Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Mustajoki, Jyri; Marttunen, Mika; Liesiö, Juuso; Lehtonen, Eeva (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 40/2019
    Maatalouden ravinnekierto on monimutkainen ongelmakokonaisuus, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan sys-teemistä näkökulmaa. Systeemianalyysi on yleiskäsite järjestelmälliselle lähestymistavalle, joka auttaa hahmottamaan systeemeissä olevia monimutkaisia syy–seuraussuhteita. Tarkastelun myötä saadaan jäsennelty kokonaiskuva systeemistä sekä voidaan paremmin ymmärtää vaikutusten välisiä mittasuhtei-ta. Tässä esiselvityksessä tarkasteltiin, miten systeemianalyyttisiä menetelmiä on tarkoituksenmukaista soveltaa ravinteiden kierron eri ongelmakokonaisuuksien ratkaisemiseksi. Aluksi tunnistettiin maatalou-den ravinteiden kiertoon liittyviä keskeisiä tutkimuskysymyksiä ja arvioitiin erityyppisten menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia näiden ratkaisemisessa. Tarkastelun avulla menetelmien soveltajat voivat tunnistaa heidän käyttötarkoituksiinsa parhaiten soveltuvia menetelmiä. Tarkastelu voi antaa uusia ideoita ja näkökulmia myös henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta menetelmien soveltamisesta. Usein parhaat tulokset saavutetaan luomalla looginen menetelmäjatkumo, jossa tarkoituksenmukaisesti hyö-dynnetään eri menetelmien ominaispiirteitä. Menetelmiä testattiin kahden tapaustutkimuksen avulla. Ohjauskeinojen monitavoitearvioinnissa luotiin järjestelmällinen arviointikehikko, joka ottaa huomioon muun muassa epävarmuuden liittyen ohjauskei-nojen vaikutuksen realisoitumiseen. Toisessa tarkastelussa luotiin biomassojen käsittelylaitosten sijoitte-lulle optimointimalli, jossa samanaikaisesti optimoidaan biomassojen kuljetusmatkoja käsittelylaitokselle ja biomassojen käsittelylaitosten optimaalista sijoittelukombinaatiota. Hankkeessa ei suoritettu varsinaista mallin laskennallista optimointia, mutta sitä suositellaan tehtäväksi esimerkiksi pilottina käytännön hankkeessa hyödyntäen Biomassa-atlaksesta saatavaa paikkatietoa eri biomassoille. Esiselvityksen perusteella systeemianalyyttisiä menetelmiä on sovellettu ravinteiden kierron ongelmien tarkasteluun Suomessa jo melko laajalti, ja menetelmille on selvästi tarvetta. Suomessa on myös paljon menetelmiin liittyvää osaamista ja esimerkkejä onnistuneista käytännön sovelluksista sekä ravinteiden kierrossa että muilla aloilla. Menetelmäosaaminen hajaantuu kuitenkin monien eri tutkimuslaitosten ja yksikköjen alle. Sen vahvistamiseksi suositellaan tutkimuslaitosten eri yksiköiden menetelmäosaamisesta kartoituksia sekä menetelmiä hyödyntävien hankkeiden yhteisiä tapaamisia. On tärkeää, että substanssiin liittyvien tulosten lisäksi hankkeissa raportoidaan myös menetelmien soveltamiseen liittyviä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä menetelmien myöhemmän soveltamisen kannalta.
  • Bäck, Jaana; Forsius, Martin; Heiskanen, Jouni; Inkeroinen, Jouko; Juurola, Eija; Karjalainen, Juha; Kaukolehto, Marjut; Kolström, Taneli; Latola, Kirsi; Lohila, Annalea; Mäkipää, Raisa; Paavola, Riku; Parland-von Essen, Jessica; Pumpanen, Jukka; Pursula, Antti; Rasilo, Terhi; Suominen, Otso; Tuittila, Eevastiina (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 41/2019
    This White Paper presents a vision of globally leading, scientifically important and socially relevant environmental research infrastructures (RIs) in Finland, and identifies what we consider as the key issues to be developed to improve the impact and to support the Finnish national infrastructures in their international visibility. The focus is on: 1. The scientific questions driving the terrestrial ecosystem and environmental research globally and in Finland; 2. Specific requirements by different user groups in Finland for ecological and environmental RIs; and 3. Roadmap for the sustainable ecological and environmental RI in Finland. We also present the strategies of organizations regarding their RI development, and the existing infrastructures and networks which form the basis for future development. The final goal of this document is to encourage the development of a coherent vision at national level, and to increase the scientific significance, national synergies and benefits towards a stronger research community. The need for developing a national RI strategy for environmental field arises from the global challenges, which threaten the ecosystems’ functioning. Human activities are imposing many identified, but also previously unknown pressures to ecosystem properties and functions, which are also feeding back to the societies via the quality and quantity of ecosystem services. However, the ecosystem responses to changes in environment are in many cases poorly quantified and the studies only cover short time scales. In order to succeed in providing answers to the grand challenges (ICSU 2010), integrated research infrastructures and efficient analysis tools are crucially needed. The request to improve our knowledge of the state of the environment and the complex biosphere-hydrosphere-atmosphere interactions, and to detect and analyze the impact of global change on these systems has been recognized as a general priority in developing environmental research infrastructures in EU and globally. Currently, Finland is one of the world leaders in atmospheric and environmental sciences, both in terms of research and in coordinating the European and global observation station networks and infrastructures. With this existing experience from close-by research fields and the high research outputs from ecology and ecophysiology in our research organizations, Finland has also the potential to actively promote the ecosystem RI concept, and to act as an example of integrated RIs for other countries. The vision is to develop the capacity of the Finnish ecosystem research community to integrate, upscale and synthesize the observations with relevant holistic process understanding as well as open and reliable data management practices. This can be implemented by creating functional and cost-efficient in-situ platforms and by providing quality-checked data in findable, accessible, interoperable and reusable (FAIR) manner for high-level environmental research. This White paper was made in connection with the INAR Ecosystems initiative funded by Academy of Finland and updated with proceeding of European processes, and it provides a starting point for national cooperation in environmental research infrastructures.
