Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 93
  • Parjanne, Antti; Huokuna, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Oppaaseen on koottu tietoa tulvien esiintymisestä, tulvista aiheutuvista vahingoista sekä yleisesti tulvariskien hallinnasta keskittyen niihin asioihin, joita on tarpeen ottaa huomioon määritettäessä alimpia suositeltavia rakentamiskorkeuksia sisävesien ja meren ranta-alueilla. Lisäksi oppaassa käsitellään sortuma- ja vyörymävaaran huomioon ottamista sekä rakentamista tulvavaara-alueelle. Opas on päivitetty versio vuoden 1999 julkaisusta ”Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa - Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista” (Ollila ym. 1999). Tulvavaara-alueiden ja tulvariskien huomioon ottaminen on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Alttius tulvavahingoille on kasvanut rantarakentamisen lisääntyessä. Suunnitteluun ja rakentamiseen tuo omat haasteensa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioiminen, mihin liittyen on saatu uutta tietoa vedenkorkeuksista, virtaamista sekä merivedenkorkeuksien lyhyt- ja pitkäaikaisvaihteluista. Opas sisältää suositukset alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi sisävesien rannoilla sekä merenrannikolla. Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100–200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Sisävesien osalta suositus perustuu kunkin vesistön keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa rakennustyypistä, vesistön ominaispiirteistä, ilmastonmuutoksesta tai aaltoiluvarasta johtuva lisäkorkeus. Itämeren rannalla suosituksissa on otettu huomioon maankohoamisen ja merenpinnan tason muutos ilmastonmuutoksen seurauksena. Myös merenrannikolla rakennuspaikkakohtainen lisäkorkeus tulisi määritellä rakennuksen tyypin ja aallokon mahdollisen vaikutuksen perusteella.
  • Lepistö, Jani; Westerholm, Henrik; Schultz, Eija; Uljas, Jenni; Björklöf, Katarina (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi perustuu arvioon maaperässä olevista haitta-aineista ja niiden aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle tai ympäristölle. Näiden haittojen ja riskien määrittämiseksi tarvittavat kohdetiedot pohjautuvat pääosin näytteenottoon. Edustava näytteenotto onkin edellytys luotettavien arviointien tekemiselle. Siksi kenttähenkilöstön asiantuntemus ja toimintatavat vaikuttavat merkittävästi arvioinnin tuloksiin ja niistä tehtäviin päätöksiin. Tämä opas on tarkoitettu kenttähenkilöstön koulutusmateriaaliksi. Opas sisältää esimerkkejä hyvistä käytännöistä näytteenoton suunnittelussa, toteutuksessa, dokumentoinnissa ja laadunhallinnassa. Oppaassa kuvataan lisäksi erilaisia näytteenottotekniikoita, yleisempien kenttämittaredien käyttöä ja pohjavesinäytteenottoa sekä toksisuusmäärityksiin liittyvää näytteenottoa.
  • Ryttäri, Terhi; Heiskala, Katri; Kekäläinen, Hannele; Koskela, Kasper; von Numers, Mikael; Rinkineva-Kantola, Leena; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Hiekkarannat ja dyynit ovat lajirikkaita elinympäristöjä. Niillä elää lukuisia joukko kovakuoriaisia, luteita, perhosia, hämähäkkieläimiä, kasveja ja lintuja. Monet lajeista ovat nykyisin uhanalaisia. Hiekkarantoja, dyynejä ja niillä eläviä eliöitä uhkaavat muiden muassa Itämeren rehevöityminen, joka näkyy rannoilla levän kertymisenä ja umpeenkasvuna. Myös rakentaminen ja virkistyskäytöstä johtuva kuluminen heikentävät hiekkarantojen lajien elinmahdollisuuksia. Vieraslaji kurtturuusu leviää myös kovaa vauhtia etenkin Suomenlahden rannikolla. Tässä oppaassa kerrotaan hiekkarantojen ja dyynien monimuotoisesta elämästä. Itämeren tilan parantaminen on ensisijaista rantojen eliölajiston hyvinvoinnin kannalta. Meren elpyminen on kuitenkin hidasta ja sitä odotellessa meistä jokainen voi auttaa rantojen erikoistunutta eliölajistoa pienilläkin teoilla.
