Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 330
  • Marttunen, Mika; Grönlund, Sakari; Hokkanen, Joonas; Jantunen, Jorma; Karjalainen, Timo P.; Luodemäki, Sanna; Mustajoki, Jyri; Neste, Jenni; Saarikoski, Heli; Vallius, Elisa; Vartia, Merilin; Vehmas, Anne; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 39/2015
    Kolmivuotisessa pääosin EU-rahoitteisessa IMPERIA-hankkeessa (EU LIFE11 ENV/FI/905) pyrittiin vastaamaan ympäristövaikutusten arviointien kehittämishaasteisiin tunnistamalla hyviä käytäntöjä sekä kehittämällä järjestelmällisiä menetelmiä ja työkaluja arviointien tukemiseen. Hankkeessa pohdittiin, kuinka erityyppisiä ja eri suunnitteluparadigmoista lähtöisin olevia lähestymistapoja voitaisiin soveltaa toisiaan täydentäen tai yhdistäen. Kehitystyö tapahtui tiiviissä vuoropuhelussa asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa, jotta hankkeen tulokset palvelisivat mahdollisimman hyvin käytännön tarpeita. Menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia havainnollistettiin kahdeksassa pilottihankkeessa, jotka olivat pääosin YVA (ympäristövaikutusten arviointi)-hankkeita. IMPERIA-hankkeen tulokset ovat sovellettavissa lisäksi myös SOVA-prosessiin (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) ja muihin ympäristövaikutusten arviointeihin. Hankkeen keskeisiä tuloksia ovat: 1) Toimintamallit tehokkaampaan kansalaisten ja sidosryhmien osallistumiseen 2) Menetelmät suunnittelutilanteiden hahmottamiseen ja jäsentämiseen 3) ARVI-lähestymistapa ja työkalu vaikutusten merkittävyyden arviointiin 4) Monitavoitearvioinnin soveltamismahdollisuuksien havainnollistaminen vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa ja vaihtoehtojen vertailussa
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2016
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2015 vesistöjen kenttämittausvertailun Kuopion Siikalahdessa, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus. Vertailumittaukseen osallistui 9 toimijaa ja 13 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 97 %, kun sallittiin 2-15 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vuonna 2014 Oulunjoessa järjestetyssä vertailumittauksessa hyväksyttäviä tuloksia oli koko aineistossa 88 %. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Kenttämittarit oli usein kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi useimmilla toimijoilla oli hyviä laadunvarmistuskäytäntöjä. Usein mittareille oli määritelty vastuuhenkilö, mutta perehdytykseen ja mittareiden oikeaoppiseen käyttöön sekä antureiden toimintaperiaatteisiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mittausepävarmuuksia ei mittareille ollut laskettu. Kenttämittareiden tuottamien tulosten luotettava laadunvarmistus on välttämätöntä ennen kuin mittareita voidaan laajemmin hyödyntää esimerkiksi ympäristön tilan seurannassa. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Kenttämittareiden tulosten mittausepävarmuuden arviointiin tarvitaan ohjeistusta. Hyödyllistä tietoa siihen saadaan laadunvarmistustoimenpiteiden säännöllisestä seurannasta.
