Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Leppimaa, Sanna (2015)
    Työssä käsitellään opetuspelejä ja motivaatiota matematiikan opetuksessa. Tarkastelun kohteena ovat motivaatiota lisäävien seikkojen ja pelien ominaisuuksien yhtenevyydet. Apuna käytetään kaupunkisuunnistusta ja mobiiliteknologiaa yhdistävää peliä, jonka sisältö laadittiin lukion lyhyen matematiikan opetukseen sopivaksi. Pelistä saatiin käytännön kokemuksia peliä johtamalla ja kyselyiden avulla sitä pelanneelta lukioryhmältä. Työssä pohditaan tämän pelin mahdollisuuksia matematiikan opetuksessa ja motivaation lisäämisessä. Luku 2 alkaa pelejä käsittelevällä osuudella, jossa kerrotaan, minkälaisia ominaisuuksia peleillä on ja mitä nämä ominaisuudet tarkoittavat pelaajan näkökulmasta. Pelejä voidaan kutsua organisoiduksi leikiksi: niillä on leikinomaisia piirteitä, mutta niiden säännöt ovat leikkiä selkeämmät. Lisäksi peleissä on jokin tavoite, johon pääsemistä edeltävät erilaiset haasteet tai vastustajat. Leikin tavoin peleissä on vuorovaikutusta, joka voi olla ihmisten tai ihmisen ja tietokoneen välistä. Pelit myös kertovat tarinoita, olivat ne sitten monimutkaisia juonia tai kahden henkilön välistä kilpailua. Luvussa 2 käsitellään pelien lisäksi motivaatiota. Motivaatiota tutkittaessa etsitään vastausta siihen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Työssä huomio keskittyy siihen, kuinka motivaatiota voidaan lisätä. Tätä tarkastellaan sen kannalta, millaisen toiminnan on todettu olevan houkuttelevaa. Esiin nousee neljä ominaisuutta: onnistumiskokemuksien tuottaminen, uteliaisuuden herättäminen, itseilmaisuun kannustaminen ja ihmissuhteiden vaaliminen. Luvussa 3 käydään lyhyesti läpi työn ja sitä varten pelatun pelin tausta. Luku 4 jatkaa luvun 3 lyhyestä taustaselvityksestä kertomalla tarkemmin pelin kulusta ja säännöistä. Luvussa 5 käsitellään pelistä saatuja kokemuksia, joita kerättiin kyselyillä, joihin vastasivat peliä pelanneet opiskelijat sekä peliä vetämässä ollut opettaja. Opiskelijat ja opettaja vastasivat yhteen kyselyyn ennen peliä ja toiseen pelin jälkeen. Kyselyjen perusteella opiskelijoilla oli pelistä melko positiivinen kuva niin ennen peliä kuin sen jälkeenkin. Opettaja suhtautui ennen peliä hiukan epäileväisesti, mutta pelin jälkeen hänen mielikuvansa olivat muuttuneet positiivisemmiksi. Vastauksista todetaan löytyvän seikkoja, joiden perusteella voidaan arvella opiskelijoiden nähneen pelissä houkuttelevan tekemisen ominaisuuksia. Pelin käytännön onnistumista tarkastellessa havaitaan tämä sama tulos. Luvussa 6 pyritään yhdistämään motivaation ja pelien teoriat pelatun pelin kanssa. Tarkastelun kohteena on se, kuinka hyvin työtä varten pelattu peli onnistui toteuttamaan houkuttelevan tekemisen ominaisuuksia. Kaikkien näiden ominaisuuksien toteutumisen mahdollisuuksia voidaan kasvattaa. Työtä varten pelattu peli ja pelit yleensä todetaan perutelluksi osaksi matematiikan opetusta. Erityisesti pelien arvellaan lisäävän opiskelijoiden innostusta osallistua tunnin kulkuun ja näin saavan myös lisää mahdollisuuksia innostua matematiikasta.
