Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 385
  • Peippo, Tiia (2016)
    Matematiikan kouluopetus on muutaman viime vuoden aikana kokenut suuriakin muutoksia, joiden myötä tieto- ja viestintätekniikka on enenevässä määrin tullut osaksi matematiikan opetusta. Tutkielmassa pohditaan miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää opetuksessa ja parantaa samalla oppilaiden teknisiä valmiuksia ja matematiikan opiskelumotivaatiota. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Millaista matematiikan opetus on tulevaisuudessa? Millainen rooli matematiikalla ja sen kehittämällä loogisella päättelykyvyllä on tulevaisuuden yhteiskunnassa? Lisäksi pohditaan myös opettajan työtä ohjaavaa oppimiskäsitystä ja pedagogisia toimintatapoja. Miten yhteiskunnan muuttuva toimintakulttuuri vaikuttaa matematiikan opetukseen? Aiempien tutkimusten perusteella selvisi, että peruskoululaisten osaaminen esimerkiksi päättelykyvyssä ja matemaattisessa ajattelussa on laskenut 2000-luvulla ja koulun rooli nuorten elämässä on kokemassa kulttuurillista muutosta. Samaan aikaan tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa on verrattain vähäistä ja sen käyttöä rajoittavat opettajien ja oppilaiden asenteet, pedagogiset ja laitekantaan liittyvät tekijät. Tutkielmassa perehdytään matematiikan opetuksen muutoksiin aina perusopetuksesta lukio-opetukseen. Tutkimusaihetta tarkastellaan analysoimalla uusia Opetussuunnitelman perusteita, jotka astuvat voimaan elokuussa 2016. Erityisesti tarkastelussa ovat lukio-opetukseen vaikuttavat laskinuudistus (2012), matematiikan ylioppilaskokeen rakenneuudistus (2016) ja tietokoneiden käyttö ylioppilaskirjoituksissa (2019). Lisäksi tutkielma sisältää pohdintaa ja konkreettisia esimerkkejä, millä tavoin CAS-laskinta, pelillisyyttä ja ohjelmointia voi hyödyntää tehokkaasti opetuksessa. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että matematiikan on kehityttävä maailman mukana ja kulttuuriseen muutokseen on vastattava kehittämällä oppimisympäristöä ja -menetelmiä. Tieto- ja viestintätekniikasta yksinään on kuitenkin turha odottaa ratkaisua osaamistulosten heikkenemiseen tai motivaatiopulaan. Uudet opetussuunnitelmat antavat kuitenkin mahdollisuuden monipuolistaa matematiikan opetusta TVT:n keinoin ja hyödyntää aktiivisesti erilaisia opetusmetodeja. Ohjelmointi tuo myös mukanaan kokonaan uuden osa-alueen matematiikan opetukseen, jolla voidaan kehittää muun muassa oppilaiden loogista päättelykykyä ja oman toiminnan ohjausta jo alkuopetuksesta lähtien.