  • Lunkka-Hytönen, Maria; Lohtander-Buckbee, Katileena; Ruohonen-Lehto, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2016
    Biotalous tarjoaa vaihtoehdon fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle taloudelle ja sen avulla luonnonvaroja hyödynnetään kestävällä, liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla. Biotalous voi osaltaan olla ratkaisu luonnonvarojen ehtymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin globaaleihin haasteisiin. Bioteknologia puolestaan tarjoaa biotaloudelle monia mahdollisuuksia teollisuusprosesseissa, lääketieteessä, elintarvike- ja energiantuotannossa, maa- ja metsätaloudessa sekä ympäristönsuojelussa. Biotalous on käsitteenä laaja ja kehittyy nopeasti. Levät ovat esimerkki nopeasti kasvavasta biomassasta, joka on herättänyt paljon kiinnostusta sen monista sovellusmahdollisuuksista johtuen. Levät voivat tulevaisuudessa olla merkittävä biomassan lähde ja niitä hyödyntämällä voidaan tuottaa sähkö- ja lämmitysenergiaa sekä erilaisia biopolttoaineita liikenteen ja teollisuuden käyttöön. Leväbiomassasta voidaan myös saada monia erilaisia kaupallistettavia sivutuotteita biopolttoainetuotannon ohessa. Biomassan tuotanto polttoaineiksi painottuu tällä hetkellä ns. energiakasvien viljelyyn. Ollakseen kestävää energiabiomassan tuotanto ei saisi kuitenkaan perustua ravinnoksi kelpaaviin kasveihin tai viedä tilaa niiden viljelyltä. Levät tarvitsevat kasvaakseen vettä, auringon valoa, hiilidioksidia ja ravinteita. Leviä voidaan kasvattaa ruoantuotantoon kelpaamattomalla maalla ja ne kasvavat nopeammin kuin maalla elävät kasvit. Ne voivat lisäksi saada tarvitsemiaan ravinteita jätevesistä ja niiden hiilenlähteenä voidaan käyttää tehdastuotannon savukaasuja. Leväkasvatuksen avulla voitaisiinkin tulevaisuudessa mahdollisesti puhdistaa jätevesiä sekä pienentää hiilidioksidipäästöjä biopolttoainetuotannon yhteydessä. Tässä selvityksessä kartoitettiin levätutkimuksen kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja toimintaympäristöä sekä pyrittiin laajentamaan ymmärrystä biotalouden mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sara-Aho, Timo; Sarkkinen, Mika; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2016
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen talous- ja pintavesien testisuureille. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 46 osallistujaa. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5–20 %. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 90 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samaa tasoa kuin edellisessä talousvesivertailussa. Menetelmävertailussa todettiin tilastollisesti merkitsevät erot synteettisellä näytteellä Mnmäärityksessä ja ammoniumtypen määrityksessä CFA- tai FIA- menetelmien ja muiden käytettyjen menetelmien välillä, mutta suoranaista eri tulosta antavaa eri menetelmää ei voitu osoittaa. Näytteistä testattiin homogeenisuus ja ne todettiin homogeenisiksi. Huonosti säilyvien testisuureiden (pH, alkaliniteetti, NNH4 ja CODMn) säilyvyyttä seurattiin. Säilyvyystestin mukaan näytteiden alkaliniteetissä ei tapahtunut pätevyysarviointiin vaikuttavaa muutosta kuljetuksen aikana. Pintavesinäytteen ammoniumtyppipitoisuudessa sekä talousveden pH arvossa saattoi tapahtua muutosta. Myös CODMn säilyvyystestauksessa stabiilisuuskriteeri ei täyttynyt mutta havaittu vaihtelu on kuitenkin määrityksen mittausepävarmuuden sisällä.
