Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2017
    Proftest SYKE järjesti joulukuussa 2016 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Testattavina suureina olivat alkaliniteetti, ravinteet (NNH4, NNO2+NO3, Ntot, PPO4, Ptot), pH, sähkönjohtavuus ja väri synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevedestä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 57 laboratoriota. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 %, kun vertailuarvosta sallittiin pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 5–20 %:n poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta, osallistujien tulosten robustia keskiarvoa tai keskiarvoa. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samalla tasolla kuin edellisessä vastaavassa vertailussa, jolloin hyväksyttäviä tuloksia oli 89 %. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Mitikka, Sari; Grönroos, Juha; Kauppila, Pirkko; Kauranne, Leena-Marja; Orvomaa, Mirjam; Rankinen, Katri; Salminen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2017
    Suomessa EU:n direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, eli nitraattidirektiivi, pantiin täytäntöön ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston nitraattiasetuksella vuonna 2000. Nitraattiasetus korvattiin uudella asetuksella vuonna 2014. Asetus sisältää nitraattidirektiivin 5 artiklan tarkoittaman toimintaohjelman, jota sovelletaan koko valtakunnan alueella. Se sisältää myös direktiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet. Raportissa esitetään nitraattiasetukseen, eli hyviin maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan tehdyt muutokset, sekä arvioidaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja sen vaikutuksia maatalouskäytäntöihin. Vaikutusten arviointia on aiemmin tehty ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksesta (MYTVAS) saatujen tietojen pohjalta, mutta seurannan päätyttyä vastaavia tietoja ei tällä raportointikerralla ollut käytettävissä. Yleisesti ottaen Suomen pintavesien nitraattipitoisuudet ovat matalalla tasolla muihin Euroopan maihin verrattuna. Seurantajaksolla 2012–2015 pitoisuudet nousivat yhdeksässä Etelä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden joessa vain ajoittain lähelle tai yli direktiivin asettaman raja-arvon, eli 25 mg/l nitraattia. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina ‒ talvikautena 63 %:ssa ja vuositasolla 83 %:ssa kohteista. Voimakkaita nousevia trendejä ei havaittu, mutta sen sijaan Porvoonjoella talviaikaiset nitraattipitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti, johtuen osittain tehostuneesta yhdyskuntien typenpoistosta. Lieviä trendejä havaittiin talvikautena sekä nousevina (19 %) että laskevina (15 %). Rehevyystaso on noussut rannikkovesissä ja jokivesistöissä, mutta laskenut järvissä. Verrattaessa kahta viimeistä jaksoa (2008–2011 ja 2012–2015), havaittiin lievästi kasvavia nitraattipitoisuuden trendejä 23 jokivesistössä, 13 rannikkokohteessa ja 5 järvessä. Laskevia trendejä havaittiin vain neljässä joessa. Suomen seurannassa olevien pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyi. Pohjavesien kahta viimeistä seurantajaksoa (2008–2011 ja 2012–2015) voitiin verrata huomattavasti kattavammalla aineistolla (146 kohdetta) kuin aikaisemmin vuodesta 1996 alkavalla jaksolla (20 kohdetta). Pohjavesille asetettu raja-arvo, 50 mg/l nitraattia, ylittyi jaksolla 2012–2015 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella. Pitoisuudet olivat valtaosin alle 25 mg/l. Edelliseen seurantajaksoon verrattuna nähtiin enemmän laskevia kuin nousevia trendejä, mutta myös voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin. Typpipitoisuuksien nousuun tai laskuun vaikuttavat maankäytön muutosten lisäksi myös hydrologiset olot, mikä vaikeutti arvioita siitä, missä määrin maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet pinta- ja pohjavesin tilaan. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän typen huuhtoumia enemmän Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Tämä raportti on nitraattidirektiivin 91/676/ETY 10 artiklan mukainen ja käsittelee nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2012–2015. Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt vastaavan raportin nitraattidirektiivin täytäntöönpanosta Ahvenanmaalla.
