Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 31.5)
    Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Finlands miljöcentral, 25.5)
    Guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser, i fortsättningen kallad underhållsförordningen. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna.Förordningens tillsynsmyndigheter är ELY-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna.Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.
  • Pajala, Jukka (Finlands miljöcentral, 2012)
    Den här anvisningen har utarbetats som ett hjälpmedel vid anskaffningen av oljebekämpningsbåtar för att nya båtar också ska motsvara framtida behov av oljebekämpning och för att anskaffningarna ska utfalla väl i såväl tekniskt som ekonomiskt hänseende. Syftet med anvisningen är också att främja utveckling och ibruktagande av nya lösningar i oljebekämpningsbåtar. Ämnen som behandlas i anvisningen: - mångsidig användning av båtarna - båtklasser och klasspecifika krav - principen för hållbar utveckling och båtens livscykel - behörighetsvillkor för besättningen - anskaffningens olika skeden - bestämmelser och anvisningar - besiktningar och godkännanden.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 19.4)
    Syftet med denna anvisning från miljöministeriet är att förenhetliga och snabba upp handläggningen av miljötillstånd  som grundar sig på miljöskyddslagen (86/2000) och -förordningen (168/2000) och förbättra kvaliteten på tillståndsansökningarna. Anvisningen riktas till de regionala miljöcentralerna samt delges de kommunala miljövårdsmyndigheterna och intressegrupperna. Den är inte bindande för myndigheterna och tillämpningen bör ske från fall till fall med beaktande av de lokala omständigheterna.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 17.1)
    I anvisningen behandlas arbetarskyddet med avsikt på användning, underhåll och inspektion av snöskotrar och terränghjulingar samt deras utrustning. Ytterligare fäster anvisningen uppmärksamhet på arbetarskyddets ansvarsfrågor på olika nivåer i organisationen. Anvisningen tar också upp den centrala arbetarskyddslagstiftningen.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 30.1)
    Syftet med anvisningen är att framhäva betydelsen av förhandsplanering och förebyggande arbetarskydd samt lämplig utrustning och tillräckliga kunskaper om hur man rör sig till sjöss vid användningen av båtar i uppgifter inom miljöförvaltningen. I anvisningen behandlas också övriga uppgifter inom miljöförvaltningen som utförs till sjöss, såsom selektivt fiske, dykning och slåtter av vattenväxter.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 17.1)
    I anvisningen granskas bekämpningen av is- och stöpisproppar i arbetets olika skeden. Vid bekämpning av is- och stöpisproppar är man tvungen att röra sig på is och vatten, utföra sprängningsarbeten och använda maskiner och anordningar i situationer som ofta avviker från normala arbetsförhållanden. Anvisningen fäster särskild uppmärksamhet på förhandsåtgärder och utrustning som arbetarskyddet kräver. Verksamhet tillsammans med samarbetsmyndigheter samt information har ansetts vara en viktig del av anvisningen.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 30.1)
    Syftet med anvisningen är att framhäva betydelsen av förhandsplanering och förebyggande arbetarskydd i användningen av snöskoter och terränghjuling. I anvisningen behandlas arbetarskyddet med avsikt på användning, underhåll och inspektion av snöskotrar och terränghjulingar samt deras utrustning. Ytterligare fäster anvisningen uppmärksamhet på arbetarskyddets ansvarsfrågor på olika nivåer i organisationen. Anvisningen tar också upp den centrala arbetarskyddslagstiftningen.
  • Tulkki, Katri; Vehmas, Anne (Miljöministeriet, 27.3)
    Handledningen ”Deltagande i general- och detaljplanläggning” är skriven för kommunernas planläggare, för konsulter som utarbetar planer samt för kommunala och statliga myndigheter som deltar i planläggning. Även om handledningen i första hand är avsedd för myndigheter kan den också användas av invånare, företag och organisationer som deltar i planläggningen. Handledningen behandlar information, hur man anordnar deltagande och myndigheternas samarbete. Förutom tillämpningen av markanvändnings- och bygglagen lyfter man fram bra sätt att ordna deltagande på, ger förslag på metoder för deltagande som används vid planläggning och bedömer deras lämplighet i olika situationer.