  • Anttila, Susanna; Koskela, Terhi; Löfström, Irja; Paloniemi, Riikka; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2016
    Yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteista on suojella 7 000 hehtaaria kuntien ja seurakuntien metsiä vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2015 kevääseen mennessä kunnat ovat suojelleet METSO-ohjelmalla 2 120 hehtaaria ja seurakunnat 1 025 hehtaaria metsiä. Kunnille ja seurakunnille on maksettu korvauksia suojelusta yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Kuntien pysyvästi suojelemat alueet ovat noin kolme kertaa suurempia kuin METSO-kohteet keskimäärin. Kuntien ja seurakuntien laajat METSO-kohteet ovat tehostaneet ohjelman toteuttamista. Ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2010–2012 yhteensä 764 000 eurolla hankkeita, joissa inventoitiin METSO-ohjelmaan soveltuvia alueita kuntien ja seurakuntien metsistä. Yhteensä 50 kuntaa ja kahdeksan seurakuntaa ja seurakuntayhtymää osallistui hankkeisiin. Tuloksena löytyi yli 10 300 hehtaaria METSO-ohjelmaan soveltuvia metsiä. Inventoinneissa löytyneiden METSO-kohteiden pinta-alasta oli kevääseen 2015 mennessä päätetty suojella, turvata metsäsuunnittelussa tai esittää suojeluun kunnissa noin 78 % ja seurakunnissa 65 %. Monessa kunnassa ja seurakunnassa kohteiden pysyvää suojelua harkitaan edelleen. Noin kolmasosa inventoinneissa löytyneistä kohteista aiotaan turvata osana metsäsuunnittelua. Tähän mennessä kunnat ovat suojelleet inventoinneissa tunnistetuista METSO-kohteista suojelualueina noin 900 hehtaaria ja seurakunnat 84 hehtaaria. Lisäksi kunnissa ja seurakunnissa on päätetty esittää pysyvään suojeluun yhteensä noin 1 100 hehtaaria inventoinneissa löydettyjä kohteita. Inventointien antamat hyvät pohjatiedot ovat helpottaneet päätöksentekoa kohteiden turvaamisesta. Kunnissa ja seurakunnissa on tahtoa luontoarvojen turvaamiseen, mutta halu säilyttää alueiden maanomistus ja maankäytön päätösvalta itsellä vähentää kiinnostusta pysyvään suojeluun. Suojelu nähdään myös virkistyskäyttöä rajoittavana tekijänä. Kunnissa ja seurakunnissa tarvitaan lisää tietoa mm. suojelukeinon valinnasta, suojelun korvauksista, suojelun aiheuttamista käyttörajoituksista sekä suojelun ja muiden käyttömuotojen kustannusten ja hyötyjen vertailusta. Julkisyhteisöille suunnattua tietoa METSOsta on saatavilla metsonpolku.fi –sivustolla. Tietoa eri suojelukeinoista ja METSOsta tulee lisätä ja kynnystä ottaa yhteyttä ELY-keskukseen tulisi edelleen madaltaa. Viestintää METSOsta kuntiin ja seurakuntiin tulee jatkaa. Keskeisessä roolissa tiedonvälityksessä ovat ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto, ELY-keskukset sekä metsänhoitoyhdistykset. Myös kuntien luonnonhoidon osaamista sekä mahdollisuutta osallistua luonnonhoidon ja ekosysteemien ennallistamisen hankkeisiin tulisi vahvistaa.
  • Kaljonen, Minna; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2016
    Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.
  • Vepsäläinen, Milja; Pyy, Outi; Sjölund, Marko; Nikunen, Seppo; Rajala, Anna-Maria; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä.
  • Leivuori, Mirja; Tyrväinen, Sami; Näykki, Teemu; Björklöf, Katarina; Koivikko, Riitta; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2015
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen helmikuussa 2015 uima-allasvesien määrityksistä: kokonaiskloori, sitoutunut kloori, vapaa kloori, KMnO4, NO3, pH, sameus ja urea. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 25 laboratoriota. Määrityksen vertailuarvona käytettiin ureamäärityksessä laskennallista pitoisuutta ja muulloin osallistujien tulosten robustia keskiarvoa. Tulosten arviointi tehtiin z-arvon perusteella, jolloin pH-määrityksessä sallittiin 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 8–30 %:n poikkeama vertailuarvosta. Koko aineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 %.