  • Laamanen, Tiina; Mäkinen, Jari; Koivuhuhta, Auri; Nilivaara-Koskela, Ritva; Karppinen, Anssi; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2019
    Kaivosten vesistövaikutukset ja niiden ennakointi ja hallinta ovat olleet viime vuosina julkisuudessa eri-tyisen paljon Talvivaaran pato-onnettomuuden jälkeen. Kaivosvesien hallinnan kannalta merkittävimmät kehittämistä vaativat kysymykset ovat olleet päästöjen leviämisen ennakkoarvioiminen, kuormituksen aiheuttamien vesistöjen kerrostuneisuuden muutosten ennustaminen, päästöjen ekologiset vaikutukset vesistöissä, kuormituksen kertyminen ja vaikutukset pohjasedimenteissä sekä kuormittuneiden vesistöjen turvallinen kunnostus ja hoito. Osaamisen lisääminen on myös kestävän ja ympäristön kannalta tur-vallisen kaivostoiminnan edellytys maassamme. Kaivosvesiä vastaanottavien vesistöjen hallinta ja kunnostaminen (KaiHali) hankkeen tavoitteena oli ke-hittää osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesien turvallisesta johtamisesta järviin ja jokiin. Hankkeen ta-voitteena oli myös kehittää kaivosvaikutteisten järvien hoitoa ja kunnostamista huomioiden kaivosvesien erityispiirteet kuten reaktiivisuuden, korkean suolapitoisuuden ja eliöihin kertyvät aineet sekä kohde-vesistöjen ominaisuudet kuten ympäristölaatunormeihin liittyvät taustapitoisuudet ja kerrostuneisuuden muodostumiseen vaikuttavat tekijät. Hankkeessa on mallinnettu kaivosvesien leviämistä VEMALA-vesistömalliin pohjautuen. Mallinnuksen ansiosta kaivosvesien sekoittumisen ja laimenemisen arviointitavat ovat parantuneet sekä kaivosvesien aiheuttamien vesistöpäästöjen leviämisen arvioinnin työkalut ovat kehittyneet. Kaivosten suolapitoisten vesien aiheuttamaa järvien pysyvän kerrostuneisuuden syntyä mallinnettiin MyLake-ohjelmalla. Hank-keessa myös arvioitiin nikkelin, sinkin ja kuparin biosaatavuutta mittaavien bioligandimallien (BLM) toimi-vuutta suomalaisissa vedenlaatuolosuhteissa ja sovellettiin malleja paikallisissa kaivoskohteissa. Metallien yhteisvaikutusmallin periaatteita demonstroitiin pintavesissä ja sedimenteissä sekä tuotettiin onnistuneesti toksisuustestiaineistoa BLM-mallien validointiin ja jatkokehittämiseen nikkelin ja sinkin osalta. Hankkeessa on tutkittu miten voidaan arvioida kaivosten haitta-aineiden kertymistä sedimentteihin sekä julkaistu ohjeistusmuotoinen raportti sedimenttitutkimuksen toteuttamiseksi kaivoskohteessa. Hankkeessa on tuotettu laajalti taustatietoa sedimentin geokemiallisten olojen muutoksista ja huomioimisesta sekä kerrostuneisuuden purkamisen haitallisten vaikutusten arviointiin kaivoskohteissa sekä kehitetty au-tonomisten mittausalusten käyttömahdollisuuksia vesistötutkimuksen apuvälineinä. Hankkeessa selvitettiin sekä kemiallisen mallinnuksen että pilot-mittakaavan kenttäkokein kerrostuneiden järvien kemiallisen kerrostuneisuuden purkamisen vaikutuksia. Tutkitut menetelmät soveltuvat kun-nostustoimien suunnittelun tueksi. Sedimentin luontaisen puhdistumisen tehostamista selvitettiin, mutta menetelmät vaativat vielä lisää tutkimusta eivätkä ole vielä taloudellisesti kannattavia kunnostusmene-telmiä. Hankkeen tuottamia tausta-aineistoja voivat käyttää tutkimuslaitokset, yritykset, konsultit sekä viran-omaiset tukena kaivosvaikutteisten vesistöjen tilan selvittämisessä ja kaivosvesien vaikutusten arvioin-nissa. Hanke on tuottanut monipuolisesti uutta tietoa, osaamista ja liiketoimintaa kaivosvesiä vastaanot-tavien vesistöjen hallinnan menetelmistä ja vesistöjen kunnostamisesta.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2019
    Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan kehittää maatalouden kannattavuutta ja maan kasvukuntoa. Hyötyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin uusien menetelmien opettelua. Yleisiin lannoitteisiin verrattuna monissa kierrätyslannoitteissa on erilainen ravinnekoostumus, ja useissa tuotteissa suurin hyöty saadaan sivuravinteiden ja kaliumin kautta. Kierrätyslannoitteiden käyttöön liittyy myös riskejä. Osa riskeistä liittyy suurten ravinnemäärien mahdollistamiin ravinne-epäsuhtiin, mutta monien tuotteiden osalta vakavampi riski liittyy maan tiivistymiseen. Maan tiivistymisen haitta voi olla suurempi kuin lannoituksen hyöty, jos tiivistymisriskejä ei oteta vakavasti. Toisaalta säännöllinen eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö voi lisätä maan tiivistymisenkestävyyttä. Tässä raportissa käydään läpi hyviä käytäntöjä kierrätyslannoituksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan liittyen.
