Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Nissinen, Ari; Savolainen, Hannu (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2019
    Tutkimuksessa analysoitiin julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä ja raaka-aineiden käyttöä. Menetelmänä käytettiin ympäristölaajennettua panos-tuotos-mallia ENVIMAT, jota täydennettiin julkisten hankintojen tilastoilla. Kulutusperusteisesti lasketut kotimaan loppukäytön kasvihuonekaasupäästöt olivat 73,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (Mt CO2e) vuonna 2015. Tämä niin kutsuttu Suomen hiilijalanjälki oli 33 % suurempi kuin Suomen alueella syntynyt virallisissa tilastoissa esitettävä päästö. Julkisten hankintojen hiilijalanjälki vuonna 2015 oli 8,3 Mt CO2e. Siitä 1,78 Mt aiheutui valtion, 4,73 Mt kuntien ja 1,79 Mt kuntayhtymien hankinnoista. Julkisten organisaatioiden tekemien investointien hiilijalanjälki oli 2,7 Mt CO2e. Valtion hankinnoissa 42 % päästöistä aiheutui palvelujen ostoista, 38 % aineista, tarvikkeista ja tavaroista, 12 % vuokrista ja 8 % muista kuluista. Aineet, tarvikkeet ja tavarat aiheuttivat hallinnonalojen päästöistä suurimman osuuden puolustusministeriön alalla (55 %), ja palvelujen osuus oli suurin (81 %) liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Kuntien ja kuntayhtymien hankinnoissa 42–43 % aiheutui palvelujen ostoista ja 52 % aineista, tarvikkeista ja tavaroista. Valtion hallinnonaloista eniten kasvihuonekaasupäästöjä (43 %) aiheutti puolustusministeriön hallinnonala, ja seuraavaksi suurimmat olivat liikenne- ja viestintäministeriön (21 %) ja sisäministeriön (10 %) hallinnonalat. Kuntien hankintojen päästöistä 3,33 Mt tuli kaupunkimaisista, 0,69 Mt taajaan asutuista ja 0,71 Mt maaseutumaisista kunnista. Kuntayhtymien suurin päästö (1,03 Mt) aiheutui sairaanhoitopiireistä. Julkisten hankintojen aiheuttama raaka-ainekäyttö vuonna 2015 oli 19,5 Mt. Valtion osuus oli 34 %, kun kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu osuus oli 66 %. Julkisten organisaatioiden tekemien investointien raaka-ainekäyttö oli 25,7 Mt. Kotitalouksien kulutuksesta aiheutuva raaka-aineiden käyttö vuonna 2015 oli 64,8 Mt. Tästä muiden tavaroiden ja palvelujen osuus oli 32 %, asumisen ja energian 30 %, elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien 26 % ja liikkumisen osuus 12 %. Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä vuonna 2016 liikkuminen muodosti 30 %, asuminen ja siihen liittyvä energian käyttö 29 %, elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 19 %, ja muut tavarat ja palvelut 22 %. Hiilijalanjälki oli 53,4 Mt CO2e vuonna 2000 ja 60,1 Mt vuonna 2016 (12,5 % kasvu). Suurimmillaan päästöt olivat 66,6 Mt vuonna 2007. Hiilijalanjäljen muutos 2000–2016 voidaan osittaa kolmelle tekijälle: kulutusmenojen muutokselle (joka olisi yksinään muuttanut päästöä +30,7 %), kulutusrakenteen muutokselle (-5,7 %) ja teknologiselle muutokselle (-12,5 %). Keskimääräinen vuotuinen hiilijalanjälki henkilöä kohden vaihteli 10,1 tonnista 12,6 tonniin CO2e. Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineiston avulla voidaan tarkastella erilaisia kotitalouksia. Alimmassa tulodesiilissä hiilijalanjälki oli 7,2 t CO2e kulutusyksikköä kohti, ja korkeimmassa tulodesiilissä 19,0. Päästöintensiteetillä eli päästöllä kulutettua euroa kohti ei ollut selvää riippuvuutta tuloista. Kotitaloustyypeistä lapsettomilla pareilla ja kahden huoltajan lapsiperheillä oli suurimmat päästöt kulutusyksikköä kohti. Kun asumista ei lasketa mukaan, niin hiilijalanjälki kulutusyksikköä kohti on pienin sisemmillä kaupunkialueilla ja suurin kaupunkien kehysalueilla ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. Korkein päästöintensiteetti oli liikenteellä, 0,81 kg CO2e/€. Myös ruoalla oli korkea (0,76) päästöintensiteetti. Asumisen kahdella menoluokalla oli edellisiä selkeästi pienemmät päästöintensiteetit (0,51 ja 0,45), ja pienin hiilijalanjälki kulutettua euroa kohden oli muilla tavaroilla ja palveluilla (0,24). Keskimääräinen päästöintensiteetti oli noin 0,5.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Sarkkinen, Mika; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 14/2019
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorine, KMnO4, NO3, pH, turbidity, and urea in swimming pool waters in January-February 2019. In total, 22 participants joined in the proficiency test. In this proficiency test 93 % of the results evaluated with z score were satisfactory when deviation of 0.2 pH units for pH determination and 10–25 % for the other determinations was accepted from the assigned value. Of the results evaluated with En scores, 71 % were satisfactory. The calculated value, the robust mean or the median of the results reported by the participants was chosen as the assigned value for the concentration of measurands. Warm thanks to all participants in this proficiency test!
