Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 340
  • Nordqvist, Lena (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2016
    Alusöljyvahingon korvaus- ja kustannusselvitysohje on laadittu meri-, rannikko- ja saaristoalueilla tapahtuvien alusöljyvahinkojen öljyntorjuntakustannusten takaisin perinnän varmistamiseksi silloin, kun torjunnasta vastaavana viranomaisena toimii Suomen ympäristökeskus (SYKE). Näissä vahinkotapauksissa öljyvahingot ovat usein laajoja ja niihin osallistuu useita torjunta- ja virka-apuviranomaisia sekä mahdollisesti myös muita tahoja. Ohjeen avulla SYKE pyrkii yhdenmukaistamaan torjuntatöihin osallistuvien viranomaisten kustannusten laskentaperusteita sekä viranomaisilta laskujen liitteeksi vaadittavaa dokumentaatiota. Näillä yhdenmukaistamistoimenpiteillä viranomaisille aiheutuneiden torjuntakustannusten takaisinperintä vahingosta vastuussa olevalta nopeutuu ja helpottuu. Ohje on pyritty laatimaan yksinkertaiseksi, jotta myös ne torjuntatehtäviin osallistuvat viranomaiset, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai on ainoastaan vähäistä kokemusta torjuntatöihin osallistumisesta, saavat tarvitsemana tiedon kustannustensa takaisinperimiseksi SYKEltä. Ohjeessa on käyty läpi öljyvahinkojen torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi siinä on kerrottu, mistä torjuntatoimenpiteistä korvausta on mahdollista saada. Ohjeessa on myös käyty läpi yleisimmät torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannuslajit, niiden laskentaperusteet ja SYKEltä laskutettavilta torjuntakustannuksilta vaadittu dokumentaation vähimmäistaso. Ohjeeseen on lisätty kaksi liitettä, joita tulisi käyttää torjuntakustannusten korvauksen hakemisen yhteydessä. Ohjeen laatimiseen on osallistunut SYKEn ympäristövahinkojen torjunta -ryhmän sekä talouspalveluiden henkilöstöä. Lisäksi ohje on ollut kommenteilla ympäristöministeriössä, öljysuojarahastossa ja alueen pelastustoimilla.
  • Herve, Sirpa; Paasivirta, Jaakko; Ahkola, Heidi; Heinonen, Pertti (Finnish Environment Institute, 2010)
    Reports of the Finnish Environment Institute 14/2010
  • Pieterse, Arnold; Rytkönen, Mari; Hellsten, Seppo (Finnish Environment Institute, 2009)
    Reports of the Finnish Environment Institute 15/2009
  • Vihanninjoki, Vesa (Finnish Environment Institute, 2014)
    Reports of the Finnish Environment Institute 41/2014
    Due to the Arctic climate change and the related diminishing of Arctic sea ice cover, the general conditions for Arctic shipping are changing. The retreat of Arctic sea ice opens up new routes for maritime transportation, both trans-Arctic passages and new alternatives within the Arctic region. Hence the amount of Arctic shipping is presumed to increase. Despite the observed development, the sailing conditions in the Arctic waters will remain challenging. Thus particular attention will be required also in the future with regard to crew, fleet and other infrastructural issues. In addition to other apparent challenges and risks, the increase in Arctic shipping will lead to an increased amount of emissions. The increased emissions may have considerable and unpredictable influences to the particularly sensitive Arctic environment. With regard to emission species, especially black carbon is presumed to have climatic sig-nificance within the Arctic context. Black carbon absorbs solar radiation very effectively, and when deposited to snow or sea ice cover, it may notably alter the radiative equilibrium of the Arctic region. The increased Arctic marine activities produce black carbon emissions, whose climate impacts are assessed in this report.