  • Newman, Peter; Thomson, Giles; Helminen, Ville; Kosonen, Leo; Terämä, Emma (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 39/2019
    This paper investigates how influential urban planning is in delivering sustainable cities. We discuss the impact of different urban fabrics – walking, transit and automobile urban fabric - on cities’ ecological footprints and demonstrate it via case studies. We show significant advantages in terms of resource efficiency that walking and transit urban fabric offer over automobile fabric when it comes to urban metabolism. The basic raw material demand of walking fabric has the potential to improve urban efficiencies almost thirty times over the conventional automobile urban fabric in the same city. Also, combining urban fabrics with the Finnish national travel survey revealed clear differences in mobility patterns and related CO2 emissions across urban areas and urban fabrics: walking and transit fabrics support and encourage least carbon intensive modes of mobility. In informal settlements across the globe, with many of the qualities of the walking urban fabric, community cohesion must be safeguarded when considering infrastructure development for effective urban metabolism and supporting the SDG’s. The differences in urban metabolism with urban fabric suggest that cities can make major contributions to sustainable development through urban planning and design that respects and regenerates walking and transit urban fabrics. The paper also shows how this approach can assist the emerging regenerative cities agenda.
  • Puustinen, Markku; Tattari, Sirkka; Väisänen, Sari; Virkajärvi, Perttu; Räty, Mari; Järvenranta, Kirsi; Koskiaho, Jari; Röman, Elina; Sammalkorpi, Ilkka; Uusitalo, Risto; Lemola, Riitta; Uusi-Kämppä, Jaana; Lepistö, Ahti; Hjerppe, Turo; Riihimäki, Juha; Ruuhijärvi, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019
    KiertoVesi -hanke oli kiertotalousteeman alle kuuluva laaja maatalouden ympäristökysymyksiä, ravinteiden käyttöä ja niiden hallintaa käsittelevä hanke. Hankkeen johtoajatuksena oli muodostaa erilaisista maatalouden käytännöistä, niiden muutoksista ja tulevista muutospaineista kattava kokonaiskuva mitta-suhteiltaan erilaisten skaalojen välisten yhteyksien sekä maatalouden nykyisen ympäristötilan hahmottamiseksi. Hanke muodostui viidestä työpaketista, joissa - tuotettiin erilliset ravinteiden kierrätystä kuvaavat skenaariot - koottiin ravinteiden liikkeitä kuvaavat koekenttien, valuma-alueiden ja vesistöalueiden aineistot yhteen tietokantaan - tehtiin mallitarkasteluina pilottialueilla skenaariotarkastelut ravinteiden kierrätyksen vaikutuksista - arvioitiin ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteiden vaikuttavuus koko maatalousmaalla ja vertailtiin vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden vaikuttavuuteen - koottiin työpakettien tulokset yhteen ja tehtiin kokonaisvaltainen tarkastelu maatalouden ravinnevirroista ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin kiertotalouden keinoin Hankkeessa selvitettiin lisäksi, kuinka paljon lannan ja mineraalilannoitteiden ravinteiden vastaavuus poikkeaa toisistaan erilaisissa lannan käyttötilanteissa, mihin ravinteet näissä erilaisissa tilanteissa päätyvät ja missä suhteessa – satoon, maaperään, ilmaan vai vesistöön. Tavoitteena oli tuottaa monipuolista tietoa edellä mainittujen tekijöiden välisistä yhteyksistä ja hahmottaa kokonaiskuva kiertotalouden näkökulmasta. Työssä maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutusarvioiden laskenta koski talviaikaista kasvipeitteisyyttä, muokkaus- ja viljelymenetelmien muutosta, suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja sekä erillisenä tarkasteluna karjanlannan kestävää käyttöä ja kipsin levityksen vaikutuksia. Esitetyt mallitulokset eivät sisällä mineraalilannoitteiden viljelykäytön ja ravinnetaseiden pienenemisen suoria vaikutuksia ravinnehuuhtoumiin ja arviot voivat olla tästä syystä aliarvioita. Erityisen mielenkiintoinen lähestymistapa maatalouden kiertotaloudessa on ravinteiden poistaminen suoraan vesistöistä systemaattisella kalastuksen lisäämisellä. Sisävesien nykyinen kotitarvekalastus palauttaa vain noin kolmasosan siitä ravinnepotentiaalista, joka kalastukseen sisältyy. Systemaattisella hoitokalastuksella on mahdollista poistaa merkittävä määrä ravinteita vesistöistä. Vaikka ravinteiden poistolla suoraan vesistöistä ja ravintoketjun kunnostamisella saadaankin nopeammin näkyviä vaikutuksia aikaisesti, sitä tulee edistää rinnakkaisena toimena valuma-aluetoimien kanssa. Hankkeen tavoitteena oli laajentaa käsitystä maatalousympäristön nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista ja tuottaa tietoa niin vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden suunnittelun kuin maatalouden ympäristöohjelman kehittämisen tueksi.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 35/2019
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in ground and domestic waters as well as in sediment in April 2019. The measurands for the synthetic sample and domestic and ground water samples were: Al, As, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Ti, U, V, and Zn. In addition to the aforementioned, also measurands Ntot, Ptot, Stot, TC, and dry weight (Drw) were analysed from the sediment sample. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 91 % of the results valuated based on z score were satisfactory when deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. From the results evaluated with En scores, 90 % were satisfactory. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Belinskij, Antti; Hepola, Matti; Hollo, Erkki; Kauppila, Jussi; Mäenpää, Milla; Määttä, Tapio; Römpötti, Essi; Valve, Helena; Soininen, Niko (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019
    Vesienhoidon ympäristötavoitteina ovat vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan, että 1) vesimuodostumien tila ei heikkene, 2) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä ja 3) keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ja kemiallinen tila hyvä. Vesipuitedirektiivissä ympäristöllisten lupien muuttaminen on yksi keino ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Suomen lainsäädäntöä on syytä kehittää siten, että vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisia lupia voidaan muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Kansallisen sääntelyn mukaan vesienhoitosuunnitelmassa tulee tarvittaessa esittää toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteita ei mainita lupien muuttamisen perusteena. Raportissa arvioidaan Suomen nykytilaa, EU-oikeuden vaatimuksia ja perustuslaillisia reunaehtoja lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella. Lisäksi tarkastellaan Itävallan, Ruotsin ja Saksan oikeusjärjestelmiä. Sääntelyn kehittämiseksi esitetään seuraavia ehdotuksia: - lisätään vesienhoidon ympäristötavoitteet luvan muuttamisen perusteeksi vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin - lievennetään vesilain mukaisen luvan muuttamisen rajoitteita - sovitetaan lupien muuttamisen menettely yhteen vesienhoidon suunnittelun kanssa.
