Suomen ympäristökeskuksen raportteja

 

Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa julkaistaan pääsääntöisesti suomenkielisiä selvityksiä ja katsauksia.

Finlands miljöcentrals rapporter omfattar utredningar samt översikter. Dublikatserien ersätts av serien Rapporter från året 2006. Största delen av publikationerna finns endast på finska.

Reports of the Finnish Environment Institute includes publications and reports, which are usually used only inside the administration. Report serie has replaced the Mimeograph serie (1995-2006). Most of the publications are published only in Finnish.

Recent Submissions

  • Björklöf, Katarina; Simola, Reko; Leivuori, Mirja; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Finnish Environment Institute, 2015)
    Proftest SYKE in co-operation with the Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) carried out the proficiency test (PT) for the measurement of radon in groundwater in May 2015. Two ground water samples were tested, in which one contained high radon concentration (1000–5000 Bq/l) and the other contained lower concentration of radon (<1000 Bq/l). In total 34 participants took part in this PT. Fourteen of the participating laboratories used the liquid scintillation method and 23 used equipment based on gamma spectrometry (Radek MKGB-01). In total 88 % of the results were satisfactory when allowing for 10-25 % variation. This is the same level as in previous round in 2013. The mean of the results measured by STUK with the liquid scintillation counting was used as the assigned value for radon concentration. The evaluation of the results was based on z scores. The results obtained with Radek equipment was systematically about 10 % smaller that results obtained with liquid scintillation technology.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural waters and arable soil in April 2015. The measurements were: Al, As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Sr, Ti, U, V, and Zn. Four sample types were: synthetic, river and ground water and arable soil samples. In total 27 laboratories participated in the PT. In this proficiency test 89 % of the results were satisfactory when deviations of 10 - 35 % from the assigned values were accepted. Basically, the metrologically traceable concentration, calculated concentrations or the robust mean or mean of the results reported by the participant were used as the assigned values for measurements. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants or the high deviation of reported results.
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2015)
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2014/2015 including: - A short summary of previous data assessments - A status report of the ICP IM activities, content of the IM database, and geographical coverage of the monitoring network - A progress report on dynamic vegetation modelling at ICP IM sites - A progress report on trend assessment for bulk deposition, throughfall and runoff water chemistry and climatic variables at ICP IM sites in 1990–2013 - A progress report on heavy metal trends at ICP IM sites - National Reports on ICP IM activities are presented as annexes.
  • Aksenov, Dmitry; Kuhmonen, Anna; Mikkola, Jyri; Sobolev, Nikolay (Finnish Environment Institute, 2015)
    This report presents the results of an analysis of the characteristics and representativeness of the protected area network in the Barents Region based on a large amount of GIS data. The report evaluates the current state of the protected area network in comparison with the global Aichi Biodiversity Targets of the Convention on Biological Diversity that aim to halt the loss of biodiversity by 2020 (2010, Nagoya, Japan). Target 11 states that by 2020 at least 17% of terrestrial and inland water areas are conserved through effectively and equitably managed, ecologically representative and well-connected systems of protected areas. This work was done as a part of the Barents Protected Area Network (BPAN) project by national and regional authorities, scientific institutes and nature conservation non-governmental organizations from Norway, Sweden, Finland and northwest Russia. The aim of the BPAN project is to promote the establishment of a representative protected area network in the Barents Euro-Arctic Region to conserve biodiversity of boreal and Arctic nature, particularly forests and wetlands. This report provides for the first time unified and harmonized information on protected areas across national and regional borders covering 13 administrative regions in the four countries, providing a common language to discuss different kinds of protected areas. The information is presented in comprehensive forms as thematic maps, tables and figures. This information is now available to be utilized in nature conservation planning in each participating country, taking into account the trans-boundary connectivity of protected areas. A network of existing and planned protected areas is under constant development in the Barents Region. In March 2013, protected areas covered 13,2% (231 600 km2) of the Barents Region, and national and regional nature conservation plans included establishing a further 59 400 km2 as protected areas, increasing the future level of protection to cover 16,6% of the terrestrial area. In developing protected area networks, the representativeness of forests and wetlands and the connectivity of the protected areas need special emphasis.