  • Vapalahti, Maria Katariina (2015)
    Pro gradussa kuvataan logistisen regressioanalyysin perusteet ja havainnollistetaan esimerkillä sen käyttöä suomalaisia koti- ja rotukissoja koskeneen terveyskyselyn astma-aineistossa. Logistista regressiota käytetään yleensä aineistoissa, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen, mutta sovelluksia on myös useampiluokkaisille aineistoille samoin kuin aineistoille, joissa on useampi kuin yksi kaksiluokkainen selitettävä muuttuja. Logistista regressiota käytetään tutkimuksissa monilla eri tieteenaloilla, mutta erityisen hyvin se sopii epidemiologisiin tutkimuksiin. Usein tutkittava havaintoaineisto sisältää ryhmiä. Tällaiset rakenteet voivat vääristää tutkimuksen tuloksia, ellei niitä oteta huomioon aineiston analyysissa. Yksi vaihtoehto havaintoaineiston ryhmärakenteiden hallintaan on sisällyttää malliin satunnaisvaikutuksia (random effect) eli kertoimia, jotka koskevat vain ryhmän sisäisiä havaintoja. Tällaista mallia kutsutaan satunnaisten vaikutusten malliksi. Myös sekoittavat tekijät, muuttujien multikollineaarisuus ja interaktiot on pyrittävä löytämään analyysissa ja niiden vaikutus hallitsemaan. Tutkielman luvussa 1 kuvataan logistisen regression historia ja annetaan esimerkkejä logistisen regression käytöstä eri tieteenaloilla. Kissojen astmaa koskevaa esimerkkiä pohjustetaan selittämällä tarkemmin epidemiologisen tutkimuksen periaatteita ja logistisen regression käyttöä epidemiologiassa. Luvussa 2 esitellään logistisen regression matemaattinen teoria, joka pitää sisällään logistisen regressiomallin käsitteen esittelyn, regressiokertoimien tulkinnan, estimoinnin ja merkitsevyyden testaamisen sekä logistisen regressiomallin hyvyyden testaamisen. Lopuksi luvussa esitellään satunnaisvaikutusten käyttö aineistoissa, joissa havainnot muodostavat ryhmiä. Luvussa 3 logistista regressiota sovelletaan kissojen terveyskyselyn astma-aineistoon. Luvussa 4 pohditaan logistisen regressiomallin etuja ja puutteita sekä kissojen astma-aineistosta saatuja tuloksia. Luku 5 sisältää esimerkkiin liittyvät taulukot ja kuvat. Logistinen regressio on tehokas väline analysoitaessa aineistoja, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen. Analyysissa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon aineiston mahdolliset ryhmärakenteet sekä löytää ja huomioida muuttujien väliset assosioituneisuudet, jotka voivat vääristää tuloksia. Esimerkin kissa-aineistossa kissarodut muodostivat ryhmiä. Analyysissa käytettiin muun muassa logistisen regressiomallin sovellusta, jossa kissojen rodut huomioidaan sisällyttämällä malliin kissarotujen satunnaisvaikutukset (random intercept). Kun lisäksi interaktioden, multikollineaarisuuden ja sekoittavien tekijöiden vaikutukset otettiin huomioon, kissojen astman todettiin olevan assosioitunut varsinkin korat-rotuisiin kissoihin.
  • Rasku, Lari Olavi (2015)
    This thesis considers the problem of preprocessing polygons with holes for efficient two-point Euclidean shortest path queries. Special attention is given to the 1999 paper “Two-Point Euclidean Shortest Path Queries in the Plane”, which sketched a number of solutions to the problem and whose results remain the best in the field. This thesis reviews four of the algorithms presented in the paper and fleshes them out when possible.
  • Heiskala, Katri (2015)
    Rantadyynialueiden uhanalaistumisen suurimpia syitä tänä päivänä ovat umpeenkasvu, kuluminen ja rakentaminen. Tutkimusalueena oleva, Natura 2000-verkostoon kuuluva Vattajanniemen boreaalinen rantadyynialue on kovan kulutuksen alaisena sen toimiessa armeijan ampuma-alueena sekä osittain virkistyskäyttöalueena. Kasviyhteisöt muodostuvat rannan suuntaisiksi vyöhykkeiksi topografialtaan vaihtelevalle gradientille abioottisten ja bioottisten stressi- ja häiriötekijöiden ajamana. Kulutuksen vähentämiseksi sekä umpeenkasvun estämiseksi Vattajanniemellä on hoitotoimenpiteinä ohjattu kulkua, laidunnettu sekä raivattu puustoa ja pensaistoa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan kasvillisuuden peittävyydessä, lajirunsaudessa ja lajistossa tapahtuneita muutoksia kuusi vuotta hoitotoimenpiteiden aloittamisen jälkeen. Aineisto kerättiin kuudelle luontotyypille sijoittuvalta 142 kasviruudulta heinäkuussa vuosina 2006 ja 2012. Kokonaispeittävyydessä ja lajirunsaudessa tapahtunutta muutosta vuosien välillä tarkasteltiin tunnusluvuin, jakaumin ja parittaisen Wilcoxonin testin avulla. Lajiston samankaltaisuutta (beta-diversiteetti) vuosien välillä tutkittiin Sørensenin indeksillä koko alueella ja luontotyypeittäin. Kasvillisuuden kokonaispeittävyyden muutoksen, kokonaislajirunsauden muutoksen sekä Sørensenin indeksin vaihtelua tarkasteltiin hajontakuvin ennallistamistoimenpiteiden (laidunnus, raivaus) ja luontotyypin suhteen. Lisäksi tutkittiin Sørensenin indeksin (beta-diversiteetti) vaihtelua vuoden 2006 kokonaispeittävyyden, lajirunsauden ja rannasta mitatun etäisyyden suhteen. Yleistettyjen lineaaristen mallien avulla selvitettiin, kuinka paljon luontotyyppi ja ennallistamistoimenpiteet