  • Eronen, Janne (2016)
    Vertailen työssäni yläkoulun matematiikan oppikirjasarjoja yhtälönratkaisun näkökulmasta. Tutkittavaksi kirjasarjoiksi valitsin kustannusosakeyhtiö Tammen Kartion, Kolmion ja Kuution, MFKA:n Lasku-matikaisen, Sanoma Pron Laskutaidon sekä kustannusosakeyhtiö Otavan Piin. Aluksi johdattelen aiheeseen kertomalla, kuinka yhtälönratkaisu näkyy vahvasti peruskoulun opetussuunnitelmassa. Lisäksi kuvailen tutkimuksia, joiden mukaan yhtälönratkaisu koetaan vaikeaksi ja epämotivoivaksi aiheeksi ja pohdin oppikirjojen yhteyttä asiaan. Toisessa luvussa käyn läpi työn teoriataustaa. Määrittelen työn kannalta keskeiset käsitteet ja kuvaan yhtälönratkaisun opettamiseen ja yhtälönratkaisun oppimisen haasteisiin liittyvää kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Päädyn tutkimaan, eroavatko oppikirjasarjojen rakenteet, opetusosuudet ja tehtävät toisistaan. Neljännessä luvussa kerron tutkimuksen toteutuksesta ja aikataulusta. Tutkimukselleni valitsen laadullisen, kuvailevan tutkimusotteen. Aineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin. Viidennessä luvussa käyn läpi tutkimustuloksia kirjasarja kerrallaan. Lopuksi vertailen kirjasarjoja keskenään. Kuudennessa luvussa tiivistän tutkimukseni johtopäätökset. Suurimmat erot kirjasarjojen välillä ovat aihekokonaisuuden jakautumisessa eri lukuihin, asioiden johdattelutavoissa sekä toiminnallisten tehtävien ja haastavien tehtävien määrässä. Seitsemännessä luvussa pohdin tutkimukseni luotettavuutta. Pohdin lähteiden merkitystä, otoskokoa sekä laadullisen tutkimuksen erikoispiirteitä. Lopuksi pohdin tutkimustulosteni merkitystä sekä jatkotutkimusaiheita. Pohdin, että oppikirjojen samankaltaisuus voi olla hyvä asia tasa-arvon kannalta sekä tilanteita, joissa oppilas vaihtaa koulua. Jatkotutkimusaiheissa mietin kansaivälisyyttä, oppimistuloksia ja opettajien näkökulmaa.
  • Chandrasekaran, Sinduja (2016)
    NGS technologies and the advancement of bioinformatics methodologies have led to the start and success of many projects in genomics. One such project is the Caenorhabditis genome project, aimed at generating draft genomes for all the known and non-sequenced Caenorhabditis species. Except for C. elegans, the model organism responsible for discoveries such as the molecular mechanism of cell death and RNA interference, not much is known about other species in this genus. This hinders our understanding of the evolution of C. elegans and its distinct characteristics. This project is therefore an initiative to understand the Caenorhabditis genus. The aim of my project was to sequence and annotate the genome of Caenorhabditis doughertyi, as a part of the Caenorhabditis Genome Project. C. doughertyi is the sister species of C. brenneri, which is known for its high level of polymorphism among eukaryotes. It was initially found in the regions of Kerala, India by MA Felix in 2007 and consists of both male and female adults. The sequencing of C. doughertyi would pave the way for understanding the evolution of high diversity levels observed in C. brenneri. The raw data of the genome consisted of two paired-end libraries with insert size of 300- and 500 bp, with read lengths of 125 bp. The quality of reads was ensured by quality control measures such as trimming of adaptor sequences, error correction and removal of DNA from non-target organisms. The reads were then assembled using multiple assemblers and ABySS was decided as the best assembly based on metrics such as N50 and biological parameters like CEGMA. The draft genome was then annotated using MAKER pipeline and the orthologs were identified using OrthoMCL. The obtained draft genome can aid in preliminary comparative genomic analyses with other species in the genus. Further work may focus on improving the quality of this draft assembly towards a publication quality genome sequence for this species. ACM Computing Classification System (CCS): Life and medical sciences -> Computational biology    Life and medical sciences ->  Bioinformatics