  • Juvonen, Sanna-Kaisa; Kuhmonen, Anna (Finnish Environment Institute, 2015)
    В отчете представлены результаты оценки состояния системы особо охраняемых природных территорий (ООПТ) в странах, областях и автономных республиках, входящих в Баренцев Евро-Арктический регион. В качестве инструмента были использованы четыре элемента Программы работы с ООПТ (PoWPA) в составе Конвенции о Биологическом разнообразии (КБР), цель которой – остановить процесс утраты биологического разнообразия к 2020 году. Работа являлась составной частью проекта «Сеть ООПТ Баренц-региона» (BPAN), в котором принимали участие представители правительств, региональных администраций, научно-исследовательских институтов и негосударственных природоохранных организаций Норвегии, Швеции, Финляндии и Северо-Запада России. Цель проекта – способствовать созданию репрезентативной сети ООПТ Баренц-региона, чтобы сохранить биоразнообразие таежной и арктической природы, в первую очередь лесов и водно-болотных угодий. Схема отчетов по оценке работы по программе PoWPA была упрощена и модифицирована для того, чтобы сделать ее практически выполнимой для оценки состояния систем ООПТ в каждой стране, области или республике, входящей в Баренц-регион. Она позволила выяснить, в каких аспектах работы был достигнут прогресс, и какие аспекты нуждаются в доработке. Это послужило основой для подготовки рекомендаций для дальнейших действий по укреплению системы ООПТ в Баренц-регионе в целом. Был выработан общий язык при обсуждении и сравнении систем ООПТ между отдельными регионами, и в каждом их них смогли оценить достижения и недостатки своих систем ООПТ в сравнении с соседними. Система существующих и планируемых к созданию в Баренц-регионе ООПТ находится в состоянии развития. В течение последних лет были созданы несколько новых ООПТ. Вместе с тем, для достижения задач КБР по сохранению биоразнообразия, сформулированных в Айчи, требуются дальнейшие усилия по укреплению системы ООПТ. In this report, results of a regional evaluation on protected areas in the Barents Region are presented. The evaluation was made using the Programme of Work on Protected Areas (PoWPA) of the Convention on Biological Diversity as a framework. The Convention on Biological Diversity aims to halt the loss of biodiversity by 2020. The work was done as a part of the Barents Protected Area Network (BPAN) project by national and regional authorities, scientific institutes and nature conservation nongovernmental organisations from Norway, Sweden, Finland and northwest Russia. The aim of the project is to promote the establishment of a representative protected area network in the Barents Euro-Arctic Region to conserve biodiversity of boreal and arctic nature, particularly forests and wetlands. The PoWPA national reporting framework was modified and simplified to make it more suitable to be used as a tool for analysis of the protected area network in the Barents Region. It was used especially to see in which PoWPA goals and targets the Barents Region as a whole had made progress, and in which there was need for further work, and thus make recommendations for future actions in the Region. This enabled also the individual regions to assess in which goals and targets their region had made progress and in which there was need for further development. The reporting framework also provided a common language for interregional discussions and comparisons. A network of existing and planned protected areas is under development in the Barents Region. New protected areas have been established in recent years. However, strong efforts are still needed for strengthening the network of protected areas in order to reach the internationally agreed Aichi Biodiversity Targets.