  • Salminen, Antti; Vesikko, Ljudmila; Rankinen, Katri; Cano-Bernal, Jose E.; Grönroos, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2015
    Raportissa esitellään maatalouden ympäristötuen myötä vuosina 2008–2010 tapahtuneita tilatason viljelytoimenpiteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Tutkimukseen osallistuneiden tilojen viljelykäytännöt pysyivät verrattain samanlaisina vuosina 2008–2010. Muutosta ei yleisesti ollut havaittavissa myöskään verrattaessa tuloksia edellisellä ohjelmakaudella saatuihin tuloksiin. Selkeimmät muutokset näyttäisivät liittyvän kauden 2007–2013 tiukentuneisiin lannoitusrajoihin sekä eroavaisuuksiin lisätoimenpiteiden valitsemisessa ja toteuttamisessa. Talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen liittyvät ja etenkin uudet, kevyenkin muokkauksen poissulkevat lisätoimenpiteet olivat erittäin suosittuja tutkimusalueilla vuosina 2008–2010, mitä ainakin osittain selittää suorakylvön yleistyminen. Fosforilannoitusta ja lannan käyttöä olisi edelleen syytä tarkentaa. Haastattelualueilla laskeneeseen ravinnekuormitukseen on vaikuttanut lähinnä ravinnetaseiden lasku ja maan P-luku, sekä eroosioherkällä Lepsämäenjoen alueella myös kasvipeitteisyyden lisääntyminen.
  • Attila, Mikko (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2015
    Valtion ympäristölupaviranomainen eli aluehallintovirastot (4 kpl) antoivat vuonna 2010 yhteensä 609 ja vuonna 2011 yhteensä 683 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa myönnettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia myönnettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat 60–64 % kaikista myönnetyistä luvista. Lupia myönnettiin runsaasti myös jätevedenpuhdistamoille ja kemianteollisuuteen sekä kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemuksista 37–43 % käsiteltiin alle kahdeksassa kuukaudessa ja 37–40 %:ssa käsittelyaika oli yli vuoden. Keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2010 13,0 kuukautta ja vuonna 2011 14,8 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus tehtiin 9–12 %:sta lupapäätöksiä. Eniten valituksia jätettiin turvetuotannon ja ns. muun toiminnan luvista.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Björklöf, Katarina; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2015
    Proftest SYKE järjesti marras-joulukuussa 2014 pätevyyskokeen jätevesiä analysoiville laboratorioille. Testattavina suureina olivat alkaliniteetti, ravinteet, pH, sähkönjohtavuus ja väri synteettisestä näytteestä, viemärilaitoksen sekä massa- ja paperiteollisuuden jätevesistä. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 66 laboratoriota. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 89 %, kun vertailuarvosta sallittiin pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikön ja muissa määrityksissä 5–25 %:n poikkeama. Osallistujien pätevyyden arviointi tehtiin z-arvon avulla. Mittaussuureen vertailuarvona käytettiin laskennallista pitoisuutta, osallistujien tulosten robustia keskiarvoa, keskiarvoa tai mediaania. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samaa tasoa kuin edellisessä vastaavassa vertailussa, jolloin hyväksyttäviä tuloksia oli 87 %.
  • Juvonen, Harri; Järvinen, Eija; Kauppi, Lea; Soinisalo, Oili (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2015
    Julkaisu sisältää raportin Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja tuloksista vuodelta 2014. Se sisältää johdon katsauksen toimintaan sekä kuvauksen toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta, toiminnallisesta tuloksellisuudesta sekä tuotoksista ja laadunhallinnasta teema-alueittain. Julkaisu sisältää kuvauksen henkisistä voimavaroista sekä henkilöstöä ja työajan käyttöä samoin kuin kustannuksia ja määrärahojen käyttöä kuvaavia laskelmia ja analyyseja. Julkaisussa on myös kuvaus SYKEn sisäisestä valvonnasta sekä toimintaan ja palveluihin kohdistuneista arvioinneista. Julkaisu sisältää SYKEn tilinpäätöslaskelmat ja niiden tarkastelun, johto-organisaation kuvauksen, listauksen kv-sopimuksiin liittyvistä tehtävistä, yhteenvedon tutkimusinfrastruktuurista sekä kuvauksia vuonna 2014 valmistuneista tutkimuksista ja hankkeista.
