Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Uusimmat julkaisut

  • Tattari, Sirkka; Tarvainen, Marjo; Kallio, Kari; Lepistö, Ahti; Näykki, Teemu; Raateoja, Mika; Seppälä, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2019
    Laatukäsikirjan kirjoittaminen jatkuvatoimisille vedenlaadunmittauksille lähti tarpeesta saada yhdenmukaisempia käytäntöjä ja toimintamalleja koko ajan lisääntyvälle mittaustoiminnalle. Laatukäsikirjassa keskitytään jatkuvatoimisten mittausten laatuun vaikuttaviin yleisiin asioihin, jotta esitettävät toimenpiteet sopisivat useimmille vedenlaatua mittaaville laitteille ja olisivat käytettävissä eri vesiympäristöissä. Ohjeistusta ei ole kuitenkaan tarkoitettu ns. kenttämittareille, joita käytetään hetkellisten mittausten tekemiseen, ja joita ei jätetä maastoon pidemmäksi aikaa mittaamaan. Kirjassa käsitellään ensin yleisesti kaikkia vesiympäristöjä koskevia asioita, jonka jälkeen virtavesiä, järviä ja merialuetta koskevia asioita käsitellään erikseen, mikäli toimet poikkeavat eri ympäristöissä. Virtavesiä koskevia ohjeita voidaan soveltaa eri kokoisissa uomissa tehtäviin mittauksiin. Laatukäsikirja jatkuvatoimisille vedenlaadun mittauksille on tarkoitettu: - jatkuvatoimisia mittauksia suunnitteleville, toteuttaville ja niistä vastaaville henkilöille - laitetoimittajille, konsulteille - mittaustulosten käyttäjille Laatukäsikirjalla pyritään parantamaan ja yhtenäistämään mittausten laatua mittaustoiminnan kaikissa vaiheissa. Laadunvarmistus käsittää toimivan ketjun vesiympäristöön sopivan laitteen valinnasta, validoinnista, asennuksesta, huollosta, kalibroinnista, laadukkaista laboratorioanalyyseistä sekä ammattitaitoisesta mittausaineistojen laadunvarmistuksesta. Huolellinen toiminta ketjun kaikissa vaiheissa takaa mittausten onnistumisen ja aineistojen korkean laadun, mikä lisää olennaisesti myös aineistojen hyödyntämismahdollisuuksia. Laatukäsikirja on toteutettu ”Jatkuvatoimisten vedenlaatuasemien valtakunnallisen verkoston toteuttamissuunnitelma - JatkuvaLaatu” -hankkeessa vuonna 2018. Hankkeen toteutuksesta vastasi Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhdessä Varsinais- Suomen ELY-keskuksen kanssa. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö.
  • Marttunen, Mika; Mustajoki, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2019
    Raportissa kuvataan SYKEn yhdessä ELY-keskusten kanssa toteuttaman vesistösäännöstelyjen haavoittuvuusanalyysin toteutus ja tulokset. Vesistösäännöstelyn suurimpia haasteita ovat poikkeukselliset vesitilanteet. Niissä pitäisi löytää vesistön eri osien ja eri käyttäjäryhmien kannalta siedettävät juoksutuskäytännöt. Jos poikkeukselliseen vesitilanteeseen osuu vielä muita häiriötilanteita, kuten laitteiden toimivuuteen tai säännöstelyä koskevaan päätöksentekoon liittyviä ongelmia, seurauksena voi olla huomattavia vahinkoja. Haavoittuvuusanalyysissä vesistöjen operatiivisen säännöstelyn päätösprosessi jaettiin kuuteen vaiheeseen. Ensimmäisenä prosessissa on vesistössä tehtävä havainto, joka kirjataan tietojärjestelmään. Tämän jälkeen tuotetaan vesistömallilla vedenkorkeusennuste, tehdään juoksutuspäätös ja säädetään patoluukut. Lopuksi vielä viestitään päätöksistä. Haavoittuvuusanalyysissä tunnistettiin järjestelmällisesti fyysisiin järjestelmiin, hydrologiseen tietoon, päätöksentekoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä uhkia säännöstelyn eri vaiheissa. Sen jälkeen analysoitiin, miten kuhunkin uhkaan voidaan varautua ja vaimentaa sen aiheuttaman häiriön vaikutuksia, sekä mitä häiriönhallinnasta voidaan oppia. Järjestelmällinen haavoittuvuustarkastelu on hyvä keino kokonaiskuvan muodostamiseen sekä kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja priorisointiin. Toisaalta menetelmässä ei oteta kantaa esimerkiksi eri uhkien todennäköisyyteen, joten rinnalle tarvitaan myös perinteisiä riskianalyysin menetelmiä. Tarkastelu toteutettiin osana Strategisen tutkimuksen neuvoston Winland -hanketta, jossa tarkastellaan Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta monitieteisen ja tieteidenvälisen tutkimuksen avulla.
