Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 288
  • Herve, Sirpa; Paasivirta, Jaakko; Ahkola, Heidi; Heinonen, Pertti (Finnish Environment Institute, 2010)
  • Pieterse, Arnold; Rytkönen, Mari; Hellsten, Seppo (Finnish Environment Institute, 2009)
  • Vihanninjoki, Vesa (Finnish Environment Institute, 2014)
    Due to the Arctic climate change and the related diminishing of Arctic sea ice cover, the general conditions for Arctic shipping are changing. The retreat of Arctic sea ice opens up new routes for maritime transportation, both trans-Arctic passages and new alternatives within the Arctic region. Hence the amount of Arctic shipping is presumed to increase. Despite the observed development, the sailing conditions in the Arctic waters will remain challenging. Thus particular attention will be required also in the future with regard to crew, fleet and other infrastructural issues. In addition to other apparent challenges and risks, the increase in Arctic shipping will lead to an increased amount of emissions. The increased emissions may have considerable and unpredictable influences to the particularly sensitive Arctic environment. With regard to emission species, especially black carbon is presumed to have climatic sig-nificance within the Arctic context. Black carbon absorbs solar radiation very effectively, and when deposited to snow or sea ice cover, it may notably alter the radiative equilibrium of the Arctic region. The increased Arctic marine activities produce black carbon emissions, whose climate impacts are assessed in this report.
  • Kauppi, Sari; Mannio, Jaakko; Hellsten, Seppo; Nysten, Taina; Jouttijärvi, Timo; Huttunen, Markus; Ekholm, Petri; Tuominen, Sirkku; Porvari, Petri; Karjalainen, Anna; Sara-Aho, Timo; Saukkoriipi, Jaakko; Maunula, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto marraskuussa 2012 oli paikallinen, mutta suuri ympäristöonnettomuus. Suomen ympäristökeskus (SYKE) vastasi vuodon aiheuttamiin kyselyihin ja tiedon tarpeeseen kartoittamalla ympäristökuormitusta ja tiedottamalla onnettomuuden aiheuttamista vaikutuksista vesiympäristöön. Raportissa on esitetty arvioinnissa käytetyt mittaustiedot, arvioitu vuodon vaikutuksia lähijärvissä ja tarkasteltu vuodon alueellista laajuutta vuoden 2012 lopulla käytettävissä olleen tiedon perusteella. Välitöntä vesistökuormitusta arvioitiin ympäristömittaustulosten ja mallinnuksen avulla. Raportissa on kuvattu kipsisakka-altaan vuodon aiheuttama kuormitustilanne ja arvioitu sen vesistövaikutuksia. Lisäksi on kuvailtu lyhyesti vesien tilaa ennen jätevesivuotoa, sekä metallien, happamuuden ja suolojen vesistövaikutuksia. Raportissa on myös ehdotuksia lisäselvitystarpeiden ja seurannan osalta, sekä kaivosalaan liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan Suomessa. Onnettomuuden seurauksena Talvivaaran kaivosalueen ulkopuolelle purkautui huomattavasti jätevettä. Eteläisiin lähivesiin (Lumijoki – Kivijärvi) purkautui noin 200 000 m3 jätevettä ja pohjoiseen, Oulujoen vesistön latvaosaan (Salminen – Kolmisoppi), noin 20 000 m3. Ympäristöön joutui kaivoksen tavanomaiseen kuormitukseen verrattuna moninkertainen määrä haitallisia aineita. Luonnossa metallien myrkyllisyydessä on yleensä kyse niiden yhteisvaikutuksista. Eri metallit voivat joko suoraan lisätä toistensa myrkkyvaikutuksia tai yhdessä aiheuttaa suuremman häiriön eliöiden tasapainotilaan. Kalojen ja muiden eliöiden kannalta oleellisia ovat ääri-ilmiöt eli happamuuden ja metallipitoisuuksien maksimiarvot sekä niiden nopeat muutokset. Eliöihin vaikuttavan pitoisuustason ylittivät selvimmin alumiini, nikkeli ja sinkki, mutta myös uraani ja kadmium. Seuraukset alueen vesieliöstöön selviävät kuitenkin vasta seuraavan kesän kasvukaudella ja sen jälkeen, koska eliöiden lisääntymisen onnistuminen ja ravintoketjun mahdollinen häiriintyminen nähdään vasta pidemmällä aikavälillä.
  • Lehtoranta, Virpi; Seppälä, Elina; Martinmäki, Kati; Sarvilinna, Auri (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta.