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 33/2019
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2018/2019 including: - A short summary of previous data assessments - A status report of the ICP IM activities, content of the IM database, and geographical coverage of the monitoring network - An interim report on aluminium fractions in surface waters draining catchments of ICP Integrated Monitoring network - National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.
  • Holma, Anne; Pitkänen, Kati; Myllyviita, Tanja; Kaljonen, Minna; Rönkkö, Reeta; Karvonen, Jaakko; Karjalainen, Linda (Suomen ympäristökeskus SYKE, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2019
    Tämä raportti perustuu vuosina 2016–2019 toteutettuun ”Kohti vähähiilisiä kyliä” (KVK) -hankkeeseen, jossa käynnistettiin paikallisia kokeiluja ja kannustettiin kyliä ottamaan käyttöön hiiliviisaita eli hiilipäästöjä vähentäviä tai hiiltä varastoivia ratkaisuja. Hanketta toteutettiin 19 pohjoiskarjalaisella kylällä ja sitä rahoitti Manner-Suomen maaseutuohjelma. Raportissa esitellään Kohti vähähiilisiä kyliä hankkeessa ja jo aikaisemmin Pohjois-Karjalan maakunnan kylissä toteutettuja kokeiluja ja arvioidaan millaisia vaikutuksia niillä on ollut hiilipäästöjen vähenemisen kannalta. Lisäksi arvioidaan kokeilujen yhteisöllisiä vaikutuksia, sekä vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen kylällä. Kokeilut liittyvät uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuden edistämiseen, kimppakyyteihin, jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen, lähiruokaan ja ruokahävikin välttämiseen sekä hiilensidontaan tähtääviin toimiin. Kokeilujen valinta tapahtui kyläsuunnitteluprosessin kautta. Kokeilujen ilmastovaikutukset arvioitiin elinkaariarviointimenetelmällä. Muiden yhteisöllisten vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin yhteisöjen toimintakykyä ja pääomia tarkastelevia arviointikehikkoja, joiden pohjalta arvioitiin lisäksi kokeilun positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kyläyhteisön sosiaaliseen, inhimilliseen, kulttuuriseen, rakennettuun ja luonnon ympäristöön sekä poliittiseen pääomaan. Kehikkoa voidaan hyödyntää jatkossa yhteisö- ja kyläkohtaisten kokeilujen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja suunnitteluun. Päästövähennyksiä saatiin aikaan erityisesti energiaratkaisuihin liittyvissä kokeiluissa. Uusiutuvilla aurinko- ja tuulienergialla voidaan korvata muuta energiantuotantoa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat. Vastaavasti liikkumiseen ja jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyvissä kokeiluissa positiiviset ympäristövaikutukset syntyvät vähentyneinä henkilö- tai jäteauton ajokilometreinä, kun erilaisia matkasuoritteita yhdistetään tai ihmiset käyttävät kimppakyytejä. Usean kokeilun osalta suorat ilmastopäästövähennykset jäivät vaatimattomiksi, mutta kun huomioidaan kokeilujen vaikutukset yhteisön toimintakykyyn, voivat vaatimattomammatkin kokeilut saada aikaan merkittäviä vaikutuksia ja positiivisen kehityskierteen. Yhteiset kokeilut tuovat konkretiaa abstraktiin ilmastokysymykseen ja keinoja, joiden kautta kaikki voivat osaltaan vaikuttaa. Parhaimmillaan pilottikohteet ja kokeilut voivat tarjota oppia myös muille ja innostaa kokeilemaan ja kehittämään toimia eteenpäin. Ympäristötoimilla voidaan edistää myös muita kyläyhteisölle tärkeitä asioita ja tukea kylän toimintakykyä. Erilaiset kimpparatkaisut toivat kustannussäästöjä esimerkiksi jätemaksuihin ja autoilun aiheuttamiin kuluihin. Suuremmissa energiainvestoinneissa kylälle saattoi koitua kokeilusta ylimääräisiä kuluja. Mikäli kokeilujen vaikutuksia arvioidaan laajemmin paikallistalouden näkökulmasta ja yhteisön taloudellisen pääoman näkökulmasta, on monen kokeilun saama Leader-tuki tarkoittanut suoraa tulonsiirtoa paikallistalouteen. Erilaisilla maisemanhoidollisilla sekä kylän yhteisiin rakennuksiin ja infrastruktuuriin liittyvillä toimenpiteillä voi olla positiivinen vaikutus rakennettuun ympäristöön kytkeytyvään pääomaan. Monissa kokeiluissa yhteisön kyky hyödyntää sosiaalista ja inhimillistä pääomaa olivat ratkaisevassa roolissa kokeilujen käynnistämiseen, mutta kokeilut myös paransivat yhteisön verkostoitumista ja osaamista.