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Finlands miljöcentral, 11.2)
    Olja som hamnat i havet till följd av oljeskador orsakar direkta och långvariga ändringar hos organismer och i den abiotiska miljön. Denna publikation är den första nationella, gemensamma handlingsplanen för situationer med omfattande oljeföroreningar. I rapporten har en arbetsgrupp bestående av forskare, experter och myndigheter samlat de väsentliga kunskaperna från idag om oljans marinekologiska konsekvenser samt om oljeutredningar och -provtagningar. Arbetsgruppen delar tydligt upp ansvarsområdena inom utredningens verksamhetskedja. Föremålet för undersökningen är mineraloljornas konsekvenser.I samband med oljeskador har man upptäckt att oljeföreningarna påverkar biota utanför det synligt förorenade området. Därför innehåller denna handlingsplan praktiska anvisningar om utredningen av oljans ekologiska konsekvenser i oljeskadesituationer oavsett omfattning och utanför oljeskadans huvudsakliga verkningsområde. Utöver utredningarna i det akuta stadiet är det nödvändigt att följa upp oljans långsiktiga effekter och halter.Östersjön är en mycket känslig marin region. Antalet fartygsoljeskador i området har minskat de senaste årtiondena bland annat tack vare åtstramade krav på fartygens skick, hårdare bestraffningar för utsläpp, övervakning och fartygstrafikens routingsystem. Samtidigt har dock fartygstrafiken ökat kraftigt. Antalet oljetransporter i Finska viken nästan tiodubblades mellan 1995 och 2010, och ökningen förväntas fortgå när Ryssland öppnar nya oljeterminaler och utökar kapaciteten i sina befintliga terminaler. Betydande mängder olja kan också rinna ut i havet från ett objekt vid kusten, till exempel en industrianläggning.Denna handlingsplan är avsedd som en guide i oljeskadesituationer för myndigheter som ansvarar för utredningen av oljans marinekologiska konsekvenser i Finland. Publikationen består av tre delar: i delen med bakgrundsinformation (del A) granskas följderna av oljeolyckor i den marina naturen och de allmänna förfaranden som krävs enligt konsekvensutredningen, i verksamhetsdelen (del B) beskrivs steg för steg de åtgärder som vidtas i en oljeskadesituation och den tredje delen (del C) tar upp behoven av ytterligare utredningar gällande bakgrundshalterna av olja i det marina ekosystemet. Del B är enkel att använda som en ren instruktion.
  • Vuoristo, Heidi; Gustafsson, Juhani; Helminen, Harri; Jokela, Sinikka; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Mononen, Paula; Nakari, Tarja; Ojanen, Pekka; Ruoppa, Marja; Silvo, Kimmo; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin.
  • Kaloinen, Jorma; Santala, Erkki (Ympäristöministeriö, 24.8)
    Ympäristönsuojelulain mukaan vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla syntyvät jätevedet on puhdistettava niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista eikä sen vaaraa. Valtaosa jätevesien käsittelylaitteista on kuitenkin vanhentuneita, ne eivät toimi tai ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita ympäristönsuojelun kannalta. Haja-asutuksen jätevesijulkaisussa käsitellään talousjätevesien puhdistamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Julkaisu on laadittu yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Siihen on koottu toimintaa ohjaavat merkittävimmät eri lakien säännökset sekä niiden toimeenpanosta saatuja kokemuksia. Julkaisussa esitellään siirtymäajan alkuvuosien aikana kehittyneitä hyviksi koettuja menettelytapoja, tulkintoja ja suosituksia. Tavoitteena on, että julkaisu selkeyttäisi ja yhtenäistäisi viranomaisten ja muiden eri toimijoiden menettelytapoja, joiden kirjavuus on koettu merkittäväksi esteeksi uudistuksen tehokkaalle toimeenpanolle.