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2019
    Proftest SYKE järjesti marras-joulukuussa 2018 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin alkaliniteetti, ravinteet (NNH4, NNO2+NO3, Ntot, PPO4, Ptot), pH, sähkönjohtavuus ja väri synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 55 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta, osallistujien tulosten robustia keskiarvoa, keskiarvoa tai mediaania. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z- ja En-arvojen avulla. Koko tulosaineistossa oli z-arvoilla arvioituna 89 % hyväksyttäviä tuloksia, kun vertailuarvosta sallittiin pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 5–20 %:n poikkeama. Näytteen P2V värimääritystulokset arvioitiin käyttäen En-arvoja ja näistä 80 % oli hyväksyttäviä. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Koivikko, Riitta; Nuutinen, Jari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2019
    Proftest SYKE järjesti marraskuussa 2018 pätevyyskokeen laboratorioille, jotka määrittävät PAH- ja PCB-yhdisteitä sekä öljyhiilivetyjä maasta (ORG 12/2018). Osallistujille toimitettiin synteettiset näytteet jokaisesta yhdisteryhmästä sekä yksi saastunut maanäyte. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 9 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta, osallistujien tulosten mediaania tai keskiarvoa. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z- ja En-arvojen avulla. Koko tulosaineistosta hyväksyttäviä tuloksia oli z-arvojen perusteella 69 %, kun vertailuarvosta sallittiin 15–30 %:n poikkeama. Tuloksista, jotka arvioitiin En-arvoilla, oli hyväksyttäviä 66 %. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Pelkonen, Aija; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 11/2019
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waters and compost material in October November 2018. The measurands for the synthetic and waste water samples were: Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Sr, Stot, V, and Zn. For the compost sample the measurands were: As, Ca, Cd, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Mo, Ntot, Ni, Ptot, Pb, Stot, V, and Zn. In total 21 laboratories participated in the PT. In total, 90 % of the results evaluated with z scores were satisfactory when total deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. From the results evaluated with En scores, 72 % were satisfactory. Basically, either the metrologically traceable concentration, calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for measurands. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Juvonen, Harri; Järvinen, Eija; Kauppi, Lea; Oksanen, Niina; Pietilä, Tuula; Wainio-Biese, Terhi (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2019
    Julkaisu sisältää raportin Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja tuloksista vuodelta 2018. Se sisältää johdon katsauksen toimintaan sekä kuvauksen toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta, toiminnallisesta tuloksellisuudesta sekä tuotoksista ja laadunhallinnasta teema-alueittain. Lisäksi raportti sisältää kuvauksen henkisistä voimavaroista sekä henkilöstöä ja työajan käyttöä samoin kuin kustannuksia ja määrärahojen käyttöä kuvaavia laskelmia ja analyyseja. Siihen sisältyy myös kuvaus SYKEn sisäisestä valvonnasta sekä toimintaan ja palveluihin kohdistuneista arvioinneista. Julkaisu sisältää SYKEn tilinpäätöslaskelmat vuodelta 2018 ja niiden tarkastelun, johto-organisaation kuvauksen, listauksen kansainvälisiin sopimuksiin liittyvistä tehtävistä, yhteenvedon SYKEn tutkimusinfrastruktuureista ja kuvauksia vuonna 2018 valmistuneista tutkimuksista ja hankkeista.
  • Jylhä, Henna; Pyy, Outi; Tuomainen, Jouko (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2019
    Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2017 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä. Niiden perusteella luodaan kuva pilaantuneiden maa-alueiden puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja ohjata viranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Maaperän pilaantumisen syyt ja puhdistusmenetelmät sekä päätösten käsittelymaksut ja -ajat ovat pysyneet pääosin samana aiempiin vuosiin, mutta uusien ohjauskeinojen käyttöönotto näkyy kunnostustavoitteiden asettamisessa ja kestävien puhdistusmenetelmien yleistymisenä. Puhdistustoiminnan eri osa-alueilla tunnistettiin kehitystarpeita.
