Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 330
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Lampimäki, Josiina (2015)
    Tässä työssä selvitettiin, miten konteksti vaikuttaa 8.-luokkalaisten tyttöjen ja poikien kiinnostumiseen fysiikan harjoitustehtävistä, ja miten oppilaat perustelevat haluaan tarttua tiettyihin tehtäviin. Tavoitteena oli selvittää, löytyykö konteksteja, joista erityisesti tytöt harjoitustehtävissä kiinnostuvat. Sopivien harjoitustehtävien kehittäminen voisi olla osaratkaisu tyttöjen määrän kasvattamiseen luonnontieteellisillä aloilla, koska harjoitustehtävien tekoon käytetään monesti huomattava aika opetuksesta. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, millaisista tehtävistä oppilaat kiinnostuvat. Tutkimukseen osallistui neljä fysiikan ryhmää eli yhteensä 61 oppilasta, joista tyttöjä oli 41 ja poikia 20. Tutkimusaineisto hankittiin kuuden eri lomakkeen avulla, joista yksi oli taustatietokysely fysiikan kiinnostavuudesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi ryhmät saivat viidet kotitehtävät, jotka sisälsivät tutkimusta varten laadittuja mekaniikkaan liittyviä fysiikan harjoitustehtäviä erilaisissa konteksteissa. Oppilaat tekivät tehtävistä oman valintansa mukaan puolet. Oppilaat arvioivat kunkin tehtävän kiinnostavuuden viisiportaiselle Likert-asteikolle ja perustelivat kirjoittaen, miksi halusivat tehdä juuri valitsemansa tehtävän. Tuloksista laskettiin keskiarvot sekä otoskeskihajonnat ja oppilaiden perustelut luokiteltiin kvalitatiivisen sisältöanalyysin avulla. Kontekstilla havaittiin olevan yhteys tehtävän kiinnostavuuteen. Ase- ja teknologiakonteksteissa esitetyt tehtävät olivat tyttöjen mielestä keskimäärin kaikkein vähiten kiinnostavia (x ̅=2,71 ja x ̅=2,66). Eniten tyttöjä kiinnostivat luonnonilmiöiden, eläinmaailman ja ihmisen turvallisuuden avulla esitetyt tehtävät (x ̅=3,03, x ̅=3,04 ja x ̅=3,00). Poikien mielestä kiinnostavimmat kontekstit tehtävissä olivat kulkuneuvot, aseet ja ihmisen turvallisuus (x ̅=3,34, x ̅=3,28 ja x ̅=3,25). Kiinnostuksen lisäksi kontekstien havaittiin vaikuttavan myös tehtävän vaikeustasoon sekä herättävän oppilaissa erilaisia tunteita. Tytöt olivat kuitenkin vähemmän kiinnostuneita lähes kaikista tehtävistä kuin pojat. Tutkimusjoukon tytöt olivat myös vähemmän kiinnostuneita fysiikasta oppiaineena, joten vähäisempi kiinnostuminen tehtävistä oli tämän perusteella odotettavissa. Oppikirjoja ja kotitehtäviä olisi mahdollista tämän tutkimusjoukon mukaan kehittää kiinnostavammaksi, koska ne ovat tähän mennessä olleet oppilaiden mielestä melko neutraaleja kiinnostukseen vaikuttaneista tekijöistä. Harjoitustehtäviin voisi lisätä esimerkiksi edellä mainittuja tyttöjen suosimia konteksteja, koska ne kiinnostivat myös tutkimusjoukon poikia. Jotta oppilaille muodostuu monipuolinen kuva fysiikan merkityksestä maailmassa, on opetuksessa hyödynnettävä monenlaisia konteksteja.
  • Liljander, Sara (2015)
    Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella erilaisten digitaalisten suodattimien vaikutuksia aivojen keskilatenttisiin auditiivisiin tapahtumapotentiaaleihin ja löytää optimaaliset digitaaliset suodattimet P50-vasteen analyysiin. Tapahtumapotentiaalilla (Event-Related Potential, ERP) tarkoitetaan ulkoisen ärsykkeen valikoivan tarkkailun tai muun kognitiivisen prosessin aiheuttamaa hetkellistä muutosta aivojen sähköisessä toiminnassa. Tapahtumapotentiaalien mittaus perustuu elektroenkefalografiaan (Electroencephalography, EEG) eli aivohermosolujoukkojen synkronisten kalvojännitemuutosten mittaukseen. EEG mitataan pään pinnalle asetettujen elektrodien välisinä potentiaalieroina. Tapahtumapotentiaalit selittävät hermoradastojen toimintaa ja tarjoavat objektiivisen, ei-invasiivisen ja kustannustehokkaan menetelmän kognitiivisten toimintojen tutkimiseen. Auditiivisilla tapahtumapotentiaaleilla voidaan havaita puutoksia valikoivassa tarkkaavaisuudessa ja aivojen sensory gating -mekanismissa. Sensory gating -mekanismilla tarkoitetaan aivojen kykyä suodattaa toistuvia irrelevantteja aistiärsykkeitä ja sen uskotaan olevan yhteydessä aivojen kolinergiseen järjestelmään. Kolinergisen järjestelmän vaurioituminen on Alzheimerin taudin keskeinen ominaisuus jo taudin varhaisessa vaiheessa, ja siten auditiiviset tapahtumapotentiaalit voivat tarjota työkalun Alzheimerin taudin varhaisdiagnostiikkaan. Tapahtumapotentiaali on sekoittuneena aivojen spontaaniin toimintaan ja muuhun kohinaan. Tapahtumapotentiaalien signaali-kohinasuhteen parantamiseen käytetään digitaalista suodattamista. Termillä digitaalinen suodatin viitataan laajaan joukkoon tekniikoita, joissa yksinkertaisilla matemaattisilla operaatioilla vaimennetaan tai vahvistetaan haluttuja taajuuksia signaalien diskreettiaikaisissa esityksissä. Digitaaliset suodattimet voidaan jakaa kahteen luokkaan suodattimen impulssivasteen mukaan: äärellisen impulssivasteen FIR (Finite Impulse Response) -suodattimiin ja äärettömän impulssivasteen IIR (Infinite Impulse Response) -suodattimiin. Tapahtumapotentiaalien digitaalisella suodattamisella pyritään vaimentamaan taajuuksia, jotka pääosin sisältävät ei-aivoperäistä kohinaa tai koeasetelman kannalta epäolennaista informaatiota. Suodattaminen voi kuitenkin merkittävästi vääristää ERP-aallon aikaesitystä ja siten johtaa vääriin tulkintoihin; suodattimet voivat esimerkiksi muuttaa ERP-vasteen alkuajankohtaa, kestoa ja amplitudia sekä tuottaa teennäisiä oskillaatioita. Varhaiset ERP-vasteet, kuten P50-vaste, ovat erityisen herkkiä käytetyille suodatinasetuksille. Valitsemalla käytetyn suodattimen tyyppi ja parametrit huolellisesti tarkasteltavien komponenttien ja koeasetelman mukaan voidaan suodatinartefaktit minimoida ja havaita pieniä signaaleja, jotka ilman suodattamista jäisivät kohinan peittoon. Keskilatenttinen P50-vaste muodostuu pääasiassa aivojen nopeasta 40 Hz:n gamma-aktiivisuudesta ja vaatii siten eri suodatinasetukset kuin pitkälatenttisten vasteiden analyysi. P50-vasteeseen kohdistetusta laajasta mielenkiinnosta huolimatta ei kirjallisuudesta löydy yhdenmukaisia ja perusteltuja suosituksia sopivien suodattimien valintaan. Tutkielmassa tarkasteltiin kokeellisesti, millaisia vääristymiä erilaiset suodattimet ja suodattimien rajataajuudet aiheuttavat Alzheimerin tautia sairastavilta mitattuihin auditiivisiin keskilatenttisiin tapahtumapotentiaaleihin. Suodatintarkasteluun valittiin ikkunointimenetelmällä toteutettu FIR-suodatin, pienimmän neliövirheen FIR-suodatin ja äärettömän impulssivasteen Butterworth-suodatin, joista ikkunointimenetelmällä toteutetun FIR-suodattimen ja Butterworth-suodattimen todettiin aiheuttavan vähiten vääristymiä P50-vasteeseen. Tulosten perusteella optimaaliseksi ylipäästösuodatuksen rajataajuudeksi P50-vasteen analyysiin voidaan suositella 0,1–0,5 Hz:ä ja alipäästösuodatuksen rajataajuudeksi 80–90 Hz:ä.