  • Jari, Anttila (2015)
    Tarvepohjaisen henkilöresursoinnin tavoitteena on madaltaa projektiorganisaatiota ja vähentää kustannuksia tehokkaammalla viestinnällä, jossa pyritään viestimään oikea ja riittävä tieto oikeille henkilöille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää keskeiset menetelmät, jotka tukevat tarvepohjaisen henkilöresursoinnin käyttämistä hajautetussa ohjelmistokehityksessä. Tunnistettujen menetelmien perustella tutkitaan, soveltuuko tarvepohjainen henkilöresursointi hajautettuun ketterään ohjelmistokehitykseen. Tutkielmaa varten käsiteltiin aiheen kannalta keskeisimmät käsitteet liittyen ketteriin kehitysmalleihin, hajautettuun ohjelmistokehitykseen ja tarvepohjainen henkilöresursointi. Tämän lisäksi tutustuttiin aikaisempiin tutkimuksiin, jotka liittyivät hajautettuun ketterään ja avoimeen ohjelmistokehitykseen. Tutkimusongelmaa tutkittiin analysoimalla lähdekirjallisuutta ja tutkielmaan liittyvää tapaustutkimusta. Tutkielmaan liittyvän tapaustutkimuksen aineistonkeräys tehtiin keväällä 2015. Tapaustutkimuksen kohteena oli 2013–2015 toteutettu ohjelmistoprojekti, jonka projektipäällikkönä kirjoittaja toimi. Tapaustutkimuksen kohteena olleessa projektissa käytettiin tarvepohjaista henkilöresursointia, kehitystä oli hajautettu neljään paikkaan Suomessa ja siinä pyrittiin noudattamaan ketteriä periaatteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin asiakkaalta ja kirjoittajan muistelmin. Tutkielman johtopäätösten perusteella hajautetussa ohjelmistokehityksessä voidaan käyttää tarvepohjaista henkilöresursointia, mutta ketterän kehityksen näkökulmasta kehitystä ei voida tehdä noudattamalla kaikkia ketterän kehityksen periaatteita. Hajautuksella ja tarvepohjaisella henkilöresursoinnilla on vaikutusta johtamistyyliin, tietämyksenhallintaan, rooleihin ja organisaatiomalliin. Tarvepohjaista henkilöresursointia tukevat keskeiset periaatteet liittyvät avoimeen ja informaaliin viestintään, modernien sähköisten viestintävälineiden käyttöön, avoimiin ja mukautuviin prosesseihin, projektipäällikön osaamiseen, mandaattiin ja tiiviiseen yhteistyöhön asiakkaan kanssa, ja olemassa oleviin ihmissuhteisiin. Tutkielman tulokset antavat rohkaisevia viitteitä siitä, että ohjelmistokehitys sopeutuu nykyaikaiseen tapaan työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta ja organisaation sisäistä osaamista voidaan hyödyntää joustavasti. Tarvepohjaisen henkilöresursoinnin voidaan nähdä sopivan tilanteeseen, jossa halutaan lähteä kehittämään uutta sovellusta nopeasti palautteen pohjalta ilman pitkäkestoista määrittelytyötä.
  • Markova, Laura (2015)
    Tämän pro gradu –tutkielman aihe on digitaalisten oikeuksien hallinta (DRM) yhteistyöverkostoissa, tarkemmin rajattuna omistajuuden jäljitettävyys. Tutkielma on vertaileva kirjallisuuskatsaus suurien yhteistyöverkostojen käyttöön sopivista DRM-tekniikoista. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia eri tekniikoita on olemassa digitaalisen sisällön oikeuksien hallintaan, ja mikä tai mitkä niistä soveltuvat erilaisiin yhteistyöverkostoihin. Tutkielman tuloksena nähdään, että parhaisiin tuloksiin päästään eri DRM-tekniikoita yhdistämällä. Perinteistä salaamista, vesileimoja ja sormenjälkiä, sekä laitteistoihin lisättäviä tietoturvaominaisuuksia voidaan hyödyntää parhaan lopputuloksen saamiseksi. Kaikkia näitä suojaustekniikoita kehitetään jatkuvasti, ja pyritään saamaan niistä yhä turvallisempia ja vankempia eri salausavaimia, -tyylejä ja salauskertojakin käyttämällä. Näiden suojaustekniikoiden monipuolinen käyttö johtaakin luotettavimpaan ratkaisuun, kun digitaalista sisältöä halutaan jakaa yhteistyöverkostoissa.