  • Reinikainen, Tapio; Johansson, Annika (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2019
    Tässä raportissa esitetään kriteerit korkean ilmastopotentiaalin (GWP) HFC-kaasuja käyttävien teknologioiden ja sovellusten korvaamiseksi ilmastoystävällisillä alhaisen ilmaston lämmityspotentiaalin (GWP) omaavilla teknologioilla, kuten nk. luonnollisilla kylmäaineilla ja niitä käyttävillä laitteistoilla. Ympäristökriteereiden asettaminen kestäville julkisille hankinnoille edesauttaa puolueettomien, tasapainoisten ja vertailukelpoisten, ympäristönäkökohdat edustavasti ja vaikuttavasti huomioonottavien tarjouskilpailujen ja hankintapäätösten toteuttamista. Montrealin pöytäkirjan Kigalin muutoksella otetaan maailmanlaajuisesti käyttöön samanlaisia keinoja, joita Euroopan Unionissa on jo lähdetty toteuttamaan F-kaasuasetuksella. Nämä säädökset pakottavat kylmäalan nopeaan muutokseen, mutta globaali ilmastonmuutoksen vastainen taistelu vaatii myös vapaaehtoisia lisätoimia – toisaalta vapaaehtoisuus on usein kannattavaa, sillä aikaisten investointien avulla voidaan välttää ”tuplainvestointeja” kun siirrytään suoraan moderniin ja energiatehokkaaseen tekniikkaan. Kriteeristöä voidaan käyttää osviittana myös yksityisen sektorin tai järjestöjen hankinnoissa. Kriteerit on laadittu sellaisille sovelluksille, joille vaihtoehtoja korkean ilmastovaikutuksen F-kaasuille on jo olemassa tai vaihtoehdot ovat tulossa markkinoille. Kriteeristöllä luodaan kotimaista kysyntää teollisuudelle joka tuottaa luonnollisia kylmäaineita käyttäviä laitteita ja komponentteja, mikä omalta osaltaan auttaa näitä yrityksiä vientiponnisteluissa. Kestävät julkiset hankinnat ovat olleet kansainvälisellä asialistalla Rio de Janeirosta, vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 2016 allekirjoitettiin maailmanlaajuinen Kigalin sopimus (Montrealin pöytäkirjan muutos) HFC-yhdisteiden kulutuksen ja tuotannon asteittaisesta vähentämisestä. Suomessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU 2017) yhtenä toimenpiteenä on saavuttaa EU komission velvoittama 39 % päästövähennys taakanjakosektorilla, johon myös F-kaasut kuuluvat. Tavoitteen saavuttamiseksi on F-kaasupäästöjen vähentämisessä syytä edetä ripeästi, varsinkin kun sektorille ehdotettujen toimien yksikkökustannukset ovat matalia ja sektoria koskevat jo päästömääriä rajoittavat EU-lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Kiinteistöjä omistavien ja/tai hallinnoivien organisaatioiden johdon informoiminen muutoksen tuomista mahdollisuuksista ja tärkeydestä sekä heidän sitoutumisensa on tässä muutosvaiheessa välttämätöntä. Kylmä-, ilmastointi- ja sammutuslaitteiden sekä lämpöpumppujen osalta ympäristöongelmia aiheuttavat ennen muuta laitteistoissa käytettävien kaasujen suorat päästöt, jotka johtuvat kaasujen vuotamisesta ilmakehään. Myös välillisillä päästöillä, jotka aiheutuvat laitteiden energiankulutuksesta, on merkitystä, mutta hankintojen kestävyyttä arvioitaessa ensisijainen painoarvo on asetettu mahdollisimman alhaisen GWP:n omaavan kylmäaineen suosimiseen, kuten luonnollisten kylmäaineiden ja hiilivetyjen (HC) sekä HFO-aineiden ja niitä käyttävien laitteiden suosimiseen. Tässä työssä ehdotetaan kriteerejä korkean GWP:n HFC-aineiden vaihtoehdoille kolmella eri tasolla: poissulkevat kriteerit, minimivaatimukset ja pisteytyskriteerit. Kriteerien laatimisessa noudatettiin seuraavia periaatteita: Kriteerien tulee olla a) teknisesti luotettavia, b) verifioitavia ja c) selkeitä. Kriteerien laatimisessa on otettu huomioon Tanskan kriteerit sekä Saksan ”Blue Angel”- kriteerit. JUHAF-hankkeen, johon tämä raportti kuluu osana, yhteistyöverkostoon kuuluvat kylmäalan yritykset ja niiden järjestöt, alan teollisuus, yliopistot ja viranomaistahot ovat olleet vaikuttamassa kriteerien muotoiluun ja hyväksyneet tässä julkaisussa esitetyt kriteerit.