  • Tattari, Sirkka; Tarvainen, Marjo; Kallio, Kari; Lepistö, Ahti; Näykki, Teemu; Raateoja, Mika; Seppälä, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2019
    Laatukäsikirjan kirjoittaminen jatkuvatoimisille vedenlaadunmittauksille lähti tarpeesta saada yhdenmukaisempia käytäntöjä ja toimintamalleja koko ajan lisääntyvälle mittaustoiminnalle. Laatukäsikirjassa keskitytään jatkuvatoimisten mittausten laatuun vaikuttaviin yleisiin asioihin, jotta esitettävät toimenpiteet sopisivat useimmille vedenlaatua mittaaville laitteille ja olisivat käytettävissä eri vesiympäristöissä. Ohjeistusta ei ole kuitenkaan tarkoitettu ns. kenttämittareille, joita käytetään hetkellisten mittausten tekemiseen, ja joita ei jätetä maastoon pidemmäksi aikaa mittaamaan. Kirjassa käsitellään ensin yleisesti kaikkia vesiympäristöjä koskevia asioita, jonka jälkeen virtavesiä, järviä ja merialuetta koskevia asioita käsitellään erikseen, mikäli toimet poikkeavat eri ympäristöissä. Virtavesiä koskevia ohjeita voidaan soveltaa eri kokoisissa uomissa tehtäviin mittauksiin. Laatukäsikirja jatkuvatoimisille vedenlaadun mittauksille on tarkoitettu: - jatkuvatoimisia mittauksia suunnitteleville, toteuttaville ja niistä vastaaville henkilöille - laitetoimittajille, konsulteille - mittaustulosten käyttäjille Laatukäsikirjalla pyritään parantamaan ja yhtenäistämään mittausten laatua mittaustoiminnan kaikissa vaiheissa. Laadunvarmistus käsittää toimivan ketjun vesiympäristöön sopivan laitteen valinnasta, validoinnista, asennuksesta, huollosta, kalibroinnista, laadukkaista laboratorioanalyyseistä sekä ammattitaitoisesta mittausaineistojen laadunvarmistuksesta. Huolellinen toiminta ketjun kaikissa vaiheissa takaa mittausten onnistumisen ja aineistojen korkean laadun, mikä lisää olennaisesti myös aineistojen hyödyntämismahdollisuuksia. Laatukäsikirja on toteutettu ”Jatkuvatoimisten vedenlaatuasemien valtakunnallisen verkoston toteuttamissuunnitelma - JatkuvaLaatu” -hankkeessa vuonna 2018. Hankkeen toteutuksesta vastasi Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhdessä Varsinais- Suomen ELY-keskuksen kanssa. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö.
  • Marttunen, Mika; Mustajoki, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2019
    Raportissa kuvataan SYKEn yhdessä ELY-keskusten kanssa toteuttaman vesistösäännöstelyjen haavoittuvuusanalyysin toteutus ja tulokset. Vesistösäännöstelyn suurimpia haasteita ovat poikkeukselliset vesitilanteet. Niissä pitäisi löytää vesistön eri osien ja eri käyttäjäryhmien kannalta siedettävät juoksutuskäytännöt. Jos poikkeukselliseen vesitilanteeseen osuu vielä muita häiriötilanteita, kuten laitteiden toimivuuteen tai säännöstelyä koskevaan päätöksentekoon liittyviä ongelmia, seurauksena voi olla huomattavia vahinkoja. Haavoittuvuusanalyysissä vesistöjen operatiivisen säännöstelyn päätösprosessi jaettiin kuuteen vaiheeseen. Ensimmäisenä prosessissa on vesistössä tehtävä havainto, joka kirjataan tietojärjestelmään. Tämän jälkeen tuotetaan vesistömallilla vedenkorkeusennuste, tehdään juoksutuspäätös ja säädetään patoluukut. Lopuksi vielä viestitään päätöksistä. Haavoittuvuusanalyysissä tunnistettiin järjestelmällisesti fyysisiin järjestelmiin, hydrologiseen tietoon, päätöksentekoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä uhkia säännöstelyn eri vaiheissa. Sen jälkeen analysoitiin, miten kuhunkin uhkaan voidaan varautua ja vaimentaa sen aiheuttaman häiriön vaikutuksia, sekä mitä häiriönhallinnasta voidaan oppia. Järjestelmällinen haavoittuvuustarkastelu on hyvä keino kokonaiskuvan muodostamiseen sekä kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja priorisointiin. Toisaalta menetelmässä ei oteta kantaa esimerkiksi eri uhkien todennäköisyyteen, joten rinnalle tarvitaan myös perinteisiä riskianalyysin menetelmiä. Tarkastelu toteutettiin osana Strategisen tutkimuksen neuvoston Winland -hanketta, jossa tarkastellaan Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta monitieteisen ja tieteidenvälisen tutkimuksen avulla.