  • Antikainen, Riina; Tenhunen, Jyrki; Ilomäki, Mika; Mickwitz, Per; Punttila, Pekka; Puustinen, Markku; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2007)
  • Fronzek, Stefan; Johansson, Margareta; Christensen, Torben R.; Carter, Timothy R.; Friborg, Thomas; Luoto, Miska (Finnish Environment Institute, 2009)
  • Lehtoranta, Jouni; Ekholm, Petri; Vihervaara, Petteri; Kortelainen, Pirkko (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Human activities disturb the biogeochemical cycles often resulting in limited eco-system services. The cycles of biologically active elements are also coupled to each other which is rarely acknowledged in ecosystem studies. Many of the regulating and maintenance services are linked to element cycles driven by micro-organisms, but these have often been omitted in ecosystem service studies. In the present publication the terminology of ecosystem services are used to help to define and describe the coupled biogeochemical processes and to highlight their importance in both terrestrial and aquatic ecosystems. The extended abstracts offer fresh viewpoints on biogeochemical cycles and on the management of their fluxes. The abstracts may also function as basis for new themes for research.
  • Berg, Annukka; Hildén, Mikael; Lahti, Kirsti; Similä, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Arviointi on selvittänyt, missä määrin ehdotus ilmastolaiksi muuttaisi ilmastopolitiikan valmistelun ja toimeenpanon nykytilaa. Arvioinnissa on hyödynnetty asiantuntijahaastatteluita ja siinä on verrattu haastatteluissa esitettyjä argumentteja muissa tutkimuksissa esitettyihin havaintoihin. Samalla on tarkasteltu mahdollisuuksia saavuttaa ilmastolaille asetettuja tavoitteita lakia säätämättä. Varsinainen arviointityö tehtiin lakiehdotuksen valmistelun aikana ennen lakiehdotuksen lausuntokierrosta. Tulosten tarkastelussa on otettu huomioon ne muutokset, jotka tehtiin lakiehdotukseen lausuntokierroksen jälkeen. Ehdotetussa ilmastolaissa olisi suurelta osin kyse nykyisen käytännön muuttamisesta lakisääteiseksi. Keskeisimmät muutokset nykyiseen järjestelmään olisivat ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteen kirjaaminen lakiin sekä suunnittelu- ja raportointiprosessien aikatauluttaminen ja sääntely. Pitkän aikavälin tavoitetta lukuun ottamatta lakiehdotuksessa ei ole aineellisoikeudellisia säännöksiä. Ehdotuksessa annettaisiin osa työ- ja elinkeinoministeriön aiemmin hoitamista yhteensovittamistehtävistä ympäristöministeriölle. Ehdotetussa ratkaisussa kaksi eri ministeriötä olisi koordinointivastuussa asioista, jotka liittyvät sekä ilmasto- että energiapolitiikkaan. Koordinointitehtävien yhteensovittaminen on siten ratkaisevan tärkeää hallinnollisen sekavuuden välttämiseksi. Pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen kirjaamisella lakiin olisi ensisijaisesti symbolinen merkitys. Se olisi selvä viesti kotimaan toimijoille ja kansainvälisille neuvotteluosapuolille Suomen tahdosta tehdä aktiivista ilmastopolitiikkaa. Ilmastolaki voisi vähentää avoimuudessa ja osallistamisessa esiintyvää vaihtelua eri suunnitteluprosesseissa. Nykytilaan verrattuna laki parantaisi laaja-alaisen ilmastopoliittisen osallistumisen edellytyksiä. Lakisääteinen selontekomenettely ja ilmastovuosikertomus varmistaisivat myös, että eduskunnalla olisi keinoja seurata ilmastopolitiikkaa ja vaikuttaa sen muotoutumiseen. Ilmastolailla olisi mahdollista vahvistaa ilmastopolitiikan tietoperustaa. Ilmastopaneelin aseman kirjaaminen lakiin toisi paneelille jatkuvuutta ja vahvistaisi sen asemaa. Ilmastopaneelin painoarvo ja vaikutusvalta ovat kuitenkin pitkälti riippuvaisia käytännön toteutuksesta: paneelin jäsenistön valinnasta, viestinnän onnistumisesta ja paneelin käyttöön asetettavista voimavaroista. Ehdotettu ilmastolaki ei mainittavasti lisäisi raportointitaakkaa nykytilaan verrattuna, mikäli raportointi toteutetaan joustavasti ja koordinoidusti EU:n ja kansainvälisten raportointien mukaisesti. Laki tarjoaisi sysäyksen ilmastopolitiikan raportoinnin kokonaisvaltaiselle kehittämiselle. Arvioinnin yleinen johtopäätös on, että ilmastolaki voisi edistää nykyisten ja tulevien ilmastotavoitteiden saavuttamista sillä edellytyksellä, että eri suunnittelujärjestelmien ja -käytäntöjen yhteensovittamisessa onnistutaan. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin edistää myös ilman lakia. Vastaavien edistysaskelien saavuttamien edellyttäisi kuitenkin todennäköisesti suurempia erillisiä ponnistuksia, kuin mitä lain säätäminen ja toimeenpano vaatisi.