  • Kauppi, Sari; Mannio, Jaakko; Hellsten, Seppo; Nysten, Taina; Jouttijärvi, Timo; Huttunen, Markus; Ekholm, Petri; Tuominen, Sirkku; Porvari, Petri; Karjalainen, Anna; Sara-Aho, Timo; Saukkoriipi, Jaakko; Maunula, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2013
    Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto marraskuussa 2012 oli paikallinen, mutta suuri ympäristöonnettomuus. Suomen ympäristökeskus (SYKE) vastasi vuodon aiheuttamiin kyselyihin ja tiedon tarpeeseen kartoittamalla ympäristökuormitusta ja tiedottamalla onnettomuuden aiheuttamista vaikutuksista vesiympäristöön. Raportissa on esitetty arvioinnissa käytetyt mittaustiedot, arvioitu vuodon vaikutuksia lähijärvissä ja tarkasteltu vuodon alueellista laajuutta vuoden 2012 lopulla käytettävissä olleen tiedon perusteella. Välitöntä vesistökuormitusta arvioitiin ympäristömittaustulosten ja mallinnuksen avulla. Raportissa on kuvattu kipsisakka-altaan vuodon aiheuttama kuormitustilanne ja arvioitu sen vesistövaikutuksia. Lisäksi on kuvailtu lyhyesti vesien tilaa ennen jätevesivuotoa, sekä metallien, happamuuden ja suolojen vesistövaikutuksia. Raportissa on myös ehdotuksia lisäselvitystarpeiden ja seurannan osalta, sekä kaivosalaan liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan Suomessa. Onnettomuuden seurauksena Talvivaaran kaivosalueen ulkopuolelle purkautui huomattavasti jätevettä. Eteläisiin lähivesiin (Lumijoki – Kivijärvi) purkautui noin 200 000 m3 jätevettä ja pohjoiseen, Oulujoen vesistön latvaosaan (Salminen – Kolmisoppi), noin 20 000 m3. Ympäristöön joutui kaivoksen tavanomaiseen kuormitukseen verrattuna moninkertainen määrä haitallisia aineita. Luonnossa metallien myrkyllisyydessä on yleensä kyse niiden yhteisvaikutuksista. Eri metallit voivat joko suoraan lisätä toistensa myrkkyvaikutuksia tai yhdessä aiheuttaa suuremman häiriön eliöiden tasapainotilaan. Kalojen ja muiden eliöiden kannalta oleellisia ovat ääri-ilmiöt eli happamuuden ja metallipitoisuuksien maksimiarvot sekä niiden nopeat muutokset. Eliöihin vaikuttavan pitoisuustason ylittivät selvimmin alumiini, nikkeli ja sinkki, mutta myös uraani ja kadmium. Seuraukset alueen vesieliöstöön selviävät kuitenkin vasta seuraavan kesän kasvukaudella ja sen jälkeen, koska eliöiden lisääntymisen onnistuminen ja ravintoketjun mahdollinen häiriintyminen nähdään vasta pidemmällä aikavälillä.
  • Lehtoranta, Virpi; Seppälä, Elina; Martinmäki, Kati; Sarvilinna, Auri (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2013
    Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta.
  • Antikainen, Riina; Tenhunen, Jyrki; Ilomäki, Mika; Mickwitz, Per; Punttila, Pekka; Puustinen, Markku; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2007
  • Lindholm, Tapio; Jakovlev, Jevgeni; Kravchenko, Alexey (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 40/2014
    Zaonezhye Peninsula (Zaonezhsky Peninsula; Заонежский полуостров in Russian transcription) is situated on the northwestern coast of Lake Onega in the Republic of Karelia, Russia. The territory of Zaonezhye is unique in that it contains nearly every type of terrain and unconsolidated sediment known in the vast expanses of northwest Russia. It is also eastern part of Fennoscandian shield. It is characterized by a high diversity of basic limestone and carbonate rocks that determine the fertility of local soils as well as the unique diversity of habitats, flora and fauna. Numerous rare calciphile plant and lichen species are found here, as well as rich, eutrophic wetlands. Long-term farming and animal husbandry have led to a large number of grassland communities in the area. As a result, a mosaic structure of diverse habitats has evolved here. Europe’s second largest lake, Lake Onega, with its clear and deep waters also affect the local climate, making it milder. This report provides for the first time detailed species lists of vascular plants, bryophytes, lichens, wood-growing fungi and insects covering the entire Zaonezhye Peninsula, Kizhi archipelago and other adjacent islands. The most important sites for protection were observed, and six new nature monuments in the southern and southerneast parts of Zaonezhye Peninsula are recommended to be established. This publication contents following articles characterizing nature of Zaonezhye area: 1. Geology and physical geography: 1.1.Geological description, 1.2. Geomorphology and Quaternary deposits, 1.3. Hydrological characteristics, 1.4. Soil cover, 1.5. Palaeogeography, 1.6. Existing and planned protected areas; 2. Landscapes and ecosystems: 2.1. Modern landscapes of Zaonezhye, 2.2. Landscape structure, 2.3. Structure of the forest covered land and forest stands, 2.4. Forest structures, 2.5. Mires, 2.6. Meadows; 3. Flora and fauna: 3.1. Vascular plants, 3.2. Bryophyte flora, 3.3 Species list of lichens and allied fungi, 3.4. Red listed and indicator lichens, 3.5. Aphyllophoroid fungi and 3.6. Insect fauna. 3.7. Localities in Zaonezhye area used in species lists of vascular plants, bryophytes, lichens, fungi and insects, and their toponyms.