  • Sarvilinna, Auri; Hjerppe, Turo; Arola, Maria; Hämäläinen, Liisa; Jormola, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Tavoiteltaessa vesien hyvää ekologista tilaa valuma-alueiden maankäytön ja pienvesien merkitys korostuu. Valuma-alueelta tuleva, rehevöittävä ravinnekuormitus kulkeutuu isompiin vesistöihin purojen, valtaojien ja norojen kautta. Pienet virtavedet tarjoavat ainutlaatuisia elinympäristöjä monille eliölajeille. Tarve purojen laajamittaiselle kunnostamiselle tunnustetaan, ja purojen suuri merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle on tullut tutkimuksissa selkeästi esille. Samalla purojen arvostus on noussut, kun yleinen tietoisuus puroista on kasvanut ja niiden kunnostamisen hyödyt ymmärretty. Kaupunkialueilla valuma-alueen merkitys kuormituksessa korostuu. Maankäyttö on usein tehokasta, erilaisia toimijoita on paljon ja hulevesien aiheuttamat virtaamavaihtelut aiheuttavat ongelmia. Kunnostustarpeen selvittäminen ja kunnostuksen suunnittelu tarkastelemalla puroa ja sen valuma-aluetta kokonaisuutena on keskeistä kaupunkialueiden pienvesien kunnostus- ja suojelutoimia suunniteltaessa. Kaupunkialueilla tärkeitä pienvesien kunnostustavoitteita ovat esimerkiksi hulevesien käsittely, tulvasuojelu sekä uoman morfologisen ja ekologisen monimuotoisuuden lisääminen. Keinoja kunnostamiseen on useita ja oikeiden menetelmien valitseminen edellyttää valuma-alueen perusteellista tuntemusta. Kaupunkialueiden purokunnostuksiin liittyy keskeisenä osana myös yhteistyö eri toimijoiden ja kaupunkilaisten välillä. Kunnostushankkeen etenemistä tarkastellaan oppaassa yleisellä tasolla sekä Vantaanjoen alimman sivupuron Longinojan valuma-alueella Helsingissä. Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin taajama-alueiden pienvesien kunnostamisesta kaavoituksen, ympäristön tilan, viheralueiden ja rakentamisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka tekevät taajama-alueiden pienvesiä koskevia suunnitelmia ja päätöksiä.
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Finlands miljöcentral, 2012)
    Denna handbok redogör för biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat och bokens malgrupper ar verksamhetsutovare, konsulter i miljobranschen och myndigheterna. Handboken innehåller en kort översikt av lagstiftningen och verksamhetsutövarens skyldigheter i frågor som gäller förorening av mark och grundvatten. Därtill behandlas de specialfrågor som gäller förorening av grundvattnet på pälsfarmområden och både teoretisk och på erfarenhet baserad kunskap om biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat presenteras. Handboken och de avsnitt som beskriver hur en sanering utfors baserar sig pa material som erhallits i NITROS-undersökningen. Resultat fran motsvarande saneringar har inte tidigare publicerats i Finland. Saneringsmetodens grundprinciper är däremot allmänt accepterade och är även kända i internationell litteratur. Handbokens innehåll går att tillämpa på motsvarande objekt i Finland utan att förbiga varje objekts och grundvattenomrades särdrag, som alltid ska särskilt tas i beaktande oberoende vilken saneringsmetod för grundvattnet som tillämpas.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Miljöministeriet, 2012)
    Ändringen av miljöskyddslagen vad gäller behandlingen av glesbygdens avloppsvatten trädde i kraft den 9 mars 2011. Kraven har preciserats i statsrådets förordning om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför avloppsnätet. Den nya förordningen trädde i kraft den 15 mars 2011 och ersätter den tidigare förordningen från 2003. Publikationen behandlar den nya lagstiftningen och andra bestämmelser och föreskrifter som inverkar på behandlingen av avloppsvatten på glesbygden och hur dessa tillämpas i praktiken. I publikationen beskrivs behandlingskraven gällande glesbygdens avloppsvatten, hur kraven kan uppfyllas samt många andra slags åtgärder för att förbättra reningen av avloppsvatten. En viktig utgångspunkt är god och sakkunnig planering av avloppsvattensystemet. Publikationen ger svar på frågor som figurerat i offentligheten gällande avloppsvattenrening på glesbygden. Den är framför allt ett stöd för de sakkunniga som i sitt arbete kommer i kontakt med behandling av avloppsvatten.