  • Jalkanen, Kaisa; Ojala, Mervi; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2019
    Pätevyyskokeeseen osallistui 15 laboratoriota. Näytteet olivat rakennusmateriaalinäyte; puru ja suspensionäyte sekä tunnistettavat puhdaskannat maljalla. Pätevyyden arvioinneissa käytettiin vertailuarvoina osallistujatulosten keskiarvoa tai robustia keskiarvoa. Kvantitatiivisista tuloksista 97 % oli hyväksyttäviä (z-arvo 􀂔 ±2) kun sallittiin 10-40 % poikkeama vertailuarvosta. Kuusi laboratoriota suoritti hyväksyttävästi vertailukierroksen kvalitatiivisen osan, eli tunnistivat molemmat tunnistettavat kannat sukutasolle oikein. Lämmin kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Lallukka, Heli; Lindström, Annika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2019
    Proftest SYKE järjesti yhteistyössä Työterveyslaitoksen (TTL) kanssa syksyllä 2018 ensimmäisen kansallisen vertailumittauksen toimijoille, jotka tekevät materiaalinäytteiden asbestimäärityksiä (ABS 16/2018). Vertailumittauksen osallistujille toimitettiin neljä rakennusmateriaalinäytettä, joista analysoitiin asbestin läsnäolo tai puuttuminen sekä tunnistetut asbestisilikaattimineraalit. Vertailumittaukseen osallistui yhteensä 19 toimijaa. Osallistujatulosten arviointi perustui testinäytteiden raportoituihin tuloksiin ja osallistujatuloksia verrattiin asiantuntijalaboratoriossa tehtyihin asbestianalyyseihin. Sekä hyväksyttäviä asbestimääritystuloksia että hyväksyttäviä asbestitunnistustuloksia oli tulosaineistossa 99 %. Kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Hovi, Hanna; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish environment institute, 2019)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2019
    Proftest SYKE carried out the interlaboratory comparison in cooperation with Finnish Institute of Occupational Health (FIOH) for VOC thermodesorption measurements (ISO 16000-6) from native indoor air samples in Tenax TA thermodesorption tubes (IDA 09/2018) in October 2018. Further, the measurements of alpha-pinene, 1-butanol, 2-butoxyethanol, 2EH (2-ethyl-1-hexanol), naphthalene, styrene, tetrachloroethylene, toluene, and TXIB (2,2,4-trimethyl-1,3-pentanediol diisobutyrate) were tested from the synthetic sample. In total eight participants took part in the comparison. In total 70 % of the results reported by the participants were satisfactory when deviation of 20–30 % from the assigned value was accepted. The calculated values were used as the assigned values for the results of the synthetic sample reported as compound specific responses. For the other measurands and samples the mean of the results of the homogeneity measurements of the expert laboratory were used as the assigned value. The performance evaluation was based on the z scores. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison!
  • Niemistö, Johanna; Soimakallio, Sampo; Nissinen, Ari; Salo, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2 / 2019
    Selvitys pyrkii antamaan lukijalle yleiskuvan lentoalasta ja sen vaikutuksista, esittämään mitä tekijöitä huomioidaan kun päästöjä arvioidaan ja lasketaan eri tarkoituksia varten, ja miten suuria lentomatkustuksen päästöt ovat. Lisäksi tarkastellaan erilaisia päästöjen vähentämisen keinoja keskittyen erityisesti teknisiin ja säädöksellisiin toimiin. Selvityksen kohteina ovat myös erilaiset päästöskenaariot sekä muita lentämiseen liittyviä seikkoja kuten lentovero, päästölaskurit, hiilineutraalius, matkustuskäyttäytymisen mahdolliset muutokset ja kuluttajan henkilökohtainen hiilibudjetti. Globaalisti lentoliikenteen osuus on noin 2–3 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä. Lentoala kuitenkin kasvaa nopeasti ja lentomatkustajien määrän odotetaan tuplaantuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Lentoliikenteen aiheuttamia melu- ja kasvihuonekaasupäästöjä on jo vähennetty erilaisin teknisin ja operatiivisin keinoin. Standardien ja teknisen kehityksen avulla rajoitetaan lentokoneiden moottori- ja melupäästöjä sekä parannetaan koneiden tehokkuutta. Päästöjä on vähennetty myös tehostamalla lentämistä yhteisten ilmatilasopimusten, lentojen reitityksen ja lennonohjauksen avulla. Fossiilisten lentopolttoaineiden korvaaminen uusiutuvista raaka-aineista kestävästi tuotetuilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla on olennaista päästöjen rajoittamiseksi. Raaka-aineiden ja tuotannon kalleus sekä vähäinen tuotantokapasiteetti ovat toistaiseksi olleet suurimpia esteitä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön yleistymiselle. Sähkön avulla tuotettuja polttoaineita ja sähkölentokoneita kehitetään myös parhaillaan. Euroopan talousalueen sisäiset lennot ovat kuuluneet päästökaupan piiriin vuodesta 2012 lähtien ja kansainvälisesti valtiot ovat sitoutuneet lentoalan hiilineutraaliin kasvuun vuoden 2020 jälkeen. Hiilineutraalius perustuu päästöjen kasvun kompensointiin ICAOn päästöhyvitysjärjestelmä CORSIAn avulla. Päästöjen laskennassa lentoliikenne jaetaan kotimaan ja ulkomaan liikenteeseen. Erottelu perustuu myydyn lentopolttoaineen määrään. Tilastot eivät anna selvää kuvaa eri kansallisuuksiin kuuluvien matkustajien jakautumisesta lentoliikenteessä: Ulkomaalaisen