  • Kaloinen, Jorma; Santala, Erkki (Miljöministeriet, 24.8)
    Enligt miljöskyddslagen ska avloppsvatten i områden utanför vattentjänstverkens avloppsnät renas på ett sätt som inte leder till förorening av miljön eller risk för förorening. Merparten av behandlingsanläggningarna för avloppsvatten är emellertid föråldrade, fungerar inte som de ska eller är inte tillräckligt effektiva med tanke på miljöskyddet. Statsrådets förordning om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför vattentjänstverkens avloppsnät trädde i kraft 2004. Förordningen förutsätter att en effektivare rening än behandling i slambrunn ska införas inom en övergångsperiod fram till 2014. Under den pågående övergångsperioden har tillämpandet av bestämmelserna varierat i landets olika delar, vilket har ökat medborgarnas ovisshet om vilka åtgärder som krävs enligt de ändrade bestämmelserna. I denna publikation behandlas reningen av hushållsavloppsvatten och de faktorer som inverkar på detta som en helhet. Publikationen har utarbetats i samarbete med aktörer inom branschen. Den innehåller de viktigaste bestämmelserna i olika lagar som styr verksamheten och erfarenheter av verkställandet av dessa. I publikationen presenteras förfaranden, tolkningar och rekommendationer som utvecklats under de första åren av övergångsperioden, och som upplevts vara bra. Syftet är att publikationen ska tydliggöra och förenhetliga myndigheternas och de andra olika aktörernas tillvägagångssätt, då oenhetligheten bland dessa har upplevts som ett betydande hinder för ett effektivt verkställande av reformen.
  • Rousi, Heta; Kankaanpää, Harri (Suomen ympäristökeskus, 8.1.)
    Öljyvahinkojen seurauksena mereen päässyt öljy aiheuttaa eliöissä ja elottomassa ympäristössä välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia. Tämä julkaisu on ensimmäinen kansallinen, yhtenäinen toimintasuunnitelma laajamittaisia öljyvahinkotilanteita varten. Raportissa tutkijoista, asiantuntijoista ja viranomaisista koostuva työryhmä on koonnut yhteen olennaisen nykytiedon öljyn meriekologisista vaikutuksista, tutkimuksesta ja näytteenotosta sekä jakaa selkeästi vastuualueet tutkimuksen toimintaketjussa. Tarkastelun kohteena ovat mineraaliöljyjen aiheuttamat vaikutukset.Öljyvahinkojen yhteydessä on havaittu, että öljy-yhdisteiden vaikutukset eliöstöön ulottuvat näkyvästi saastuneen alueen ulkopuolelle ja siksi tämä toimintasuunnitelma antaa ohjeet öljyn ekologisten vaikutusten tutkimukseen käytännössä kaiken suuruisissa öljyvahinkotilanteissa ja öljyvahingon päävaikutusalueen ulkopuolella. Akuuttivaiheen tutkimuksien lisäksi öljyn pitkäaikaisten vaikutusten ja pitoisuuksien seuranta on tarpeellista.Itämeri on erittäin herkkä merialue. Alusöljyvahinkojen määrä on alueella pienentynyt viime vuosikymmenten aikana muun muassa tiukentuneista alusten kuntovaatimuksista, koventuneista päästörangaistuksista, valvonnasta ja alusliikenteen reititysjärjestelmistä johtuen, samalla kun alusliikenteen määrä on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti. Suomenlahden öljykuljetusmäärä kasvoi vuosien 1995 ja 2010 välisenä aikana lähes kymmenkertaiseksi ja kasvun odotetaan jatkuvan yhä, kun Venäjä avaa uusia öljyterminaaleja ja kasvattaa olemassa olevien terminaaliensa kapasiteettia. Mereen saattaa joutua huomattaviakin määriä öljyä myös rannikolla sijaitsevasta kohteesta, kuten teollisuuslaitoksesta.Tämä toimintasuunnitelma on tarkoitettu oppaaksi öljyvahinkotilanteeseen niille viranomaisille, jotka vastaavat öljyn meriekologisten vaikutusten tutkimisesta Suomessa. Julkaisu jakautuu kolmeen osioon: taustatietoja sisältävässä osassa (osa A) tarkastellaan öljyvahingon seurauksia meriluonnossa ja vaikutusselvityksen vaatimia menettelyitä yleisellä tasolla, toimintaosiossa (osa B) kuvataan vaihe vaiheelta ne toimenpiteet, jotka käynnistetään öljyvahinkotilanteessa ja kolmannessa osiossa (osa C) tuodaan esiin tarpeet lisäselvityksistä koskien meriekosysteemissä olevan öljyn taustapitoisuuksia. Teoksen B-osaa voidaan käyttää yksinkertaisesti pelkkänä toimintaohjeena.