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Tämä opas käsittelee nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologista kunnostamista ja oppaan kohderyhminä ovat toiminnanharjoittajat, ympäristöalan konsultit ja viranomaiset. Opas sisältää lyhyen katsauksen lainsäädäntöön ja toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin maaperän ja pohjaveden pilaantumiskysymyksissä. Oppaassa käsitellään lisäksi pohjaveden pilaantumiseen turkistarha-alueilla liittyviä erityiskysymyksiä ja tarjotaan sekä teoreettista että kokemusperäistä tietoa nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologisesta kunnostuksesta.Opas ja sen kunnostuksen suorittamiseen liittyvät osiot perustuvat NITROS-tutkimuksesta kerättyihin aineistoihin ja Suomen olosuhteissa muita vastaavia kunnostuksia ei ole tiettävästi aiemmin julkaistu. Kunnostusmenetelmän perusperiaatteet sen sijaan ovat yleisesti hyväksyttyjä ja myös kansainvälisessä kirjallisuudessa tunnettuja. Oppaan sisältö on sovellettavissa muissa vastaavissa kohteissa Suomessa unohtamatta kunkin kohteen ja pohjavesialueen ominaispiirteitä, jotka tulee aina erikseen ottaa huomioon sovellettaessa mitä tahansa pohjaveden kunnostusmenetelmää.
  • Lilja, Raimo; Saramäki, Kaarina (Ympäristöministeriö, 2012)
    Jätelainsäädännön uudistamisen yhteydessä vahvistettiin jätehierarkian eli jätehuollon etusijajärjestyksen noudattamisen sitovuutta. Tavoitteena on tehostaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä, jätteen kierrätyksen ja muun hyödyntämisen lisäämistä sekä vähentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää. Lainsäädännön muutoksen yhteydessä lisättiin ympäristönsuojelulakiin edellytys ottaa materiaalien käytön tehokkuus huomioon ympäristöluvan lupamääräyksiä annettaessa. Tämä opas selventää miten lainsäädäntöön asetettu uusi velvoite tulisi käytännössä ottaa huomioon ympäristölupaprosessin eri vaiheissa. Oppaan tarkoituksena on auttaa lupa- ja valvontaviranomaisia tunnistamaan ne tapaukset, joissa materiaalitehokkuus on merkittävä ympäristönäkökohta ja joissa on syytä edellyttää lisätoimenpiteitä. Oppaan esimerkit edesauttavat myös lupavelvollisia toiminnanharjoittajia kiinnittämään huomiota materiaalitehokkuuden edistämiseen omassa toiminnassaan.Oppaassa selvitetään niitä materiaalitehokkuuden edistämiseen liittyviä näkökohtia, joita tulisi huomioida lupaprosessin eri vaiheissa. Oppaassa esitetään myös materiaalitehokkuuden eri osa-alueita ja tarkennetaan rajanvetoa siitä mitkä tekijät kuuluvat lupasääntelyn piiriin.Oppaan lopussa on lisäksi esitetty useita käytännön esimerkkejä materiaalitehokkuuden eri osa-alueiden käytännön soveltamisesta tietyissä yksittäistapauksissa.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Ympäristöministeriö, 2011)