  • Wang, Sai (2015)
    Robustness testing is an important aspect in web service testing. It focuses on the service's ability to deal with invalid input. Therefore, the test cases of robustness testing aims at good coverage on input conditions. Behaviours of participate services are described in BPEL contract. Services communicate with each other by sending SOAP messages. BPEL process is seen as a graph with nodes and edges which stand for activities and messages. Due to the feature of business process, we extend the robustness of web services in SOA ecosystems based on the traditional robustness de nition. The robustness test case generation focuses on test paths or message sequences generation and test data in SOAP messages generation. Web service contract contains information related to test case generation. In this thesis, we divide the contracts into three levels: document level contract, model level contract and implementation level contract. Model level contract provides the information for test case generation. BPEL contract helps test paths generation and WSDL contract helps test data generation. By analysing the contents in contract, test cases can be generated. Petri net and graph-based method are chosen as a method for message sequences generation. Data perturbation technology is used for invalid test data generation.
  • Rasheed, Junaid (2015)
    The World Wide Web has emerged as a powerful tool and an entity that has formed a major part of everyday human life. Since web technology has become vital to humans, it is emerging as a platform where web applications mean more than they have ever meant. This demands for the user experience to be pleasurable and fast. But the disruptions in flow in traditional web applications stop the user from getting the desired experience. Initially web browsers were developed for displaying static pages linked together and user navigated to retrieve information from a server. This phenomenon is also known as multipage paradigm. It took more than two decades to evolve from a mere information-displaying entity to an application execution platform. The Ubiquitous nature of the web changed the trends, and complex web applications started emerging. These applications on user actions reload the entire web page from the server. Client and server communicate using synchronous communication mode. User action on the client triggers a call to the server and blocks the input/output until the server responds. Even after the advancement of web technologies, the web applications multipage paradigm remains the same and so do the problems of disruption in the user experience and application workflow. This thesis analyzes the design and development of modern web applications aimed at providing new single page paradigm and asynchronous communication between the client and the server to solve problems found in the multipage web application paradigm. This thesis also discusses the tools and technologies used in building single page web applications. The new single page paradigm introduces some challenges that are also considered in this thesis. Furthermore, the thesis covers that how the new paradigm can be used to develop applications on fragmented devices. Finally, the thesis describes the implementation of an example application aimed at producing a single page paradigm.
  • Havukainen, Heikki (2015)
    Managing a telecommunications network requires collecting and processing a large amount of data from the base stations. The current method used by the infrastructure providers is hierarchical and it has significant performance problems. As the amount of traffic within telecommunications networks is expected to continue increasing rapidly in the foreseeable future, these performance problems will become more and more severe. This thesis outlines a distributed publish/subscribe solution that is designed to replace the current method used by the infrastructure providers. In this thesis, we propose an intermediate layer between the base stations and the network management applications which will be built on top of Apache Kafka. The solution will be qualitatively evaluated from different aspects. ACM Computing Classification System (CCS): Networks -> Network management Networks -> Network architectures
  • Pennanen, Teppo (2015)
    This thesis is a study on Lean Startup metrics. It attempts to answer what is measured and how in Lean Startup, how it differs from other software measurement and what information needs today's startups have. This study has literature study and an empirical survey using real start-ups. This study explains how the software measurement has changed over the years and what kind of metrics Lean Startup suggests to be used and why. It shows differences in measurement use between traditional start-ups and Lean Startups. This study suggest reasons and motivations to use measurement in start-ups and gives examples when not to. In the scope of this study a survey with questionnaires and interviews was conducted. It showed distinctly different attitudes towards measurement between traditional start-up entrepreneurs and those who like to call themselves Lean Startup entrepreneurs. Measurement in Lean Startup is not an end in itself, but a useful tool for gaining feedback for the gut-feelings of an entrepreneur. Metrics, when meaningful and correct, communicate the focus within a start-up and will objectively evaluate the business' success.