  • Jalkanen, Kaisa; Martikainen, Heli; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2017
    Pätevyyskokeeseen osallistui 18 laboratoriota. Näytteet olivat rakennusmateriaalinäyte ja suspensionäyte sekä puhdaskannat maljalla tunnistusta varten. Pätevyyden arvioinneissa käytettiin vertailuarvoina osallistujatulosten robustia keskiarvoa. Kvantitatiivisista tuloksista 91 % oli hyväksyttäviä (z-arvo 􀂔 ±2) kun sallittiin 15-35 % poikkeama vertailuarvosta. Kaikki laboratoriot toimivat Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Tulkinnan materiaalinäytteestä raportoi 15 osallistujaa. He päätyivät kaikki samaan tulokseen mikrobikasvusta tai vauriosta materiaalinäytteessä. Kaikkiaan 17 laboratoriota suoritti hyväksyttävästi vertailukierroksen kvalitatiivisen osan, eli tunnisti vähintään 2 kantaa sukutasolle oikein. Lämmin kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Meissner, Kristian; Nygård, Henrik; Björklöf, Katarina; Jaale, Marko; Hasari, Miikka; Laitila, Lauri; Rissanen, Jouko; Leivuori, Mirja (Finnish Environment Institute, 2017)
    Reports of the Finnish Environment Institute 2/2017
    The Finnish Environment Institute (SYKE) conducted a benthic macroinvertebrate taxa identification proficiency test in which 22 participants took part. In the lake littoral subtest, one participant out of seven scored lower than 95% correct and three out of seven achieved perfect results in this test. Half of the ten participants in the lake profundal subtest achieved a score higher than 95%, with four participants scoring a perfect result. In the lotic subtest, two participants out of ten scored 100% and half of the participants scored more than 95% correct. In the Baltic test the average result was 94% correctly identified taxa. Even if the general performance of the participants were good, the results clearly demonstrates the need for recurring taxonomic identification tests for lotic, lentic profundal, littoral and Baltic coastal macroinvertebrates as well as regularly arranged taxonomic workshops. Warm thanks to all the participants!
  • Söderström, Sara; Tuomainen, Jouko; Karppanen, Jari; Mäenpää, Milla; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2016
    Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2014 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä ja niiden perusteella luodaan kuva puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja tehostaa lupaviranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Lisäksi raportin liitteenä on uudistettu asiakirjamalli, millaisia tietoja ympäristöviranomaisen tekemä lupa- tai ilmoituspäätös tulisi sisältää.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Sara-aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 47/2016
    Proftest SYKEn järjestämään pätevyyskokeeseen talous- ja kaivovesimääritysten testisuureille osallistui 38 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5-25 %. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 90 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli sama kuin edellisessä talousvesivertailussa. Näytteiden homogeenisuus ja säilyvyys testattujen testisuureiden (pH, NH4-N ja CODMn) täyttivät laatukriteerit. Menetelmävertailussa todettiin tilastollisesti merkitsevät erot CFA- tai FIA- menetelmien ja muiden käytettyjen menetelmien välillä synteettisellä näytteellä Cl-määrityksessä ja Mnmäärityksessä sekä NO2-N-määrityksessä. Kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Rantanen, Minna; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 45/2016
    Proftest SYKE arranged the proficiency test (PT) for measurement the gross and the net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur and volatile matter in peat, wood pellet (not sulphur) and coal samples in September 2016. In total, there were 28 participants in the PT. Additionally, the participants were asked to estimate/calculate the emission factor for the peat and coal samples. In total, 90 % of the participants reported satisfactory results when the deviations of 1-30 % from the assigned values were accepted. In measurement of the gross calorific value from the peat sample 93 %, from the wood pellet sample 86 % and from the coal sample 84 % of the results were satisfactory. In measurement of the net calorific value from the peat sample 82 %, from the wood pellet 75 % and from the coal sample 85 % of the results were satisfactory. The robust mean or mean of the reported results by the participants were used as the assigned values for measurements. The evaluation of performance was based on the z score which was calculated using the assigned value and the standard deviation for proficiency assessment at 95 % confidence level. The evaluation of performance was not done for the measurement of moisture in all samples, emission factor in peat samples and nitrogen in wood pellet samples. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46/2016