  • Sariola, Matti (2015)
    Työssä on pyritty kartoittamaan toimintaympäristö ja asetetut vaatimukset: aikuisoppilaitoksen opiskelija-aines, suomalainen näyttötutkintojärjestelmä, vallitsevat pedagogiset oppimiskäsitykset, sähköalan perustutkinnon osaamistaitovaatimukset matematiikan suhteen sekä sähkötekniikan matemaattisten lainalaisuuksien suhteen, aikuisoppilaitoksen opetussuunnitelman tarjoamat puitteet matematiikan opetukselle. Lisäksi on kuvattu, mitä on tehty opiskelijoiden parissa: opiskelijoiden motivointi, matematiikan tuntisuunnitelma, koejärjestelyt, esimerkkejä opetuksellisista tilanteista
  • Törmälehto, Seija (2015)
    Suomen yleisimmät ammatit ovat myyjän, tuote-esittelijän ja sihteerin, moottoriajoneuvon kuljettajan, rakennustyöntekijän ja lähi- ja perushoitajan ammatit. Ensiksi mainittuun yleisimpään ammattiryhmään kuuluu sekä miehiä että naisia. Muuten yleisimmät ammatit ovat jakautuneet pääasiassa miesten ja naisten ammatteihin. Kaikkiin näihin ammatteihin yleisin tutkinto on ammatillinen perustutkinto, jonka oppikirjojen yhtälöitä koskevat osuudet ovat tämän tutkielman aiheena. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon teoria, ja erityisesti siihen perustuvat neljä näkökulmaa ohjeiden antamiseen. Oppikirjojen tekstiosuuksista etsittiin ensinnäkin käsitteiden määritelmiä, jonka perusteella yleisimpien ammattien väliltä pyrittiin löytämään eroja konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon osalta. Yhtälöitä koskevat luvut luokiteltiin myös sen mukaan, miten paljon niissä esiintyi laskemisen ohjeita, jotka viittaavat proseduraaliseen tietoon, ja abstraktimpaan konseptuaaliseen tietoon viittavaa tekstiä. Oppikirjojen laskutehtävät luokiteltiin ammatillisiksi tehtäviksi, jos niissä oli yleisimpiin ammatteihin liittyvää ammatillista sanastoa. Myös peruslaskutoimituksia koskevat tehtävät määriteltiin yksinkertaisiksi yhtälötehtäviksi. Yhtälötehtävät luokiteltiin ammateittain ja matematiikan osa-alueittain. Matematiikan osa-alueiden luokittelussa pohjana käytettiin ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteita. Tutkituista 12 oppikirjasta kaksi oli tekniikan alalta, kaksi lähihoitajien ja neljä merkonomien oppikirjoja sekä neljä kaikille ammatillista perustutkintoa suorittaville suunnattua oppikirjaa. Merkonomin tutkinnon eli myyjien, tuote-esittelijöiden ja sihteerien sekä lähi- ja perushoitajien oppikirjat sisälsivät hieman enemmän konseptuaaliseen tietoon viittaavia käsitteiden määritelmiä. Jälkimmäisiltä edellytetään päässälaskutaitoa, mikä viittaa proseduraaliseen tietoon. Molemmissa ammateissa tarvitaan eniten prosenttilaskentaa. Tekniikan alalta moottoriajoneuvon kuljettajat tarvitsevat eniten peruslaskutoimituksia ja rakennustyöntekijät geometriaa. Erot konseptuaalisessa ja proseduraalisessa tiedossa olivat enemmän oppikirja- kuin ammattikohtaisia. Neljästä ohjeiden antamisen näkökulmasta löytyivät taitojen, konseptuaalinen ja ongelmanratkaisun näkökulmat.
  • Lehto, Susanna (2015)
    Dagumin jakauma on jatkuva todennäköisyysjakauma, joka on saanut nimensä Camilo Dagumin mukaan tämän esitellessä jakaumaa 1970-luvulla. Dagumin jakauman kehittäminen sai alkusysäyksen, kun Camilo Dagum ei ollut tyytyväinen jo olemassa oleviin todennäköisyysjakaumiin ja alkoi kehitellä vaatimuksiaan vastaavaa mallia. Tämän kehitystyön tuloksena syntyi kolme jakaumaa, joita kutsutaan Dagumin jakauman tyypeiksi I--III. Tyyppi I on kolme parametria sisältävä jakauma, kun taas tyypit II ja III ovat keskenään hyvin samankaltaisia, neljä parametria sisältäviä jakaumia. Dagumin jakauma tyypistä riippumatta kehitettiin kuvaamaan henkilökohtaisia tuloja, ja tämän vuoksi jakauma yhdistetään usein taloustieteen tulonjako-oppiin. Lisäksi Dagumin jakauman kolme tyyppiä voidaan luokitella tilastollisiksi kokojakaumiksi, joita usein hyödynnetään etenkin taloustieteessä ja vakuutusmatematiikassa. Luku 1 koostuu johdannosta, jossa esitellään pro gradu -tutkielman rakenne pääpiirteissään sekä valotetaan syitä, miksi juuri Dagumin jakauma valikoitui tutkielman aiheeksi. Luvussa 2 esitellään lyhyesti jatkuvien todennäköisyysjakaumien yleistä teoriaa siltä osin kuin sen tunteminen on vähintäänkin tarpeellista. Tässä yhteydessä esitellään myös tärkeitä merkintöjä erityisesti luvun 3 ymmärtämiseksi. Luku 3 alkaa Dagumin jakauman kehittäjän, Camilo Dagumin, henkilöhistorialla. Tästä päästään sujuvasti syihin, jotka motivoivat Dagumia entistä paremman mallin etsimiseen ja johtivat lopulta kokonaan uuden jakauman tai jakaumaperheen syntymiseen. Aivan tuulesta Dagumin jakaumaa ei kuitenkaan ole temmattu, vaan pohjalla on Dagumin laaja-alainen asiantuntemus ja useiden eri jakaumien ja mallien tutkiminen ja testaaminen. Vaikka Dagumin jakauma tyyppeineen on aivan oma jakaumansa, sillä on myös läheisiä yhteyksiä muihin jakaumiin ja näiden yhteyksien vuoksi siitä käytetään usein myös nimeä Burr III -jakauma. Luvussa 3 valotetaan lisäksi Dagumin jakauman perusominaisuuksia, joiden esittelyn myötä katse suunnataan jakauman käyttökelpoisuuteen sovelluksissa: jakauma osoittautuu hyödylliseksi tulonjaon tasa-arvoisuuden mittaamisessa, jossa myös estimoinnilla ja päätelmien tekemisellä on tärkeä rooli. Luvun lopussa käsitellään lyhyesti ja ytimekkäästi Dagumin jakauman käyttämistä tietokoneohjelmien avulla. Vaikka luvussa 3 viitataan monessa kohtaa Dagumin jakauman sovelluksiin, vasta luvussa 4 jakauman soveltaminen käytäntöön otetaan lähempään tarkasteluun. Viimeisessä luvussa kootaan päällimmäisiä ajatuksia ja mietteitä Dagumin jakaumasta sekä haasteista tutustua siihen: yhdessä pro gradussa pystytään vasta raapaisemaan pintaa, joten työsarkaa riittäisi muillekin jakaumasta kiinnostuneille.
