan lainsäädännön soveltamista ampumarata-alueilla. Raportti on tarkoitettu ampumaseuroille ja muille toiminnanharjottajille, ampumarata-alueiden omistajille ja haltijoille, konsulteille, urakoitsijoille, ympäristöviranomaisille ja muille ampumaratojen maaperän pilaantuneisuudesta kiinnostuneille ryhmille.
  • AMPY-työryhmä (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöluvasta ja sen tarpeesta säädetään ympäristönsuojelulaissa ja asetuksessa. Ympäristölupa tarvitaan toimintaan, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Luettelo niistä toiminnoista, jotka tarvitsevat aina ympäristöluvan, on ympäristönsuojeluasetuksessa. Ulkona sijaitseva ampumarata on tällainen. Suomessa on arviolta 800 ulkona sijaitsevaa, toiminnassa olevaa ampumarataa.Tässä oppaassa esitetään, mitä tietoja ampumaradan luvan hakijan tulisi antaa ympäristöluvan hakemusvaiheessa, mitä upaviranomaisen tulisi lupaharkinnassaan ottaa huomioon ja millaisia määräyksiä hyvän ampumaradan ympäristöluvan tulisi sisältää. Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä tulee soveltaa kunkin ampumaradan erityispiirteet huomioon ottaen.
  • Grönroos, Juha; Hietala-Koivu, Reija; Kuussaari, Mikko; Laitinen, Pirkko; Lankoski, Jussi; Lemola, Riitta; Miettinen, Antti; Perälä, Paula; Puustinen, Markku; Schulman, Anna; Salo, Tapio; Siimes, Katri; Turtola, Eila (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa.
  • Kankaanpää, Susanna; Carter, Timothy R. (Finnish Environment Institute, 2004)
  • Mäki-Fränti, Petri; Laukkanen, Tuula (Ympäristöministeriö, 2010)
    Suomessa on tuotettu runsaat 360 000 asuntoa julkisen vallan järjestämän rahoitustuen avulla. Vuosina 2008–2018 noin viidennes näistä asunnoista on vapautumassa käyttö- ja luovutusrajoituksista, joiden tarkoitus on ollut säilyttää asunnot vuokrakäytössä ja pitää asumiskustannukset kohtuullisina. Tässä työssä selvitetään sekä näiden lähitulevaisuudessa vapautuvien että sääntelystä jo vapautuneiden vuokra-asuntojen käyttöä sääntelyn päättymisen jälkeen. Tutkimus perustuu vuokratalokohteiden haltijoille lähetettyyn kyselyyn. Kyselyssä selvitettiin mm. ovatko jo vapautuneet vuokra-asunnot säilyneet vapautumisen jälkeen vuokra-asuntoina vai onko käyttötarkoitusta muutettu, ja onko vapautumisella ollut vaikutusta vuokratasoon. Vastaavasti selvitettiin sitä, minkälaisia omistajapoliittisia linjauksia ja käyttöä lähitulevaisuudessa sääntelystä vapautuvien vuokratalojen omistajat ovat vuokrataloille suunnitelleet. Selvityksessä analysoidaan myös rajoituksista vapautumisen ja vapauttamisen mahdollisia vaikutuksia alueen tai kunnan vuokra- ja asuntomarkkinoihin.
  • Jankkari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vuorovaikutteista vesienhoidon suunnitteluprosessia. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia oman vesistöalueensa hoidon suunnittelussa. Kansalaisilla on mahdollisuus antaa kirjallista palautetta suunnitelman laadinnan eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mihin keskusteluihin ja ongelmiin kansalaiset yrittivät kiin-nittää vesienhoitosuunnitelmien laadinnan ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukaudella (2004–2009). Lisäksi tarkastellaan, miten kansalaisten huolet ja huomiot kohtasivat vesienhoidon suunnittelujärjestelmän toimintaperiaatteet. Tutkimusaineisto rajautuu kansalaispalautteeseen, joka annettiin Varsinais- ja Keski-Suomessa. Analyysi kahden eri alueellisen ympäristökeskuksen saamasta kansalaispalautteesta osoittaa, että vesiensuojelukysymyksiä tarkastellaan osana arjen elämismaailmaa ja paikallisia ympäristökamppailuja. Kansalaispalautteesta oli nähtävissä erilaisten maantieteellisten ja historiallisten erojen vaikutus palautteen sisällölliseen muotoutumiseen. Vesienhoidon suunnittelu tulkittiin usein ”viimeiseksi oljenkorreksi”, jonka kautta huolelle tai ongelmalle saataisiin näkyvyyttä. Toisaalta ensimmäisen suunnittelukauden kansalaispalautteessa oli nähtävissä epäluottamusta koko vesienhoidon suunnittelun sekä kansalaisosallistumisen todellista vaikuttavuutta kohtaan. Julkaisussa esitetään ehdotuksia kansalaisosallistumisen kehittämiseksi. Tutkimus tarjoaa yhden esimerkin tavasta, jolla kansalaispalautetta voidaan analysoida vesienhoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
  • Asanti, Timo; Gustafsson, Esko; Hongell, Harri; Hottola, Petri; Mikkola-Roos, Markku; Osara, Matti; Ylimaunu, Juha; Yrjölä, Rauno (Finnish Environment Institute, 2005)
  • Vasara, Petri; Jäppinen, Hannu; Lobbas, Pia (Finnish Environment Institute, 2001)