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2016 vesistöjen kenttämittausvertailun Tampereen Soutustadionilla, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui kahdeksan toimijaa ja 15 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 89 %, kun sallittiin 2-15 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vuonna 2015 järjestetyssä vertailumittauksessa hyväksyttäviä tuloksia oli 97 %. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Kenttämittarit oli usein kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi useimmilla toimijoilla oli hyviä laadunvarmistuskäytäntöjä. Yksi osallistuja ilmoitti kenttämittarinsa mittausepävarmuudet. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Lämmin kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Costa, Luis; Hildén, Mikael; Kropp, Jürgen; Böttcher, Kristin; Fronzek, Stefan; Swart, Rob; Otto, Juliane; McCormick, Niall; Radojevic, Milka; Lückenkötter, Johannes; Keup-Thiel, Elke; Luojus, Kari; Singh, Tanya; Pöyry, Juha; Sanchez, Emilia; Juckes, Martin (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 41/2016
    This report documents and reviews a selected set of climate change and impact indicators. They are documented according to reference criteria that were based on a literature study and later refinement in expert discussions. Methodological description, data requirements and availability, treatment of uncertainty, fitness for purpose of indicator time series, and seven other relevant criteria are documented for a total of 81 climate change and impact related indicators. The indicators were grouped into three tiers that reflect their main purpose of use, ranging from change in climate variables to the socio-economic consequences of climate change. A key observation is the limited availability of indicators that explicitly link climate change with socio-economic phenomena. This might be explained by the complexity of the system that hinders quantitative attribution of economic and multi-level societal development to climatic factors. The strengths and weaknesses of indicators are discussed at a general level and also outlined both on an indicator-by-indicator basis and with respect to their potential uses. The report presents a consistent set of criteria and approaches for the incorporation of indicator information into climate information portals. The collected information on climate change and impact indicators can support the development of the Copernicus Climate Services and the indicators that such services will promote.
  • Fjäder, Päivi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2016
    Yhdyskuntalietteeseen pidättyy runsaasti orgaanista ainesta ja ravinteita, kuten fosforia, jota hyödyntämällä voitaisiin korvata kalliiden keinolannoitteiden käyttöä ja myös säästää rajallisia fosforivarantoja. Lietteen koostumus riippuu kuitenkin pitkälti jätevedenpuhdistamolle saapuvien jätevesien koostumuksesta. Puhdistamoita ei ole nykyisellään suunniteltu poistamaan jätevesistä muuta kuin lähinnä ravinteita ja kiintoainesta, minkä vuoksi erilaiset orgaaniset haitta-aineet voivat joko kulkeutua puhdistusprosessin läpi tai pidättyä lietteeseen. Yhdyskuntalietteistä onkin havaittu lukuisia erilaisia orgaanisia haitta-aineita kuten esim. erilaisia palonsuoja-aineita, pintakäsittelyaineita, muovin pehmentimiä sekä lääkeaineita. Ympäristöön päätyessään lietteen sisältämät yhdisteet voivat vaikuttaa niin maaperään, vesistöihin kuin eliöihin. Tämän tutkimuksen perusteella, eräiden orgaanisten haitta-aineiden on havaittu olevan pysyviä lietteen käsittelyketjussa ja voivan näin ollen aiheuttaa haittaa ympäristölle. Toistuvien lietelevitysten seurauksena tiettyjen pysyvien yhdisteiden, kuten PBDE-yhdisteiden, maaperäpitoisuudet voivat nousta. Osa PFAS-yhdisteistä (etenkin lyhytketjuiset) sekä lääkeaineista saattaa vesiliukoisempina puolestaan joko kertyä kasveihin tai huuhtoutua maaperästä edelleen pinta- tai pohjavesiin. PFAS- ja PBDE-yhdisteet kertyvät myös lieroihin, joista ne puolestaan voivat päätyä eteenpäin ravintoketjussa. Triklosaanin ja ftalaattien pitoisuudet olivat myös yhdyskuntalietettä sisältävissä lannoitevalmisteissa sekä maaperässä, jonne näitä tuotteita oli levitetty, melko korkeita. Antibakteerisena yhdisteenä käytetyn triklosaanin vaikutuksia maaperän mikrobistoon ei voida täysin sulkea pois. Sama pätee myös muihin maaperässä havaittuihin antibioottijäämiin, etenkin fluorokinololi antibiootteihin.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Lepistö, Jani; Vepsäläinen, Milja; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2016