    Noin miljoonaa suomalaista asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty viemäriverkostoon. Myös näiden kiinteistöjen jätevedet pitää ympäristönsuojelulain mukaan käsitellä niin, ettei niistä koidu ympäristön pilaantumisen vaaraa.Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2011: ympäristönsuojelulakiin säädettiin uusi luku, minkä lisäksi annettiin uusi asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Uudet säädökset ovat muuttaneet ja selventäneet haja-asutuksen jätevesien käsittelylle asetettuja vaatimuksia. Muutokset koskevat paitsi vaadittavaa puhdistustehoa, myös muun muassa kiinteistökohtaisia poikkeuksia, neuvontaa ja siirtymäaikoja. Tässä oppaassa kerrotaan uusista säädöksistä ja niiden soveltamisesta käytäntöön. Millaista puhdistustehoa vaaditaan eri tilanteissa? Ketkä voivat saada poikkeuksen käsittelyvaatimuksista? Millä teknisillä menetelmillä vaatimukset voidaan saavuttaa?Mitä lupia jätevesijärjestelmät edellyttävät? Opas on tarkoitettu kaikille, jotka joutuvat työssään tekemisiin haja-asutuksen jätevesihuollon kanssa. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa muun muassa jätevesijärjestelmien suunnittelijoille ja rakentajille, laitetoimittajille ja huoltoyrityksille sekä kunnan eri viranomaisille. Myös haja-asutusalueen kiinteistönomistajat hyötyvät julkaisusta pohtiessaan lainsäädännön vaatimuksia omalla kohdallaan.
  • Ruoppa, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys avustaa ympäristöonnettomuuksien ja luonnon poikkeustilanteiden vaatimien voimavarojen, tiedonvälityksen ja tutkimuksen järjestämisessä. Tässä julkaisussa annetaan tarkempia tietoja siitä, mistä erilaisissa hälytystilanteissa saa asiantuntija-apua virka-aikana ja sen ulkopuolella. Se sisältää myös yleisiä ohjeita hälytysnäytteiden ottamisesta, näytteiden käsittelystä ja säilyttämisestä sekä näytteiden lähettämisestä tutkittaviksi. Lisäksi oppaaseen on koottu valtion ja kuntien viranomaisten sekä tutkimuslaitosten ja laboratorioiden yhteystietoja ja varallaolojäjestelmiä ympäristövahinkojen ja luonnon poikkeustilanteiden varalle.
  • Santala, Erkki; Vienonen, Sanna; Lapinlampi, Toivo (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomessa arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, ja vuosittain luku kasvaa noin 4 000 rakennuksella. Vapaa-ajan asunnot halutaan usein varustaa lähes omakotitalotasoisiksi, jolloin huomiota on kiinnitettävä etenkin vesihuoltojärjestelmän laatuun ja lisääntyvään lämmitysenergian tarpeeseen. Varustelutason kasvaessa myös riskit vesihuoltojärjestelmän vaurioitumiselle pakkaskausina lisääntyvät etenkin, kun vapaa-ajan asunnot eivät ole talvisin jokapäiväisessä käytössä.Talvimökin vesihuolto-oppaaseen on koottu aihetta koskevien selvitysten ja kyselytutkimusten tuloksia. Selvitykset toteutettiin osana laajempaa hanketta Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus (VAPET).Tässä oppaassa esitetään erilaisia suunnittelunäkökohtia rakennusten vesihuollon järjestämiseksi siten, että lämmitysenergian tarve on vähäinen ja pakkasvaurioita ei aiheudu vapaa-ajan asunnoilla käytön väliaikoina. Myös vesihuoltojärjestelmän toimivuuteen talvikäytössä esitetään toimintamalleja.Kaikki ratkaisut perustuvat siihen, että vapaa-ajan asunnon lämmitysenergian tarve ei kasva, vaikka käyttömukavuutta lisätään. Opas soveltuu kaikentasoisille talvimökeille, yksinkertaisista kesämökeistä runsaasti varusteltuihin vapaa-ajan asuntoihin.Talvimökin vesihuollon järjestäminen vaatii vielä tuotekehitystyötä joiltakin osin, joten opasta on suositeltavaa hyödyntää myös vapaa-ajan asumiseen tarkoitettujen talopakettien sekä vettä käyttävien laitteiden ja muiden vesihuoltojärjestelmän osien kehittämisessä. 