  • Kokkonen, Tiina (2015)
    Tartuntatauteja esiintyy eliölajien keskuudessa monenlaisia. Taudinaiheuttajissa tapatuu aina toisinaan mutaatioita, jolloin tautipopulaation ominaisuudet muuttuvat ajan kuluessa. Tätä taudinaiheuttajien evolutiivista muuntelua tarkastellaan tässä tutkielmassa adaptiivisen dynamiikan keinoin. Tutkielmassa käsitellään sitä, miten evolutiivista muuntelua tutkitaan, mitä oletuksia pitää ottaa huomioon sekä millä työkaluilla kyseistä ilmiötä on mahdollista tutkia. Aluksi käydään läpi adaptiivisen dynamiikan perusperiaatteita sekä tässä tutkielmassa käytettyjä oletuksia ja tarvittavaa terminologiaa. Adaptiivinen dynamiikka on luonnonvalintaan pohjautuvaa evoluution tutkimista matemaattisin keinoin. Tärkeitä termejä, jotka tutkielmassa esiintyvät ovat muun muassa lisääntymisluku (R0), invaasiokelpoisuus (sr(m)) sekä evolutiivisesti vakaa piste (ESS). Evolutiivisen muuntelun tarkastelussa oleellinen apuväline on invaasiokuvio (PIP), joka on invaasiokelpoisuuden merkkikaavio. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti populaation evolutiivista käyttäytymistä singulaarisessa strategiassa r . Lisäksi perehdytään erilaisiin tartuntatautimalleihin, niiden oletuksiin, valintaan ja muotoiluun. Tässä tutkielmassa esimerkkien avulla esillä ovat SIS- ja SIR-mallit. Näissä malleissa populaatio jaetaan altiiden (S), sairastuneiden (I) ja poistettujen (R) luokkiin. Lisäksi määritellään tarvittavat parametrit taustakuolleisuudelle, tautiin liittyvälle kuolleisuudelle sekä tarttumis-, toipumis- ja lisääntymisintensiteetille. Lopuksi pohditaan vielä hieman evolutiivisen itsemurhan käsitettä. Tutkielmassa määritellään tietyt oletukset eräälle SIR-mallille, jolloin taudin on mahdollista muuntua siten, että se lopulta tappaa itsensä sukupuuttoon. Lisäksi mietitään kuinka realistisia nämä oletukset ovat eli olisiko tapahtuma mahdollinen oikeassakin elämässä. Tutkielmassa käydään läpi tarvittavaa pohjatietoa ja hyödyllisiä matemaattisia välineitä taudinaiheuttajassa tapahtuvan evolutiivisen muuntelun tutkimiselle. Lisäksi opitaan ymmärtämään oleelliset asiat mallinnuksen taustalla ja mallin valintaan vaikuttavat tekijät. Huomataan myös, että jo pienet muutokset alkuoletuksissa voivat vaikuttaa hyvinkin dramaattisesti lopputulokseen, joten oletuksien valinta ja muotoilu on erittäin tärkeää.
  • Leppimaa, Sanna (2015)
    Työssä käsitellään opetuspelejä ja motivaatiota matematiikan opetuksessa. Tarkastelun kohteena ovat motivaatiota lisäävien seikkojen ja pelien ominaisuuksien yhtenevyydet. Apuna käytetään kaupunkisuunnistusta ja mobiiliteknologiaa yhdistävää peliä, jonka sisältö laadittiin lukion lyhyen matematiikan opetukseen sopivaksi. Pelistä saatiin käytännön kokemuksia peliä johtamalla ja kyselyiden avulla sitä pelanneelta lukioryhmältä. Työssä pohditaan tämän pelin mahdollisuuksia matematiikan opetuksessa ja motivaation lisäämisessä. Luku 2 alkaa pelejä käsittelevällä osuudella, jossa kerrotaan, minkälaisia ominaisuuksia peleillä on ja mitä nämä ominaisuudet tarkoittavat pelaajan näkökulmasta. Pelejä voidaan kutsua organisoiduksi leikiksi: niillä on leikinomaisia piirteitä, mutta niiden säännöt ovat leikkiä selkeämmät. Lisäksi peleissä on jokin tavoite, johon pääsemistä edeltävät erilaiset haasteet tai vastustajat. Leikin tavoin peleissä on vuorovaikutusta, joka voi olla ihmisten tai ihmisen ja tietokoneen välistä. Pelit myös kertovat tarinoita, olivat ne sitten monimutkaisia juonia tai kahden henkilön välistä kilpailua. Luvussa 2 käsitellään pelien lisäksi motivaatiota. Motivaatiota tutkittaessa etsitään vastausta siihen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Työssä huomio keskittyy siihen, kuinka motivaatiota voidaan lisätä. Tätä tarkastellaan sen kannalta, millaisen toiminnan on todettu olevan houkuttelevaa. Esiin nousee neljä ominaisuutta: onnistumiskokemuksien tuottaminen, uteliaisuuden herättäminen, itseilmaisuun kannustaminen ja ihmissuhteiden vaaliminen. Luvussa 3 käydään lyhyesti läpi työn ja sitä varten pelatun pelin tausta. Luku 4 jatkaa luvun 3 lyhyestä taustaselvityksestä kertomalla tarkemmin pelin kulusta ja säännöistä. Luvussa 5 käsitellään pelistä saatuja kokemuksia, joita kerättiin kyselyillä, joihin vastasivat peliä pelanneet opiskelijat sekä peliä vetämässä ollut opettaja. Opiskelijat ja opettaja vastasivat yhteen kyselyyn ennen peliä ja toiseen pelin jälkeen. Kyselyjen perusteella opiskelijoilla oli pelistä melko positiivinen kuva niin ennen peliä kuin sen jälkeenkin. Opettaja suhtautui ennen peliä hiukan epäileväisesti, mutta pelin jälkeen hänen mielikuvansa olivat muuttuneet positiivisemmiksi. Vastauksista todetaan löytyvän seikkoja, joiden perusteella voidaan arvella opiskelijoiden nähneen pelissä houkuttelevan tekemisen ominaisuuksia. Pelin käytännön onnistumista tarkastellessa havaitaan tämä sama tulos. Luvussa 6 pyritään yhdistämään motivaation ja pelien teoriat pelatun pelin kanssa. Tarkastelun kohteena on se, kuinka hyvin työtä varten pelattu peli onnistui toteuttamaan houkuttelevan tekemisen ominaisuuksia. Kaikkien näiden ominaisuuksien toteutumisen mahdollisuuksia voidaan kasvattaa. Työtä varten pelattu peli ja pelit yleensä todetaan perutelluksi osaksi matematiikan opetusta. Erityisesti pelien arvellaan lisäävän opiskelijoiden innostusta osallistua tunnin kulkuun ja näin saavan myös lisää mahdollisuuksia innostua matematiikasta.
