Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Lunkka-Hytönen, Maria; Lohtander-Buckbee, Katileena; Ruohonen-Lehto, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2016
    Biotalous tarjoaa vaihtoehdon fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle taloudelle ja sen avulla luonnonvaroja hyödynnetään kestävällä, liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla. Biotalous voi osaltaan olla ratkaisu luonnonvarojen ehtymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin globaaleihin haasteisiin. Bioteknologia puolestaan tarjoaa biotaloudelle monia mahdollisuuksia teollisuusprosesseissa, lääketieteessä, elintarvike- ja energiantuotannossa, maa- ja metsätaloudessa sekä ympäristönsuojelussa. Biotalous on käsitteenä laaja ja kehittyy nopeasti. Levät ovat esimerkki nopeasti kasvavasta biomassasta, joka on herättänyt paljon kiinnostusta sen monista sovellusmahdollisuuksista johtuen. Levät voivat tulevaisuudessa olla merkittävä biomassan lähde ja niitä hyödyntämällä voidaan tuottaa sähkö- ja lämmitysenergiaa sekä erilaisia biopolttoaineita liikenteen ja teollisuuden käyttöön. Leväbiomassasta voidaan myös saada monia erilaisia kaupallistettavia sivutuotteita biopolttoainetuotannon ohessa. Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät tarvitsevat kasvaakseen vettä, auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Leviä voidaan kasvattaa ruoantuotantoon kelpaamattomalla maalla ja ne kasvavat nopeammin kuin maalla elävät kasvit. Ne voivat lisäksi saada tarvitsemiaan ravinteita jätevesistä ja niiden hiilenlähteenä voidaan käyttää tehdastuotannon savukaasuja. Leväkasvatuksen avulla voitaisiinkin tulevaisuudessa mahdollisesti puhdistaa jätevesiä sekä pienentää hiilidioksidipäästöjä biopolttoainetuotannon yhteydessä. Tässä selvityksessä kartoitettiin levätutkimuksen kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja toimintaympäristöä sekä pyrittiin laajentamaan ymmärrystä biotalouden mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2016
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2015 vesistöjen kenttämittausvertailun Kuopion Siikalahdessa, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui 9 toimijaa ja 13 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 97 %, kun sallittiin 2-15 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vuonna 2014 Oulunjoessa järjestetyssä vertailumittauksessa hyväksyttäviä tuloksia oli koko aineistossa 88 %. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Kenttämittarit oli usein kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi useimmilla toimijoilla oli hyviä laadunvarmistuskäytäntöjä. Usein mittareille oli määritelty vastuuhenkilö, mutta perehdytykseen ja mittareiden oikeaoppiseen käyttöön sekä antureiden toimintaperiaatteisiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mittausepävarmuuksia ei mittareille ollut laskettu. Kenttämittareiden tuottamien tulosten luotettava laadunvarmistus on välttämätöntä ennen kuin mittareita voidaan laajemmin hyödyntää esimerkiksi ympäristön tilan seurannassa. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Kenttämittareiden tulosten mittausepävarmuuden arviointiin tarvitaan ohjeistusta. Hyödyllistä tietoa siihen saadaan laadunvarmistustoimenpiteiden säännöllisestä seurannasta.
  • Kaljonen, Minna; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2016
    Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.