selittävät kokonaispeittävyyden ja lajirunsauden muutosta sekä vuoden 2012 kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Kasvillisuuden kokonaispeittävyydessä ja kokonaislajirunsaudessa on tapahtunut tilastollisesti merkitsevä positiivinen muutos. Myös toiminnallisten ryhmien peittävyyksissä ja runsauksissa on tapahtunut muutoksia positiiviseen suuntaan. Luontotyyppi on erittäin merkitsevä tekijä selitettäessä vuoden 2012 kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Laidunnus on vaikuttanut eri tavalla eri luontotyypeillä. Lajistossa on tapahtunut muutosta, joka vaihtelee luontotyypeittäin. Lajiston vaihtuvuus on huomattavasti suurempaa niillä ruuduilla, joita on laidunnettu tai raivattu verrattuna niihin ruutuihin, joilla näin ei ole tehty. Kulunohjauksen voi katsoa kasvattaneen kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta kaikilla luontotyypeillä. Ennallistamistoimenpiteillä voidaan kasvattaa lajirunsautta ja diversiteettiä rantadyynialueilla. Kullekin luontotyypille tulee kuitenkin laatia omanlainen suunnitelmansa, koska ne sietävät häiriötä eri suhteissa. Useamman perättäisen vuoden tutkimuksella tai pidemmän aikavälin (yli kymmenen vuotta) tutkimuksella voitaisiin saada paremmin selville, mitkä muutokset kasvillisuudessa ovat ennallistamistoimenpiteiden aiheuttamia ja mitkä ovat osa luonnollista vaihtelua.
  • YAN, Yishu (2015)
    Service monitoring is an important part in web service systems, since it aims to ensure that the functions and performance of the service have fulfill the customers’ requirements, and detect the potential risks as early as possible. However, monitoring has its costs, which will cause the performance degradation of monitored service system and large resources consumption. If monitoring costs are higher than monitoring benefits, service monitoring will be meaningless. Therefore, it is necessary to balance the monitoring benefits and monitoring costs. Efficient service monitoring means cost-efficiently and time-efficiently of service monitoring. In order to maximize the functions of service monitoring, careful study on how to improve the efficiency of service monitoring is required. This thesis mainly presents a taxonomy of different approaches of service monitoring. It covers several existing optimization approaches, and describes them by giving examples. Since there are two main factors that will add monitoring costs, large amount of monitored objects and inappropriate monitoring approaches, this thesis makes comparisons among different monitoring technologies. They can provide options on selecting the appropriate monitored objects and monitoring approaches to save monitoring costs. Finally, this thesis describes some limitations of optimization approaches, and discusses possible extensions on improving the efficiency of service monitoring. ACM Computing Classification System (CSS): Applied computing → Enterprise computing → Business process management →Business process monitoring
  • Kekäläinen, Jukka (2015)
    Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla globaalin ohjelmistokehityksen parhaisiin käytäntöihin. Globaalissa ohjelmistokehityksessä ohjelmistokehittäjät työskentelevät eri maissa tai maanosissa. Globaalin ohjelmistokehityksen projektit ovat monimutkaisempia kuin paikallisesti toteutetut projektit. Muutamassa vuosikymmenessä on siirrytty Yhdysvaltoihin keskittyneestä ohjelmistotuotannosta nykyiseen tilanteeseen, jossa iso osa ohjelmistokehitysprojekteista on toteutettu globaalisti hyödyntäen erityisesti Aasian maiden alhaista palkkatasoa. Keskeisimpänä globaalin ohjelmistokehityksen hyötynä oletetaan olevan kustannussäästöt eri maiden välisistä palkkatasojen eroista johtuen. Oletettuihin kustannussäästöihin liittyy useita riskejä, joiden toteutumista on hankala arvioida ennalta. Eri aikavyöhykkeet, kielet ja maantieteelliset sijainnit asettavat monia haasteita globaalin ohjelmistokehityksen taloudellisille, teknisille, hallinnollisille ja kulttuurisille näkökulmille. Ongelmia voi olla hankala ennakoida ja ongelmien ilmaantuessa kesken projektin niiden heijastevaikutukset voivat rampauttaa työskentelyn. Valtaosaa alan tutkimuksesta kuvataan ongelmaraporteiksi. Parhaat käytännöt ovat neuvoja, joilla pyritään minimoimaan globaalin ohjelmistokehityksen ongelmia. Erityisesti parhaista käytännöistä nousee esille kommunikoinnin tärkeys ja sen mahdollistaminen työntekijöiden välille. Projektin globaali luonne tulisi ottaa huomioon jo organisaation rakennetta ja ohjelmistoarkkitehtuuria suunniteltaessa. Parhaisiin käytäntöihin panostaminen edellyttää tietotaitoa ja resursseja, joita ei välttämättä ole tarjolla. Globaali ohjelmistokehitys on laajasti levinnyt toimintamalli, jonka kautta saattaa syntyä kustannussäästöjä ja työskentelyn tehostumista. Alaa on tutkittu, ongelmia löydetty ja parhaita käytäntöjä ehdotettu, mutta käytännön projektit ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi, eikä standardeja onnistuneen globaalin ohjelmistoprojektin toteuttamiseksi ole vielä kehitetty.