  • Jalkanen, Kaisa; Ojala, Mervi; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2019
    Pätevyyskokeeseen osallistui 15 laboratoriota. Näytteet olivat rakennusmateriaalinäyte; puru ja suspensionäyte sekä tunnistettavat puhdaskannat maljalla. Pätevyyden arvioinneissa käytettiin vertailuarvoina osallistujatulosten keskiarvoa tai robustia keskiarvoa. Kvantitatiivisista tuloksista 97 % oli hyväksyttäviä (z-arvo 􀂔 ±2) kun sallittiin 10-40 % poikkeama vertailuarvosta. Kuusi laboratoriota suoritti hyväksyttävästi vertailukierroksen kvalitatiivisen osan, eli tunnistivat molemmat tunnistettavat kannat sukutasolle oikein. Lämmin kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Lallukka, Heli; Lindström, Annika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2019
    Proftest SYKE järjesti yhteistyössä Työterveyslaitoksen (TTL) kanssa syksyllä 2018 ensimmäisen kansallisen vertailumittauksen toimijoille, jotka tekevät materiaalinäytteiden asbestimäärityksiä (ABS 16/2018). Vertailumittauksen osallistujille toimitettiin neljä rakennusmateriaalinäytettä, joista analysoitiin asbestin läsnäolo tai puuttuminen sekä tunnistetut asbestisilikaattimineraalit. Vertailumittaukseen osallistui yhteensä 19 toimijaa. Osallistujatulosten arviointi perustui testinäytteiden raportoituihin tuloksiin ja osallistujatuloksia verrattiin asiantuntijalaboratoriossa tehtyihin asbestianalyyseihin. Sekä hyväksyttäviä asbestimääritystuloksia että hyväksyttäviä asbestitunnistustuloksia oli tulosaineistossa 99 %. Kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Hovi, Hanna; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish environment institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2019
    Proftest SYKE carried out the interlaboratory comparison in cooperation with Finnish Institute of Occupational Health (FIOH) for VOC thermodesorption measurements (ISO 16000-6) from native indoor air samples in Tenax TA thermodesorption tubes (IDA 09/2018) in October 2018. Further, the measurements of alpha-pinene, 1-butanol, 2-butoxyethanol, 2EH (2-ethyl-1-hexanol), naphthalene, styrene, tetrachloroethylene, toluene, and TXIB (2,2,4-trimethyl-1,3-pentanediol diisobutyrate) were tested from the synthetic sample. In total eight participants took part in the comparison. In total 70 % of the results reported by the participants were satisfactory when deviation of 20–30 % from the assigned value was accepted. The calculated values were used as the assigned values for the results of the synthetic sample reported as compound specific responses. For the other measurands and samples the mean of the results of the homogeneity measurements of the expert laboratory were used as the assigned value. The performance evaluation was based on the z scores. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison!
  • Niemistö, Johanna; Soimakallio, Sampo; Nissinen, Ari; Salo, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2 / 2019
    Selvitys pyrkii antamaan lukijalle yleiskuvan lentoalasta ja sen vaikutuksista, esittämään mitä tekijöitä huomioidaan kun päästöjä arvioidaan ja lasketaan eri tarkoituksia varten, ja miten suuria lentomatkustuksen päästöt ovat. Lisäksi tarkastellaan erilaisia päästöjen vähentämisen keinoja keskittyen erityisesti teknisiin ja säädöksellisiin toimiin. Selvityksen kohteina ovat myös erilaiset päästöskenaariot sekä muita lentämiseen liittyviä seikkoja kuten lentovero, päästölaskurit, hiilineutraalius, matkustuskäyttäytymisen mahdolliset muutokset ja kuluttajan henkilökohtainen hiilibudjetti. Globaalisti lentoliikenteen osuus on noin 2–3 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä. Lentoala kuitenkin kasvaa nopeasti ja lentomatkustajien määrän odotetaan tuplaantuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Lentoliikenteen aiheuttamia melu- ja kasvihuonekaasupäästöjä on jo vähennetty erilaisin teknisin ja operatiivisin keinoin. Standardien ja teknisen kehityksen avulla rajoitetaan lentokoneiden moottori- ja melupäästöjä sekä parannetaan koneiden tehokkuutta. Päästöjä on vähennetty myös tehostamalla lentämistä yhteisten ilmatilasopimusten, lentojen reitityksen ja lennonohjauksen