  • Huotari, Jussi; Ketola, Mirva (Suomen ymäristökeskus, 2014)
    Kenttäkäyttöisten antureiden ja langattoman tiedonsiirron kehittymisen myötä jatkuvatoiminen, fluoresenssiin perustuva levämäärien mittaus on yleistynyt. Mittaustapaan liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka on tunnettava luotettavien tulosten saamiseksi. Tämän oppaan tarkoitus on auttaa jatkuvatoimista levämäärän mittausta suunnittelevia tai jo toteuttavia tahoja huomioimaan ne moninaiset seikat, joita mittaamiseen ja aineiston laadunvarmistukseen liittyy. Opas pyrkii antamaan lukijalle kuvan fluoresenssiin perustuvan jatkuvatoimisen levämäärien mittauksen perusteista, lähtien levien pigmenttikoostumuksesta ja fluoresenssista ilmiönä, edeten fluoresenssiin vaikuttaviin tekijöihin sekä mittaustavan rajoitteisiin. Opas antaa ohjeita mittauslaitteiston valintaan ja hankintaan, sekä sijoittamiseen, käyttöön ja huoltoon tuoden esille yleisimpiä ongelmakohtia. Lopuksi keskitytään aineiston laadunvarmistukseen ja annetaan ohjeita laitteiston ja aineiston kalibrointia sekä aineiston käsittelyä varten. Tämä opas on käyttäjiltä käyttäjille suunnattu teos, johon on koottu eri tavoin fluoresenssimittausten parissa työskennelleiden henkilöiden arvokkaita kokemuksia ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.
  • Arola, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 29.3)
    Jatkuvatoimiset mittalaitteet ovat yleistyneet ympäristönseurannassa lähinnä hanketasolla. Uusien menetelmien myötä ovat ennen kaikkea antureiden oikeaoppiseen käyttöön ja tuloksien laatuun liittyvät kysymykset nousseet esiin.Opas esittelee kolme erityyppistä ja yleisesti käytössä olevaa sameusanturia sekä erilaisia virtalähteitä ja tiedonkeräimiä. Lisäksi teoksessa esitellään eri antureille ja erilaisiin mittauspaikkoihin soveltuvia telineitä kuvien ja piirustuksien kera. Paikanvalinnan merkitystä tuloksien edustavuuteen on painotettu ja antureiden kalibroinnista annetaan huolelliset ohjeet aina näytteenotosta aineiston oikeaoppiseen käsittelyyn. Laadunvarmistus ja toimiva huolto takaavat aineiston korkean laadun ja tästä teoksesta löytyy esimerkkejä laadunvarmistusmenetelmistä sekä huollossa yleisimmin vastaan tulevista ongelmista ja niiden ratkaisuista. Lopuksi käydään läpi pääkohdat aineiston käsittelystä ja arkistoinnista.Jatkuvatoimisen sameusmittauksen oppaan tarkoitus on antaa vastauksia kysymyksiin, joita niin kokeneille kuin aloittelevillekin mittaajille voi tulla vastaan. Jatkuvatoimisen sameusmittauksen menetelmiä ei ole yleisesti standardoitu, eikä tämäkään teos ole standardi vaan mittaajilta mittaajille suunnattu opas, jossa on koottu asiantuntijoiden arvokasta kokemusta yksiin kansiin.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 29.8)
    Uusi jätelaki ja siihen liittyvät ympäristönsuojelulain muutokset tulivat voimaan 1.5.2012. Jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä uudistettiin jätelain ja ympäristönsuojelulain jäteliitännäisiä toimintoja koskevat vakuussäännökset. Jätelain nojalla asianmukaisen jätehuollon turvaavaa vakuutta vaaditaan kotitalouksissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajilta, jätteen kuljettajilta ja välittäjiltä sekä jätteen kansainvälisiltä siirroilta. Ympäristönsuojelulain nojalla vakuutta vaaditaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajilta. Uudistuneella sääntelyllä on aiempaa tarkemmin rajattu hyväksyttävien vakuusmuotojen piiriä ja vakuudenantajatahoja. Oppaan tarkoitus on toimia sekä toiminnanharjoittajien että viranomaisten apuna uudistuneita vakuussäännöksiä sovellettaessa. Tavoitteena on myös hallintokäytännön yhtenäistäminen.