  • Harvala, Marjaana (2015)
    Yhteisöllisyys on teema, joka nousee aika ajoin julkisen keskustelun piiriin. Yhteisöllisyyden ollaan ajateltu muuttuneen ja vähentyneen erityisesti nykypäivän kaupungeissa. Tämän katsotaan olevan ongelma, sillä yhteisöllisyyden ajatellaan olevan vastaus moniin ongelmiin asuinalueilla. Yhteisöllisyyden ajatellaan tuovan esimerkiksi turvallisuutta naapurustoihin, kun tunnetaan ja tiedetään niissä liikkuvat ihmiset. Tutkimusten mukaan yhteisillä tiloilla ja niiden vuorovaikutteisuudella, käytettävyydellä ja viihtyisyydellä katsotaan olevan vaikutusta asuinalueen yhteisöllisyyden syntymiseen. Esimerkiksi yhteisistä piha-alueista voidaan tehdä viihtyisiä ja houkuttelevia istuinryhmien ja istutusten avulla. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, että kulkureitit risteävät niin, että ihmiset kohtaavat toisensa kulkiessaan ulos. Näin ollen spontaania kanssakäymistä pääsisi syntymään. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuttu yhteisten tilojen ja yhteisöllisyyden suhteesta, ja tavoitteena on selvittää, vaikuttavatko yhteiset tilat asukkaiden väliseen yhteisöllisyyteen. Tutkimusongelma jakautuu kahteen osaan: ensinnäkin tutkimuksessa selvitetään tutkimuskohteen yhteisten tilojen vuorovaikutteisuutta, viihtyisyyttä ja käyttöastetta. Toisekseen arvioidaan yhteisten tilojen merkitystä yhteisöllisyyteen. Tutkimuskohde on Kevan vuokratalo Helsingin Etu-Töölössä. Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, jossa kohteen yhteisiä tiloja ja niiden vuorovaikutteisuutta arvioitiin, sekä asukaskyselyä, jonka avulla selvitettiin yhteisten tilojen käyttöä ja yhteisöllisyyttä talossa. Saatua aineistoa verrattiin teorialähtöisesti aiemmin esiteltyjen tutkimusten tuloksiin. Tulosten perusteella tutkimuskohteessa on yhteisiä tiloja melko runsaasti, mutta ne ovat hieman vajaakäytöllä. Esimerkiksi kerhotila ei ole asukkaiden vapaassa käytössä, vaan sitä voidaan vain erikseen varata. Suuri osa kyselyn vastaajista ei ollutkaan käynyt koko tilassa. Muita tiloja kuitenkin käytettiin, toki suurimmalla käytöllä olivat luonnollisesti porraskäytävät ja muut läpikulkualueet. Tiloihin oltiin myös tyytyväisiä, ja yhteisiä tiloja toivottiin jopa lisää. Myös yhteisöllisyyttä oli havaittavissa kohteessa. Asukkaat vastasivat tervehtivänsä toisiaan, tuntevansa toisensa, auttavansa toisiaan pienissä asioissa, ja jotkut jopa vierailivat toistensa luona. Yhteisöllisyyttä kokivat eniten ne asukkaat, jotka olivat asuneet talossa kauan. Myös asukkaan iällä näytti olevan vaikutusta: vanhemmat vastaajat kokivat enemmän yhteisöllisyyttä kuin nuoremmat. Yhteisöllistä, vuorovaikutteista ja viihtyisää tilaa on kohteessa siis hyvin. Yhteisiä tiloja myös käytettiin, ja niissä kohdattiin naapureita. Yhteisten tilojen runsas määrä näytti helpottavan asukkaiden kohtaamista ja spontaania kanssakäymistä. Asukkaat olivat myös tyytyväisiä tiloihin, ja toivoivat lisäksi erilaista toimintaa niihin. Yhteisöllisyyden tasosta kohteessa kertookin myös se, että asukkaat toivoivat nimenomaan talon yhteisiä tilaisuuksia, esimerkiksi pihatalkoita. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siis olevan niin, että kohteen vuorovaikutteiset, viihtyisät yhteiset tilat mahdollistavat yhteisöllisyyttä talossa. Näin ollen voidaan sanoa, että yhteisten tilojen rakentamisella ja suunnittelulla on mahdollista vaikuttaa yhteisöllisyyden syntymiseen.