  • Savolainen, Hannu; Karhinen, Santtu; Ulvi, Teemu; Kopsakangas-Savolainen, Maria (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2019
    Tutkimuksessa analysoitiin hajautetun uusiutuvan energian hyödyntämisen vaikutuksia aluetalouteen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Mallinnus toteutettiin potentiaaleihin perustuvana skenaariotarkasteluna alueellisella, ympäristölaajennetulla ENVIREGIO-panos-tuotosmallilla. Tutkimuksen kohteena olivat kahdeksan kuntaa Pohjois-Pohjanmaalla. Uusiutuvan energian tarkasteltavia potentiaaleja olivat metsäbioenergia, aurinkoenergia, tuulivoima ja maalämpö- sekä ilmalämpöpumput. Skenaarioissa tarkasteltiin tuulivoimainvestointeja, aurinkoenergiainvestointeja erilaisiin kiinteistöihin, lämpöpumppujen asentamista öljy- ja sähkölämmitteisiin kiinteistöihin sekä turpeen ja kevyen polttoöljyn korvaamista metsähakkeella etenkin kaukolämmön tuotannossa. Vaikutuksia arvioitiin maakunnan ja kolmen seutukunnan tasolla. Tarkastelun kohteena olivat sekä investoinneista aiheutuvat kertaluonteiset vaikutukset että jatkuvan toiminnan vaikutukset. Käytetyllä mallilla laskettiin suorat, välilliset ja tulovaikutukset. Tulokset osoittivat, että energiapotentiaalien käyttöönotosta seurasi positiivisia aluetaloudellisia vaikutuksia tuotokseen, arvonlisään sekä työllisyyteen. Uusiutuvan energian potentiaalien hyödyntämisen taloudellinen kannattavuus vaihteli kuitenkin selkeästi. Öljylämmityksen korvaaminen joko maa- tai ilmalämmöllä oli erityisen tehokas tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Sen sijaan aurinkoenergiainvestoinnit eivät olleet yhtä päästövähennystehokkaita. Suuren mittakaavan tuulivoimainvestoinnit työllistivät ja vähensivät päästöjä merkittävästi. Aluetaloudellisten vaikutusten lisäksi arvioitiin uusiutuvan energian investointien kannattavuutta yksittäisen omakotitalouden osalta. Metsähakeskenaariossa ei oletettu investointeja, joten tarkastelu keskittyi jatkuvan toiminnan vaikutuksiin. Alueellisten energiavarantojen hyödyntämisen näkökulmasta lämmityspolttoaineen vaihto tarkoitti siirtymistä turpeen nostosta ja käytöstä metsähakkeen tuotantoon ja käyttöön. Kokonaisuutena polttoainevaihdoksen vaikutukset tuotokseen ja arvonlisäykseen olivat lievästi positiivisia, mutta työllisyysvaikutus jäi lievästi negatiiviseksi. Päästövähennykset olivat huomattavia, mutta tarkastelussa ei huomioitu lisääntyvän metsähakkeen käytön vaikutusta hiilinieluihin. Hajautetun uusiutuvan energian eri teknologioita verrattiin toisiinsa suhteuttamalla työllisyysvaikutuksia ja päästövähennyksiä investoituihin euroihin. Tässä vertailussa ilmalämpöpumppujen ja maalämpöpumppujen asentaminen öljylämmitteisiin taloihin näyttäytyi parhaana vaihtoehtona. Kun vastaava suhteutus tehtiin asennettua tehoa kohti, maalämpöpumput olivat selkeästi paras vaihtoehto. Osana tutkimusta kehitettiin vaihtoehtoinen laskentatapa uusiutuvan energian tuotantomäärien ja päästövähennysten sekä sähköntuotannon päästökertoimien arvioimiseen tuntikohtaisesti. Julkisen vallan toimenpiteet (taloudelliset kannustimet, informaatio-ohjaus) olisi tutkimustulosten valossa syytä kohdentaa lämpöpumppujen asentamiseen öljylämmitteisissä kohteissa, mikäli tavoitellaan nopeita päästövähennyksiä kohtuullisin investointikustannuksin. Toimenpiteet tuottavat myös myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia.
  • Björklöf, Katarina; Simola, Reko; Leivuori, Mirja; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 25/2019
    In April 2019 Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of radon in ground water (RAD 06/2019) in cooperation with the Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) for laboratories conducting radon measurements in ground water. In total, 27 participants took part in the proficiency test. Two ground water samples containing low concentration of radon (<1000 Bq/l) were tested. The robust means of the participants’ results were used as the assigned value for radon concentrations. The evaluation of the results was based on z scores. In total 88 % of the results was satisfactory when deviations of 30 % from the assigned value was accepted. The previously observed statistically significant differences between the liquid scintillation method and Radek-gamma spectrometry were not detected in this test. A warm thank you to all the participants of this proficiency test.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2019
    Proftest SYKE järjesti maaliskuussa 2019 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Pätevyyskokeessa määritettiin BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. BOD7 ja CODMn määritettiin myös luonnonvedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 61 laboratoriota. Testisuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvojen avulla. Koko tulosaineistossa oli 91 % hyväksyttäviä tuloksia, kun vertailuarvosta sallittiin 10–30 %:n poikkeama. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Mattila, Tuomas J. (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2019
    Lannoitussuunnittelu on haastavaa, koska siinä yhdistetään tietoja maaperän viljavuudesta, kasvin ravinnetarpeista ja lannoitteiden ominaisuuksista. Lisäksi lopputuloksen pitäisi olla kustannuksiltaan edullinen ja vastata lainsäädännön vaatimuksia. Erilaiset laskennalliset työvälineet (suunnitteluohjelmistot) soveltuvat hyvin tämän tyyppiseen päätöksentukeen, jossa pitää samanaikaisesti huomioida useita tekijöitä ja tekijät ovat mitattavissa tai mallinnettavissa. Tässä raportissa tarkastellaan lannoitussuunnittelun perusteita: kasvien ravinteiden ottoa, maan viljavuuden määrittämistä ja eri lannoitelähteiden soveltuvuuden arviointia. Lisäksi esitetään toimintatapa, jolla nämä perusteet saadaan yhdistettyä päätöksenteon tueksi ja jota voidaan soveltaa optimointiohjelmistojen rakentamiseen.