lentämä matka Suomessa vaikuttaa Suomen lentoliikenteen päästöihin, mutta suomalaisten lentomatkat ulkomaisten valtioiden välillä tai ulkomailta Suomeen eivät puolestaan vaikuta Suomen lentoliikennepäästöihin. Vaikka lentojen keskimääräinen merkitys kasvihuonekaasupäästöissä onkin vielä pienehkö, kuluttajan henkilökohtaisessa hiilibudjetissa jo yksittäinen lentomatka voi olla suuressa roolissa. Kuluttaja voi vähentää lentomatkustuksensa päästöjä omien valintojensa avulla, esimerkiksi vaihtamalla matkakohdetta tai kulkutapaa ja jättämällä lentomatkan tekemättä. Päästöjä voi myös kompensoida. Lentoliikenne on kansainvälistä ja säädeltyä toimintaa, joka kietoutuu yhteen eri toimialojen kanssa. Lentoliikenteen kasvuun tulevaisuudessa vaikuttavat useat eri tekijät kuten yleinen talous- ja liike-elämän kasvu, tekninen kehitys, sääntelyjärjestelmät, polttoaineiden ja lentolippujen hinnat sekä niiden kysyntä. Vaihtoehtoisten liikkumistapojen saatavuus ja hinta vaikuttavat niiden kilpailukykyyn lentämiseen verrattuna, samoin kuin ihmisten odotukset matkoille. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tarvitaan edelleen kestävämpien ratkaisujen kehittämiseksi. Lentämisen verotus ja toimet vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi voivat olla merkittäviä ohjauskeinoja tulevaisuudessa. Sääntelyn uudistaminen ja yhtenäistäminen globaalisti tai vähintään Euroopan laajuisesti mahdollistaa tasaisemman kilpailuasetelman lentoyhtiöiden ja -asemien välillä. Samaan aikaan kansalliset kokeilut ja uudistukset voivat omalta osaltaan kehittää myös kansainvälistä sääntelyä. Esimerkiksi muutamien valtioiden käyttöön ottamat lentoliikenteen verot herättävät keskustelua myös muissa valtioissa. Lentoliikenteen ennakoitu voimakas kasvu ja kasvun hiilineutraaliuden saavuttaminen kompensoimalla ovat todennäköisesti jatkossakin kriittisen tarkastelun kohteina, kun kansainvälisin ja kansallisin sopimuksin pyritään saavuttamaan kansainvälisen ilmastopaneelin määrittämä ilmaston lämpenemisen kasvun rajoittaminen 1,5 tai 2 asteeseen.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2019
    Proftest SYKEn järjestämään pätevyyskokeeseen talous- ja kaivovesimääritysten testisuureille osallistui 39 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5-20 % 95%n luottamusvälillä. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 88 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli hieman alhaisempi kuin edellisessä talousvesivertailussa. Näytteiden homogeenisuus ja säilyvyys täyttivät laatukriteerit testattujen testisuureiden osalta (pH, NH4 ja CODMn). Menetelmävertailussa todettiin tilastollisesti merkitsevät erot ammonium ja nitriittimäärityksissä. Kiitos pätevyyskokeen osallistujille!
  • Lepistö, Ahti; Kallio, Kari; Pitkänen, Heikki; Raateoja, Mika; Röman, Elina; Seppälä, Jukka; Suomela, Janne; Tarvainen, Marjo; Tattari, Sirkka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32 /2018
    Perinteinen, näytteenottoon ja laboratorioanalyyseihin perustuva seuranta ei pysty kaikilta osin tuottamaan kokonaisvaltaista tietoa vedenlaadun vaihteluista. Sitä täydentämään tarvitaan intensiiviasemia: automaattisia jatkuvatoimisia mittausjärjestelmiä sekä yhdistettyä ympäristödataa monesta eri lähteestä. Automaattisilla mittausjärjestelmillä saadaan luotettavaa ja reaaliaikaista tietoa vedenlaadusta, jos laadunvarmistuksesta on huolehdittu. Tässä JatkuvaLaatu -hankkeen loppuraportissa hahmoteltavan vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausten verkoston tavoitteena on täyttää sekä ympäristönseurannan että -tutkimuksen tarpeita. Lisäksi tavoitteena on parantaa kansalaisten ympäristötiedon saantia, edistää MONITOR2020 –kehitystyötä, sekä uuden ympäristötiedon tuottamista ja hyödyntämistä. Verkoston tavoitteena on tuottaa laatutarkastettuja ja yhdisteltäviä aineistoja, joita voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin. Raportissa tarkastellaan kriteerejä mittausasemien valinnaksi joki-, järvi- ja meriympäristössä. Ehdotetaan ainevirtaama-asemia tärkeiden vesistöalueiden jokisysteemeihin, sekä automaattisia mittauspoijuja (ns. älypoijuja) sijoitettuna valittuihin järvikohteisiin ja rannikkovesiin. Lisäksi ehdotetaan mittausketjuja Kokemäenjoen, Eurajoen ja Vantaanjoen vesistöalueille. Ketjuissa olevista mittausasemista saadaan tarkennettua tietämystä ravinteiden huuhtoutumis- ja pidättymisprosesseista, ainevirroista, sekä valuma-alue – järvi -vuorovaikutuksesta, ja edelleen ravinteiden ja orgaanisen hiilen kuormituksesta ja vaikutuksista rannikkovesiin. Ehdotettava uusi ympäristöhallinnon koordinoima havaintoverkko pohjautuu olemassa olevaan, laajaan kokemukseen eri toimijoiden T&K -hankkeissa. Tavoitteena on hyvä tiedonkulku projekteista ja infrahankkeista uuteen havaintoverkkoon. Laadunvarmennusasioita tarkastellaan lähemmin samaan aikaan julkaistavassa laatukäsikirjassa (Tattari ym. 2019). Lisäksi tarkastellaan tiedon saatavuutta ja sen edistämistä sekä tiedon käyttömahdollisuuksia. Yhtenä esimerkkinä on web-pohjainen käyttöliittymä, Vesimittari, jota ehdotetaan laajennettavaksi. Samoin hankeryhmä ehdottaa luvussa 5 konkreettisia jatkotoimenpiteitä uuden havaintoverkon perustamiseksi.