  • Karjalainen, Satu Maaria; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Kitkajärvien monimuotoisuus, ihmisperäiset muutokset ja niiden hallinta (Kitka-MuHa) - projektin tulokset on julkaistu tässä raportissa. Raportissa esitellään Posionjärven ja Kitkajärven tutkimuksen historiaa, järvien ja niihin laskevien jokien ja purojen vedenlaatua sekä rantavyöhykkeen eliöstön monimuotoisuutta ja tilaa. Biologisissa selvityksissä on painotettu haitallisten muutosten kuten rantavyöhykkeen limoittumisen, kasvillisuus- ja kalastomuutosten tarkastelua. Lisäksi esitellään valuma-alueilla tehtävien toimenpiteiden yleissuunnitelma järvien tilan parantamiseen tähtäävien toimien ohjaamiseksi rehevöitymiskehityksen muuttamisen kannalta tärkeimpiin kohteisiin. Raportissa esitellään myös mallinnuksen tulokset, jossa jokien tuomaa ravinnekuormaa ja sen seurauksena ravinnepitoisuuksissa tapahtuvien muutoksien vaihtelua tarkasteltiin koko järvisysteemissä. Projektissa selvitettiin myös Posionjärven ja Kitkajärven alueelle sopivan vesienhoidon toimintamallin ja sen vaatimia toimijaorganisaatioita ja -verkostoja järvien valuma-alueen ja vesistöjen hoidon ja kunnostuksen toteuttamiseksi.
  • Karjalainen, Satu Maaria; Marttila, Hannu; Hellsten, Seppo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Turvemaiden käytön vesistövaikutukset latvavesistöissä (BioTar) -projektissa valittiin kirjallisuusselvityksen avulla turvetuotannon ja turvemetsätalouden kuormitukselle herkimmät biologiset seurantamenetelmät ja kehitettiin niitä turvemaiden käytön vesistövaikutusten kustannustehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen biologiseen tarkkailuun pienissä latvavesissä. Lisäksi selvitettiin turvetuotannon ja turvemetsätalouden vaikutuksia latvavesistöjen pohjasedimentin ja kulkeutuvan kiintoaineen laatuun ja määrään sekä kehitettiin arviointimenetelmiä kiintoainekuormituksen tarkasteluun. Projektissa saatuja tuloksia voidaan käyttää muun muassa ekologisen luokittelun edellyttämään, ihmistoiminnasta aiheutuvien muutosten arviointiin. Projektin tuloksia ja ennen kaikkea valittuja menetelmiä suositellaan käytettäväksi jatkossa erityisesti turvetuotannon velvoitetarkkailun suunnittelussa ja edelleen vesienhoidon suunnittelun apuvälineenä.
  • Sironen, Susanna; Mäenpää, Ilmo; Myllyviita, Tanja; Leskinen, Pekka; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Vuorio, Kristiina; Björklöf, Katarina; Kuosa, Harri; Jokipii, Reija; Järvinen, Marko; Lehtinen, Sirpa; Leivuori, Mirja; Niemelä, Maija; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    The Finnish Environment Institute (SYKE) organized in 2014 the fourth virtual phytoplankton proficiency test based on filmed material. A total of 39 analysts from 27 organizations and eight countries took part the test. The test material represented phytoplankton that typically occurs in boreal lakes and in the northern Baltic Sea. The test included three components: 1) phytoplankton species identification test, 2) phytoplankton counting test and 3) phytoplankton measurement of cell dimensions. Material for the lake and Baltic Sea phytoplankton identification tests consisted of 20 taxa filmed on 20 video-clips. For the phytoplankton counting test 30 video-clips, representing 30 fields of view in a microscope, were filmed. In the measurement test the cell dimensions (diameter, height/width and length) of three selected taxa were asked to be measured from the Lugol preserved sample. In the lake phytoplankton identification test altogether 81% of the participants reached the good quality target of 75% of the maximum score. The corresponding percentage in the Baltic Sea phytoplankton identification test also was 81%. The success in the counting test was excellent, and all participants performed the counting test successfully. Altogether 92% of the participants did the measurement test successfully. Majority of the participants demonstrated excellent phytoplankton identification skills and proficiency to perform phytoplankton counts and measurements. The results of the proficiency test highlighted to follow the EN 15204 guidance in the quantitative phytoplankton analysis.