    Vertailukokeessa yhdeksän kenttätoimijaa otti näytteet sedimenttikasasta metallien pitoisuuksien määrittämiseksi. Osallistujat suorittivat toisistaan riippumattomasti ja laatimiensa suunnitelmien mukaisesti näytteenoton. Vertailukokeen tulokset osoittavat, että alan kenttätoimijoilla on pääasiassa hyvä osaaminen. He toimivat sekä vastuullisesti että huolellisesti kentällä. Myös työsuojelusta oli huolehdittu hyvin. Osallistujat käyttivät useita toimivia näytteenottostrategioita ja –välineitä. Näytteenottajat toimivat laadittujen suunnitelmien mukaisesti kentällä ja kirjasivat tärkeimmät havaintonsa kenttälomakkeisiin. Vain kolme osallistujaa kahdeksasta esitti kalibrointitodistuksen XRF-laitteensa kalibroinnista. Näytteiden lukumäärän tai osanäytteiden lukumäärän vaikutuksesta tuloksen oikeellisuuteen ei saatu näyttöä. Testikohteessa suurin tulosten tulkintaan epävarmuutta aiheuttava tekijä oli kasan heterogeenisyys. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!
  • Krogerus, Kirsti; Pasanen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 39/2016
    Although mining companies have long been conscious of water related risks, they still face environmental management challenges. Several recent environmental incidents in Finnish mines have raised questions regarding mine site environmental and water management practices. This has increased public awareness of mining threats to the environment and resulted in stricter permits and longer permitting procedures. Water balance modelling aids in predictive water management and reduces risks caused by an excess or shortage of water at a mining site. In this study the primary objective was to exploit online water quantity and water quality measurements to better serve water balance management. The second objective was to develop and test mathematical models to calculate the water balance in mining operations. The third objective was to determine how monitoring and modelling tools can be integrated into the management system and process control. According to the experience gained from monitoring water balances, the main recommendation is that the data should be stored in a database where it is easily available for water balance calculations. For real-time simulations, online measurements should be available from strategically defined positions in the mine site. Groundwater may also act as a source or sink with respect to mine site surface water, and therefore monitoring and investigations should be designed to account for the full water balance. In Finland it is possible to calculate water balance for planning or for operative purposes by using the Watershed Simulation and Forecasting System (WSFS) developed at the Finnish Environment Institute (SYKE). This system covers every sub-basin (10-50 km2) over the whole of Finland. WSFS automatically obtains the latest observations of temperature, precipitation, water level, discharge and other needed data provided by the Finnish Meteorological Institute (FMI), SYKE, as well as other sources. The system also uses these observations to follow-up on simulation and forecasting accuracy. The water balance model was further developed to simulate and forecast the water balance at the Yara Siilinjärvi mine site. The WSFS-model was also extended with one-way coupling to the groundwater flow model. The model is operated via a web-based user interface and can produce water-balance forecasts automatically, if necessary, several times a day. The water balance and water flow in the area are simulated using real-time weather observations. The model enables forecasting water levels and planning discharges and pumping at the mine site. Possible uses of the model include preparation for spring floods by emptying ponds for storage of water from snow melt, estimation of the effect of heavy rainfall and calculating the required outflow from the mine site reservoir. Thus, overflows and dam-breaks can be avoided and consequently prevent the leakage of contaminated water. Furthermore, as the model can be modified to simulate changes at the mine site, it can also be beneficial during the mine site-planning process. The water balance model is currently operational for Yara Siilinjärvi mine site and hydrological forecasts are produced on a daily basis. Water level, discharge and pumping data, essential for modelling the area, are provided by the mine operator and EHP-Tekniikka Ltd. The model uses meteorological observations and forecasts from FMI as inputs for the simulations and forecasts. In addition to the accurate weather forecasts, the real time observations are a key factor in the accuracy of the model forecasts. GoldSim is the most popular commercial simulation software solution chosen, not only by mines worldwide, but also in many other sectors. One of the main reasons for its extensive use is its versatility and the ability to expand the program as the needs of the mine require. As the mine project progresses, one of GoldSim’s strongest assets is risk analysis at different phases during both the planning and execution of mine operations. The use of the GoldSim platform was tested during the project and some new features were developed. The project has paid special attention to commercialization of the developed products and well thought out policies for possible joint bids.