avulla. Fossiilisten lentopolttoaineiden korvaaminen uusiutuvista raaka-aineista kestävästi tuotetuilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla on olennaista päästöjen rajoittamiseksi. Raaka-aineiden ja tuotannon kalleus sekä vähäinen tuotantokapasiteetti ovat toistaiseksi olleet suurimpia esteitä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön yleistymiselle. Sähkön avulla tuotettuja polttoaineita ja sähkölentokoneita kehitetään myös parhaillaan. Euroopan talousalueen sisäiset lennot ovat kuuluneet päästökaupan piiriin vuodesta 2012 lähtien ja kansainvälisesti valtiot ovat sitoutuneet lentoalan hiilineutraaliin kasvuun vuoden 2020 jälkeen. Hiilineutraalius perustuu päästöjen kasvun kompensointiin ICAOn päästöhyvitysjärjestelmä CORSIAn avulla. Päästöjen laskennassa lentoliikenne jaetaan kotimaan ja ulkomaan liikenteeseen. Erottelu perustuu myydyn lentopolttoaineen määrään. Tilastot eivät anna selvää kuvaa eri kansallisuuksiin kuuluvien matkustajien jakautumisesta lentoliikenteessä: Ulkomaalaisen lentämä matka Suomessa vaikuttaa Suomen lentoliikenteen päästöihin, mutta suomalaisten lentomatkat ulkomaisten valtioiden välillä tai ulkomailta Suomeen eivät puolestaan vaikuta Suomen lentoliikennepäästöihin. Vaikka lentojen keskimääräinen merkitys kasvihuonekaasupäästöissä onkin vielä pienehkö, kuluttajan henkilökohtaisessa hiilibudjetissa jo yksittäinen lentomatka voi olla suuressa roolissa. Kuluttaja voi vähentää lentomatkustuksensa päästöjä omien valintojensa avulla, esimerkiksi vaihtamalla matkakohdetta tai kulkutapaa ja jättämällä lentomatkan tekemättä. Päästöjä voi myös kompensoida. Lentoliikenne on kansainvälistä ja säädeltyä toimintaa, joka kietoutuu yhteen eri toimialojen kanssa. Lentoliikenteen kasvuun tulevaisuudessa vaikuttavat useat eri tekijät kuten yleinen talous- ja liike-elämän kasvu, tekninen kehitys, sääntelyjärjestelmät, polttoaineiden ja lentolippujen hinnat sekä niiden kysyntä. Vaihtoehtoisten liikkumistapojen saatavuus ja hinta vaikuttavat niiden kilpailukykyyn lentämiseen verrattuna, samoin kuin ihmisten odotukset matkoille. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tarvitaan edelleen kestävämpien ratkaisujen kehittämiseksi. Lentämisen verotus ja toimet vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi voivat olla merkittäviä ohjauskeinoja tulevaisuudessa. Sääntelyn uudistaminen ja yhtenäistäminen globaalisti tai vähintään Euroopan laajuisesti mahdollistaa tasaisemman kilpailuasetelman lentoyhtiöiden ja -asemien välillä. Samaan aikaan kansalliset kokeilut ja uudistukset voivat omalta osaltaan kehittää myös kansainvälistä sääntelyä. Esimerkiksi muutamien valtioiden käyttöön ottamat lentoliikenteen verot herättävät keskustelua myös muissa valtioissa. Lentoliikenteen ennakoitu voimakas kasvu ja kasvun hiilineutraaliuden saavuttaminen kompensoimalla ovat todennäköisesti jatkossakin kriittisen tarkastelun kohteina, kun kansainvälisin ja kansallisin sopimuksin pyritään saavuttamaan kansainvälisen ilmastopaneelin määrittämä ilmaston lämpenemisen kasvun rajoittaminen 1,5 tai 2 asteeseen.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2019
    Proftest SYKEn järjestämään pätevyyskokeeseen talous- ja kaivovesimääritysten testisuureille osallistui 39 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5-20 % 95%n luottamusvälillä. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 88 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli hieman alhaisempi kuin edellisessä talousvesivertailussa. Näytteiden homogeenisuus ja säilyvyys täyttivät laatukriteerit testattujen testisuureiden osalta (pH, NH4 ja CODMn). Menetelmävertailussa todettiin tilastollisesti merkitsevät erot ammonium ja nitriittimäärityksissä. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Lepistö, Ahti; Kallio, Kari; Pitkänen, Heikki; Raateoja, Mika; Röman, Elina; Seppälä, Jukka; Suomela, Janne; Tarvainen, Marjo; Tattari, Sirkka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32 /2018