  • Anttila, Susanna; Koskela, Terhi; Löfström, Irja; Paloniemi, Riikka; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2016
    Yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteista on suojella 7 000 hehtaaria kuntien ja seurakuntien metsiä vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2015 kevääseen mennessä kunnat ovat suojelleet METSO-ohjelmalla 2 120 hehtaaria ja seurakunnat 1 025 hehtaaria metsiä. Kunnille ja seurakunnille on maksettu korvauksia suojelusta yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Kuntien pysyvästi suojelemat alueet ovat noin kolme kertaa suurempia kuin METSO-kohteet keskimäärin. Kuntien ja seurakuntien laajat METSO-kohteet ovat tehostaneet ohjelman toteuttamista. Ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2010–2012 yhteensä 764 000 eurolla hankkeita, joissa inventoitiin METSO-ohjelmaan soveltuvia alueita kuntien ja seurakuntien metsistä. Yhteensä 50 kuntaa ja kahdeksan seurakuntaa ja seurakuntayhtymää osallistui hankkeisiin. Tuloksena löytyi yli 10 300 hehtaaria METSO-ohjelmaan soveltuvia metsiä. Inventoinneissa löytyneiden METSO-kohteiden pinta-alasta oli kevääseen 2015 mennessä päätetty suojella, turvata metsäsuunnittelussa tai esittää suojeluun kunnissa noin 78 % ja seurakunnissa 65 %. Monessa kunnassa ja seurakunnassa kohteiden pysyvää suojelua harkitaan edelleen. Noin kolmasosa inventoinneissa löytyneistä kohteista aiotaan turvata osana metsäsuunnittelua. Tähän mennessä kunnat ovat suojelleet inventoinneissa tunnistetuista METSO-kohteista suojelualueina noin 900 hehtaaria ja seurakunnat 84 hehtaaria. Lisäksi kunnissa ja seurakunnissa on päätetty esittää pysyvään suojeluun yhteensä noin 1 100 hehtaaria inventoinneissa löydettyjä kohteita. Inventointien antamat hyvät pohjatiedot ovat helpottaneet päätöksentekoa kohteiden turvaamisesta. Kunnissa ja seurakunnissa on tahtoa luontoarvojen turvaamiseen, mutta halu säilyttää alueiden maanomistus ja maankäytön päätösvalta itsellä vähentää kiinnostusta pysyvään suojeluun. Suojelu nähdään myös virkistyskäyttöä rajoittavana tekijänä. Kunnissa ja seurakunnissa tarvitaan lisää tietoa mm. suojelukeinon valinnasta, suojelun korvauksista, suojelun aiheuttamista käyttörajoituksista sekä suojelun ja muiden käyttömuotojen kustannusten ja hyötyjen vertailusta. Julkisyhteisöille suunnattua tietoa METSOsta on saatavilla metsonpolku.fi –sivustolla. Tietoa eri suojelukeinoista ja METSOsta tulee lisätä ja kynnystä ottaa yhteyttä ELY-keskukseen tulisi edelleen madaltaa. Viestintää METSOsta kuntiin ja seurakuntiin tulee jatkaa. Keskeisessä roolissa tiedonvälityksessä ovat ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto, ELY-keskukset sekä metsänhoitoyhdistykset. Myös kuntien luonnonhoidon osaamista sekä mahdollisuutta osallistua luonnonhoidon ja ekosysteemien ennallistamisen hankkeisiin tulisi vahvistaa.
  • Vepsäläinen, Milja; Pyy, Outi; Sjölund, Marko; Nikunen, Seppo; Rajala, Anna-Maria; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä.
  • Tattari, Sirkka; Puustinen, Markku; Koskiaho, Jari; Röman, Elina; Riihimäki, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2015