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Fronzek, Stefan; Johansson, Margareta; Christensen, Torben R.; Carter, Timothy R.; Friborg, Thomas; Luoto, Miska (Finnish Environment Institute, 2009)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2009
  • Lehtoranta, Jouni; Ekholm, Petri; Vihervaara, Petteri; Kortelainen, Pirkko (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2014
    Human activities disturb the biogeochemical cycles often resulting in limited eco-system services. The cycles of biologically active elements are also coupled to each other which is rarely acknowledged in ecosystem studies. Many of the regulating and maintenance services are linked to element cycles driven by micro-organisms, but these have often been omitted in ecosystem service studies. In the present publication the terminology of ecosystem services are used to help to define and describe the coupled biogeochemical processes and to highlight their importance in both terrestrial and aquatic ecosystems. The extended abstracts offer fresh viewpoints on biogeochemical cycles and on the management of their fluxes. The abstracts may also function as basis for new themes for research.
  • Berg, Annukka; Hildén, Mikael; Lahti, Kirsti; Similä, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2014
    Arviointi on selvittänyt, missä määrin ehdotus ilmastolaiksi muuttaisi ilmastopolitiikan valmistelun ja toimeenpanon nykytilaa. Arvioinnissa on hyödynnetty asiantuntijahaastatteluita ja siinä on verrattu haastatteluissa esitettyjä argumentteja muissa tutkimuksissa esitettyihin havaintoihin. Samalla on tarkasteltu mahdollisuuksia saavuttaa ilmastolaille asetettuja tavoitteita lakia säätämättä. Varsinainen arviointityö tehtiin lakiehdotuksen valmistelun aikana ennen lakiehdotuksen lausuntokierrosta. Tulosten tarkastelussa on otettu huomioon ne muutokset, jotka tehtiin lakiehdotukseen lausuntokierroksen jälkeen. Ehdotetussa ilmastolaissa olisi suurelta osin kyse nykyisen käytännön muuttamisesta lakisääteiseksi. Keskeisimmät muutokset nykyiseen järjestelmään olisivat ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteen kirjaaminen lakiin sekä suunnittelu- ja raportointiprosessien aikatauluttaminen ja sääntely. Pitkän aikavälin tavoitetta lukuun ottamatta lakiehdotuksessa ei ole aineellisoikeudellisia säännöksiä. Ehdotuksessa annettaisiin osa työ- ja elinkeinoministeriön aiemmin hoitamista yhteensovittamistehtävistä ympäristöministeriölle. Ehdotetussa ratkaisussa kaksi eri ministeriötä olisi koordinointivastuussa asioista, jotka liittyvät sekä ilmasto- että energiapolitiikkaan. Koordinointitehtävien yhteensovittaminen on siten ratkaisevan tärkeää hallinnollisen sekavuuden välttämiseksi. Pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen kirjaamisella lakiin olisi ensisijaisesti symbolinen merkitys. Se olisi selvä viesti kotimaan toimijoille ja kansainvälisille neuvotteluosapuolille Suomen tahdosta tehdä aktiivista ilmastopolitiikkaa. Ilmastolaki voisi vähentää avoimuudessa ja osallistamisessa esiintyvää vaihtelua eri suunnitteluprosesseissa. Nykytilaan verrattuna laki parantaisi laaja-alaisen ilmastopoliittisen osallistumisen edellytyksiä. Lakisääteinen selontekomenettely ja ilmastovuosikertomus varmistaisivat myös, että eduskunnalla olisi keinoja seurata ilmastopolitiikkaa ja vaikuttaa sen muotoutumiseen. Ilmastolailla olisi mahdollista vahvistaa ilmastopolitiikan tietoperustaa. Ilmastopaneelin aseman kirjaaminen lakiin toisi paneelille jatkuvuutta ja vahvistaisi sen asemaa. Ilmastopaneelin painoarvo ja vaikutusvalta ovat kuitenkin pitkälti riippuvaisia käytännön toteutuksesta: paneelin jäsenistön valinnasta, viestinnän onnistumisesta ja paneelin käyttöön asetettavista voimavaroista. Ehdotettu ilmastolaki ei mainittavasti lisäisi raportointitaakkaa nykytilaan verrattuna, mikäli raportointi toteutetaan joustavasti ja koordinoidusti EU:n ja kansainvälisten raportointien mukaisesti. Laki tarjoaisi sysäyksen ilmastopolitiikan raportoinnin kokonaisvaltaiselle kehittämiselle. Arvioinnin yleinen johtopäätös on, että ilmastolaki voisi edistää nykyisten ja tulevien ilmastotavoitteiden saavuttamista sillä edellytyksellä, että eri suunnittelujärjestelmien ja -käytäntöjen yhteensovittamisessa onnistutaan. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin edistää myös ilman lakia. Vastaavien edistysaskelien saavuttamien edellyttäisi kuitenkin todennäköisesti suurempia erillisiä ponnistuksia, kuin mitä lain säätäminen ja toimeenpano vaatisi.