  • Suoheimo, Pirke; Grönroos, Juha; Karvosenoja, Niko; Petäjä, Jouko; Saarinen, Kristina; Savolahti, Mikko; Silvo, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2015
    Euroopan komissio antoi ehdotuksensa päästökattodirektiivin (NEC-direktiivi, 2001/81/EY) muuttamiseksi sekä direktiiviehdotuksen keskisuurten (1-50 MW) polttolaitosten päästöjen rajoittamiseksi osana ns. EU:n ilmansuojelupakettia. Säädösehdotusten tavoitteena on vähentää ilmaan joutuvia päästöjä siten, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Päästökattodirektiiviehdotuksella säädettäisiin rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yh-disteiden, ammoniakin ja pienhiukkasten sekä metaanin maakohtaisista päästökatoista, päästöjen rapor-toinnista ja päästöjen vaikutusten seurannasta. Keskisuuria polttolaitoksia koskevalla direktiiviehdotuksella säädettäisiin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöistä. Selvityksessä tarkastellaan Suomelle esitettyjen päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista, tar-vittavia lisätoimenpiteitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tarkastellaan direktiiviehdotusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, innovaati-oihin sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. Suomelle kaavailtu rikkidioksidin vähennystavoite näyttäisi toteutuvan tarkastelluissa vaihtoehtoisissa kehitysskenaarioissa. Muiden päästöjen osalta tilanne on haasteellisempi. Lisätoimia tarvittaisiin erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Pienhiukkasten osalta tavoitteisiin pääsemiseen vaikuttavat olennaisesti turpeen käytön ja puun pienpolton kehitys. Keskisuurille energiantuotantoyksiköille ehdotettujen uusien päästömääräysten vuoksi savukaasupuh-distimien lisäinvestointeja tarvittaisiin alustavan arvion mukaan erityisesti pienissä kiinteitä polttoaineita käyttävissä polttolaitoksissa. Terveysvaikutusten vähentämisessä puun pienpoltosta ja liikenteestä aiheutuvat pienhiukkaspäästöt ovat keskeisessä asemassa Suomessa. Päästökattodirektiiviehdotus edellyttäisi kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimista ja sen säännöllistä päivittämistä. Lisäksi sekä päästötietojen raportointiin että päästöjen vaikutusten seurantaan liittyvät velvoitteet lisääntyisivät nykytilanteeseen verrattuna.
  • Räike, Antti; Koskela, Jarkko; Knuuttila, Seppo; Lehtoranta, Jouni; Pitkänen, Heikki; Risto, Maarit; Vuorinen, Jyrki (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2015
    The report describes the results of the joint Polish–Finnish sampling expedition aimed at estimating the possible effects of the two Polish phosphogypsum stacks located in Wislinka (Gdańsk) and Police on the loading of the Baltic Sea and the nearby watercourses. The joint expedition was based on the agreement between the Polish and Finnish Ministers of the Environment in June 2013. The results indicate a clear effect of the phosphogypsum stack on phosphate and total phosphorus concentrations in the Martwa Wisla. The physical nature of the basin with no permanent flow into the sea weakens mixing and dilution and may cause a local enrichment of pollutants from external sources, compared with a normal river having a constant water flow into the sea. Our suggestion is that a comprehensive study should be carried out in the stack area of Wislinka, as well as in the Martwa Wisla and its catchment area, to be able to calculate water and phosphorus mass balances in the area, and the magnitude of inputs of phosphorus to the Baltic Sea caused by the stack. The role of sediments as sinks and sources of phosphorus and other pollutants in the Martwa Wisla should be studied as well. In Police the effects of the phosphogypsum stack were less obvious. This could be expected as a result of effective mixing and dilution due to the high flow in the Oder River. Additionally, measures have been implemented to prevent leakage, by means of a hydraulic barrier and by collecting runoff water and directing it to the local wastewater treatment plant (WWTP). However, the results of the present expedition and also the results of the local monitoring programme from 2008 to 2012 indicate that the effects of the phosphogypsum stack on the quality of the recipient water cannot be ruled out. In order to estimate possible leakages in Police we suggest that an intensive monitoring programme for both groundwater and surface waters would be initiated. The sampling frequency for monitoring the leakage from the phosphogypsum stack should be increased to at least 12 annual samples at both the upstream and downstream stations. In addition, the water flow of the Oder between the stack and the nearby island should be continuously monitored. This would enable a reliable estimation of the potential phosphorus load into the Baltic Sea caused by the stack.