    Tämän työn tavoitteena oli koota keskitetysti vesistökuormitusta kuvaavia kuormittajakohtaisia ominaiskuormituslukuja ja selvittää niiden perusteella eri maankäyttömuotojen alueellisia kuormitusosuuksia. Työssä esitetyt kuormitusluvut ovat luonteeltaan keskimääräisiä lukuja. Raportissa kuvataan laajalti eri kuormittajien taustatietoja, niissä tapahtuneita muutoksia, kuormitusvertailujen vaikeutta ja ennen kaikkea käytettävissä olevan tiedon epävarmuutta. Kuormitusluvut tarkentuvat sitä mukaa kun uutta kattavampaa ja tarkempaa tutkimustietoa saadaan julkaistua. Esim. maatalouden kuormitusluvut perustuvat pienten valuma-alueiden 30 vuoden ajalta kertyneihin seurantoihin. Vastaavanlaista seuranta-aineistoa kokoavaa menetelmää ja tulosten tieteellistä julkaisumenettelyä on sovellettu metsätalouden kuormituksen sekä taustakuormituksen arvioinnissa. Pistemäistä kuormitusta kuvaavat tunnusluvut ovat luotettavampien mittausjärjestelmien vuoksi hajakuormituslukuja tarkempia. Raportissa annetaan myös selonteko ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen vähentämismahdollisuuksista ja selvitetään kuormituksen mahdollisia kasvuriskejä yleisluontoisesti koko Suomen tasolla, vesienhoito-alueilla ja tarkemmin kahdella valitulla vesistöalueella. Maankäyttöä on tarkastelu kaikilla em. tasoilla, mm. maatalous ja rakennettu alue keskittyvät Suomenlahden ja Kokemäenjoen-Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueille ja ojitetut turvemaat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle. Valtakunnallisten kuormitusarviointien tarkkuus riittää yleensä kuormituslähteiden kokonaistarkasteluun. Rajatummissa alueellisissa tarkasteluissa lopputulos voi jäädä epäselväksi. Tällaisessa tilanteessa esiin nousevia kysymyksiä ovat kuormituslähteen suhde toiseen kuormituslähteeseen tai taustakuormituksen osuus kokonaisainevirtaamassa. Esimerkiksi maatalouden keskimääräinen kuormitusluku voi sisältää myös taustakuormitusta. Todellisuudessa tällä ei olisi juurikaan merkitystä lähdekohtaiseen kuormitusjakaumaan sen vuoksi, että maatalouden pinta-alakohtainen typpi- ja fosforikuorma (fosfori 1,1 kg ha-1 v-1, typpi 15 kg ha-1 v-1) on kymmen–kaksikymmenkertaista taustakuormitukseen (fosfori 0,05 kg ha-1 v-1, typpi 1,3 kg ha-1 v-1) verrattuna. Sen sijaan taustakuormaa kuvaavaan kuormituslukuun sisältyvä, esim. 20 %:n virhe, vaikka olisikin absoluuttisena arvona mitättömän pieni, aiheuttaisi koko maa-alueelle (30,4 milj. ha) laskettuna suuren muutoksen ainevirtaamien jakaumiin. Orgaanisen aineksen heikommasta seuranta- ja tutkimustaustasta johtuen vain osalle kuormituslähteistä voidaan esittää arvio orgaanisen kuormituksen suuruudesta. Kuormituslukuihin liittyvän epävarmuuden vuoksi niiden käyttö ja tulosten merkityksen arviointi edellyttää perehtymistä kuormituslukujen taustoihin. Keskimääräiset luvut eivät välttämättä kuvaa todellista kuormitusta kaikissa olosuhteissa, mikä ilmenee jo lukujen suurena vaihteluvälinä. Kuormituslukujen ohella on oleellista tietää tarkasti myös tuotannollinen pinta-ala, jolla kuormitusta muodostuu. Eri aikoina ja eri lukuihin perustuvat valtakunnalliset tai alueelliset kuormitusjakaumat (”kuormituspiirakat”) eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kokonaisuutta on aina tarkasteltava vastaanottavan vesistön näkökulmasta. Huomioitava on myös se, että vesistön tila-arvio voi muuttua tarkemman vesistöseurannan tuloksena, mikä taas vaikuttaa vesistön kuormituksen sietokykyyn.