  • Valkama, Salli; Ylipaino, Sara (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2018
    Työssä rakennettiin peruskoulusta lukioon ulottuva ympäristökasvatuksen oppimispolku, jossa yhdistyvät uudenlaiset oppimisen vaatimukset, ympäristötietoisuus sekä aktiivinen vaikuttaminen. Työn lähtökohtana olivat uusi perusopetuksen opetussuunnitelma ja lukion opetussuunnitelma. Perusopetuksen opetussuunnitelma kannustaa kasvattajia laaja-alaiseen opetukseen, erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen ja vuorovaikutteiseen oppimiseen. Oppimispolku antaa mallin lähivesien tutkimukseen ja luo lapsille ja nuorille mahdollisuuden kasvaa ympäristötietoisiksi ja -vastuullisiksi kansalaisiksi. Työn on tarkoitus palvella erilaisia kasvatusalan toimijoita niin, että sitä on helppo hyödyntää lasten ja nuorten opetusta ja siihen liittyviä työkaluja, oppimateriaaleja ja opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Lasten ja nuorten tekemät tutkimukset avaavat uusia mahdollisuuksia myös kansalaishavainnoinnille. Oppimispolku rakennettiin opetussuunnitelman, teemahaastattelujen sekä ympäristökasvatuksen teorioiden pohjalta. Opetussuunnitelma ohjasi polun ja sen pohjalta tehtyjen esimerkkien laadintaa. Polkua tehdessä huomiota kiinnitettiin erityisesti laaja-alaiseen osaamiseen ja eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Kahdeksan kasvatusalan ammattilaisen teemahaastattelut analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kasvattajien kokemukset lasten ja nuorten kanssa tutkimisesta tarjosivat näkemyksiä tutkivan oppimisympäristön rakentamiseen, haasteisiin ja kasvatuksellisiin näkökulmiin. Opetussuunnitelman tavoitteiden, haastatteluista saatujen näkemysten ja ympäristökasvatuksen teorioiden avulla luotiin ensin opetusta jaksottava, lähivesien tutkimukseen tarkoitettu polku alakoulusta lukioon. Tämän jälkeen oppimispolkua sekä opetussuunnitelman oppiainekohtaisia tavoitteita analysoimalla rakennettiin eri vuosiluokille suunnatut esimerkkikokonaisuudet, joiden avulla lähivesien tutkimusta voidaan lähestyä monialaisesti oppiainerajat ylittäen.
  • Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2018
    Raportissa kuvataan menetelmä, jolla voidaan arvioida tulvariskien kehittymistä Suomessa. Kehitetty menetelmä hyödyntää tietoa toteutuneista tulvista, rakennuskannasta, väestömuutoksesta, talouskasvusta ja ilmaston sekä vesiolojen kehittymisestä. Riskien ennustamiseen on käytetty yleisesti tulvariskien hallinnassa hyväksyttyjä ja kansainvälisesti vertailukelpoisia laskentamenetelmiä. Menetelmä on kuvattu läpinäkyvästi, ja sen lähtötiedot ovat yleisesti saatavilla, helposti päivitettävissä, sekä tulokset ovat toistettavissa. Tulevaisuuden tulvariskiarvioita voi tarkastella internet-palvelussa sivulla www.ymparisto.fi/tulvaindikaattorit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Tulokset on esitetty vuosille 2015–2100. Käyttäjä voi esimerkiksi arvioida ilmastonmuutoksen merkitystä suhteessa väestö- ja talouskasvuun eri vuosina ja eri skenaarioilla. Tulvariskiä ja sen muutosta on kuvattu alueen asukkaiden ja taloudellisen vahinkopotentiaalin avulla. Vuosivahingon odotusarvon avulla voi arvioida tulvariskien hallinnan investointien kannattavuutta, kuten tulvapenkereen korottamista ja veden pidättämistä valuma-alueella. Tulosten perusteella Suomen tulvariskit monikertaistuvat, jos tulvariskien hallinnan toimenpiteitä ei jatketa ja toteuteta suunnitellusti. Lyhyellä aikavälillä Suomessa on erityisesti syytä varautua talouskasvun sekä väestön ikääntymisen vaikutuksiin tulva-alueilla. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutokseen varautuminen on keskeistä. Alueelliset erot ovat suuret. Alimpia suositeltavia rakentamiskorkeuksia noudattamalla voidaan hallita uuden rakennuskannan riskiä, mutta pitkällä aikavälillä joillakin alueilla tarvittaneen myös rakentamisrajoituksia sekä rakenteellisia ratkaisuja kasvavien riskien vähentämiseksi ja lieventämiseksi. Jos tulvariskien ennakoidaan kasvavan, tulisi ennakoitu kasvu huomioida uusia suunnitelmia tehtäessä esim. kaavoituksessa. Sen sijaan pienenevän tulvariskin alueilla tulevaisuusskenaarioita ei voi vielä suositella suunnittelun lähtökohdaksi, johtuen taustatekijöihin liittyvistä epävarmuuksista sekä muutosten hitaasta ja mahdollisesti epälineaarisesta etenemisestä. Suunnittelun pohjana pitäisi siis käyttää vähintään nykytilanteen suuruista tulvariskiä. Tuloksia sovellettaessa on hyvä huomata, että ennusteet ovat pääosin alueellisia, mutta talouskasvun ennuste on valtakunnallinen. Sopeutumistoimien vaikutuksia ei ole otettu huomioon, esimerkiksi uusien rakennusten rakentamis- ja perustuskorkeus on sama kuin aiemman rakennuskannan. Uusien rakennuksien odotetaan myös sijoittuvan samassa suhteessa tulvavaara-alueille kuin nykyään. Laskennassa ei ole otettu huomioon aineettomia tai välillisiä vahinkoja, kuten tilapäistä kärsimystä tai toimintojen katkeamisten vaikutuksia. Tulevaisuuden tulvariskiarvioissa ei ole otettu huomioon mahdollisia muutoksia tulvariskeihin sopeutumisessa, maankäytön suunnittelussa tai politiikassa. Tulvariskien hallinnan tukemiseksi arviot olisi hyvä tarkistaa ja laskennan lähtötiedot päivittää 5–12 vuoden välein. Arviointimenetelmää voidaan lähivuosina kehittää muun muassa ottamaan huomioon rakennuskannan kehittyminen sekä muut kuin merkittävät tulvariskialueet. Tämä työ on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa ”Kestävä tulvariskien hallinta” hankkeessa 2017–2018. Raportti koostuu kahdesta osasta: A-osassa on kuvattu käytetty arviointimenetelmä skenaarioineen ja B-osassa on esitetty tulokset epävarmuustarkasteluineen.