  • Xiang, Junlong (2015)
    Today, we are living in a data-exploding era, in which the volume of data is expanding in an unbelievable fast way and the speed is faster than any period in the history. Using machine learning algorithms for processing massive data has become a hot research area now and lots of computer scientists and developers use them to extract hidden information from massive data. However, as the volume of data has increased too much for recent years and the trend is still increasing, just by using a standalone machine to deal with these massive data is becoming unrealistic as the volume of data and the computing complexity for processing massive data has exceeded the capacity of a single machine. In order to solve this problem, in this paper, we combined Extreme Learning Machine(ELM), which is a machine learning algorithm that has the ability of extreme fast training, and mapreduce parallel framework to proposed a mapreduce-based ELM called MR_ELM. And according to some experiments by using KDDCUP99 dataset, we have proven that MR_ELM can process massive data in a parallel way without losing accuracy performance compared with local ELM.
  • Eronen, Heidi (2015)
    Viime vuosikymmenet ovat olleet maapallon mittaushistorian lämpimimpiä, ja keskilämpötilojen on ennustettu nousevan vielä vähintään 1,1 K 2000-luvun loppuun mennessä. Lämpötilojen on todettu olevan tärkein alpiinisten kasvien elinolosuhteisiin vaikuttava tekijä, ja vuoristojen alpiinisilla alueilla lämpenemisen on arvioitu olevan keskimääräistä suurempaa. Myös sademäärät sekä lumipeitteen esiintyminen ja ajoittuminen alueilla tulevat muuttumaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Alppien korkeilla alueilla viime vuosikymmeninä havaittuja kasvillisuuden muutoksia ja putkilokasvien vasteita muuttuviin kasvuolosuhteisiin, sekä tutkijoiden arvioita alpiinisten kasvien tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen jatkuessa. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistoksi muodostui erilaisten karsintavaiheiden jälkeen 12 tieteellisissä julkaisusarjoissa ilmestynyttä alkuperäisartikkeleita, jotka käsittelivät Keski- ja Länsi-Alppien alpiinisia putkilokasveja ja niiden vasteita muuttuviin olosuhteisiin. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen metayhteenveto, jossa alkuperäisartikkeleiden tutkimustulosten ja johtopäätösten pohjalta muodostettiin tiivistettyjä lauseita, joiden aineistossa esiintymisen yleisyyden pohjalta arvioitiin niiden suhteellista voimakkuutta sekä eri tutkijoiden saamien tulosten samansuuntaisuutta. Lisäksi tiivistettyjen lauseiden avulla arvioitiin kunkin alkuperäisartikkelin voimakkuutta suhteessa asetettuun tutkimuskysymykseen. Yleisimpien tiivistettyjen lauseiden mukaan havaitut kasvillisuusmuutokset ovat olleet pieniä (75 % artikkeleista) ja lajirunsaus on lisääntynyt (67 % artikkeleista). Muun muassa kasvilajien siirtyminen vuorenrinnettä ylöspäin, vahvistuneiden lajien matalampi korkeusindeksi sekä kasvien vasteiden lajispesifisyys ilmastonmuutoksen suhteen oli mainittu puolissa aineiston artikkeleista. Voimakkaimmiksi artikkeleiksi nousivat lajirunsauden ja kasvillisuusyhteisöjen muutoksia suhteessa havaittuun ilmastonlämpenemiseen tarkastelleet, Pauli et al. (2007) ja Cannone & Pignatti (2014) tutkimukset. Artikkelien perusteella alpiinisen kasvillisuuden tulevaisuudennäkymät vaikuttavat osittain ristiriitaisilta: alpiinisten alueiden todettiin olevan herkkiä ja ilmastonmuutoksen uhkaavan niitä suuresti (25 % artikkeleista), mutta toisaalta monien mahdollisesti muuttuvien tekijöiden havaittiin vaikuttavan melko vähän alueen kasveihin (25 % artikkeleista). Nykyisten alpiinisten ja nivaalisten lajien arvioitiin katoavan – tai ainakin kärsivän – alemmilta rinteiltä tulevien tulokaslajien takia (42 % artikkeleista), ja erityisesti kylmään sopeutuneiden lajien ennustettiin vähenevän lämpötiloiltaan sopivien kasvupaikkojen kadotessa (33 % artikkeleista). Lajien lopullisen kohtalon todettiin kuitenkin riippuvan niiden sinnittely- ja sopeutumiskyvystä sekä siemenpankista (42 % artikkeleista).