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Karppinen, Anssi; Väisänen, Tero; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2015
    Proftest SYKE järjesti lokakuussa 2014 vesistöjen kenttämittausvertailun, jossa testattavina suureina olivat veden happipitoisuus, lämpötila, pH, sameus ja sähkönjohtavuus Oulunjoessa. Vertailumittaukseen osallistui 9 toimijaa ja 16 mittaria. Hyväksyttäviä tuloksia vertailumittauksessa oli 88 %, kun sallittiin 5-10 % poikkeama asetetusta vertailuarvosta. Vuonna 2013 Keravan joessa järjestetyssä vertailumittauksessa hyväksyttäviä tuloksia oli 82 % ja kesällä 2014 järjestetyssä 91 %. Vertailumittaus osoittaa, että kenttämittareilla saadaan luotettavaa ja toistettavaa tulosta, kun laadunvarmistustoimenpiteet on suoritettu riittävän huolellisesti. Kenttämittarit oli kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi useimmilla toimijoilla oli hyviä laadunvarmistuskäytäntöjä. Usein mittareille oli määritelty vastuuhenkilö, mutta perehdytykseen ja mittareiden oikeaoppiseen käyttöön sekä antureiden toimintaperiaatteisiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mittausepävarmuuksia ei mittareille ollut laskettu. Kenttämittareiden tuottamien tulosten luotettava laadunvarmistus on välttämätöntä ennen kuin mittareita voidaan laajemmin hyödyntää esimerkiksi ympäristön tilan seurannassa. Mittausepävarmuuden tunteminen on avainasemassa tulosten käyttökelpoisuuden kannalta. Kenttämittareiden tulosten mittausepävarmuuden arviointiin tarvitaan ohjeistusta. Hyödyllistä tietoa siihen saadaan laadunvarmistustoimenpiteiden säännöllisestä seurannasta.
  • Kontiokorpi, Jari; Rusanen, Pekka (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 39/2014
    Finnish South Karelian birdwatchers observed the migration of arctic waterfowl and shorebirds in Vyborg every spring for 21 years, and in Kurortny District for eight years. The monitoring data of these expeditions covers nearly 3,000 observation hours during May and June in years 1988–2008. It was found out, that a large proportion of arctic waterfowl populations migrate through Vyborg and Kurortny areas, and that a part of these also stage in the areas. Concerning several species, the variation in annual sums of migrators reflected population developments in the arctic breeding areas, and also supported the estimations of wintering populations of the Baltic Sea. Expeditions collected a lot of monitoring data about the migration; daily rhythm, directions and routes, as well as intensity and timing of the migration. Clear differences between both species and observation areas were noticed in the dynamics, routes and intensity of the migration.
  • Nuutinen, Jari; Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 5/2015
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of oil hydrocarbons in water and soil in November-December 2014. Three types of samples were delivered to the participants; synthetic sample, surface water and soil samples. In total, 15 laboratories participated in the PT. The evaluation of the performance was based on the z scores. In this proficiency test 77 % of the data was regarded to be satisfactory when the deviation of 20 to 40 % from the assigned value was accepted. Either the calculated concentration, robust mean, mean or median of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value depending on the analyte. The uncertainty for the assigned value was estimated at the 95 % confidence interval and for calculated assigned values it was 1.9–3.5 %, for assigned values based on the robust mean it was 15.5 %, for assigned values based on the mean it varied from 3.3 to 20.9 %, and for median based assigned value the uncertainty for the assigned value was estimated to 22.3 %.