  • Myllyviita, Tanja; Rintamäki, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2018
    Suomessa muodostuu merkittäviä määriä ravinnerikkaita biomassoja, joita voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin lannoitteina. Erityisesti biokaasun tuotannon lisääminen edistäisi biomassojen hyödyntämistä. Suomen hallitusohjelman tavoitteena on lisätä kotieläintuotannon lannan ja yhdyskuntalietteiden prosessointia. Prosessoinnin myötä muodostuu uusia kierrätyslannoitteita. Jotta kierrätyslannoitteiden käyttö saadaan edistettyä, tulisi huomioida myös ruuantuottajien tarpeet ja näkemykset. Tämän selvityksen tavoitteena oli selventää ruuantuottajien näkemyksiä kierrätyslannoitteiden käytön mahdollisuuksista ja esteistä sekä kartoittaa kokemuksia niiden käytöstä. Selvityksiä, joissa tarkastellaan eurooppalaisten ruuantuottajien näkemyksiä kierrätyslannoitteiden käytöstä, on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vähän. Tässä selvityksessä laadittiin ruuantuottajille kysely, johon saatiin yhteensä 649 vastausta ympäri Suomea. Kyselyn tulosten perusteella ruuantuottajat suhtautuivat kierrätyslannoitteiden käyttöön myönteisesti, ja olisivat halukkaita lisäämään kierrätyslannoitteiden käyttöä. Lähes kolmannes vastaajista olisi valmis levittämään kierrätyslannoitteita koko peltoalalleen. Erityisesti luomutuottajat olivat kiinnostuneita kierrätyslannoitteiden käytön lisäämisestä. Kierrätyslannoitteiden käytön uskottiin parantavan maan laatua ja rakennetta väkilannoitteisiin verrattuna, ja edistävän maan kasvukuntoa ja sadontuottokykyä. Kierrätyslannoitteiden arvioitiin myös tukevan mineraalilannoitteiden käyttöä. Vastaajat mainitsivat kierrätyslannoitteiden hinnan olevan olennainen kierrätyslannoitteiden käyttöä edistävä tekijä. Lisäksi kierrätyslannoitteilta toivottiin hajuttomuutta ja helppoa levitettävyyttä. Kierrätyslannoitteissa ei saisi myöskään olla lääkejäämiä. Vaikka vastaajat suhtautuivat kierrätyslannoitteiden käyttöön myönteisesti, arvioitiin että kierrätyslannoitteista tarvitaan lisää sekä tutkimustietoa että kokemusperäistä tietoa esimerkiksi muilta viljelijöiltä. Ruuantuottajat vierastivat puhdistamo- ja ihmisperäisten raaka-aineiden käyttöä kierrätyslannoitteiden raaka-aineina, ja arvelivat myös asiakkaidensa suhtautumisen olevan kielteistä. Erityisen huolissaan oltiin lääkejäämistä ja hormoneista. Noin kolmannes vastaajista oli hyödyntänyt kierrätyslannoitteita, pääasiassa eläinten lantaa. Näiden vastaajien kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia, ja he olivat kokonaisuudessaan tyytyväisiä kierrätyslannoitteiden käyttöön. Enemmistö vastaajista kertoi kierrätyslannoitteiden hankinnan, varastoinnin ja levityksen sujuneen ongelmitta, tai koki ongelmat vähäisiksi. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että viljelijän kierrätyslannoitteiden käyttöä tulisi tukea. Yli puolet vastaajista piti käyttöopastusta sopivana tukimuotona, mutta myös rahallista tukea kaipasi lähes puolet vastaajista. Avoimissa vastauksissa osa vastaajista totesi, että tukimuotoja ei tarvita lainkaan jos kierrätyslannoitteiden hinta saadaan kilpailukykyiseksi väkilannoitteiden kanssa. Kattavan ruuantuottajille suunnatun kyselyn tulosten perusteella kierrätyslannoitteisiin suhtaudutaan siis myönteisesti. Tämän kyselyn tulokset saattavat kuitenkin antaa todellisuutta myönteisemmän kuvan, sillä vastaajissa oli paljon luomutuotannon harjoittajia, joiden näkemykset kierrätyslannoitteiden käytöstä ovat myönteisempiä kuin tavanomaista tuotantoa harjoittavien näkemykset. Kierrätyslannoitteiden käytön esteenä ovat lähinnä niiden saatavuus (erityisesti prosessoitujen kierrätyslannoitteiden osalta) ja hinta. Vastaajat olivat huolissaan tiettyjen kierrätyslannoitteiden raaka-aineiden (erityisesti puhdistamolietteiden) käytöstä niihin liittyvien terveysriskien vuoksi. Myös lainsäädäntö voi tulevaisuudessa vaikuttaa kierrätyslannoitteiden käyttömahdollisuuksiin.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2018
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2018 vesistöjen kenttämittausvertailun Vantaan Keravanjoessa, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui kuusi toimijaa ja 11 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 97 %, kun sallittiin 2-10 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Osallistujien laadunvarmistustoimenpiteet olivat kehittyneet edelliseen kenttämittaukseen verrattuna. Kukaan osallistuja ei ilmoittanut tuloksensa mittausepävarmuutta. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Lämmin kiitos vertailumittauksen osallistujille!
