Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Sironen, Susanna; Mäenpää, Ilmo; Myllyviita, Tanja; Leskinen, Pekka; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Vuorio, Kristiina; Björklöf, Katarina; Kuosa, Harri; Jokipii, Reija; Järvinen, Marko; Lehtinen, Sirpa; Leivuori, Mirja; Niemelä, Maija; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    The Finnish Environment Institute (SYKE) organized in 2014 the fourth virtual phytoplankton proficiency test based on filmed material. A total of 39 analysts from 27 organizations and eight countries took part the test. The test material represented phytoplankton that typically occurs in boreal lakes and in the northern Baltic Sea. The test included three components: 1) phytoplankton species identification test, 2) phytoplankton counting test and 3) phytoplankton measurement of cell dimensions. Material for the lake and Baltic Sea phytoplankton identification tests consisted of 20 taxa filmed on 20 video-clips. For the phytoplankton counting test 30 video-clips, representing 30 fields of view in a microscope, were filmed. In the measurement test the cell dimensions (diameter, height/width and length) of three selected taxa were asked to be measured from the Lugol preserved sample. In the lake phytoplankton identification test altogether 81% of the participants reached the good quality target of 75% of the maximum score. The corresponding percentage in the Baltic Sea phytoplankton identification test also was 81%. The success in the counting test was excellent, and all participants performed the counting test successfully. Altogether 92% of the participants did the measurement test successfully. Majority of the participants demonstrated excellent phytoplankton identification skills and proficiency to perform phytoplankton counts and measurements. The results of the proficiency test highlighted to follow the EN 15204 guidance in the quantitative phytoplankton analysis.
  • Kärkkäinen, Päivi; Martikainen, Heli; Jalkanen, Kaisa; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Kvantitatiivisen vertailukierroksen materiaalinäyte oli autoklavoitua kipsilevyä, joka sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. -sienisuspensioita ja Staphylococcus aureus -bakteereja. Suspensionäyte sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. (P. brevicompactum) sekä Streptomyces californicus ja Staphylococcus aureus puhdasviljelmiä. Pätevyyskokeeseen osallistui 22 toimijaa. Arvioiduista tuloksista 86 - 100 % oli hyväksyttäviä (z-arvo ≤ ± 2) analyytistä riippuen. Kolmea analyyttiä ei arvioitu ollenkaan. Mikrokasvusta tai vaurioista materiaalinäytteessä tulkinnan antaneet laboratoriot päätyivät samaan tulkintaan. Kvalitatiivinen homeiden tunnistuskierros järjestettiin ensimmäisen kerran tämän vertailukierroksen yhteydessä. Laboratorioille lähetettiin kolme homepuhdasviljelmää morfologista tunnistamista varten. Kaikki 22 laboratoriota tunnistivat homeet hyväksyttävästi. Näytteet eivät olleet vertailukierroksen, menetelmän tai laadun testaamisen kannalta optimaalisia, koska mikrobikasvu materiaalinäytteissä oli runsasta eikä kaikkia lajeja havaittu kaikissa näytteissä.
  • Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Järvenpää, Elise; Härmä, Pekka; Hattunen, Suvi; Rehunen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Raportissa kuvataan menetelmä rakennetun maan pinta-alan muutosten ennakointiin. Työn taustalla on erityisesti tarve arvioida maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvaa kasvihuonekaasujen päästöjen kehitystä kansainvälisten sopimusten mukaisia raportointeja varten. Rakennetun maan kehityksen laskemiseksi hyödynnetään valtakunnallisia paikkatietoaineistoja, joiden muutostiedoilla on saatu lähimenneisyyden kehitystrendi. Tulevan kehityksen lähtötietona on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta. Laskenta on jaettu kolmeen moduuliin, joista ensimmäisessä tarkastellaan yhdyskuntarakennetason muutosta, jonka ajurina on väestökehitys. Toisessa moduulissa lasketaan trendi vapaa-ajan asutuksen kehitykselle ja kolmannessa muiden, lähinnä taajamien ulkopuolisten rakennetun maan alaluokkien kehitykselle. Laskentamallin mukaan rakennetun maan kokonaispinta-ala kasvaa vuosina 2013–2040 Etelä-Suomessa 13,8 % ja Pohjois-Suomessa 15,29 %. Absoluuttisesti rakennetun alueen ennustettu pinta-ala on Etelä-Suomen maakunnissa noin nelinkertainen verrattuna Pohjois-Suomeen vuonna 2040. Rakennetun alueen kasvu on kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaista maan eri osissa maata. Väestönkasvu on tärkein tulevan rakennetun alueen pinta-alaa määrittävä tekijä Etelä-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa rakennetun alueen kasvu perustuu luonnonvarojen hyödyntämisestä johtuviin suuriin hankkeisiin kuten kaivoksiin. Käytetty menetelmä perustuu paikkatietoaineistojen ja erilaisten rekisteritietojen yhdistämiseen. Rakennetun maan pinta-alaennustetta on jatkossa mahdollista tarkentaa menetelmän jatkokehittämisen ohella myös aiempaa tarkemmilla ja laadukkaammilla lähtötiedoilla.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen maaliskuussa 2015 jätevesiä analysoiville laboratorioille. Testattavina suureina olivat BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. Lisäksi määritettiin BOD7 luonnonvedestä. Pätevyyskokeesessa oli yhteensä 61 osallistujaa. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 % kun vertailuarvosta sallittiin 10-25 % poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.
  • Rantajärvi, Eija; Karjala, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Meren Pärskäys 2015 tarjoaa valikoidun koosteen Itämeren ympäristötutkimuksen ajankohtaisista teemoista ja meren tilasta sekä selventää vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin (vesienhoitosuunnitelmat, merenhoitosuunnitelma) käsitteistöä ja toimeenpanoa Suomessa. Niiden ohella avataan myös uuden merialuesuunnitteludirektiivin periaatteita. Rehevöityminen ja haitalliset aineet ovat Itämeren pahimpia ongelmia. Julkaisussa tarkastellaan ainevirtojen alkuperän ohella muun muassa luonnonolojen vaikutusta kuormitukseen. Haitallisten aineiden osalta avataan myös vastetutkimuksia, joilla selvitetään aineiden vaikutuksia meren eliöstön terveyteen. Meren tilaa arvioidaan paitsi kasvi- ja eläinplanktonin, pohjaeläinyhteisöjen ja pohjien eliöyhteisöjen kautta, myös tarkastellen Itämeren ravintoverkon muutoksia kokonaisuutena. Lopussa valotetaan malleihin perustuvia ennusteita ilmastonmuutoksen vaikutuksista Itämeren ekosysteemiin. Julkaisu painottuu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELYt) aineistoihin, mutta mukana on myös Säteilyturvakeskuksen, Helsingin yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen sekä Ilmatieteen laitoksen tuottamaa aineistoa.
  • Söderström, Panu; Schulman, Harry; Ristimäki, Mika (Finnish Environment Institute, 2015)
    The study focuses on differences and similarities of land use patterns, regional and urban structures and traffic systems in the Helsinki and Stockholm city regions. The viewpoint of the study is connected to the theory of three urban fabrics (walking city, transit city, car city). The fabrics differ from each other in terms of their physical structure and the travel alternatives they offer. In the GIS analyses, the studied metropolitan regions are divided into urban, peri-urban and rural areas, which are further classified into travel-related zones (pedestrian, transit and caroriented). Statistical data about the amounts and densities of population and workplaces can thus be compared in a rather detailed spatial level between different parts of the metropolitan areas. Finnish city regions have been studied using the travel related zone model quite widely. However it has not been possible to compare Helsinki region to any other city region in Finland, because Helsinki region is the only international level metropolitan area in the country. In this report the zone analyses is extended to a comparison of two Nordic capital regions. The results of the study indicate that Stockholm has managed to channel the growth of the metropolitan area more inwards, densifying the inner areas of the city region. In the Helsinki region the growth has turned from the peri-urban areas to the core areas notably later, but since 2008 the growth of the core areas has been dominant also in Helsinki.