  • Marttunen, Mika; Grönlund, Sakari; Hokkanen, Joonas; Jantunen, Jorma; Karjalainen, Timo P.; Luodemäki, Sanna; Mustajoki, Jyri; Neste, Jenni; Saarikoski, Heli; Vallius, Elisa; Vartia, Merilin; Vehmas, Anne; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 39/2015
    Kolmivuotisessa pääosin EU-rahoitteisessa IMPERIA-hankkeessa (EU LIFE11 ENV/FI/905) pyrittiin vastaamaan ympäristövaikutusten arviointien kehittämishaasteisiin tunnistamalla hyviä käytäntöjä sekä kehittämällä järjestelmällisiä menetelmiä ja työkaluja arviointien tukemiseen. Hankkeessa pohdittiin, kuinka erityyppisiä ja eri suunnitteluparadigmoista lähtöisin olevia lähestymistapoja voitaisiin soveltaa toisiaan täydentäen tai yhdistäen. Kehitystyö tapahtui tiiviissä vuoropuhelussa asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa, jotta hankkeen tulokset palvelisivat mahdollisimman hyvin käytännön tarpeita. Menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia havainnollistettiin kahdeksassa pilottihankkeessa, jotka olivat pääosin YVA (ympäristövaikutusten arviointi)-hankkeita. IMPERIA-hankkeen tulokset ovat sovellettavissa lisäksi myös SOVA-prosessiin (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) ja muihin ympäristövaikutusten arviointeihin. Hankkeen keskeisiä tuloksia ovat: 1) Toimintamallit tehokkaampaan kansalaisten ja sidosryhmien osallistumiseen 2) Menetelmät suunnittelutilanteiden hahmottamiseen ja jäsentämiseen 3) ARVI-lähestymistapa ja työkalu vaikutusten merkittävyyden arviointiin 4) Monitavoitearvioinnin soveltamismahdollisuuksien havainnollistaminen vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa ja vaihtoehtojen vertailussa
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2016
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen talous- ja pintavesien testisuureille. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 46 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5–20 %. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 90 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samaa tasoa kuin edellisessä talousvesivertailussa. Menetelmävertailussa todettiin tilastollisesti merkitsevät erot synteettisellä näytteellä Mnmäärityksessä ja ammoniumtypen määrityksessä CFA- tai FIA- menetelmien ja muiden käytettyjen menetelmien välillä, mutta suoranaista eri tulosta antavaa eri menetelmää ei voitu osoittaa. Näytteistä testattiin homogeenisuus ja ne todettiin homogeenisiksi. Huonosti säilyvien testisuureiden (pH, alkaliniteetti, NNH4 ja CODMn) säilyvyyttä seurattiin. Säilyvyystestin mukaan näytteiden alkaliniteetissä ei tapahtunut pätevyysarviointiin vaikuttavaa muutosta kuljetuksen aikana. Pintavesinäytteen ammoniumtyppipitoisuudessa sekä talousveden pH arvossa saattoi tapahtua muutosta. Myös CODMn säilyvyystestauksessa stabiilisuuskriteeri ei täyttynyt mutta havaittu vaihtelu on kuitenkin määrityksen mittausepävarmuuden sisällä.
  • Säylä, Jonne (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2015
    Tämä julkaisu kuvaa yhdyskuntien jätevedenpuhdistuksen tilannetta Suomessa vuoden 2013 lopussa. Jätevedenpuhdistuksen kehittymistä tarkastellaan vuodesta 1970 vuoteen 2013 orgaanisen kuormituksen, fosforin ja typen osalta. Julkaisuun sisältyy lyhyt kuvaus Euroopan yhteisöjen yhdyskuntajätevesidirektiivin toteuttamisesta ja sen vaatimusten toteutumisesta Suomessa, ja se on samalla direktiivin tarkoittama tilannekatsaus vuodelta 2013.
  • Suoheimo, Pirke (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2015
    Yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden määrästä ja niiden vähentämisestä on keskusteltu Suomessa jo useiden vuosien ajan. Tämän selvityksen tavoitteena oli tarkastella energia-alan raportointivelvoitteita, raportoinnin perusteita, aikatauluja, raportointitapoja ja tiedon jatkokäyttöä. Tavoitteena oli myös selvittää toimijoilta raportoinneissa pyydettyjen yksittäisten tietojen päällekkäisyyttä ja pohtia alustavasti mahdollisuuksia raportoinnin helpottamiseksi. Selvityksessä tarkastellaan noin 40 raportointivelvoitetta ja niissä pyydettyjä yksittäisiä tietoja muun muassa polttoaineista, energian tuotannosta, päästöistä ja jätteistä. Raportointeja pyytävät sekä viranomaiset että muut tahot säädösten ja vapaaehtoisten sopimusten perusteella. Yrityksiltä kerättyjä tietoja käytetään muun muassa tilastointiin, lupa- ja valvontamenettelyihin sekä tukien ja maksujen määräämiseen. Kerättyjä tietoja käytetään myös Suomea velvoittavassa kansainvälisessä raportoinnissa. Selvityksen mukaan kukin taho pyytää tiedot omien tarpeidensa mukaisesti; erillisiin säädöksiin tai sopimuksiin perustuen, erilaisia kokonaisuuksia koskien ja eriaikaisesti. Raportointeja varten on tällä hetkellä käytössä useita sähköisiä raportointijärjestelmiä, verkkolomakkeita ja Excel-tiedostoja. Eri tahojen pyytämien yksittäisten tietojen käyttö useisiin eri tarkoituksiin on kerättyyn tieto-määrään nähden varsin vähäistä. Tilastointia varten tietoja kerätään eri lähteistä ja yksittäisissä tapauksissa tietojen siirtoa tapahtuu myös eri toimijoiden välillä.