  • Leivuori, Mirja; Rantanen, Minna; Hatanpää, Eliisa; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 28/2018
    Proftest SYKE arranged the proficiency test (PT) for measurement the gross and the net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur, and volatile matter in peat, wood pellet (not sulphur) and coal samples in September 2018. In total, there were 26 participants in the PT. The participants could also calculate the emission factor for the peat and coal samples. The robust mean, median or mean of the reported results by the participants was used as the assigned value for measurements. The evaluation of performance was based on the z and En scores. In total, 89 % of the reported results were satisfactory based on z scores when the deviations of 1–30 % from the assigned values were accepted. In measurement of the gross calorific value from the peat sample 92 %, from the wood pellet sample 83 % and from the coal sample 88 % of the results were satisfactory. In measurement of the net calorific value from the peat sample 82 %, from the wood pellet 73 % and from the coal sample 79 % of the results were satisfactory. All results evaluated based on En scores were satisfactory. The evaluation of performance was not done for the measurement of Mad in all samples and Nd in the wood pellet sample. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Maunuksela, Liisa; Pelkonen, Aija; Björklöf, Katarina; Ilmakunnas, Markku; Kartio, Mirja; Leivuori, Mirja (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 25/2018
    Evira and Proftest SYKE carried out this interlaboratory comparison in May 2018 for assessing phytotoxicity, chemical composition and maturity of green waste and sewage sludge compost samples. In total 11 participants took part. Participants measured altogether 14 measurands, which are used for determining composition, phytotoxicity, stability and maturity of soil improvers, caused for instance by ammonia, ethylene oxide or short chain fatty acids. The mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this interlaboratory comparison, 96 % of the results were satisfactory when deviation of 1 pH units and 25–80 % (for other measurands) from the assigned value was accepted. According to the results, many participants have good practices and manage these analyses well. Some participants still need more experience. More detailed guidance on procedures that may affect the results is needed. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison!
  • Veijalainen, Noora; Ruosteenoja, Kimmo; Uusikivi, Jari; Mäkelä, Antti; Vehviläinen, Bertel (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2018
    Ilmastonmuutoksen myötä Suomessa lämpötila keskimäärin nousee ja sademäärä kasvaa. Vuoden keskilämpötilan on ennustettu nousevan jaksoon 2020–2049 mennessä noin 1,5–2 asteella ja sademäärän kasvavan 5–7 % verrattuna vertailujaksoon 1981–2010. Pääsääntöisesti lämpötilat nousevat ja sateet lisääntyvät eniten talvella. Vielä jakson 2020–2049 aikana eri kasvihuonekaasuskenaarioiden (RCP-skenaariot) tuottamat muutokset eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljoa. Vuosisadan edetessä skenaarioitten väliset erot käyvät yhä selvemmiksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös virtaamiin; tulevia muutoksia arvioitiin SYKEn Vesistömallijärjestelmän hydrologista mallia käyttäen. Mallinnetut muutokset keskivirtaamassa Kemijoella, Kymijoella ja Lieksanjoella eli Kemijoki Oy:n toimialueella ovat melko pieniä: jaksolla 2020–2049 keskivirtaamat kasvavat 2–7 %, jaksolla 2040–2069 4–11 % ja jaksolla 2070–2099 4–19 %. Vuosisadan lopulla erot eri RCP-skenaarioiden välillä sen sijaan muodostuvat varsin suuriksi, koska suurimpia kasvihuonekaasupäästöjä vastaava skenaario ennakoi sadannan kasvavan voimakkaasti. Eri vuodenaikojen virtaamat muuttuvat enemmän kuin koko vuoden keskiarvot. Talven ja kevään virtaamat kasvavat kaikissa tarkastelluissa vesistöissä. Vastaavasti kesän virtaamat pienenevät, kun kevään virtaamahuiput aikaistuvat. Syksyn virtaamien muutoksen suunta taas vaihtelee vesistöalueittain. Vaikka keskilämpötilat ilmastonmuutoksen edetessä kohoavatkin, kylmiä sääjaksoja koetaan edelleen ajoittain. Sääolot vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen tulevaisuudessakin. Talvella lämpötilojen vaihteluitten ennustetaan pitkällä tähtäimellä tasaantuvan, jolloin kovimmat pakkaset leudontuisivat enemmän kuin mitä keskilämpötila kohoaa. Kesällä lämpötilan vaihteluissa ei ole odotettavissa suurta muutosta. Tulvien suuruus määräytyy lumen kertymisen, lämpötilan ja sademäärän mukaan, joten myös tulvien esiintyminen ja voimakkuus muuttuvat ilmastonmuutoksen seurauksena. Kemijoella tulvat pysyvät keskimääräisillä skenaarioilla ennallaan tai pienenevät hieman, mutta märimmillä skenaarioilla tulvat voivat lähitulevaisuudessa myös kasvaa. Lieksanjoella tulvat pienenevät, mutta Kymijoella ne kasvavat etenkin talvitulvien yleistyessä. Eri ilmastoskenaariot tuottavat varsin erilaisia arvioita tulvien muuttumisesta, mikä kuvastaa ilmastonmuutokseen liittyvää epävarmuutta. Epävarmuutta liittyy myös mm. työssä käytetyn SYKEn Vesistömallijärjestelmän laskelmiin.