    Perinteinen, näytteenottoon ja laboratorioanalyyseihin perustuva seuranta ei pysty kaikilta osin tuottamaan kokonaisvaltaista tietoa vedenlaadun vaihteluista. Sitä täydentämään tarvitaan intensiiviasemia: automaattisia jatkuvatoimisia mittausjärjestelmiä sekä yhdistettyä ympäristödataa monesta eri lähteestä. Automaattisilla mittausjärjestelmillä saadaan luotettavaa ja reaaliaikaista tietoa vedenlaadusta, jos laadunvarmistuksesta on huolehdittu. Tässä JatkuvaLaatu -hankkeen loppuraportissa hahmoteltavan vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausten verkoston tavoitteena on täyttää sekä ympäristönseurannan että -tutkimuksen tarpeita. Lisäksi tavoitteena on parantaa kansalaisten ympäristötiedon saantia, edistää MONITOR2020 –kehitystyötä, sekä uuden ympäristötiedon tuottamista ja hyödyntämistä. Verkoston tavoitteena on tuottaa laatutarkastettuja ja yhdisteltäviä aineistoja, joita voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin. Raportissa tarkastellaan kriteerejä mittausasemien valinnaksi joki-, järvi- ja meriympäristössä. Ehdotetaan ainevirtaama-asemia tärkeiden vesistöalueiden jokisysteemeihin, sekä automaattisia mittauspoijuja (ns. älypoijuja) sijoitettuna valittuihin järvikohteisiin ja rannikkovesiin. Lisäksi ehdotetaan mittausketjuja Kokemäenjoen, Eurajoen ja Vantaanjoen vesistöalueille. Ketjuissa olevista mittausasemista saadaan tarkennettua tietämystä ravinteiden huuhtoutumis- ja pidättymisprosesseista, ainevirroista, sekä valuma-alue – järvi -vuorovaikutuksesta, ja edelleen ravinteiden ja orgaanisen hiilen kuormituksesta ja vaikutuksista rannikkovesiin. Ehdotettava uusi ympäristöhallinnon koordinoima havaintoverkko pohjautuu olemassa olevaan, laajaan kokemukseen eri toimijoiden T&K -hankkeissa. Tavoitteena on hyvä tiedonkulku projekteista ja infrahankkeista uuteen havaintoverkkoon. Laadunvarmennusasioita tarkastellaan lähemmin samaan aikaan julkaistavassa laatukäsikirjassa (Tattari ym. 2019). Lisäksi tarkastellaan tiedon saatavuutta ja sen edistämistä sekä tiedon käyttömahdollisuuksia. Yhtenä esimerkkinä on web-pohjainen käyttöliittymä, Vesimittari, jota ehdotetaan laajennettavaksi. Samoin hankeryhmä ehdottaa luvussa 5 konkreettisia jatkotoimenpiteitä uuden havaintoverkon perustamiseksi.
  • Valkama, Salli; Ylipaino, Sara (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2018
    Työssä rakennettiin peruskoulusta lukioon ulottuva ympäristökasvatuksen oppimispolku, jossa yhdistyvät uudenlaiset oppimisen vaatimukset, ympäristötietoisuus sekä aktiivinen vaikuttaminen. Työn lähtökohtana olivat uusi perusopetuksen opetussuunnitelma ja lukion opetussuunnitelma. Perusopetuksen opetussuunnitelma kannustaa kasvattajia laaja-alaiseen opetukseen, erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen ja vuorovaikutteiseen oppimiseen. Oppimispolku antaa mallin lähivesien tutkimukseen ja luo lapsille ja nuorille mahdollisuuden kasvaa ympäristötietoisiksi ja -vastuullisiksi kansalaisiksi. Työn on tarkoitus palvella erilaisia kasvatusalan toimijoita niin, että sitä on helppo hyödyntää lasten ja nuorten opetusta ja siihen liittyviä työkaluja, oppimateriaaleja ja opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Lasten ja nuorten tekemät tutkimukset avaavat uusia mahdollisuuksia myös kansalaishavainnoinnille. Oppimispolku rakennettiin opetussuunnitelman, teemahaastattelujen sekä ympäristökasvatuksen teorioiden pohjalta. Opetussuunnitelma ohjasi polun ja sen pohjalta tehtyjen esimerkkien laadintaa. Polkua tehdessä huomiota kiinnitettiin erityisesti laaja-alaiseen osaamiseen ja eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Kahdeksan kasvatusalan ammattilaisen teemahaastattelut analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kasvattajien kokemukset lasten ja nuorten kanssa tutkimisesta tarjosivat näkemyksiä tutkivan oppimisympäristön rakentamiseen, haasteisiin ja kasvatuksellisiin näkökulmiin. Opetussuunnitelman tavoitteiden, haastatteluista saatujen näkemysten ja ympäristökasvatuksen teorioiden avulla luotiin ensin opetusta jaksottava, lähivesien tutkimukseen tarkoitettu polku alakoulusta lukioon. Tämän jälkeen oppimispolkua sekä opetussuunnitelman oppiainekohtaisia tavoitteita analysoimalla rakennettiin eri vuosiluokille suunnatut esimerkkikokonaisuudet, joiden avulla lähivesien tutkimusta voidaan lähestyä monialaisesti oppiainerajat ylittäen.
  • Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2018
    Raportissa kuvataan menetelmä, jolla voidaan arvioida tulvariskien kehittymistä Suomessa. Kehitetty menetelmä hyödyntää tietoa toteutuneista tulvista, rakennuskannasta, väestömuutoksesta, talouskasvusta ja ilmaston sekä vesiolojen kehittymisestä. Riskien ennustamiseen on käytetty yleisesti tulvariskien hallinnassa hyväksyttyjä ja kansainvälisesti vertailukelpoisia laskentamenetelmiä. Menetelmä on kuvattu läpinäkyvästi, ja sen lähtötiedot ovat yleisesti saatavilla, helposti päivitettävissä, sekä tulokset ovat toistettavissa. Tulevaisuuden tulvariskiarvioita voi tarkastella internet-palvelussa sivulla www.ymparisto.fi/tulvaindikaattorit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Tulokset on esitetty vuosille 2015–2100. Käyttäjä voi esimerkiksi arvioida ilmastonmuutoksen merkitystä suhteessa väestö- ja talouskasvuun eri vuosina ja eri skenaarioilla. Tulvariskiä ja sen muutosta on kuvattu alueen asukkaiden ja taloudellisen vahinkopotentiaalin avulla. Vuosivahingon odotusarvon avulla voi arvioida tulvariskien hallinnan investointien kannattavuutta, kuten tulvapenkereen korottamista ja veden pidättämistä valuma-alueella. Tulosten perusteella Suomen tulvariskit monikertaistuvat, jos tulvariskien hallinnan toimenpiteitä ei jatketa ja toteuteta suunnitellusti. Lyhyellä aikavälillä Suomessa on erityisesti syytä varautua talouskasvun sekä väestön ikääntymisen vaikutuksiin tulva-alueilla. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutokseen varautuminen on keskeistä. Alueelliset erot ovat suuret. Alimpia suositeltavia rakentamiskorkeuksia noudattamalla voidaan hallita uuden rakennuskannan riskiä, mutta pitkällä aikavälillä joillakin alueilla tarvittaneen myös rakentamisrajoituksia sekä rakenteellisia ratkaisuja kasvavien riskien vähentämiseksi ja lieventämiseksi. Jos tulvariskien ennakoidaan kasvavan, tulisi ennakoitu kasvu huomioida uusia suunnitelmia tehtäessä esim. kaavoituksessa. Sen sijaan pienenevän tulvariskin alueilla tulevaisuusskenaarioita ei voi vielä suositella suunnittelun lähtökohdaksi, johtuen taustatekijöihin liittyvistä epävarmuuksista sekä muutosten hitaasta ja mahdollisesti epälineaarisesta etenemisestä. Suunnittelun pohjana pitäisi siis käyttää vähintään nykytilanteen suuruista tulvariskiä. Tuloksia sovellettaessa on hyvä huomata, että ennusteet ovat pääosin alueellisia, mutta talouskasvun ennuste on valtakunnallinen. Sopeutumistoimien vaikutuksia ei ole otettu huomioon, esimerkiksi uusien rakennusten rakentamis- ja perustuskorkeus on sama kuin aiemman rakennuskannan. Uusien rakennuksien odotetaan myös sijoittuvan samassa suhteessa tulvavaara-alueille kuin nykyään. Laskennassa ei ole otettu huomioon aineettomia tai välillisiä vahinkoja, kuten tilapäistä kärsimystä tai toimintojen katkeamisten vaikutuksia. Tulevaisuuden tulvariskiarvioissa ei ole otettu huomioon mahdollisia muutoksia tulvariskeihin sopeutumisessa, maankäytön suunnittelussa tai politiikassa. Tulvariskien hallinnan tukemiseksi arviot olisi hyvä tarkistaa ja laskennan lähtötiedot päivittää 5–12 vuoden välein. Arviointimenetelmää voidaan lähivuosina kehittää muun muassa ottamaan huomioon rakennuskannan kehittyminen sekä muut kuin merkittävät tulvariskialueet. Tämä työ on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa ”Kestävä tulvariskien hallinta” hankkeessa 2017–2018. Raportti koostuu kahdesta osasta: A-osassa on kuvattu käytetty arviointimenetelmä skenaarioineen ja B-osassa on esitetty tulokset epävarmuustarkasteluineen.