  • Teivainen, Arttu (2015)
    Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella kilpa- ja huippu-urheilun leviämistä ja alueellisia eroja Suomessa sekä eri lajien asemaa suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Britannialaisen urheilumaantieteen professorin John Balen (2003: 2–3) mukaan keskeiset käsitteet kuten sijainti, alue, tila, paikka ja maisema liittävät urheilun maantieteeseen. Torsten Hägerstrand (1967) loi innovaatioiden alueellisen leviämisen teorian, johon pohjautuvat myös teoriat urheilulajien alueellisesta leviämisestä. Alueelliset erot urheilussa syntyvät taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden yhteisvaikutuksesta (Bale 1989: 177–185). Paikallinen menestys on selitettävissä talous- ja väestöresurssien alueellisella jakautumisella sekä paikallisella lajikulttuurilla (Itkonen & Kortelainen 2001: 67–68). Tutkimuksen aineisto koostuu lajiliittojen vuosi- ja toimintakertomuksista sekä lajien historia- ja tilastokirjoista. Aineistosta poimin liittojen jäsenmäärät 1950-luvulta lähtien ja lisenssimäärät 1980-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Aineistosta poimin myös joukkuelajien kauden kokonaisyleisömäärät ja yleisökeskiarvot 1960-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Alueellisia keskittymiä ja lajien leviämistä tutkin SM-tason joukkueiden kotipaikkakuntien perusteella. Jäsenmäärältään jalkapallo kasvaa suurimmaksi lajiliitoksi 1960-luvulla. Jääkiekosta kehittyy suurin yleisölaji samalla vuosikymmenellä. Yksilöurheilulajit ovat alueellisesti keskittyneet erilaisesti. Yleisurheilumenestyksen ydinalueet ovat Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Hiihto sen sijaan on keskittynyt Itä- ja Pohjois-Suomen pienille paikkakunnille. Valtaosa joukkuelajien menestyksestä on kertynyt väestö- ja talousresurssien mukaisesti Etelä-Suomeen ja maakuntien keskuksiin, mutta alueellisia eroja on selvästi havaittavissa. Jalkapallo oli erityisesti rannikon, suurien kaupunkien ja teollisuuskaupunkien laji. Jääkiekko oli perinteisesti lounaisen Suomen laji, mutta 1980-luvulta alkaen myös Jyväskylä, Oulu ja Kuopio edustavat SM-tasolla. Koripallo on aina ollut Etelä-Suomen laji ja laji oli helsinkiläisten seurojen hallinnassa 1950–1960-luvuilla, jonka jälkeen laji keskittyi pieniin teollisuuskaupunkeihin. Lentopallo on pienien maakuntakaupunkien laji ja alueellisia keskittymiä ovat Pohjois-Savo, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi. Pesäpallo on keskittynyt maaseudun pienille paikkakunnille, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Salibandy on joukkuelajeista urbaanein ja on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle. Suuriin kaupunkeihin oli kertynyt valtaosa urheilumenestyksestä suurien resurssien takia, mutta myös pienet paikkakunnat olivat menestyneet sm-tasolla voimakkaan paikallisen lajikulttuurin ja resurssien keskittämisen avulla Kansallisen huipputason kilpaurheilussa havainnollistuu suomalaisen liikuntakulttuurin muutos 1950-luvulta 2010-luvulle. Yleisurheilun ja hiihdon Suomesta on tullut joukkueurheilumaa. Muutokseen ovat vaikuttaneet kaupungistuminen ja liikuntaolosuhteiden parantuminen. Urheilu kattaa huipputasolla käytännössä koko maan, jonka eri osissa on erikoistuttu paikkakunnan olosuhteisiin ja voimavaroihin soveltuvaan lajiin.
  • Heikinheimo, Vuokko (2015)
    Land use change refers to the modification of the Earth’s surface by humans. Land use/land cover change (in short, land change), especially the clearing of tree cover, is a major source of increased carbon dioxide (CO2) emissions contributing to anthropogenic climate change. In this study, carbon densities and changes in aboveground tree carbon (agc) across different land cover types were mapped in the Taita Hills, Kenya, using field measurements, airborne laser scanning (ALS) data and classified satellite imagery. An existing biomass map was used for retrieving carbon densities for a part of the study area. For the lowland area, another biomass map was created with a regression model based on field measurements of 415 trees on 61 plots and metrics calculated from discrete return ALS data. Explanatory variables in the linear regression model were the standard deviation and 60 % height percentiles of return elevations. Carbon fraction was calculated as 47 % of aboveground biomass. 11 land cover classes were classified from a satellite image with an object-based approach. Overall classification accuracy was 71.1 % with most confusion between the cropland and shrubland classes and shrubland and thicket. Based on the biomass maps, carbon densities were calculated for different land cover classes. Mean carbon densities were 89.0 Mg C ha-1 for indigenous broadleaved forests, 29.0 Mg C ha-1 for plantation forests, 15.6 Mg C ha-1 for woodland, 5.5 Mg C ha-1 for thicket, 3.2 Mg C ha-1 for shrubland, 8.1 Mg C ha-1 for croplands above 1220 meters above sea level (m a.s.l.) and 2.3 Mg C ha-1 for croplands below 1220 m a.s.l.. Land cover maps from 1987, 1992, 2003 and 2011 were used for studying the impact of land change on aboveground carbon stocks. A reduction in carbon storage was observed between years 1987, 1992 and 2003. An increase in total carbon stocks from 2003 to 2011 was observed as a results of increased proportion of woodland, plantation forest and broadleaved forest. These changes should be further verified in a spatially explicit way. More detailed data should be used in order to understand the full complexity of the dynamics between land change and carbon stocks in the heterogeneous landscape of the Taita Hills.