  • Järvinen, Kimmo; Valkama, Kari; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelman tulee sisältää. Siinä on esitetty mm. kunnostussuunnitelman mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan suunnitelmien laatimisessa.Opas on kirjoitettu siinä laajuudessa, että sitä voi pitää perustana vaativien kohteiden kunnostussuunnitelmien laadinnassa. Opasta on tarkoitus soveltaa kohteen ominaisuuksien ja kunnostusmenetelmien mukaan, jotta kunnostussuunnitelman sisältö ja laajuus ovat tarkoituksenmukaisia.
  • Sarvilinna, Auri; Sammalkorpi, Ilkka (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomalainen järviluonto on monimuotoisuudessaan ainutlaatuista. Järvet ovat keskeinen osa suomalaista maisemaa ja identiteettiä. Vaikka järviin kohdistuva jätevesikuormitus on viime vuosikymmeninä tuntuvasti vähentynyt, on maassamme edelleen noin 1500 kunnostuksen tarpeessa olevaa järveä. Rehevöityminen heikentää järven vedenlaatua ja ekologista tilaa, sekä haittaa järven virkistyskäyttöä.Monien rehevien järvien kunnostustarve on tunnistettu vuonna 2009 hyväksytyissä alueellisissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Suuri osa kunnostuksen tarpeessa olevista kohteista on kuitenkin pieniä ja niiden merkitys on luonteeltaan paikallinen. Järvien kunnostus edellyttääkin ensisijaisesti alueen asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen aktiivista osallistumista ja yhteistyötä.Rehevöityneen järven tilaa voidaan parantaa kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden avulla. Kunnostuksessa käytettävät menetelmät valitaan järven ongelmien ja kunnostukselle asetettujen tavoitteiden perusteella. Jos valuma-alueelta tuleva kuormitus on liian suurta, sen vähentäminen on kunnostuksen kannalta keskeistä. Eniten käytettyjä järvessä tehtäviä toimenpiteitä ovat ravintoketjukunnostus (hoitokalastus) ja hapetus sekä vesikasvien poisto, rantojen ruoppaus ja vedenpinnan nosto. Kunnostus on usein vesilain ja ympäristönsuojelulain perusteella luvanvaraista toimintaa. Myös luonnonsuojelulainsäädännön velvoitteet lajien ja elinympäristöjen turvaamisesta tulee ottaa huomioon, jotta kunnostuksella ei aiheuteta haittaa järviluonnon monimuotoisuudelle.Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin rehevöityneen järven kunnostuksesta ja hoidosta järvien tilasta kiinnostuneille kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja päättäjille.
  • Nikulainen, Virpi; Pyy, Outi; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Tässä oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen loppuraportin tulee sisältää. Siinä on kuvattu mm. mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan loppuraportoinnin pohjana.Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä sovelletaan kunnostushankeen erityispiirteet huomioon ottaen. Opas soveltuu ensisijaisesti sellaisten hankkeiden raportointiin, joissa kunnostus on tehty massanvaihtomenetelmällä.