  • Myllyviita, Tanja; Rintamäki, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2018
    Suomessa muodostuu merkittäviä määriä ravinnerikkaita biomassoja, joita voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin lannoitteina. Erityisesti biokaasun tuotannon lisääminen edistäisi biomassojen hyödyntämistä. Suomen hallitusohjelman tavoitteena on lisätä kotieläintuotannon lannan ja yhdyskuntalietteiden prosessointia. Prosessoinnin myötä muodostuu uusia kierrätyslannoitteita. Jotta kierrätyslannoitteiden käyttö saadaan edistettyä, tulisi huomioida myös ruuantuottajien tarpeet ja näkemykset. Tämän selvityksen tavoitteena oli selventää ruuantuottajien näkemyksiä kierrätyslannoitteiden käytön mahdollisuuksista ja esteistä sekä kartoittaa kokemuksia niiden käytöstä. Selvityksiä, joissa tarkastellaan eurooppalaisten ruuantuottajien näkemyksiä kierrätyslannoitteiden käytöstä, on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vähän. Tässä selvityksessä laadittiin ruuantuottajille kysely, johon saatiin yhteensä 649 vastausta ympäri Suomea. Kyselyn tulosten perusteella ruuantuottajat suhtautuivat kierrätyslannoitteiden käyttöön myönteisesti, ja olisivat halukkaita lisäämään kierrätyslannoitteiden käyttöä. Lähes kolmannes vastaajista olisi valmis levittämään kierrätyslannoitteita koko peltoalalleen. Erityisesti luomutuottajat olivat kiinnostuneita kierrätyslannoitteiden käytön lisäämisestä. Kierrätyslannoitteiden käytön uskottiin parantavan maan laatua ja rakennetta väkilannoitteisiin verrattuna, ja edistävän maan kasvukuntoa ja sadontuottokykyä. Kierrätyslannoitteiden arvioitiin myös tukevan mineraalilannoitteiden käyttöä. Vastaajat mainitsivat kierrätyslannoitteiden hinnan olevan olennainen kierrätyslannoitteiden käyttöä edistävä tekijä. Lisäksi kierrätyslannoitteilta toivottiin hajuttomuutta ja helppoa levitettävyyttä. Kierrätyslannoitteissa ei saisi myöskään olla lääkejäämiä. Vaikka vastaajat suhtautuivat kierrätyslannoitteiden käyttöön myönteisesti, arvioitiin että kierrätyslannoitteista tarvitaan lisää sekä tutkimustietoa että kokemusperäistä tietoa esimerkiksi muilta viljelijöiltä. Ruuantuottajat vierastivat puhdistamo- ja ihmisperäisten raaka-aineiden käyttöä kierrätyslannoitteiden raaka-aineina, ja arvelivat myös asiakkaidensa suhtautumisen olevan kielteistä. Erityisen huolissaan oltiin lääkejäämistä ja hormoneista. Noin kolmannes vastaajista oli hyödyntänyt kierrätyslannoitteita, pääasiassa eläinten lantaa. Näiden vastaajien kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia, ja he olivat kokonaisuudessaan tyytyväisiä kierrätyslannoitteiden käyttöön. Enemmistö vastaajista kertoi kierrätyslannoitteiden hankinnan, varastoinnin ja levityksen sujuneen ongelmitta, tai koki ongelmat vähäisiksi. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että viljelijän kierrätyslannoitteiden käyttöä tulisi tukea. Yli puolet vastaajista piti käyttöopastusta sopivana tukimuotona, mutta myös rahallista tukea kaipasi lähes puolet vastaajista. Avoimissa vastauksissa osa vastaajista totesi, että tukimuotoja ei tarvita lainkaan jos kierrätyslannoitteiden hinta saadaan kilpailukykyiseksi väkilannoitteiden kanssa. Kattavan ruuantuottajille suunnatun kyselyn tulosten perusteella kierrätyslannoitteisiin suhtaudutaan siis myönteisesti. Tämän kyselyn tulokset saattavat kuitenkin antaa todellisuutta myönteisemmän kuvan, sillä vastaajissa oli paljon luomutuotannon harjoittajia, joiden näkemykset kierrätyslannoitteiden käytöstä ovat myönteisempiä kuin tavanomaista tuotantoa harjoittavien näkemykset. Kierrätyslannoitteiden käytön esteenä ovat lähinnä niiden saatavuus (erityisesti prosessoitujen kierrätyslannoitteiden osalta) ja hinta. Vastaajat olivat huolissaan tiettyjen kierrätyslannoitteiden raaka-aineiden (erityisesti puhdistamolietteiden) käytöstä niihin liittyvien terveysriskien vuoksi. Myös lainsäädäntö voi tulevaisuudessa vaikuttaa kierrätyslannoitteiden käyttömahdollisuuksiin.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2018
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2018 vesistöjen kenttämittausvertailun Vantaan Keravanjoessa, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui kuusi toimijaa ja 11 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 97 %, kun sallittiin 2-10 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Osallistujien laadunvarmistustoimenpiteet olivat kehittyneet edelliseen kenttämittaukseen verrattuna. Kukaan osallistuja ei ilmoittanut tuloksensa mittausepävarmuutta. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Lämmin kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Rantanen, Minna; Hatanpää, Eliisa; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 28/2018
    Proftest SYKE arranged the proficiency test (PT) for measurement the gross and the net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur, and volatile matter in peat, wood pellet (not sulphur) and coal samples in September 2018. In total, there were 26 participants in the PT. The participants could also calculate the emission factor for the peat and coal samples. The robust mean, median or mean of the reported results by the participants was used as the assigned value for measurements. The evaluation of performance was based on the z and En scores. In total, 89 % of the reported results were satisfactory based on z scores when the deviations of 1–30 % from the assigned values were accepted. In measurement of the gross calorific value from the peat sample 92 %, from the wood pellet sample 83 % and from the coal sample 88 % of the results were satisfactory. In measurement of the net calorific value from the peat sample 82 %, from the wood pellet 73 % and from the coal sample 79 % of the results were satisfactory. All results evaluated based on En scores were satisfactory. The evaluation of performance was not done for the measurement of Mad in all samples and Nd in the wood pellet sample. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!

View more