  • Martinmäki, Kati; Hellsten, Seppo; Visuri, Mika; Ulvi, Teemu; Aronsuu, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2008)
  • Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
  • Ratamäki, Outi; Vihervaara, Petteri; Furman, Eeva; Tuomisaari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2011)
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
  • Salminen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Tässä selvityksessä tarkastellaan eläinsuojien ympäristövalvonnan nykytilaa. Selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa mahdollisuuksia valvonnan suunnitelmallisuuden parantamiseksi sekä valvontakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Erityisesti tavoitteena oli selvittää ympäristölupien ja viljelijätukien valvonnan päällekkäisyyttä. Eläinsuojiin kohdistuvaa ympäristölainsäädännön laillisuusvalvontaa toteutetaan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten ja ELY-keskusten toimesta. Eläinsuojien luvanvaraisuus perustuu tuotantoeläinten yksikkömääriin ja niiden tuottaman lannan määrään. Lupavalvontaa toteutetaan sekä kuntien että ELY-keskusten toimesta. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille kuuluvat ympäristölainsäädännön mukaiset tehtävät myös niiden eläinsuojien osalta, jotka eivät ole ympäristölupavelvollisia. Eläinsuojat oheistoimintoineen ovat myös muiden lakisääteisten valvontojen kohteina. Eri järjestelmien puitteissa toteutettavat valvonnat kohdistuvat osittain samoihin toimintoihin. Selvityshankkeen tukena toimi viranomaisista ja aiheeseen sidoksissa olevien tahojen edustajista muodostuva ohjausryhmä. Valvonnan nykytilanteen selvittämiseksi aineistoa kerättiin kuntien ja valtion viranomaisille sekä sidosryhmille kohdistetulla kyselyllä ja haastatteluilla. Selvityksessä pyrittiin myös arvioimaan tehtyjen selkeytysehdotusten toteuttamisen vaikutuksia.
  • Turtiainen, Joona (Suomen ympäristökeskus, 2008)
  • Mäkinen, Heikki (Finnish Environment Institute, 2007)
  • Grönholm, Sam; Jalonen, Pauliina (Finnish Environment Institute, 2009)
  • Juvonen, Sanna-Kaisa; Kuhmonen, Anna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    In this report, results of a regional evaluation on protected areas in the Barents Region are presented. The evaluation was made using the Programme of Work on Protected Areas (PoWPA) of the Convention on Biological Diversity as a framework. The Convention on Biological Diversity aims to halt the loss of biodiversity by 2020. The work was done as a part of the Barents Protected Area Network (BPAN) project by national and regional authorities, scientific institutes and nature conservation nongovernmental organisations from Norway, Sweden, Finland and northwest Russia. The aim of the project is to promote the establishment of a representative protected area network in the Barents Euro-Arctic Region to conserve biodiversity of boreal and arctic nature, particularly forests and wetlands. The PoWPA national reporting framework was modified and simplified to make it more suitable to be used as a tool for analysis of the protected area network in the Barents Region. It was used especially to see in which PoWPA goals and targets the Barents Region as a whole had made progress, and in which there was need for further work, and thus make recommendations for future actions in the Region. This enabled also the individual regions to assess in which goals and targets their region had made progress and in which there was need for further development. The reporting framework also provided a common language for interregional discussions and comparisons. A network of existing and planned protected areas is under development in the Barents Region. New protected areas have been established in recent years. However, strong efforts are still needed for strengthening the network of protected areas in order to reach the internationally agreed Aichi Biodiversity Targets.
  • Leivuori, Mirja; Näykki, Teemu; Leito, Ivo; Helm, Irja; Jalukse, Lauri; Kaukonen, Lari; Hänninen, Panu; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2014)
    In the framework of the European Metrology Research Programme (EMRP) project ENV05 OCEAN (Metrology for ocean salinity and acidity), the dissolved oxygen field (in situ) intercomparison (FieldOxy 2014) test was organized onboard R/V Aranda on April 23, 2014 in the Gulf of Finland. The aim of the intercomparison was to enable the participants to assess their performance in measuring dissolved oxygen concentration in seawater under field conditions. The intercomparison measurement was organized jointly by the Finnish Environment Institute (Proftest SYKE. Envical SYKE) and University of Tartu. Total of 21 participants from 10 institutes in Finland, Estonia, France, Germany and Sweden participated in the intercomparison. Totally, 13-18 oxygen sensors were tested depending of the test depth. Additionally, six Winkler titrimetric setups participated in the intercomparison. The metrologically traceable Winkler titration result (the assigned value) was measured by the Winkler setup of University of Tartu onboard R/V Aranda. In total, 88 % of the results were satisfactory when total deviation of 8 % from the assigned values were accepted. Only three results were questionable and five results were unsatisfactory. A possible reason for several of the unsatisfactory results might be problems with calibration of electrochemical oxygen sensors. The movement of the water during the PT may have been insufficient for the electrochemical sensors, which may have resulted biased measurement results. Overall the share of satisfactory results was very good.