  • Adamiak, Czeslaw; Vepsäläinen, Mia; Strandell, Anna; Hiltunen, Mervi; Pitkänen, Kati; Hall, Michael; Rinne, Janne; Hannonen, Olga; Paloniemi, Riikka; Åkerlund, Ulrika (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Second homes are an important part of Finnish leisure, mobility and rural policy. There are 499,000 second homes in Finland according to the official statistics, but this number is probably underestimated and over half of the Finns actually use the leisure opportunities offered by second homes. This report characterises the phenomenon of second homes in Finland from two perspectives: of their users and of local policy makers. It presents the results of two surveys conducted in years 2012 and 2014 among representative sample of Finnish population, and officials from municipal offices responsible for development and planning issues. The population survey investigated who has access to second homes in Finland, the ways of acquisition of these properties, their location and technical standard, time patterns of use, economic and social relations of second home users with host areas, and their perception of quality of permanent and second home environments and their transformations. This survey enabled to explore practices and opinions not only of the owners of second homes, but also those who use second homes owned by their family or friends. It also did not limit to one second home, as a significant proportion of Finnish population has access to more than one such property. The second survey was sent out to representatives of Finnish municipal governments and aimed to explore their perception of the impacts of second homes on local environment and communities, the role of second homes in local development planning, and policies employed by municipal authorities to manage second homes development. The results show that the municipal authorities in Finland usually perceive second homes as a positive contributor to the local economies, particularly in peripheral locations, but do not treat them as a primary development strategy.
  • Adamiak, Czeslaw; Vepsäläinen, Mia; Strandell, Anna; Hiltunen, Mervi; Pitkänen, Kati; Hall, Michael; Rinne, Janne; Hannonen, Olga; Paloniemi, Riikka; Åkerlund, Ulrika (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Vapaa-ajan asunnot ovat merkittävä osa suomalaisten vapaa-aikaa ja suomalaista maaseutua. Meillä on tilastojen mukaan noin 499 000 vapaa-ajan asuntoa mutta niiden määrä on todennäköisesti vieläkin suurempi. Lisäksi yli puolella suomalaisista on käytettävissään vapaa-ajan asunto. Tässä raportissa tarkastellaan suomalaista vapaa-ajan asumista niiden käyttäjien ja kuntien viranhaltijoiden näkökulmasta. Raportti esittelee kahden, vuonna 2012 toteutetun väestöotantaan perustuvan ja vuonna 2014 kuntien kehittämisestä ja maankäytön suunnittelusta vastaaville viranhaltijoille suunnatun, kyselyn tuloksia. Väestökyselyssä selvitettiin vapaa-ajan asuntojen käyttäjien asunnon hankintaa, sijaintia, varustetasoa, käyttöaikoja, paikallisyhteisöön liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia suhteita ja elinympäristöjen laadussa havaittuja muutoksia. Kyselyn tulokset mahdollistavat vapaa-ajan asumisen tarkastelun paitsi niiden omistajien myös muiden käyttäjien osalta. Lisäksi kyselyssä on huomioitu se, että merkittävällä osalla suomalaisia on käytössään useampi kuin yksi vapaa-ajan asuntoa. Toisessa kyselyssä kartoitettiin kuntien edustajien näkemyksiä vapaa-ajan asumisen vaikutuksista alueen ympäristöön ja yhteisöön, merkityksestä paikallisessa kehittämisessä ja huomioimisesta osana kuntien maankäytön suunnittelua. Tulokset osoittavat, että vaikka vapaa-ajan asumisen katsotaan erityisesti syrjäalueilla tuovan taloudellisia hyötyjä alueelle, sitä ei pidetä kuntien ensisijaisena kehittämistavoitteena.