  • Mäkinen, Tero (2015)
    Periglasiaaliset olosuhteet voidaan määritellä sellaisiksi kylmän ilmanalan ei-glasiaaliseksi ympäristöksi, missä periglasiaaliset prosessit ovat aktiivisia. Ikiroudan ja kausittaisen roudan muodostumiseen ja sulamiseen liittyvät ilmiöt ovat keskeisiä tekijöitä periglasiaalisen ympäristön kehittymisessä. Periglasiaalisen geomorfologian katsotaan käsittävän myös kausittaisen lumipeitteen, fluviaaliprosessien ja eolisen toiminnan ilmiöt, joilla on ilmeinen vaikutus kylmän ilmanalan ei-glasiaalisten alueiden maisemaan. Havaintoaineistojen ja globaalien ilmastomallien mukaan ilmasto on lämpenemässä ja lämpenemisen odotetaan olevan voimakkainta korkeilla leveysasteilla. Modernit tutkimusmenetelmät ovat tarjonneet uusia lähestymistapoja alueellisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja geomorfologinen tutkimus kuuluu keskeisenä osana tämän vuosisadan ilmastonmuutostutkimukseen. Alueellinen mallintaminen on yksi näistä moderneista tutkimusmenetelmistä. Tämän työn tavoitteena oli kerätä keskeisin periglasiaalisten prosessien alueellista mallintamista käsittelevä kirjallisuus ja tutkia kirjallisuuskatsauksen keinoin alueellisen mallintamisen vahvuuksia ja heikkouksia ilmastonmuutostutkimuksessa. Mallien mukaan jo vähäinenkin lämpeneminen näyttäisi johtavan periglasiaalisten prosessien ja vuoristoikiroudan nopeaan vähenemiseen. Globaalimuutoksen kehityskulun jatkuessa samanlaisena, johtaisi se näiden prosessien jo lähes täydelliseen häviämiseen vuosisadan loppuun mennessä tietyillä periglasiaalisilla alueilla. Prosessit voisivat säilyä aktiivisina enää vain paikallisesti rajatuilla suotuisten olosuhteiden alueilla. Kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistojen aiempaa parempi saatavuus sekä kvantitatiivisten mallinnusmenetelmien kehitys mahdollistavat kustannustehokkaan tavan tutkia periglasiaalisten prosessien alueellista esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Alueellinen mallinnus voi mahdollistaa uusien ja tutkimattomien alueiden tutkimisen ilman kalliita kenttätutkimuksia. Tällaisilla alueilla ongelmaksi voi kuitenkin nousta riittämätön ja huonolaatuinen data. Mallit ovat aina epätäydellisiä esityksiä todellisuudesta ja jotkin ilmiöt ovat vaikeasti mallinnettavissa. Alueelliset geomorfologiset aineistot sisältävät usein kompleksisia prosessi-ympäristösuhteita, epälineaarisia vasteita ja spatiaalista autokorrelaatiota. Monia näistä ongelmista voidaan hallita kehittyneillä mallinnusmenetelmillä, mutta mallien yleistettävyys ja siirrettävyys (ekstrapolointi) on yhä monesti ongelmallista.
  • Yaman, Sezin Gizem (2015)
    Education is one important field where interactive tables can be used as supportive tools. While many studies introduce multi-touch displays for collaborative use, the requirements and benefits of using such a technology in science education are still unclear to teaching professionals. This thesis focuses on the role of multi-touch tables in high school science education. Three different aspects are examined: i) the aspects of multi-touch tables that are important in science education, ii) the facets of general research in interactive tables that also benefit research in multi-touch tables, and, iii) experimental multi-touch framework features that are useful in a high school science classroom. The study includes a comprehensive examination of background research in the field, followed by a case study that examines the perceptions regarding interactive tables among high school teachers and the development life-cycle of a multi-touch framework. The case study covers interviews and questionnaires with high school teachers. At the end of the thesis, the research questions are answered. Based on the study, collaborative group works, social interactions, inquiry-based learning and visual learning are the most important aspects of multi-touch tables in science education. Some facets of general research into interactive tabletops also relate to the study of multi-touch tables in education. The most important of these are space, interactivity, participation and orchestration. Experimental framework features, observation of laboratory experiments, visualization, and extendibility are useful for a high-school science classroom. To maximize the benefit of interactive tables, it is necessary to first investigate the purpose of the learning environment in order to understand the critical variables and constraints. Then, attentively constructing a learning environment’s dynamics to support multi-touch tables can enhance high school science education.