  • Martinmäki, Kati; Hellsten, Seppo; Visuri, Mika; Ulvi, Teemu; Aronsuu, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2008
  • Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2008
  • Ratamäki, Outi; Vihervaara, Petteri; Furman, Eeva; Tuomisaari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2011
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010
  • Salminen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2013
    Tässä selvityksessä tarkastellaan eläinsuojien ympäristövalvonnan nykytilaa. Selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa mahdollisuuksia valvonnan suunnitelmallisuuden parantamiseksi sekä valvontakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Erityisesti tavoitteena oli selvittää ympäristölupien ja viljelijätukien valvonnan päällekkäisyyttä. Eläinsuojiin kohdistuvaa ympäristölainsäädännön laillisuusvalvontaa toteutetaan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten ja ELY-keskusten toimesta. Eläinsuojien luvanvaraisuus perustuu tuotantoeläinten yksikkömääriin ja niiden tuottaman lannan määrään. Lupavalvontaa toteutetaan sekä kuntien että ELY-keskusten toimesta. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille kuuluvat ympäristölainsäädännön mukaiset tehtävät myös niiden eläinsuojien osalta, jotka eivät ole ympäristölupavelvollisia. Eläinsuojat oheistoimintoineen ovat myös muiden lakisääteisten valvontojen kohteina. Eri järjestelmien puitteissa toteutettavat valvonnat kohdistuvat osittain samoihin toimintoihin. Selvityshankkeen tukena toimi viranomaisista ja aiheeseen sidoksissa olevien tahojen edustajista muodostuva ohjausryhmä. Valvonnan nykytilanteen selvittämiseksi aineistoa kerättiin kuntien ja valtion viranomaisille sekä sidosryhmille kohdistetulla kyselyllä ja haastatteluilla. Selvityksessä pyrittiin myös arvioimaan tehtyjen selkeytysehdotusten toteuttamisen vaikutuksia.
  • Turtiainen, Joona (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2008
  • Pakarinen, Suvi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2009
  • Suoheimo, Pirke (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2015
    Yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden määrästä ja niiden vähentämisestä on keskusteltu Suomessa jo useiden vuosien ajan. Tämän selvityksen tavoitteena oli tarkastella energia-alan raportointivelvoitteita, raportoinnin perusteita, aikatauluja, raportointitapoja ja tiedon jatkokäyttöä. Tavoitteena oli myös selvittää toimijoilta raportoinneissa pyydettyjen yksittäisten tietojen päällekkäisyyttä ja pohtia alustavasti mahdollisuuksia raportoinnin helpottamiseksi. Selvityksessä tarkastellaan noin 40 raportointivelvoitetta ja niissä pyydettyjä yksittäisiä tietoja muun muassa polttoaineista, energian tuotannosta, päästöistä ja jätteistä. Raportointeja pyytävät sekä viranomaiset että muut tahot säädösten ja vapaaehtoisten sopimusten perusteella. Yrityksiltä kerättyjä tietoja käytetään muun muassa tilastointiin, lupa- ja valvontamenettelyihin sekä tukien ja maksujen määräämiseen. Kerättyjä tietoja käytetään myös Suomea velvoittavassa kansainvälisessä raportoinnissa. Selvityksen mukaan kukin taho pyytää tiedot omien tarpeidensa mukaisesti; erillisiin säädöksiin tai sopimuksiin perustuen, erilaisia kokonaisuuksia koskien ja eriaikaisesti. Raportointeja varten on tällä hetkellä käytössä useita sähköisiä raportointijärjestelmiä, verkkolomakkeita ja Excel-tiedostoja. Eri tahojen pyytämien yksittäisten tietojen käyttö useisiin eri tarkoituksiin on kerättyyn tieto-määrään nähden varsin vähäistä. Tilastointia varten tietoja kerätään eri lähteistä ja yksittäisissä tapauksissa tietojen siirtoa tapahtuu myös eri toimijoiden välillä.