  • Lindholm, Tapio; Jakovlev, Jevgeni; Kravchenko, Alexey (Finnish Environment Institute, 2015)
    Zaonezhye Peninsula (Zaonezhsky Peninsula; Заонежский полуостров in Russian transcription) is situated on the northwestern coast of Lake Onega in the Republic of Karelia, Russia. The territory of Zaonezhye is unique in that it contains nearly every type of terrain and unconsolidated sediment known in the vast expanses of northwest Russia. It is also eastern part of Fennoscandian shield. It is characterized by a high diversity of basic limestone and carbonate rocks that determine the fertility of local soils as well as the unique diversity of habitats, flora and fauna. Numerous rare calciphile plant and lichen species are found here, as well as rich, eutrophic wetlands. Long-term farming and animal husbandry have led to a large number of grassland communities in the area. As a result, a mosaic structure of diverse habitats has evolved here. Europe’s second largest lake, Lake Onega, with its clear and deep waters also affect the local climate, making it milder. This report provides for the first time detailed species lists of vascular plants, bryophytes, lichens, wood-growing fungi and insects covering the entire Zaonezhye Peninsula, Kizhi archipelago and other adjacent islands. The most important sites for protection were observed, and six new nature monuments in the southern and southerneast parts of Zaonezhye Peninsula are recommended to be established. This publication contents following articles characterizing nature of Zaonezhye area: 1. Geology and physical geography: 1.1.Geological description, 1.2. Geomorphology and Quaternary deposits, 1.3. Hydrological characteristics, 1.4. Soil cover, 1.5. Palaeogeography, 1.6. Existing and planned protected areas; 2. Landscapes and ecosystems: 2.1. Modern landscapes of Zaonezhye, 2.2. Landscape structure, 2.3. Structure of the forest covered land and forest stands, 2.4. Forest structures, 2.5. Mires, 2.6. Meadows; 3. Flora and fauna: 3.1. Vascular plants, 3.2. Bryophyte flora, 3.3 Species list of lichens and allied fungi, 3.4. Red listed and indicator lichens, 3.5. Aphyllophoroid fungi and 3.6. Insect fauna. 3.7. Localities in Zaonezhye area used in species lists of vascular plants, bryophytes, lichens, fungi and insects, and their toponyms.
  • Joensuu, Ilona; Myllyviita, Tanja; Vilppo, Teemu; Huttunen, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Järviruoko on rantojemme luontainen laji, jota ihminen on käyttänyt hyödykseen vuosisatojen ajan. Ilman ihmisen toimenpiteitä kasvava ja runsaan sadon tuottava kasvi kuulostaa hyödynnettävänä materiaalina hyvältä, mutta Pohjois-Karjalassa keskusteluissa on järviruo’on yhteydessä ollut lähinnä rantojen ruovikoituminen, sen aiheuttama luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja haitta virkistyskäytölle. Hyvien jatkokäyttömuotojen löytäminen sekä jatkokäsittelyn kehittäminen järviruo’olle on ollut "Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)"-hankkeen keskeinen tavoite. Kokeiluita on tehty ja käyttötapoja sekä menettelytapoja on haettu yhdessä Itä-Suomen yliopiston ja Karelia-ammattikorkeakoulun sekä yritysten kanssa. Tavoitteena on ollut suunnitelmallisen, luonnon monimuotoisuuden huomioivan järviruo'on niiton sekä sedimentin poiston myötä parantaa vesistöjen ja ympäristön tilaa, ja synnyttää sekä kehittää järvien kunnostukseen ja ruo’on hyödyntämiseen perustuvaa yritystoimintaa erityisesti Pohjois-Karjalassa.
  • Joensuu, Ilona; Korpelainen, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Kiteen Ätäsköllä. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” –hanketta (2011-2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin. Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivujen raporteissa (mm. Joensuu ym. 2014).