  • Björklöf, Katarina; Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Sarkkinen, Mika; Sara-Aho, Timo; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2014
    Proftest SYKE järjesti pätevyyskokeen talous- ja raakavesien testisuureille. Pätevyyskokeeseen osallistui yhteensä 57 laboratoriota. Tuloksia arvioitiin z-arvon avulla käyttäen kokonaishajonnan tavoitearvoina pH-määrityksissä 0,2 pH-yksikköä ja muissa määrityksissä 5–15 %. Koko tulosaineistossa hyväksyttäviä tuloksia oli 88 %. Hyväksyttävien tulosten määrä oli samaa tasoa kuin edellisessä talousvesivertailussa.
  • Leivuori, Mirja; Rantanen, Minna; Björklöf, Katarina; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Proftest SYKE arranged proficiency test for measurement the gross and the net calorific value, the content of ash, carbon, nitrogen, hydrogen, moisture, sulphur and volatile matter in fuels in September 2014. One peat, one wood pellet and one coal sample were delivered to the participants. In total, there weres 25 participants in the proficiency test. Additionally, the participants were asked to estimate/calculate the emission factor for the peat and coal samples. In total, 86 % of the participating laboratories reported the satisfactory results when the deviations of 1–30 % from the assigned values were accepted. About 80 % of the participants used accredited methods and 93 % of their results were satisfactory. In measurement of the gross calorific value from the peat sample 78 %, from the wood pellet sample 78 % and from the coal sample 88 % of the results were satisfactory. In measurement of the net calorific value from the peat sample 86 %, from the wood pellet 79 % and from the coal sample 80 % of the results were satisfactory. The robust means or mean of the reported results by the participants were used as the assigned values for measurements. The evaluation of performance was based on the z score which was calculated using the assigned value and the standard deviation for proficiency assessment at 95 % confidence level. The standard deviation for performance assessment was mainly set on the basis of the reproducibility requirements presented the standard methods. The evaluation of performance was not done for the measurement of moisture and emission factor in all samples and of nitrogen for wood pellet samples.
  • Sillanpää, Markus; Schultz, Eija; Tuominen, Meri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 47/2014
    Nanomateriaaleja käytetään nykyään monissa kuluttajatuotteissa ja teollisuuden sovelluksissa. Teollisen tuotannon ja käytön voimakkaaseen kasvuun liittyy uhka nanomateriaalien tahattomasta vapautumisesta ympäristöön. Sen vuoksi on tehty jo paljon tutkimusta, jossa pyritään arvioimaan nanomateriaalien turvallisuutta ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta. Tämä raportti on katsaus synteettisten nanomateriaalien ympäristötutkimukseen, ja se pohjautuu viimeaikaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen. Lähteinä on käytetty 2000-luvulla ja pääasiassa viimeisen viiden vuoden aikana ilmestyneitä alkuperäisiä artikkeleita ja katsauksia. Selvityksessä käsitellään nanomateriaalien ympäristötutkimukseen liittyviä teemoja, kuten aineiden vapautumista ympäristöön, mittaustekniikoita, mittaamiseen ja analysoimiseen liittyviä haasteita, nanomateriaalien ympäristökohtaloa ja biologisia vaikutuksia. Tarkastelun kohteeksi valittiin ominaisuuksiltaan kuusi erilaista nanomateriaalia tai nanomateriaaliryhmää (sinkkioksidi, titaanidioksidi, hopea, hiilipohjaiset aineet, nanoselluloosa ja kvanttipisteet). Katsauksen lopussa on joitakin huomioita tärkeimmistä tietoaukoista. Tässä raportissa keskitytään käsittelemään nanomateriaaleja vesiympäristössä, aerosolihiukkaset jätettiin kokonaan huomiotta, ja maaperäasioita on käsitelty vain rajoitetusti.