  • Berg, Annukka; Antikainen, Riina; Hartikainen, Ernesto; Kauppi, Sari; Kautto, Petrus; Lazarevic, David; Piesik, Sandra; Saikku, Laura (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 26/2018
    As a new paradigm for economic development, the circular economy has significant environmental, economic and social benefits at the global scale. The circular economy concept highlights the notion of replacing the ‘end-of-life’ in current production and consumption practices by reducing, reusing, and recycling products and materials in production, distribution and consumption processes. Promoting circularity aims to accomplish sustainable development, and the circular economy has links to many of the 17 Sustainable Development Goals (SDGs) approved by the United Nations in 2015. This report is a background contribution asked by the Independent group of scientists writing the Global Sustainable Development Report (GSDR) 2019. The GSDR 2019 is the first in a series of comprehensive, in-depth Reports that will be produced every four years to inform the High-level Political Forum on Sustainable Development convened under the auspices of the General Assembly. Thus, this background report seeks to provide a condensed package on the circular economy; the concept, its history, potentials, business opportunities, management and measurement. Some of the key messages entail that moving towards a circular economy presents vast opportunities for businesses of various kind, and that increasing the material circularity of economy can also be a way to alleviate poverty. Yet, the systemic and disruptive changes required for a circular economy transition will not take place without significant changes to existing regulatory structures.
  • Kostamo, Kirsi; Pekkonen, Minna; Ahlroth, Petri; Heikkinen, Risto; Kallasvuo, Meri; Kuningas, Sanna; Laamanen, Leena; Lappalainen, Antti; Veneranta, Lari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018
    Tarve turvata biologista monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä on maailmanlaajuisesti suuri. Itämeren luonnon tilan heikentyminen johtuu ihmisen toiminnasta merellä, rannikolla ja Itämeren valuma-alueella. Mereiset luonnonsuojelualueet ovat keskeinen keino meriluonnon taantumisen pysäyttämisessä. Suojelualueilla turvataan sekä erilaisia vedenalaisia elinympäristöjä muodostavia avainlajeja että näitä elinympäristöjä elinkierrossaan hyödyntäviä muita lajeja. Luonnon monimuotoisuuden nopeaa heikkenemistä ei kuitenkaan voida pysäyttää yksinomaan perinteisten luonnonsuojelumenetelmien, kuten luonnonsuojelualueverkoston kehittämisen ja lajien tai luontotyyppien suojelun, avulla. Ekologinen kompensaatio on yksi niistä keinoista, joka voisi tuoda lisäkeinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen perinteisten suojelukeinojen rinnalle. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan menettelyä, jossa ihmistoiminnasta aiheutuva haitta luonnon monimuotoisuudelle hyvitetään turvaamalla vähintään yhtä paljon monimuotoisuutta toisaalla. Menettelyn tavoite on tuottaa hyötyä ekosysteemeille ja ylläpitää niiden tarjoamia keskeisiä ekosysteemipalveluita tilanteissa, joissa ihmistoiminta aiheuttaa luonnonympäristön heikentymistä. Hyvityksien tuottamien ekologisten hyötyjen tulisi olla selkeästi mitattavissa ja luonteeltaan pysyviä. Aiheutetun heikennyksen ja kompensaationa tuotettavan hyvityksen suuruusluokkaa ja vaikutusta tulisi arvioida nimenomaan ekologisilla mittareilla, mikä erottaa ekologiset kompensaatiot esimerkiksi hiili- ja ravinnekompensaatioista. Meriekosysteemien toimintaan ja lajistoon kohdistuvat kompensaatiot ovat haasteellisempia toteuttaa kuin kompensaatiot maaympäristössä. Tämä johtuu siitä, että meriekosysteemit ovat dynaamisesti ja kolmiulotteisesti kytkeytyneitä ekologisia kokonaisuuksia, joita luonnehtii voimakas paikkaan ja aikaan liittyvä biologisten komponenttien ja meriympäristön välinen vuorovaikutus. Tässä raportissa esitellään sekä valuma-alueella että rannikolla ja merellä mahdollisesti käyttökelpoisia periaatteita ja toimenpiteitä kompensaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Valuma-alueella suoritettavia toimenpiteitä esitellään siksi, että ne voivat muodostaa yhdessä merialueella toteutettavien toimenpiteiden kanssa kokonaisuuden, jonka vaikutukset ylittävät yksinomaan merellä toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset pureutuessaan tärkeimmän vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden uhkatekijän, rehevöitymisen, paikallisiin vaikutuksiin erityisesti rannikon matalissa ja suojaisissa sisälahdissa. Tämän jälkeen esitellään rannikolla ja merenlahdissa, avoimemmilla hiekkapohjilla, sekä kalliorannoilla mahdollisesti käyttökelpoisia toimenpiteitä, jotka voisivat soveltua osaksi ekologiseen kompensaatiosuunnitteluun. Lopuksi kuvataan lyhyesti esimerkkejä yksittäisiin lajeihin kohdistuvista kompensaatiomahdollisuuksia. Useimpia raportissa kuvattuja toimenpiteitä voidaan tapauksesta riippuen hyödyntää myös ihmistoiminnan aiheuttamien ekologisten haittojen tai heikennysten vähentämiseksi tai lieventämiseksi. Suunnittelussa on suositeltavaa noudattaa lievennyshierarkiaa ja erottaa selkeästi mitkä toimenpiteet ovat lieventämistä ja mitkä jäljelle jäävien vaikutusten kompensaatio. Olennaista on, että mikäli päädytään esimerkiksi ennallistamaan elinympäristöjä poistamalla kasvillisuutta tai ruoppaamalla merenpohjaa, toimenpiteiden suunnitteluun, toteutukseen ja niiden vaikutusten seurantaan nimenomaan kompensaatioina on kiinnitetty huomiota.