  • Vapalahti, Maria Katariina (2015)
    Pro gradussa kuvataan logistisen regressioanalyysin perusteet ja havainnollistetaan esimerkillä sen käyttöä suomalaisia koti- ja rotukissoja koskeneen terveyskyselyn astma-aineistossa. Logistista regressiota käytetään yleensä aineistoissa, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen, mutta sovelluksia on myös useampiluokkaisille aineistoille samoin kuin aineistoille, joissa on useampi kuin yksi kaksiluokkainen selitettävä muuttuja. Logistista regressiota käytetään tutkimuksissa monilla eri tieteenaloilla, mutta erityisen hyvin se sopii epidemiologisiin tutkimuksiin. Usein tutkittava havaintoaineisto sisältää ryhmiä. Tällaiset rakenteet voivat vääristää tutkimuksen tuloksia, ellei niitä oteta huomioon aineiston analyysissa. Yksi vaihtoehto havaintoaineiston ryhmärakenteiden hallintaan on sisällyttää malliin satunnaisvaikutuksia (random effect) eli kertoimia, jotka koskevat vain ryhmän sisäisiä havaintoja. Tällaista mallia kutsutaan satunnaisten vaikutusten malliksi. Myös sekoittavat tekijät, muuttujien multikollineaarisuus ja interaktiot on pyrittävä löytämään analyysissa ja niiden vaikutus hallitsemaan. Tutkielman luvussa 1 kuvataan logistisen regression historia ja annetaan esimerkkejä logistisen regression käytöstä eri tieteenaloilla. Kissojen astmaa koskevaa esimerkkiä pohjustetaan selittämällä tarkemmin epidemiologisen tutkimuksen periaatteita ja logistisen regression käyttöä epidemiologiassa. Luvussa 2 esitellään logistisen regression matemaattinen teoria, joka pitää sisällään logistisen regressiomallin käsitteen esittelyn, regressiokertoimien tulkinnan, estimoinnin ja merkitsevyyden testaamisen sekä logistisen regressiomallin hyvyyden testaamisen. Lopuksi luvussa esitellään satunnaisvaikutusten käyttö aineistoissa, joissa havainnot muodostavat ryhmiä. Luvussa 3 logistista regressiota sovelletaan kissojen terveyskyselyn astma-aineistoon. Luvussa 4 pohditaan logistisen regressiomallin etuja ja puutteita sekä kissojen astma-aineistosta saatuja tuloksia. Luku 5 sisältää esimerkkiin liittyvät taulukot ja kuvat. Logistinen regressio on tehokas väline analysoitaessa aineistoja, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen. Analyysissa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon aineiston mahdolliset ryhmärakenteet sekä löytää ja huomioida muuttujien väliset assosioituneisuudet, jotka voivat vääristää tuloksia. Esimerkin kissa-aineistossa kissarodut muodostivat ryhmiä. Analyysissa käytettiin muun muassa logistisen regressiomallin sovellusta, jossa kissojen rodut huomioidaan sisällyttämällä malliin kissarotujen satunnaisvaikutukset (random intercept). Kun lisäksi interaktioden, multikollineaarisuuden ja sekoittavien tekijöiden vaikutukset otettiin huomioon, kissojen astman todettiin olevan assosioitunut varsinkin korat-rotuisiin kissoihin.
  • Heikinheimo, Vuokko (2015)
    Land use change refers to the modification of the Earth’s surface by humans. Land use/land cover change (in short, land change), especially the clearing of tree cover, is a major source of increased carbon dioxide (CO2) emissions contributing to anthropogenic climate change. In this study, carbon densities and changes in aboveground tree carbon (agc) across different land cover types were mapped in the Taita Hills, Kenya, using field measurements, airborne laser scanning (ALS) data and classified satellite imagery. An existing biomass map was used for retrieving carbon densities for a part of the study area. For the lowland area, another biomass map was created with a regression model based on field measurements of 415 trees on 61 plots and metrics calculated from discrete return ALS data. Explanatory variables in the linear regression model were the standard deviation and 60 % height percentiles of return elevations. Carbon fraction was calculated as 47 % of aboveground biomass. 11 land cover classes were classified from a satellite image with an object-based approach. Overall classification accuracy was 71.1 % with most confusion between the cropland and shrubland classes and shrubland and thicket. Based on the biomass maps, carbon densities were calculated for different land cover classes. Mean carbon densities were 89.0 Mg C ha-1 for indigenous broadleaved forests, 29.0 Mg C ha-1 for plantation forests, 15.6 Mg C ha-1 for woodland, 5.5 Mg C ha-1 for thicket, 3.2 Mg C ha-1 for shrubland, 8.1 Mg C ha-1 for croplands above 1220 meters above sea level (m a.s.l.) and 2.3 Mg C ha-1 for croplands below 1220 m a.s.l.. Land cover maps from 1987, 1992, 2003 and 2011 were used for studying the impact of land change on aboveground carbon stocks. A reduction in carbon storage was observed between years 1987, 1992 and 2003. An increase in total carbon stocks from 2003 to 2011 was observed as a results of increased proportion of woodland, plantation forest and broadleaved forest. These changes should be further verified in a spatially explicit way. More detailed data should be used in order to understand the full complexity of the dynamics between land change and carbon stocks in the heterogeneous landscape of the Taita Hills.
  • Yaman, Sezin Gizem (2015)
    Education is one important field where interactive tables can be used as supportive tools. While many studies introduce multi-touch displays for collaborative use, the requirements and benefits of using such a technology in science education are still unclear to teaching professionals. This thesis focuses on the role of multi-touch tables in high school science education. Three different aspects are examined: i) the aspects of multi-touch tables that are important in science education, ii) the facets of general research in interactive tables that also benefit research in multi-touch tables, and, iii) experimental multi-touch framework features that are useful in a high school science classroom. The study includes a comprehensive examination of background research in the field, followed by a case study that examines the perceptions regarding interactive tables among high school teachers and the development life-cycle of a multi-touch framework. The case study covers interviews and questionnaires with high school teachers. At the end of the thesis, the research questions are answered. Based on the study, collaborative group works, social interactions, inquiry-based learning and visual learning are the most important aspects of multi-touch tables in science education. Some facets of general research into interactive tabletops also relate to the study of multi-touch tables in education. The most important of these are space, interactivity, participation and orchestration. Experimental framework features, observation of laboratory experiments, visualization, and extendibility are useful for a high-school science classroom. To maximize the benefit of interactive tables, it is necessary to first investigate the purpose of the learning environment in order to understand the critical variables and constraints. Then, attentively constructing a learning environment’s dynamics to support multi-touch tables can enhance high school science education.