  • Knuuttila, Seppo (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 38/2015
    The report describes the results of pilot project aimed at improving the quality of data on transboundary nutrient loads, in particular, in the rivers Daugava and Nemunas. Two sampling rounds (in May and November 2013) were organised and executed by the Finnish Environment Institute (SYKE) in close cooperation with representatives from the participating countries, one laboratory from Latvia, two from Lithuania, three from Belarus and one from Finland. The results from the total nitrogen analyses of the different laboratories were in general comparable, while the total phosphorus results varied between the laboratories. One explanation might be that the analytical methods applied were not fully comparable; for example, the filtration of the samples before analysis of total phosphorus may have affected the results. Highest concentrations were observed at the Belarusian border. Both absolutely and relatively high concentrations of dissolved phosphorus in the rivers give an indication of a clear anthropogenic influence. A key finding of the project was that a reasonably good consensus and comparability has been reached on the phosphorus and nitrogen loads originating in the upstream catchment area and flowing into Latvia and Lithuania – even if the results were produced through separate data sets and by partly different methods. This is a good starting point for the efforts to further estimate the retention in the lower reaches in the Latvian and Lithuanian territories of the two rivers and the percentage of the transboundary nutrient loads which finally enter into the Baltic Sea. An equally important result of the project is the ability to now present – in connection with the data on the total riverine loads measured at the mouth of the rivers Daugava and Nemunas – complete data sets on nutrient loads at the border between Latvia or Lithuania and Belarus. This data also sup-ports the assessment of transboundary nutrient loads originating in the territory of Belarus (and Russia) in the catchment area of these two rivers.
  • Leivuori, Mirja; Rantanen, Minna; Björklöf, Katarina; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 37/2015
    Proftest SYKE arranged proficiency test for measurement the gross and the net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur and volatile matter in fuels in September 2015. One peat, one wood pellet and one coal sample were delivered to the participants. In total, there were 25 participants in the proficiency test. Additionally, the participants were asked to estimate/calculate the emission factor for the peat and coal samples. In total, 85 % of the participating laboratories reported the satisfactory results when the deviations of 1–30 % from the assigned values were accepted. About 70 % of the participants used accredited methods and 88 % of their results were satisfactory. In measurement of the gross calorific value from the peat sample 86 %, from the wood pellet sample 72 % and from the coal sample 81 % of the results were satisfactory. In measurement of the net calorific value from the peat sample 82 %, from the wood pellet 85 % and from the coal sample 85 % of the results were satisfactory. The robust means or mean of the reported results by the participants were used as the assigned values for measurements. The evaluation of performance was based on the z score which was calculated using the assigned value and the standard deviation for proficiency assessment at 95 % confidence level. The standard deviation for performance assessment was mainly set on the basis of the reproducibility requirements presented the standard methods. The evaluation of performance was not done for the measurement of moisture and emission factor in all samples and of nitrogen for wood pellet samples.