  • Pekkonen, Minna; Ryttäri, Terhi; Pöyry, Juha; Ahlroth, Petri (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2019
    Maankäyttö voi aiheuttaa luontoarvojen köyhtymistä, uhata eliölajien selviytymistä ja jopa kokonaisten ekosysteemien toimintaa. Tästä syystä tarvitaan toimintamalleja, joilla vähennetään ja lievennetään maankäytön vaikutuksia luontoon. Raportissa esittelemme ekosysteemihotelliksi nimetyn toimintamallin. Toimintamallia testattiin yritysyhteistyöhankkeessa. Hankkeessa kokeilimme ekosysteemihotellin toimivuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja pohdimme ekologisen kompensaation mahdollisuuksia suuressa tiehankkeessa. Ekosysteemihotelli tarjoaa turvapaikan lajistolle maankäytön muutoksissa. Sen toiminta-ajatus on, että esimerkiksi rakennustyömaan alta siirretään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lajistokokonaisuuksia tilapäiseen tai pysyvään turvaan, ekosysteemihotelliin, josta lajistoa voidaan palauttaa alkuperäiselle elinalueelle rakennustyön päätyttyä. Ensimmäinen ekosysteemihotelli perustettiin Raaseporiin valtatie 25:n varrelle. Pilottikohteessa valtatien vanhan tienpientareen paahdeympäristön lajistoa siirrettiin mahdollisimman täydellisenä ekosysteeminä läheiselle käytöstä poistetulle soranottoalueelle. Siirrot tehtiin suunnitteilla olevan tienrakennushankkeen takia. Tutkimuksessa seurattiin paahdeympäristön lajiston ja koko ekosysteemin selviytymistä ekosysteemihotellin alueella. Ekosysteemien siirroista vastasivat yhdessä Suomen ympäristökeskus SYKE ja Rudus Oy. SYKEn vastuulla oli hankkeen koordinointi, tutkimussuunnittelu ja ekosysteemihotellin lajiston seuranta. Ekosysteemihotelli perustettiin Ruduksen omistamalle soranottoalueelle, Rudus Oy järjesti myös siirtojen vaatiman kaluston. Ekosysteemihotelli herätti laajaa kiinnostusta hankkeen aikana. Toimintamallia testattiin lupaavin tuloksin paahdeympäristöjen lajistolle. Huolellisesti suunniteltu ja oikea-aikaisesti toteutettuna ekosysteemihotelli voi olla hyvin käyttökelpoinen menetelmä lieventää luonnolle aiheutuvaa haittaa erilaisissa infrastruktuurihankkeissa. Pilottihankkeen kokemusten perusteella ekosysteemihotelli olisi hyvä saada osaksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoimaa kaikkiin luontoarvoja heikentäviin rakennushankkeisiin.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 23/2019
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorophyll a, colour, conductivity, nutrients, pH, and turbidity in natural waters in February 2019. In total, there were 34 participants in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The overall performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 85 % of the results were satisfactory when total deviation of 0.2 pH units for pH values and 5–35 % for the other measurands was accepted from the assigned value. Warm thanks to all participants in this proficiency test!
  • Äystö, Lauri; Mehtonen, Jukka; Vieno, Niina; Ahkola, Heidi; Leppänen, Matti; Sikanen, Tiina; Yli-Kauhaluoma, Jari; Nystén, Taina (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2019
    Lääkkeiden valmistus ja maahantuonti ovat luvanvaraisia ja tarkasti säänneltyjä toimia. Kun lääkevalmisteelle haetaan myyntilupaa EU:n alueella, täytyy sille tehdä ympäristöriskinarviointi. Lisäksi lääkkeitä valmistavien tehtaiden sekä niiden raaka-ainevalmistajien tulee noudattaa EU:n määrittelemiä hyviä valmistustapoja (GMP, Good Manufacturing Practices). Nämä mekanismit eivät nykyään kuitenkaan ota huomioon lääkkeen valmistusketjussa ympäristöön kohdistuvia päästöjä. Lääketeollisuudesta ympäristöön aiheutuvien päästöjen sääntely riippuu kansallisesta ympäristölainsäädännöstä ja sen toimeenpanosta. Lääkeaineita voi päätyä ympäristöön lääkkeiden elinkaaren kaikissa vaiheissa, aina valmistuksesta alkaen. Lääketeollisuudesta aiheutuvat päästöt oletetaan länsimaissa yleisesti vähäisiksi, mutta esimerkiksi Suomessa lääkeaineiden päästötietoja ei ole julkaistu. Tässä selvityksessä käytiin läpi 13 Suomessa toimivan lääkkeitä tai lääkeaineita valmistavan laitoksen ympäristölupapäätökset ja tarkasteltiin erityisesti, miten jätevesien ja jätteiden sisältämät lääkeainepäästöt on huomioitu luvissa ja niissä annetuissa ympäristölupamääräyksissä. Ympäristölupapäätöksistä tehtyjen havaintojen perusteella lääketeollisuus on harvoin velvoitettu tarkkailemaan toimintansa lääkeainepäästöjä tai päästöjen aiheuttamia vaikutuksia. Tästä huolimatta teollisuuden on ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista ja 7 §:n mukaisesti rajattava toiminnasta ympäristöön ja viemäriverkostoon aiheutuvat päästöt mahdollisimman vähäisiksi. Lähes kaikkien tarkasteltujen laitosten jätevedet johdetaan esikäsittelyn tai haitallisimpien jakeiden erotuksen jälkeen kunnalliseen viemäriverkostoon. Kolmessa uusimmassa lupapäätöksessä jätevesien sisältämät lääkeainepäästöt otettiin yksiselitteisesti huomioon. Havaintojen perusteella tunnistettiin parhaita nykyisin käytössä olevia lupamääräyksiä ja annettiin suosituksia siitä, miten lääkeainepäästöjä voitaisiin entisestään ehkäistä. Erityisen tärkeäksi nähtiin lääkeaineiden päästöarvioiden parantaminen ja jäteveden biotestaamisen sekä raja-arvojen käytön laajentaminen.