  • Wahlström, Margareta; Laine-Ylijoki, Jutta; Vestola, Elina; Vaajasaari, Kati; Joutti, Anneli (Ympäristöministeriö, 1.9.)
    Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista (861/1997) on muutettu niin, että se vastaa EY:n neuvoston päästöstä (2003/33/EY) kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden kelpoisuusmenettelystä ja perusteista. Tämä opas on tarkoitettu helpottamaan täsmentyneen kaatopaikkasäädöksen tulkintaa sekä tarkentamaan jätteiden kelpoisuustutkimusten sisältöä ja opastamaan kelpoisuusarvioinnin toteuttamisessa. Työssä on luotu kaikkien alan toimijoiden (viranomaiset, kaatopaikan pitäjät, jätteen tuottajat) käyttöön kansallinen menettelytapaopas jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden osoittamiseksi.
  • Unknown author (Suomen ympäristökeskus, 21.8)
    Tässä julkaisussa käsitellään kaatopaikkojen käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarpeita, lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, ja kaatopaikan pohjarakenteita koskeva kymmenen vuoden siirtymäaika täyttyi lokakuussa 2007. Tämän jälkeen kaatopaikkoja jäi runsaasti pois käytöstä. Niiden jälkihoito jatkuu laajamittaisena vielä lähivuosikymmenet. Kaatopaikkojen asianmukaisella jälkihoidolla pyritään siihen, ettei kaatopaikoista niiden käytöstä poistamisen jälkeen synny haitallisia päästöjä ympäristön maaperään, pinta- ja pohjavesiin eikä ilmaan. Kaatopaikan sijainnin ja tilan selvitysten perusteella käytöstä poistetulle kaatopaikalle suunnitellaan tarvittavat kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteet. Niitä voivat olla esimerkiksi kaatopaikan eristäminen ja kaatopaikalla syntyvien vesien sekä kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely. Kaatopaikan pintarakenteiden rakentamisessa on otettava huomioon mm. kaatopaikan erityispiirteet, tuleva maankäyttö, sääolosuhteet sekä käytettyjen materiaalien ja rakenteiden laadunvarmistus. Kunnostustoimenpiteiden toimivuutta tarkkaillaan kaatopaikan jälkiseurannan avulla. 1. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 52 poistetaan virheellinen lause: ”Maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 2 cm ja maton molemmin puolin tulee olla suodatinkankaat tukkeutumisen estämiseksi.” Se korvataan lauseella: ”Salaojamatto on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros.” 2. korjaus julkaisuun: Julkaisun sivulta 21 poistetaan virheellinen lause: "Sama koskee myös kuntien omistamaa jätehuoltoyhtiötä, jonka puolesta sitoumuksen voivat antaa jätehuoltoyhtiön toimivaltaiset elimet." Katso Ympäristöministeriön ohje YM2/401/2003 Vakuuden asettaminen jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoiminnassa.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 11.6)
    Maailmanlaajuisesti kalankasvatus kasvaa nopeasti ja tällä hetkellä yli puolet ihmisten kuluttamasta kalasta on kasvatettua. Tuotantomuotoa pidetään yleisesti potentiaalisimpana ja kestävimpänä tapana tuottaa tulevaisuudessa eläinvalkuaista kasvavalle väestölle. Suomessa kalankasvatuksen kehittämisen lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Tulevaisuudessa vesiviljelytuotanto Suomessa tulee lisääntymään. Tavoitteena on luoda edellytykset tuotannon kestävälle kasvulle niin ekologisesti kuin taloudellisesti. Kasvu sisävesialueella tulee perustumaan uuden edistyksellisen tekniikan, kuten kiertovesijärjestelmien käyttöön. Merialueella tuotannon kestävä kasvu rakentuu toiminnan sijainninohjauksen ja ravinteiden kierrättämisen varaan. Tuotanto monipuolistuu uusiin lajeihin sekä uusiin tuotantomuotoihin, kuten luomutuotantoon.