  • Fitzgerald, Heli; Ruohonen-Lehto, Marja; Lohtander-Buckbee, Katileena (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2015
    Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, eli biodiversiteettisopimus, asettaa tavoitteeksi maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelun, luonnonvarojen kestävän käytön sekä luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen jaon. Vuonna 2010 solmitun Nagoyan pöytäkirjan tarkoituksena on toteuttaa biodiversiteettisopimuksen tavoite geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta täsmentämällä biodiversiteettisopimuksen 15 artiklan yleistä geenivarakehystä. Lisäksi pöytakirja kattaa geenivarojen hyödyntämistä koskevat eri vaiheet saatavuudesta hyötyjen jakoon. Tässä raportissa esitellään Suomen Nagoyan pöytäkirjan alaiset arvokkaat geenivarat eliöryhmittäin, tarkastellaan niiden potentiaalista käyttöä, niistä mahdollisesti saatavaa taloudellista hyötyä sekä luonnonsuojelullisia näkökantoja geenivarojen kestävään käyttöön. Raportissa pohditaan myös jokamiehen oikeuksien vaikutusta geenivarojen saantiin. Nagoyan pöytäkirjan soveltamisen kannalta taloudellisesti merkittävin eliöryhmä Suomessa lienevät mikrobit (arkeonit, bakteerit, mikrolevät, sienet, virukset, homeet, hiivat ja alkueläimet). Geenivarojen suojelun kannalta tärkeitä ryhmiä taas ovat sellaiset uhanalaiset eliöt, joita ei ole rauhoitettu tai jotka eivät ole suojeltuja.
  • Rintala, Jari; Britschgi, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2015
    Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten arvokkaat geologiset muodostumat, pohjavesialueet sekä kiviaineshuoltoa palvelevat alueet on huomioitu maakuntakaavoissa. Maakuntakaavoilla on keskeinen merkitys arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden suojelussa sekä toisaalta alueellisen kiviaineshuollon järjestämisessä. Maakuntakaavatarkastelu tehtiin yleisellä tasolla kaikkien maakuntien osalta ja yksityiskohtaisemmin Uudenmaan ja Satakunnan maakunnissa, joissa tarkastelussa oli mukana myös yleiskaavoja. Valtakunnallisessa maakuntakaavatarkastelussa selvitettiin miten pohjavesialueet ja arvokkaiden geologisten muodostumien inventointiaineistojen tulokset on niissä huomioitu. Lisäksi tarkasteltiin näille alueille sekä kiviaineshuoltoa palveleville alueille annettuja kaavamääräyksiä ja kaavamerkintöjä. Uudellamaalla ja Satakunnassa tehtiin lisäksi vastaava tarkastelu yleiskaavojen osalta sekä selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa maakuntakaavan ja yleiskaavan eri kaavamerkintöihin. Selvityksessä oli mukana 16 yleiskaavaa ja noin 530 maa-aineslupaa. Lisäksi selvityksessä laadittiin yhteenveto arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjaveden suojeluun sekä maa-ainestenottoon liittyvistä maakunnallisista inventoinneista ja selvityksistä. Pääosassa maakuntakaavoja oli käytetty maa-ainestenottoalueita, arvokkaita geologisia muodostumia ja pohjavesialueita koskevia kaavamerkintöjä ympäristöministeriön asetuksen ja ohjeiden mukaisesti. Osassa maakuntakaavoja oli käytetty myös muita kaavamerkintöjä. Geologiset inventointiaineistot huomioitiin kaavoissa eri tavoin ja myös kaava- sekä suunnittelumääräyksissä oli kaavojen välillä vaihtelua. Uudenmaan ja Satakunnan maakuntakaavoissa osoitetut arvokkaat geologiset muodostumat sekä toisaalta kiviaineshuoltoon liittyvät alueet olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista melko hyvin. Pohjavesialueiden osalta tilanne oli toinen, yli 70 % soranottoluvista oli myönnetty pohjavesialueille.
  • Björklöf, Katarina; Simola, Reko; Leivuori, Mirja; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 33/2015
    Proftest SYKE in co-operation with the Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) carried out the proficiency test (PT) for the measurement of radon in groundwater in May 2015. Two ground water samples were tested, in which one contained high radon concentration (1000–5000 Bq/l) and the other contained lower concentration of radon (<1000 Bq/l). In total 34 participants took part in this PT. Fourteen of the participating laboratories used the liquid scintillation method and 23 used equipment based on gamma spectrometry (Radek MKGB-01). In total 88 % of the results were satisfactory when allowing for 10-25 % variation. This is the same level as in previous round in 2013. The mean of the results measured by STUK with the liquid scintillation counting was used as the assigned value for radon concentration. The evaluation of the results was based on z scores. The results obtained with Radek equipment was systematically about 10 % smaller that results obtained with liquid scintillation technology.