  • Häkkinen, Jani; Malk, Vuokko; Lehtonen, Kari K.; Leppänen, Matti (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 23/2018
    The Finnish Environment Institute SYKE and Finland’s Ministry of the Environment initiated a project called EKOMON to prepare guidance on how to monitor the environmental impacts of accidental chemical spills at sea. This publication resulting from the project is intended to guide authorities responsible for post-spill environmental monitoring and assessment, and to help them to understand how complex issues they might be dealing with due to the wide range of chemicals currently transported. The main goal of the publication is to create better preparedness for establishing an effective post-spill monitoring programme especially in the Baltic Sea, area and it is primarily targeted at decision-makers responsible for the planning and implementation of environmental monitoring after a sudden chemical spill at sea. Worldwide, approximately 2,000 chemicals are transported by sea, either in bulk or in packaged form. During this decade particular attention has been focused more and more on the possibility of marine chemical accidents. Although the amount of transported chemicals is much less than that of oil and oil products, the risks related to possible chemical accidents are more difficult to identify. The main issue here is the very high variety and complexity of environmental risk profiles and potentials of the different chemical compounds. Risks posed by marine chemical spills depend on the accident scenario, prevailing environmental conditions, and the intrinsic properties of the spilled chemical. Chemicals can behave in a number of ways once spilled into the sea. Hazards to the environment can vary considerably depending on the chemical in question, and the impact can be acute or long-lasting. The occurrence of accidental chemical spills at sea requires an effective response that must include well-executed monitoring guidelines to assess environmental contamination and damage on the affected marine ecosystem. An impact assessment is crucial for the decision-making process concerning the selection and implementation of a prominent response plan. The objectives of the monitoring vary depending on the specific circumstances and environmental conditions related to the spill, and therefore they have to be set for each spill separately. The size of the spill, properties of the chemical, and the type of discharge (single or continuous spill) as well as the characteristics of the receiving environment are the main factors defining the monitoring requirements. Choosing of similar reference areas and/or comparisons with pre-existing baseline data are key components for post-spill monitoring. Finally, environmental monitoring can be used to demonstrate ecological damage and economic losses in the context of spill-related claims and compensations. The EKOMON report can be seen as the first step for the better preparedness for post-spill monitoring especially in Baltic Sea area. In the future these guidelines should be further developed to be more operational with the practical goal being a monitoring system, which in the event of an accident allows a rapid organization of the team responsible for monitoring and identification of its ecological consequences.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 22/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural waters and soil in April-May 2018. The measurands for the synthetic, ground and lake water as well as soil samples were: Al, As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Sr, Ti, V, and Zn. In addition to the aforementioned, also measurands Ca and Mg were analysed from the soil sample. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 88 % of the results were satisfactory when deviation of 10–35 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z scores. In some cases the performance evaluation based on z scores was not possible e.g. due to the low number of the participant results or the high deviation of reported results. There, the evaluation of performance was carried out by En scores. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sarkkinen, Mika; Kovru, Olga; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2018)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2018
    Proftest SYKE carried out the proficiency test for the determination of chlorophyll a, oxygen, salinity, SiO2, TIC, and TOC in natural waters in May-June 2018. In total, 29 participants joined in the proficiency test. Either the calculated concentration, the robust mean, the mean or the median of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The mean of the salinometry results was used as the assigned value of the salinity in the synthetic sample. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this proficiency test 82 % of the results were satisfactory when the deviation between 3.5–30 % from the assigned value was accepted. Warm thanks to all the participants!

Näytä lisää