  • Tuominen, Pasi (2015)
    Tietovarannoissa esiintyy monesti useita tietueita, jotka kuvaavat samaa objektia. Tässä tutkielmassa on vertailtu näiden tietueiden löytämiseen käytettäviä menetelmiä. Kokeet on suoritettu aineistolla, jossa on 6,4 miljoonaa bibliografista tietuetta. Menetelmien vertailussa käytettiin aineistossa olevien teosten nimekkeitä. Eri menetelmien kahta keskeistä piirrettä on mitattu: löydettyjen duplikaattien lukumäärää ja niiden suhdetta muodostettujen kandidaattien lukumäärään. Kahden menetelmän yhdistelmä osoittautui parhaaksi aineiston deduplikointiin. Järjestetyllä naapurustolla löytyi eniten varsinaisia duplikaatteja, mutta myös eniten irrelevantteja kandidaatteja. Suffiksitauluryhmittelyn avulla löytyi lisäksi joukko duplikaatteja joita muilla menetelmillä ei löytynyt. Yhdessä nämä kaksi menetelmää löysivät lähes kaikki duplikaatit mitä kaikki tutkielmassa verratut menetelmät löysivät. Levenshtein-etäisyyteen perustuvat virhesietoiset menetelmät osoittautuivat tehottomiksi nimekkeiden deduplikoinnissa.
  • Pihlajakangas, Laura (2015)
    Kaupunkiympäristöjen rikollisuus ja turvallisuus on herättänyt laajaa keskustelua ja kiinnostusta. Rikollisuuden pelkoon ja turvattomuuden kokemiseen voi vaikuttaa monet sosiodemografiset, sosiopsykologiset ja ympäristölliset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, median aiheesta välittämä kuva tai rakennetun ympäristön erilaiset piirteet ja ihmisten niistä tekemät tulkinnat. Kaupunkiympäristöissä ilmenevät pelot voivat vaikuttaa ihmisten tilankäyttöön ja typistää elinpiiriä. Rikollisuuden ja pelkojen on havaittu jakautuvan ympäristössä epätasaisesti, jolloin ympäristöön voi muodostua niin rikollisuuden kuin pelkojen keskittymiä. Rikollisuudella ja peloilla on moninaisia yhteyksiä kaupunkiympäristöön. Turvallisuuteen liittyvien kysymysten lisääntyminen on näkynyt erilaisen turvallisuuspainotteisen suunnittelun yleistymisenä. CPTED (Crime Prevention through Environmental design) malli on yksi esimerkki suunnittelumenetelmistä, joilla pyritään ehkäisemään rikollisuutta ja rikollisuuden pelkoa ja aikaansaamaan turvallisempia kaupunkiympäristöjä. CPTED lähestymistapa on saanut vaikutteita etenkin Jane Jacobsilta ja Oscar Newmanilta, jotka kiinnittivät huomiota suunnittelun ja rikollisuuden väliseen yhteyteen. Mallin keskeisiä periaatteita ovat alueellisuus, valvonta, kunnossapito/ilme, kulunvalvonta, toiminnan tukeminen ja kohteen vahvistaminen. CPTED strategiat ovat olleet osa kaupunkisuunnittelua 1970-luvulta lähtien ja mallin periaatteita on hyödynnetty käytännön suunnittelussa laajalti esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Australiassa. Euroopassakin on alkanut ilmaantua viime aikoina laajempaa rikostorjunnan ja suunnittelun yhdistämiseen liittyvää kiinnostusta. Suomessa CPTED mallia on hyödynnetty tähän mennessä vasta muutamassa kohteessa. Tutkimuksen tarkastelukohteena on ollut asuinalueen turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä rakennetun ympäristön rooli. Tutkimuksessa on tarkasteltu, millaiselta Espoon Leppävaaran ”pelon paikat” näyttävät CPTED mallin näkökulmasta. Leppävaaran pelottavaksi koetut paikat on tunnistettu Leppävaarassa aiemmin toteutetun turvallisuuskävelytutkimuksen perusteella ja poliisilta saadun aineiston tukemana. Tutkimuksella on laadullinen ote ja tutkimusaineisto on kerätty havainnoinnin avulla. Havainnointilomakkeena on käytetty aiempien niin sanottujen CPTED turvallisuuden arviointi- tai tarkistuslistojen pohjalta rakennettua ”CPTED tarkistuslistaa”. CPTED tarkastelun perusteella Leppävaaran ”pelon paikoissa” oli läsnä monia CPTED elementtejä, mutta niiden määrä ja laatu vaihteli paikkojen välillä. CPTED analyysi osoitti selkeästi, miten mallin periaatteet ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat osin päällekkäisiä. Alueellisuuden osalta suurimmat parannuskohteet liittyivät tiettyjen toimintojen erotteluun ja merkistöön. Valvonnan mahdollisuudet näyttivät liittyvän läheisesti alueilla olleisiin muihin toimintoihin. Tarkastelukohteiden yleisilme ja kunnossapidon taso oli hyvä, ja suurimmat epäkohdat liittyivät yleiseen roskaisuuteen ja graffiteihin. CPTED tarkastelu osoitti kulunvalvonnan ja kohteen vahvistamisen keinojen olleen pääosin luonnollisia/epävirallisia ja maltillisia. Rakennettu ympäristö ei suinkaan ole ainoa ja tärkein alueiden rikollisuuteen ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. CPTED mallin kaltaisen ympäristön arvioinnin avulla on kuitenkin mahdollista havaita ympäristöstä rikollisuuden ja turvattomuuden kannalta ongelmallisia kohtia ja kohdistaa näihin paikkoihin toimenpide- ja parannusehdotuksia. CPTED mallin tyylisten ympäristöön liittyvien suunnittelumenetelmien hyödyntäminen osana kaupunkialueiden suunnittelua ja kehittämistä voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja auttaa rikollisuuden ehkäisemisessä.