  • Vitikka, Henrik (2015)
    The Helsinki region is growing, with processes of both centralisation and decentralisation characterising its development. Population growth, its distribution and ageing, the amount of jobs and their distribution on the regional level as well as climate change and developments in the economy on the global level induce challenges for urban planning. Planning should simultaneously be ecologically, socially and economically sustainable and promote regional competitiveness. Due to the complexity of this planning task and the recognition that the measures taken by different planning sectors affect each other and that their solutions are frequently common, it has been noted that the traditional sector-planning does not meet the requirements of achieving planning objectives effectively. Thus, new modes of planning, such as strategic planning and inter-administrative cooperation have been emphasised in literature. This view is central to the MAL cooperation as well. MAL cooperation consists of planning of land use (M), housing (A) and transport (L), which are integrated under one umbrella. This comprehensive approach to planning is thought to give the regions the most effective tools in improving prerequisites to the curbing of climate change, to securing of the functionality of people's everyday life and for development of the regions' competitiveness. The MAL cooperation in the Helsinki region has produced two letters of intent between the state and the municipalities (2008-2012 and 2012-2015). This study concerns itself with the current one (2012-2015), in which I focus on the intended development of the regional transport system. For the analysis, I also study three planning documents on transport and land use that form the background to the objectives and measures presented in the agreement. The documents are: National land use guidelines (2008), Transport policy report (2012) and Helsinki region transport system plan - HLJ 2011 (2011). At the heart of this study lies the assumption that, in the foresterian way, planning involves both technical uncertainty over knowledge and political ambiguity over means and ends. Together these two dimensions lead to the wicked problems of planning. In this research, I have approached the uncertainty/ambiguity dimensions from the perspectives of ecological, social and economical sustainable development and regional competitiveness. The assumption is that as these views are placed to overlap each other, differing ways of knowing and distinct interests promote contradictions and ambiguity and, thus, wicked problems. The study has been divided into four research questions: 1. How do the wicked problems take shape in developing of the regional transport system? 2. How are the wicked problems of the planning goals tried to be solved and what kind of challenges do these solutions include? 3. How are the solutions to the wicked problems legitimised in the planning documents? 4. What would be the answer of the agonistic planning to the question of managing the wicked problems? Based on the analysis, I propose that the wicked problems concentrate on the following themes: 1. Land use, especially commitment to the strategy of making the urban structure compact. 2. Financial challenges of the public sector, that is, who pays the bill of the targeted developments? 3. Improvement of the functionality of the transport system, especially what mode of transport (sustainable and equal transport or logistics and private cars) will be given the primary status. 4. Financial steering instruments (allocation, levels and means of taxes and subsidies). 5. The promotion of the new cooperative planning culture and how different ways of knowing, interests (ecological, social and economical) and working cultures could be reconciled in it? Finally, in order to manage the wicked problems, I suggest the agonistic planning as a possible method. The idea is, that within planning practices, conflict should be legitimised. But at the same time, it should be tried to be solved with other means than creating "authoritative" consensus defined by the most powerful actors. I also suggest that with the agonistic pluralism, it would be possible to move from traditional 'either-or' planning solutions toward more democratic 'both-and' solutions.
  • Tuominen, Pasi (2015)
    Tietovarannoissa esiintyy monesti useita tietueita, jotka kuvaavat samaa objektia. Tässä tutkielmassa on vertailtu näiden tietueiden löytämiseen käytettäviä menetelmiä. Kokeet on suoritettu aineistolla, jossa on 6,4 miljoonaa bibliografista tietuetta. Menetelmien vertailussa käytettiin aineistossa olevien teosten nimekkeitä. Eri menetelmien kahta keskeistä piirrettä on mitattu: löydettyjen duplikaattien lukumäärää ja niiden suhdetta muodostettujen kandidaattien lukumäärään. Kahden menetelmän yhdistelmä osoittautui parhaaksi aineiston deduplikointiin. Järjestetyllä naapurustolla löytyi eniten varsinaisia duplikaatteja, mutta myös eniten irrelevantteja kandidaatteja. Suffiksitauluryhmittelyn avulla löytyi lisäksi joukko duplikaatteja joita muilla menetelmillä ei löytynyt. Yhdessä nämä kaksi menetelmää löysivät lähes kaikki duplikaatit mitä kaikki tutkielmassa verratut menetelmät löysivät. Levenshtein-etäisyyteen perustuvat virhesietoiset menetelmät osoittautuivat tehottomiksi nimekkeiden deduplikoinnissa.