  • Nurmio, Kimmo; Kontio, Panu; Oinonen, Kari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 40/ 2016
    Hankkeen tavoitteena oli alueidenkäytön näkökulmasta esittää ehdotus tuulivoimarakentamisen ja -suunnittelun seuran järjestämiseksi. Hankkeessa selvitettiin tiedonkäyttäjien tarpeita, arvioitiin tiedontuotannon nykytilaa sekä arvioitiin realistiset keinot järjestää seuranta siten, että se on kustannustehokasta ja siinä syntyvä tieto on käytettävissä mahdollisimman monipuolisesti. Hankkeessa tunnistettiin päällekkäistä tiedontuotantoa ja esitetään keinoja päästä siitä eroon. Työssä selvitettiin myös mahdollisuudet koota tuulivoimaa koskevat keskeiset kaava- ja lupatiedot valtakunnalliseksi seurannan kokonaisuudeksi. Tuulivoimaa koskevat tietotarpeet voidaan karkeasti jakaa kahteen lohkoon: uusien tuulivoimahankkeiden maankäytön suunnittelussa tarvittava tieto sekä jo toteutettujen tai toteutuksessa olevien tuulivoimahankkeiden tiedot. Työssä kartoitettiin kaavoituksen eri tasot ja rakentamisen luvat, ympäristö- ja vesiluvat, ympäristövaikutusten arvioinnit, rakennettujen tuulivoimaloiden aineistot, sekä muut tuulivoimaan liittyvät tiedot. Kartoituksen pohjalta tunnistettiin kaikkiin tietoryhmiin liittyvät muutostarpeet. Hanke järjesti myös työpajan, jonka tulosten pohjalta tunnistettuja toimenpide-ehdotuksia jalostettiin eteenpäin. Seurannan järjestämiseksi ehdotettiin kahta aikajännettä: lyhyen tähtäimen toimenpiteitä, joilla tietoa saadaan käyttöön nopeasti, sekä pitkäjänteisempiä toimenpiteitä – laajempia kehitysprosesseja – joilla tiedontuotanto saadaan toimivaksi. Erillisiä tietojärjestelmiä ei rakenneta, vaan seurannan tulee perustua avoimeen ja rajapintojen kautta saatavaan paikkatietoon. Lyhyen tähtäimen keskeiset toimenpide-ehdotukset: – Arvioidaan mahdollisuudet ja tarpeet kehittää voimalaitosrakennusten käyttötarkoitusluokitusta – Kartoitetaan aineistoissa käytetyt termit ja käsitteet sekä luodaan tuulivoimasanasto – Luodaan maakuntakaavojen yhteinen tietosisältö ja yhdenmukainen tietomalli sekä otetaan tuotantoprosessiin mukaan aikaulottuvuus – Digitoidaan hyväksyttyjen yleiskaavojen tuulivoima-alueet ja -tiedot Yleiskaavapalvelun pohjalta – Varmistetaan yhteisten tunnisteiden käyttö – Kehitetään kunnan ja Väestötietojärjestelmän välistä tiedonkulkua kokonaisuudessaan – Arvioidaan Maanmittauslaitoksen kanssa mahdollisuudet kehittää maastotietokannan tuulivoimala-kohdeluokkaa – Kootaan rakennetut tuulivoimalat eri lähteistä yhdeksi kattavaksi aineistoksi Pitkän tähtäimen toimenpide-ehdotukset: – Kehitetään kuntien poikkeamispäätösten ja suunnittelutarveratkaisujen saatavuutta – Kehitetään yleiskaavatietojen yhdenmukaista saatavuutta – Kehitetään ympäristölupien saatavuutta lupamenettelyjen digitalisoinnin yhteydessä – Kehitetään energiantuotantotietojen saatavuutta – Saatetaan ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA) saataville paikkatietona