  • Mäkinen, Tero (2015)
    Periglasiaaliset olosuhteet voidaan määritellä sellaisiksi kylmän ilmanalan ei-glasiaaliseksi ympäristöksi, missä periglasiaaliset prosessit ovat aktiivisia. Ikiroudan ja kausittaisen roudan muodostumiseen ja sulamiseen liittyvät ilmiöt ovat keskeisiä tekijöitä periglasiaalisen ympäristön kehittymisessä. Periglasiaalisen geomorfologian katsotaan käsittävän myös kausittaisen lumipeitteen, fluviaaliprosessien ja eolisen toiminnan ilmiöt, joilla on ilmeinen vaikutus kylmän ilmanalan ei-glasiaalisten alueiden maisemaan. Havaintoaineistojen ja globaalien ilmastomallien mukaan ilmasto on lämpenemässä ja lämpenemisen odotetaan olevan voimakkainta korkeilla leveysasteilla. Modernit tutkimusmenetelmät ovat tarjonneet uusia lähestymistapoja alueellisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja geomorfologinen tutkimus kuuluu keskeisenä osana tämän vuosisadan ilmastonmuutostutkimukseen. Alueellinen mallintaminen on yksi näistä moderneista tutkimusmenetelmistä. Tämän työn tavoitteena oli kerätä keskeisin periglasiaalisten prosessien alueellista mallintamista käsittelevä kirjallisuus ja tutkia kirjallisuuskatsauksen keinoin alueellisen mallintamisen vahvuuksia ja heikkouksia ilmastonmuutostutkimuksessa. Mallien mukaan jo vähäinenkin lämpeneminen näyttäisi johtavan periglasiaalisten prosessien ja vuoristoikiroudan nopeaan vähenemiseen. Globaalimuutoksen kehityskulun jatkuessa samanlaisena, johtaisi se näiden prosessien jo lähes täydelliseen häviämiseen vuosisadan loppuun mennessä tietyillä periglasiaalisilla alueilla. Prosessit voisivat säilyä aktiivisina enää vain paikallisesti rajatuilla suotuisten olosuhteiden alueilla. Kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistojen aiempaa parempi saatavuus sekä kvantitatiivisten mallinnusmenetelmien kehitys mahdollistavat kustannustehokkaan tavan tutkia periglasiaalisten prosessien alueellista esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Alueellinen mallinnus voi mahdollistaa uusien ja tutkimattomien alueiden tutkimisen ilman kalliita kenttätutkimuksia. Tällaisilla alueilla ongelmaksi voi kuitenkin nousta riittämätön ja huonolaatuinen data. Mallit ovat aina epätäydellisiä esityksiä todellisuudesta ja jotkin ilmiöt ovat vaikeasti mallinnettavissa. Alueelliset geomorfologiset aineistot sisältävät usein kompleksisia prosessi-ympäristösuhteita, epälineaarisia vasteita ja spatiaalista autokorrelaatiota. Monia näistä ongelmista voidaan hallita kehittyneillä mallinnusmenetelmillä, mutta mallien yleistettävyys ja siirrettävyys (ekstrapolointi) on yhä monesti ongelmallista.
  • Eronen, Heidi (2015)
    Viime vuosikymmenet ovat olleet maapallon mittaushistorian lämpimimpiä, ja keskilämpötilojen on ennustettu nousevan vielä vähintään 1,1 K 2000-luvun loppuun mennessä. Lämpötilojen on todettu olevan tärkein alpiinisten kasvien elinolosuhteisiin vaikuttava tekijä, ja vuoristojen alpiinisilla alueilla lämpenemisen on arvioitu olevan keskimääräistä suurempaa. Myös sademäärät sekä lumipeitteen esiintyminen ja ajoittuminen alueilla tulevat muuttumaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Alppien korkeilla alueilla viime vuosikymmeninä havaittuja kasvillisuuden muutoksia ja putkilokasvien vasteita muuttuviin kasvuolosuhteisiin, sekä tutkijoiden arvioita alpiinisten kasvien tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen jatkuessa. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistoksi muodostui erilaisten karsintavaiheiden jälkeen 12 tieteellisissä julkaisusarjoissa ilmestynyttä alkuperäisartikkeleita, jotka käsittelivät Keski- ja Länsi-Alppien alpiinisia putkilokasveja ja niiden vasteita muuttuviin olosuhteisiin. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen metayhteenveto, jossa alkuperäisartikkeleiden tutkimustulosten ja johtopäätösten pohjalta muodostettiin tiivistettyjä lauseita, joiden aineistossa esiintymisen yleisyyden pohjalta arvioitiin niiden suhteellista voimakkuutta sekä eri tutkijoiden saamien tulosten samansuuntaisuutta. Lisäksi tiivistettyjen lauseiden avulla arvioitiin kunkin alkuperäisartikkelin voimakkuutta suhteessa asetettuun tutkimuskysymykseen. Yleisimpien tiivistettyjen lauseiden mukaan havaitut kasvillisuusmuutokset ovat olleet pieniä (75 % artikkeleista) ja lajirunsaus on lisääntynyt (67 % artikkeleista). Muun muassa kasvilajien siirtyminen vuorenrinnettä ylöspäin, vahvistuneiden lajien matalampi korkeusindeksi sekä kasvien vasteiden lajispesifisyys ilmastonmuutoksen suhteen oli mainittu puolissa aineiston artikkeleista. Voimakkaimmiksi artikkeleiksi nousivat lajirunsauden ja kasvillisuusyhteisöjen muutoksia suhteessa havaittuun ilmastonlämpenemiseen tarkastelleet, Pauli et al. (2007) ja Cannone & Pignatti (2014) tutkimukset. Artikkelien perusteella alpiinisen kasvillisuuden tulevaisuudennäkymät vaikuttavat osittain ristiriitaisilta: alpiinisten alueiden todettiin olevan herkkiä ja ilmastonmuutoksen uhkaavan niitä suuresti (25 % artikkeleista), mutta toisaalta monien mahdollisesti muuttuvien tekijöiden havaittiin vaikuttavan melko vähän alueen kasveihin (25 % artikkeleista). Nykyisten alpiinisten ja nivaalisten lajien arvioitiin katoavan – tai ainakin kärsivän – alemmilta rinteiltä tulevien tulokaslajien takia (42 % artikkeleista), ja erityisesti kylmään sopeutuneiden lajien ennustettiin vähenevän lämpötiloiltaan sopivien kasvupaikkojen kadotessa (33 % artikkeleista). Lajien lopullisen kohtalon todettiin kuitenkin riippuvan niiden sinnittely- ja sopeutumiskyvystä sekä siemenpankista (42 % artikkeleista).