  • Laaka-Lindberg, Sanna; Anttila, Susanna; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen uhanalaiset sammalet -ympäristöopas on syntynyt useiden sammalasiantuntijoiden ja -tutkijoiden yhteistyön tuloksena. Oppaassa esitellään 136 uhanalaista ja 24 maastamme hävinnyttä sammallajia. Oppaassa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten lajit voi tunnistaa ja erottaa lähilajeistaan, kuvataan niiden elinympäristöt, levinneisyys, lisääntymisbiologia ja kannankehitys sekä arvioidaan niiden uhanalaisuuden syitä ja suojelutarvetta. Jokaisesta lajista on värikuva ja levinneisyyskartta sekä tiedot sen uhanalaisuudesta muissa Euroopan maissa. Näin perusteellisia lajiesittelyjä ei Suomessa esiintyvistä sammalista ole aiemmin ollut saatavilla. Kaikkiaan Suomesta tunnetaan 884 sammallajia. Oppaan liitteenä on luettelo kaikista Suomen sammallajeista uhanalaisuusluokkineen ja levinneisyystietoineen.
  • Purhonen, Osmo; Lammila, Jyrki (Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö, 2009)
        Vesihuollon tukemisen oppaassa on käsitelty vesihuoltoavustuksia ja valtion vesihuoltotöitä sekä niiden lisäksi myös muitakin valtion edistämistoimia vesihuollon kehittämiseksi. Erityisesti on paneuduttu tukemisen tavoitteisiin ja perusteisiin, hankkeiden tukikelpoisuuden rajauksiin sekä tuen myöntämisen kriteereihin ja tukikohteiden priorisointiin. Opas noudattaa rakenteeltaan pääpiirteittäin lakia vesihuollon tukemisesta (686/2004, vesihuollon tukilaki, VHTL).Oppaassa kiinnitetään huomiota vesihuollon kehittämisen ja maankäytön suunnittelun väliseen yhteyteen. Valtion tuella toteutettavien vesihuoltoratkaisujen tulee tukea suunnitelmallista maankäyttöä kestävällä tavalla eivätkä ne saa edistää yhdyskuntarakenteen hajautumista.Tukitoiminnan tarkoitus on vesihuollon palvelujen parantaminen erityisesti siellä, missä paikalliset voimavarat eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteena ovat toiminnallisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävät vesihuollon ratkaisut. Vaikka vesihuollon tukeminen kohdistuu merkittävältä osin haja-asutuksen vesihuolto-ongelmien ratkaisemiseen, opas kannustaa vesihuoltolaitosten koon kasvattamiseen ja suurempiin laitosyksiköihin.Oppaan tarkoituksena on yhtenäistää vesihuollon tukemisen perusteita, lisätä läpinäkyvyyttä, sekä varmistaa tuen hyvä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oppaan tarkoituksena on myös edistää tuen hakijoiden yhdenvertaista kohtelua.
  • Мякеля, Ари; Кеттунен, Илппо; Хейнонен, Пертти (Центр окружающей среды Финляндии SYKE, 2009)
    Данное издание предназначено для специалистов, которые занимаются отбором проб воды. В публикации представлены общие сведения о водоёмах, даны ответы на вопросы, связанные с отбором проб воды. Раскрыты некоторые детали теплового баланса озёр, газового режима, баланса питательных веществ. Описаны особенности биологических процессов и эвтрофирования водоёмов. Следует отметить, что все темы раскрыты именно с точки зрения технологии отбора и анализа проб воды. Цель отбора проб – получение достоверных сведений о состоянии водоёма в точке отбора проб, в регионе, которые охватывает сеть станций. Отбор проб занимает важное место в программах мониторинга и научных исследований. Работа требует от специалистов достаточной квалификации, знаний об особенностях водоёмов, о водных ресурсах. В публикации представлены и проблемы, которые встречаются на водоёмах. Издание содержит раздел, полностью посвящённый работам в полевых условиях. Подробные инструкции содержат разнообразные требования, множество практических советов и сведения о методах отбора для проведения физических, химических и биологических анализов. Описаны требования, которые предъявляются к проведению визуальных наблюдений на реках, озёрах и морских акваториях. Подробно представлены особенности, которые связаны с изучением вод на пляжах, с пробами фитопланктона, бентоса, перифитона, донных отложений, высших водных растений и рыб. В работе описаны источники возможных ошибок, которые возникают в процессе отбора проб.