  • Vieno, Niina; Karlsson, Sanja; Äystö, Lauri; Mehtonen, Jukka; Sikanen, Tiina; Kärkkäinen, Reijo; Yli-Kauhaluoma, Jari; Nystén, Taina (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2019
    Tässä raportissa on esitetty vaihtoehtoisia toteutustapoja lääkeaineiden ympäristöluokittelun käyttöönotolle Suomessa. Nämä vaihtoehdot pohjautuvat taustakirjallisuuteen lääkeaineiden ympäristöperusteisesta luokittelusta, kokemuksiin Ruotsissa ja Norjassa käytössä olevista järjestelmistä sekä keskusteluihin suomalaisten sidosryhmien kanssa. Luokittelujärjestelmän käyttöönotto on tärkeää, koska näin voidaan lisätä ympäristön kannalta vähemmän haitallisten lääkkeiden käyttöä. Koska lääkeaineita käytetään jatkuvasti, ympäristössä pysyvimpien aineiden pitoisuudet kasvavat vähitellen. Väestönkasvu, ikääntyminen ja kaupungistuminen kasvattavat ongelmaa. Pelkän luokittelujärjestelmän käyttöönotto ei ole vaikuttavaa, ellei sitä yhdistetä terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen lääkkeiden ympäristövaikutuksista ja ympäristöluokittelujärjestelmästä. Riippumatta siitä millä tavoin lääkeaineiden ympäristöluokittelu otetaan käyttöön Suomessa, terveydenhuollon ammattilaisten tietoa lääkkeiden ympäristövaikutuksista tulee lisätä jo koulutuksen aikana. Lääkeaineiden ympäristöriskien arviointiin liittyy paljon tiedon keräämistä ja tuottamista, jota ei tule toteuttaa pelkästään kansallisesti. Näitä ovat mm. lääkeaineiden ekotoksikologiset vaikutukset sekä pysyvyys ja biokertyvyys. Lääkeaineiden ympäristöluokittelu on huomioitu myös EU:n strategisessa lähestymistavassa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, ettemme tee sellaista päällekkäistä työtä, joka tultaisiin toteuttamaan EU-laajuisesti. Yksi tärkeimmistä EU:n tasolla päätettävistä asioista on lääkkeiden myyntilupaprosessien aikana tuotettujen ympäristöriskinarvioiden tulosten saattaminen julkisiksi. Tämä lisäisi lääkeaineiden ympäristövaikutuksiin liittyvän tiedon määrää ja luotettavuutta ja olisi olennainen kulmakivi ympäristöluokittelujärjestelmien kehittämisessä.
  • Lukkarinen, Iiris; Uitto, Anna (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2019
    Ihan pihalla! Oppilaat ympäristön tutkijoina -hankkeessa pyrittiin innostamaan perusopetuksen opettajia ja oppilaita koulujen lähiympäristön tutkimisen pariin. Opetushallituksen kärkihankkeessa yhteistyössä toimivat Kaarinan kaupungin koordinoimana 10 kuntaa eri puolilla Suomea, digitaalisen Seppo-pelin ke-hittäjät, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Turun yliopiston Rauman yksikkö ja Helsingin yliopisto. Käsil-lä oleva arviointi perustuu hankkeen toimintaan vuosina 2016–2018 ja siinä arvioidaan hankkeen tavoit-teiden toteutumista opettajien ja oppilaiden näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena oli luoda uusia monialaisuutta, tutkimuksellisuutta ja ilmiöpohjaisuutta korostavia opetusmalleja opetukseen digitaalisuutta ja avoimia oppimisympäristöjä hyödyntäen. Hankkeessa opet-tajat osallistuivat koulutukseen, joka valmensi opettajia oman opetusmallin toteuttamista varten. Opettajat suunnittelivat ja rakensivat hankkeessa digitaalisen oppimispelin Seppo-pelialustaa hyödyntäen ja liittivät peliin pienimuotoisen tutkimuksen koskien yleensä kahta teema-aluetta: 1) koulun lähialueen vesistöjä tai 2) vähähiilistä tulevaisuutta. Arviointiaineistoa kerättiin hankkeen aikana kolmesti lomakekyselyiden avulla sekä luokittelemalla opet-tajien tekemiä oppimispelejä. Hankkeessa oli mukana yhteensä 65 peruskoulua ja 165 opettajaa (vasta-usprosentti 24%). Tutkimukseen osallistui sekä luokanopettajia että aineenopettajia oppilaineen vuosi-luokilta 1-9. Tulokset osoittavat että hanke edisti pelillisen ja tutkivan lähestymistavan käyttöönottoa hankekouluissa. Suurin osa opettajista koki saaneensa koulutuksissa käytännön työkaluja opetuksen kehittämiseksi. Mo-nia opettajia hanke innosti toteuttamaan pelillisyyttä ja tutkimuksellista näkökulmaa aiempaa enemmän opetuksessaan. Opettajat pitivät Seppo-oppimispelin suunnittelusta ja käyttämisestä työssään. Monet opettajat ja oppilaat arvioivat, että pelin pelaaminen oli motivoivaa. Seppo-peli mahdollisti lähiympäristön hyödyntämisen uudella tavalla opetuksessa, myös luokkahuoneen ulkopuolisissa ympäristöissä. Peli myös mahdollisti opettajan ja oppilaiden monipuolisen vuorovaikutuksen pelin aikana. Haasteita aiheuttivat tekniset seikat sekä pelin nopeatempoisuus. Oppilaiden kanssa toteutettava tutkimus jakoi opettajien mielipiteitä. Osa opettajista koki itse tutkimuksen tekemisen, mittalaitteiden käyttämisen ja lähiympäristön hyödyntämisen haastavaksi. Suomen ym-päristökeskuksen tutkimusvälineitä sisältävät ympäristöreput toivat opettajien mukaan lisäarvoa ja tukea opetukselle sekä motivoivat oppilaita. SYKE:n valtakunnallisia tietokantoja ei kuitenkaan käytetty ope-tuksessa kovin kattavasti. Hanketeemoja opiskelleet oppilaat kuvailivat avovastauksissaan oppineensa tutkimusvälineiden käyttöä ja tutkimuksen tekemisen periaatteita, mikä oli linjassa myös opettajien arvion kanssa.

View more