  • YAN, Yishu (2015)
    Service monitoring is an important part in web service systems, since it aims to ensure that the functions and performance of the service have fulfill the customers’ requirements, and detect the potential risks as early as possible. However, monitoring has its costs, which will cause the performance degradation of monitored service system and large resources consumption. If monitoring costs are higher than monitoring benefits, service monitoring will be meaningless. Therefore, it is necessary to balance the monitoring benefits and monitoring costs. Efficient service monitoring means cost-efficiently and time-efficiently of service monitoring. In order to maximize the functions of service monitoring, careful study on how to improve the efficiency of service monitoring is required. This thesis mainly presents a taxonomy of different approaches of service monitoring. It covers several existing optimization approaches, and describes them by giving examples. Since there are two main factors that will add monitoring costs, large amount of monitored objects and inappropriate monitoring approaches, this thesis makes comparisons among different monitoring technologies. They can provide options on selecting the appropriate monitored objects and monitoring approaches to save monitoring costs. Finally, this thesis describes some limitations of optimization approaches, and discusses possible extensions on improving the efficiency of service monitoring. ACM Computing Classification System (CSS): Applied computing → Enterprise computing → Business process management →Business process monitoring
  • Mäntyniemi, Maaria (2015)
    Liikuntapaikkojen hyvä saavutettavuus edistää liikkumista. Tutkielmassani perehdyn liikuntapaikkojen saavutettavuuteen pääkaupunkiseudulla ja siihen, millainen vaikutus saavutettavuudella on liikkumiseen. Keskityn kahteen liikuntaharrastukseen, jääkiekkoon ja ratsastukseen. Tutkielma pohtii myös lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksien tasapuolisuutta saavutettavuuden kannalta. Pääkaupunkiseudun saavutettavuutta tutkittaessa on havaittu, että saavutettavuus vaikuttaa ihmisten liikkumiskäyttäytymiseen ja kulkumuodolla on vaikutus saavutettavuuteen. MetropAccess-hanke on kehittänyt työkalun matka-aikojen laskentaan ja kulkumuotojen vertailuun. Liikuntapaikkojen saavutettavuus on yksi tekijöistä, joka vaikuttaa liikunnan harrastamiseen ja voi siten edistää terveyttä. Ihmiset ovat halukkaita matkustamaan päästäkseen harrastamaan, mutta lähiliikuntapaikoilla on tärkeä merkitys, myös silloin, kun todellisuudessa käytetty liikuntapaikka on jokin muu. Halukkuus matkustaa liikuntaharrastuksen vuoksi vaihtelee eri liikuntamuotojen ja niiden sijaintien mukaan. Saavutettavuuden vaikutusta voidaan kuvata etäisyyskitkalla, millä viitataan jonkin paikan tai ilmiön vaikutuksen vähenemiseen etäisyyden kasvaessa. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen on valittujen liikuntapaikkojen saavutettavuus pääkaupunkiseudulla? Millainen on saavutettavuuden ja harrastamisen välinen yhteys? Kysymyksiin vastaamiseksi yhdistettiin paikkatietoaineistoa eri lähteistä: 1. liikuntapaikkojen sijainti (N=16 jäähallit, N=18 ratsastus), 2. harrastajien asuinpaikoista (N=10597 jääkiekko, N=8403 ratsastus) sekä 3. matka-ajat pääkaupunkiseudulla autolla, joukkoliikenteellä ja pyörällä kulkiessa MetropAccessin työkalulla. Matka-aikaa tutkittiin ruudukossa, jossa ruutukoko on 250 metriä ja matka-aika laskettiin jokaisesta ruudusta jokaiseen muuhun ruutuun eri kulkumuodoilla. Harrastajille laskettiin lähin harrastuspaikka matka-ajan perusteella ja harrastuspaikoille määritettiin vaikutusalueet sekä etäisyyskitka. Etäisyyskitka määritettiin kullekin liikuntapaikalle erikseen sekä aggregoituna molemmille liikuntapaikkatyypeille, jäähalleille ja ratsastuspaikoille. Etäisyyskitkakäyrä perustuu niihin harrastajiin, joille kyseinen liikuntapaikka on ajallisesti lähin. Aineistossa ei ollut tietoa siitä, missä harrastajat todella liikkuvat. Etäisyyskitkaa testattiin jäähallilla, jonka todellisista käyttäjistä oli joitakin tietoja. Liikkumismahdollisuuksien tasapuolisuutta lasten ja nuorten kannalta tutkittiin etsimällä alueita, joissa on paljon alle 18-vuotiaita, mutta liikuntapaikan saavutettavuus keskimääräistä huonompi. Likuntapaikkojen saavutettavuus on pääkaupunkiseudulla melko hyvä ja matka-aika vaihtelee eri kulkumuodoilla. Matka-ajat jääkiekkohalleihin ovat hieman lyhyemmät ja etäisyytkitkakäyrät jyrkemmät kuin ratsastuspaikkoihin, matkustushalukkuus siis laskee nopeammin matka-ajan kasvaessa. Keskimääräinen matka-aika lähimpään jäähalliin on autolla 15, joukkoliikenteellä 28 ja pyörällä 12 minuuttia ja ratsastuspaikkoihin autolla 16, joukkoliikenteellä 35 ja pyörällä 15 minuuttia. Liikuntapaikkojen vaikutusalueiden koko ja vaikutusalueen harrastajien lukumäärä vaihtelee. Käytetyt aineistot eivät suoraan osoittaneet, että saavutettavuudella olisi vaikutusta harrastamiseen. Pääkaupunkiseudulla on alueita, joista matka-aika on pitkä valittuihin liikuntapaikkoihin ja joilla asuu paljon lapsia ja nuoria. Kulkumuoto vaikuttaa saavutettavuuteen ja joidenkin harrastajien lähin liikuntapaikka on huomattavan kaukana. Monilla harrastajilla liikuntapaikka on hyvin saavutettavissa vähintään yhdellä kulkumuodolla. Pyöräilyn matka-ajat ovat kohtuullisia. Auto on usein nopein, mutta kaikilla ei ole autoa käytettävissä. Jäähalleihin pääsee hyvin autolla ja jäähallien yhteydessä on monien muiden lajien harrastuspaikkoja, joten tuloksia voi soveltaa myös niihin. Mikään alue ei ole tulosten perusteella täysin vailla palveluita. Etäisyyskitkaa voidaan soveltaa myös muihin liikuntaharrastuksiin, samoin kuin eri ikäryhmiin.
  • Vitikka, Henrik (2015)
    The Helsinki region is growing, with processes of both centralisation and decentralisation characterising its development. Population growth, its distribution and ageing, the amount of jobs and their distribution on the regional level as well as climate change and developments in the economy on the global level induce challenges for urban planning. Planning should simultaneously be ecologically, socially and economically sustainable and promote regional competitiveness. Due to the complexity of this planning task and the recognition that the measures taken by different planning sectors affect each other and that their solutions are frequently common, it has been noted that the traditional sector-planning does not meet the requirements of achieving planning objectives effectively. Thus, new modes of planning, such as strategic planning and inter-administrative cooperation have been emphasised in literature. This view is central to the MAL cooperation as well. MAL cooperation consists of planning of land use (M), housing (A) and transport (L), which are integrated under one umbrella. This comprehensive approach to planning is thought to give the regions the most effective tools in improving prerequisites to the curbing of climate change, to securing of the functionality of people's everyday life and for development of the regions' competitiveness. The MAL cooperation in the Helsinki region has produced two letters of intent between the state and the municipalities (2008-2012 and 2012-2015). This study concerns itself with the current one (2012-2015), in which I focus on the intended development of the regional transport system. For the analysis, I also study three planning documents on transport and land use that form the background to the objectives and measures presented in the agreement. The documents are: National land use guidelines (2008), Transport policy report (2012) and Helsinki region transport system plan - HLJ 2011 (2011). At the heart of this study lies the assumption that, in the foresterian way, planning involves both technical uncertainty over knowledge and political ambiguity over means and ends. Together these two dimensions lead to the wicked problems of planning. In this research, I have approached the uncertainty/ambiguity dimensions from the perspectives of ecological, social and economical sustainable development and regional competitiveness. The assumption is that as these views are placed to overlap each other, differing ways of knowing and distinct interests promote contradictions and ambiguity and, thus, wicked problems. The study has been divided into four research questions: 1. How do the wicked problems take shape in developing of the regional transport system? 2. How are the wicked problems of the planning goals tried to be solved and what kind of challenges do these solutions include? 3. How are the solutions to the wicked problems legitimised in the planning documents? 4. What would be the answer of the agonistic planning to the question of managing the wicked problems? Based on the analysis, I propose that the wicked problems concentrate on the following themes: 1. Land use, especially commitment to the strategy of making the urban structure compact. 2. Financial challenges of the public sector, that is, who pays the bill of the targeted developments? 3. Improvement of the functionality of the transport system, especially what mode of transport (sustainable and equal transport or logistics and private cars) will be given the primary status. 4. Financial steering instruments (allocation, levels and means of taxes and subsidies). 5. The promotion of the new cooperative planning culture and how different ways of knowing, interests (ecological, social and economical) and working cultures could be reconciled in it? Finally, in order to manage the wicked problems, I suggest the agonistic planning as a possible method. The idea is, that within planning practices, conflict should be legitimised. But at the same time, it should be tried to be solved with other means than creating "authoritative" consensus defined by the most powerful actors. I also suggest that with the agonistic pluralism, it would be possible to move from traditional 'either-or' planning solutions toward more democratic 'both-and' solutions.