  • Kärkkäinen, Päivi; Martikainen, Heli; Jalkanen, Kaisa; Hyvärinen, Anne; Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Kvantitatiivisen vertailukierroksen materiaalinäyte oli autoklavoitua kipsilevyä, joka sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. -sienisuspensioita ja Staphylococcus aureus -bakteereja. Suspensionäyte sisälsi Geomyces pannorum, Aspergillus versicolor ja Penicillium sp. (P. brevicompactum) sekä Streptomyces californicus ja Staphylococcus aureus puhdasviljelmiä. Pätevyyskokeeseen osallistui 22 toimijaa. Arvioiduista tuloksista 86 - 100 % oli hyväksyttäviä (z-arvo ≤ ± 2) analyytistä riippuen. Kolmea analyyttiä ei arvioitu ollenkaan. Mikrokasvusta tai vaurioista materiaalinäytteessä tulkinnan antaneet laboratoriot päätyivät samaan tulkintaan. Kvalitatiivinen homeiden tunnistuskierros järjestettiin ensimmäisen kerran tämän vertailukierroksen yhteydessä. Laboratorioille lähetettiin kolme homepuhdasviljelmää morfologista tunnistamista varten. Kaikki 22 laboratoriota tunnistivat homeet hyväksyttävästi. Näytteet eivät olleet vertailukierroksen, menetelmän tai laadun testaamisen kannalta optimaalisia, koska mikrobikasvu materiaalinäytteissä oli runsasta eikä kaikkia lajeja havaittu kaikissa näytteissä.
  • Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Järvenpää, Elise; Härmä, Pekka; Hattunen, Suvi; Rehunen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Raportissa kuvataan menetelmä rakennetun maan pinta-alan muutosten ennakointiin. Työn taustalla on erityisesti tarve arvioida maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvaa kasvihuonekaasujen päästöjen kehitystä kansainvälisten sopimusten mukaisia raportointeja varten. Rakennetun maan kehityksen laskemiseksi hyödynnetään valtakunnallisia paikkatietoaineistoja, joiden muutostiedoilla on saatu lähimenneisyyden kehitystrendi. Tulevan kehityksen lähtötietona on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta. Laskenta on jaettu kolmeen moduuliin, joista ensimmäisessä tarkastellaan yhdyskuntarakennetason muutosta, jonka ajurina on väestökehitys. Toisessa moduulissa lasketaan trendi vapaa-ajan asutuksen kehitykselle ja kolmannessa muiden, lähinnä taajamien ulkopuolisten rakennetun maan alaluokkien kehitykselle. Laskentamallin mukaan rakennetun maan kokonaispinta-ala kasvaa vuosina 2013–2040 Etelä-Suomessa 13,8 % ja Pohjois-Suomessa 15,29 %. Absoluuttisesti rakennetun alueen ennustettu pinta-ala on Etelä-Suomen maakunnissa noin nelinkertainen verrattuna Pohjois-Suomeen vuonna 2040. Rakennetun alueen kasvu on kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaista maan eri osissa maata. Väestönkasvu on tärkein tulevan rakennetun alueen pinta-alaa määrittävä tekijä Etelä-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa rakennetun alueen kasvu perustuu luonnonvarojen hyödyntämisestä johtuviin suuriin hankkeisiin kuten kaivoksiin. Käytetty menetelmä perustuu paikkatietoaineistojen ja erilaisten rekisteritietojen yhdistämiseen. Rakennetun maan pinta-alaennustetta on jatkossa mahdollista tarkentaa menetelmän jatkokehittämisen ohella myös aiempaa tarkemmilla ja laadukkaammilla lähtötiedoilla.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen maaliskuussa 2015 jätevesiä analysoiville laboratorioille. Testattavina suureina olivat BOD7, CODCr, CODMn, kiintoaine, Na ja TOC synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. Lisäksi määritettiin BOD7 luonnonvedestä. Pätevyyskokeesessa oli yhteensä 61 osallistujaa. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 % kun vertailuarvosta sallittiin 10-25 % poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin teoreettista (laskennallista) pitoisuutta tai osallistujien tulosten robustia keskiarvoa.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.