  • Purhonen, Osmo; Lammila, Jyrki (Jord- och skogsbruksministeriet & Miljöministeriet, 2009)
    I handledningen för stöd för vattentjänster har behandlats vattentjänstunderstöd och statens vattentjänstarbeten samt dessutom även andra av statens åtgärder för att främja en utveckling av vattentjänsterna. I synnerhet har man satt sig in i målen och grunderna för att stödja dem, avgränsningarna för projektens understödsberättigande samt kriterierna för att bevilja bidrag och prioriteringen av stödobjekten. Handledningen följer till sin uppbyggnad i huvuddrag lagen om stöd för vattentjänster (686/2004, lag om stödjande av vatten- och avloppsåtgärder).I handboken fästs uppmärksamhet på förbindelsen mellan utvecklandet av vattentjänster och planeringen av markanvändningen. De lösningar för vattentjänsterna som genomförs med bidrag av staten skall stödja en planmässig markanvändning på ett hållbart sätt och de får ej heller främja en splittring av samhällsstrukturen.Syftet med stödverksamheten är att förbättra servicen inom vattentjänsterna särskilt där de lokala resurserna inte räcker till för att uppnå målen. Målet är lösningar för vattentjänsterna som är hållbara med hänsyn till funktion, ekonomi och miljö. Fastän stödjandet av vattentjänster till en betydande del hänför sig till att lösa vattentjänstproblem på glesbygden, uppmuntrar handboken till att öka vattentjänstverkens storlek och till större anläggningsenheter.Syftet med handboken är att förenhetliga grunderna för stödjande av vattentjänster, att öka transparensen samt att försäkra en god samhällelig effektverkan för stödet. Syftet med handboken är också att främja ett neutralt bemötande av de bidragssökande.
  • Britschgi, Ritva; Antikainen, Merja; Ekholm-Peltonen, Maria; Hyvärinen, Vesa; Nylander, Esko; Siiro, Petri; Suomela, Tapani (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Tämä opas on tarkoitettu alueellisten ympäristökeskusten pohjavesiasiantuntijoille ja viranomaisille, pohjavesialueilla toimiville, pohjavettä käyttäville sekä pohjavedestä, sen käytöstä ja suojelusta kiinnostuneille. Oppaaseen on koottu tietoa pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta, pohjavettä koskevasta lainsäädännöstä sekä pohjavesialuetiedon käytöstä eri tarkoituksissa. Oppaassa on kiinnitetty erityistä huomioita muutoksiin pohjavesialuerajauksissa ja luokituksessa sekä muutostilanteisiin liittyviin hyvän tiedottamisen käytäntöihin.
  • Juvonen, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Lämpökaivojen suosio Suomessa on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti, mutta silti niistä tiedetään melko vähän. Oppaan tarkoituksena on lisätä yleistä tietämystä lämpökaivoista ja myös ehkäistä lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia edistämällä laadukasta rakentamistapaa. Oppaassa käsitellään lämpökaivojen suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja huoltoa.Ennen lämpökaivon tilaamista ja rakentamista pitää selvittää mahdolliset esteet rakentamiselle ja miettiä onko tontilla sopivaa paikkaa lämpökaivon sijoittamiseen. Oppaassa käydään läpi ennen tilaamista ja tilaamisvaiheessa huomioitavia asioita. Tilaajan kannattaa pyytää kokonaistarjous, joka kattaa koko työn ja materiaalit alusta loppuun. Oppaassa esitetään myös suosituksia lämpökaivojen sijoittamisesta ja rakentamistavasta sekä tarkastellaan yleisimmin käytettyjen lämmönsiirtoaineiden ominaisuuksia.Opas on suunnattu tilaajille, suunnittelijoille, urakoitsijoille ja viranomaisille. Sisällössä painotetaan lämpökaivojen hyödyntämistä lähinnä pientalojen lämmityksessä.