  • Harvala, Marjaana (2015)
    Yhteisöllisyys on teema, joka nousee aika ajoin julkisen keskustelun piiriin. Yhteisöllisyyden ollaan ajateltu muuttuneen ja vähentyneen erityisesti nykypäivän kaupungeissa. Tämän katsotaan olevan ongelma, sillä yhteisöllisyyden ajatellaan olevan vastaus moniin ongelmiin asuinalueilla. Yhteisöllisyyden ajatellaan tuovan esimerkiksi turvallisuutta naapurustoihin, kun tunnetaan ja tiedetään niissä liikkuvat ihmiset. Tutkimusten mukaan yhteisillä tiloilla ja niiden vuorovaikutteisuudella, käytettävyydellä ja viihtyisyydellä katsotaan olevan vaikutusta asuinalueen yhteisöllisyyden syntymiseen. Esimerkiksi yhteisistä piha-alueista voidaan tehdä viihtyisiä ja houkuttelevia istuinryhmien ja istutusten avulla. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, että kulkureitit risteävät niin, että ihmiset kohtaavat toisensa kulkiessaan ulos. Näin ollen spontaania kanssakäymistä pääsisi syntymään. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuttu yhteisten tilojen ja yhteisöllisyyden suhteesta, ja tavoitteena on selvittää, vaikuttavatko yhteiset tilat asukkaiden väliseen yhteisöllisyyteen. Tutkimusongelma jakautuu kahteen osaan: ensinnäkin tutkimuksessa selvitetään tutkimuskohteen yhteisten tilojen vuorovaikutteisuutta, viihtyisyyttä ja käyttöastetta. Toisekseen arvioidaan yhteisten tilojen merkitystä yhteisöllisyyteen. Tutkimuskohde on Kevan vuokratalo Helsingin Etu-Töölössä. Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, jossa kohteen yhteisiä tiloja ja niiden vuorovaikutteisuutta arvioitiin, sekä asukaskyselyä, jonka avulla selvitettiin yhteisten tilojen käyttöä ja yhteisöllisyyttä talossa. Saatua aineistoa verrattiin teorialähtöisesti aiemmin esiteltyjen tutkimusten tuloksiin. Tulosten perusteella tutkimuskohteessa on yhteisiä tiloja melko runsaasti, mutta ne ovat hieman vajaakäytöllä. Esimerkiksi kerhotila ei ole asukkaiden vapaassa käytössä, vaan sitä voidaan vain erikseen varata. Suuri osa kyselyn vastaajista ei ollutkaan käynyt koko tilassa. Muita tiloja kuitenkin käytettiin, toki suurimmalla käytöllä olivat luonnollisesti porraskäytävät ja muut läpikulkualueet. Tiloihin oltiin myös tyytyväisiä, ja yhteisiä tiloja toivottiin jopa lisää. Myös yhteisöllisyyttä oli havaittavissa kohteessa. Asukkaat vastasivat tervehtivänsä toisiaan, tuntevansa toisensa, auttavansa toisiaan pienissä asioissa, ja jotkut jopa vierailivat toistensa luona. Yhteisöllisyyttä kokivat eniten ne asukkaat, jotka olivat asuneet talossa kauan. Myös asukkaan iällä näytti olevan vaikutusta: vanhemmat vastaajat kokivat enemmän yhteisöllisyyttä kuin nuoremmat. Yhteisöllistä, vuorovaikutteista ja viihtyisää tilaa on kohteessa siis hyvin. Yhteisiä tiloja myös käytettiin, ja niissä kohdattiin naapureita. Yhteisten tilojen runsas määrä näytti helpottavan asukkaiden kohtaamista ja spontaania kanssakäymistä. Asukkaat olivat myös tyytyväisiä tiloihin, ja toivoivat lisäksi erilaista toimintaa niihin. Yhteisöllisyyden tasosta kohteessa kertookin myös se, että asukkaat toivoivat nimenomaan talon yhteisiä tilaisuuksia, esimerkiksi pihatalkoita. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siis olevan niin, että kohteen vuorovaikutteiset, viihtyisät yhteiset tilat mahdollistavat yhteisöllisyyttä talossa. Näin ollen voidaan sanoa, että yhteisten tilojen rakentamisella ja suunnittelulla on mahdollista vaikuttaa yhteisöllisyyden syntymiseen.
  • Kekäläinen, Jukka (2015)
    Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla globaalin ohjelmistokehityksen parhaisiin käytäntöihin. Globaalissa ohjelmistokehityksessä ohjelmistokehittäjät työskentelevät eri maissa tai maanosissa. Globaalin ohjelmistokehityksen projektit ovat monimutkaisempia kuin paikallisesti toteutetut projektit. Muutamassa vuosikymmenessä on siirrytty Yhdysvaltoihin keskittyneestä ohjelmistotuotannosta nykyiseen tilanteeseen, jossa iso osa ohjelmistokehitysprojekteista on toteutettu globaalisti hyödyntäen erityisesti Aasian maiden alhaista palkkatasoa. Keskeisimpänä globaalin ohjelmistokehityksen hyötynä oletetaan olevan kustannussäästöt eri maiden välisistä palkkatasojen eroista johtuen. Oletettuihin kustannussäästöihin liittyy useita riskejä, joiden toteutumista on hankala arvioida ennalta. Eri aikavyöhykkeet, kielet ja maantieteelliset sijainnit asettavat monia haasteita globaalin ohjelmistokehityksen taloudellisille, teknisille, hallinnollisille ja kulttuurisille näkökulmille. Ongelmia voi olla hankala ennakoida ja ongelmien ilmaantuessa kesken projektin niiden heijastevaikutukset voivat rampauttaa työskentelyn. Valtaosaa alan tutkimuksesta kuvataan ongelmaraporteiksi. Parhaat käytännöt ovat neuvoja, joilla pyritään minimoimaan globaalin ohjelmistokehityksen ongelmia. Erityisesti parhaista käytännöistä nousee esille kommunikoinnin tärkeys ja sen mahdollistaminen työntekijöiden välille. Projektin globaali luonne tulisi ottaa huomioon jo organisaation rakennetta ja ohjelmistoarkkitehtuuria suunniteltaessa. Parhaisiin käytäntöihin panostaminen edellyttää tietotaitoa ja resursseja, joita ei välttämättä ole tarjolla. Globaali ohjelmistokehitys on laajasti levinnyt toimintamalli, jonka kautta saattaa syntyä kustannussäästöjä ja työskentelyn tehostumista. Alaa on tutkittu, ongelmia löydetty ja parhaita käytäntöjä ehdotettu, mutta käytännön projektit ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi, eikä standardeja onnistuneen globaalin ohjelmistoprojektin toteuttamiseksi ole vielä kehitetty.