  • Fjäder, Päivi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2016
    Merten roskaantuminen on viime aikoina yhä suurempaa huomiota saanut ympäristöongelma. Merten roskat voivat koostua useista erilaisista kiinteistä materiaaleista kuten muovista, kumista, metallista, paperista, tekstiileistä jne. Kelluvasta roskasta valtaosa on muovia ja se on pääasiassa peräsin maalla tapahtuvista toimista (60–80 %). Merkittävimpiä roskien päästölähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat mm. huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot, roskaantuminen sekä laiton roskien dumppaus rannikoiden läheisyyteen. Myös jokien rooli roskien kuljettajana voi olla merkittävä. Noin 20 % roskista syntyy puolestaan merellä tapahtuvista toimista kuten liikenteestä, kalastuksesta ja vesiviljelystä. Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Merissä olevan roskan ja tuotetun muovin määrät kulkevat käsi kädessä, minkä vuoksi merten roskamäärän ennustetaan kasvavan, ellei välittömiin toimenpiteisiin ryhdytä. Eniten roskaa löytyy tiheään asuttujen alueiden lähistöiltä, mutta kaukaisemmatkaan alueet eivät ole säästyneet roskaantumiselta. Nykyään etenkin muoviroskaa löytyy kaikkialta meriympäristöstä, niin rannoilta, vesipatsaasta, eliöstöstä kuin meren pohjasta. Mereen päädyttyään roskat voivat olosuhteista riippuen säilyä siellä pitkään. Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Mikromuovit saattavat puolestaan toimia vektoreina mm. erilaisille tulokaslajeille, taudinaiheuttajille sekä haitallisille orgaanisille yhdisteille. Mikropartikkeleiden sekä makroroskien päästölähteiden, kulkeutumisen ja esiintymisalueiden (vertikaalinen, horisontaalinen, maantieteellinen) selvittäminen on tärkeää niin vaikutus- ja riskinarvioinnin kuin mahdollisten päästövähennyskeinojen kannalta. Tietyillä alueilla roskaantuminen on jo varsin näkyvä ongelma, aiheuttaen lukuisia erilaisia sosioekonomisia sekä ekologisia haittoja. Tämän vuoksi erilaisiin vähennys- ja hallintatoimenpiteisiin tulisi ryhtyä välittömästi.
  • Lehtoranta, Virpi; Hjerppe, Turo; Kotanen, Juho; Manninen, Pertti; Mäenpää, Milla; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2016
    Tämä tutkimus arvioi ensimmäistä kertaa Suomessa järvi- ja jokivesien ekologisen tilan parantamisen hyötyjä yhdellä vesienhoitoalueella siten, että myös vesistöjen käyttöön liittymättömät, eli aineettomat hyödyt otettiin arviossa mukaan. Tutkimuksen tuottamia tuloksia hyödynnettiin laadittaessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaa vuosille 2016–2021. Tutkimuksella selvitettiin Vuoksen vesienhoitoalueella asuvien ja vapaa-aikaansa viettävien mielipiteitä pintavesiensä tilasta, vesienhoidosta ja suunnitelluista toimenpiteistä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 512 asukkaalle ja 1 000 ulkokuntalaiselle mökinomistajalle Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31.