  • Ni, Shuai (2015)
    Gene expression programs driven by transcription factors (TF) play pivotal roles in both normal cell differentiation and tumorigenesis. However, the links between genomic mutations and transcriptional dysregulation in gene expression profiles are largely unknown. Single nucleotide polymorphism (SNP) caused alterations in DNA-binding affinity of transcription factors are likely to be a major factor in many quantitative trait conditions, including familial predisposition to various types of diseases such as cancer. Therefore, the identification of SNPs that cause gene dysregulation by changing TF DNA-binding specificity may discover potential therapeutic cancer targets. Several transcription factors such as ERG, ETV1 and FLI1 from the ETS (E twenty-six) family are known for their oncogenic functions in prostate cancer and play pivotal roles in malignant transformation and tumor progression. Therefore, in this work, we conducted a comparative genomic study between human and mouse, focusing on the ETS family transcription factor regulated elements and identifying SNPs that can potentially affect ETS family TF DNA-binding to the enhancer elements, which, in turn, may initiate aberrant expression of genes under regulation. This analysis in combination with ChIP-seq data of ETS family members and known risk loci in prostate cancer, we define a novel ETS-regulated enhancer element that may confer prostate cancer risk. Through targeted resequencing of a 8449 bp region in 184 cases and 188 controls, we identify several novel SNPs that may impact on gene regulation underpinning prostate cancer susceptibility.
  • Türkman, Minna (2015)
    Feuerbachin lause liittyy euklidisen tasogeometrian keinoin todistettavaan tulokseen kolmion yhdeksän pisteen ympyrästä. Feuerbachin lause osoittaa kolmion yhdeksän pisteen ympyrän olevan tangenttina kolmion sisäympyrälle ja sen kolmelle sivuympyrälle. Sisäympyröiden sivuamistapauksen todistaminen vaatii lisäksi inversiivigeometrian keinoja. Ensimmäisen luvun johdannon jälkeen toisessa luvussa esitetään Eukleideen Alkeissa esitettyjä postulaatteja, määritelmiä ja lauseita todistuksineen, joita tarvitaan yhdeksän pisteen ympyrän ja Feuerbachin lauseen todistamiseen. Näitä seuraa Eulerin suoran todistus sekä yhdeksän pisteen ympyrään liittyvät todistukset. Kolmannessa luvussa esitellään inversiivigeometriaa ja erityisesti määritellään inversiokuvaus, niiltä osin kuin Feuerbachin lauseen todistamisen kannalta on tarpeen. Neljännessä luvussa esitetään Feuerbachin lause todistuksineen.
  • Hirvensalo, Johanna (2015)
    Tutkielman tarkoitus on antaa lukijalleen jonkinlainen käsitys optioista eli johdannaissopimuksista, sekä niiden arvon määrittämisen menetelmistä. Tutkielmassa tehdään yleiskatsaus rahoitusmarkkinoiden yleisimpiin optioihin. Päätarkoitus ei ole syventyä matemaattisiin määritelmiin ja kaavoihin, vaan tutustua optioiden maailmaan ja esitellä menetelmiä erilaisten optioiden arvon määrittämiselle hyödyntämällä Black-Scholesin differentiaaliyhtälöä. Tutkielma on jaettu kymmeneen lukuun. Johdannon jälkeen luvussa kaksi esitellään mikä on optio sekä käydään läpi yleisimpiä käsitteitä ja termejä, jotka esiintyvät rahoitusmarkkinoilla. Luvussa kolme esitellään matemaattisia määritelmiä ja kaavoja, jotka ovat oleellisia optioiden arvon määrittämisessä. Tässä luvussa johdetaan Black-Scholesin differentiaaliyhtälö, mikä on hyvin keskeisessä roolissa rahoitusteoriassa. Ennen yhtälön johtamista esitellään Wiener-prosessi, stokastinen differentiaaliyhtälö, Itôn lemma ja martingaalin käsite. Luvussa neljä esitellään perinteiset optiot, joita ovat Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset optiot. Luvussa viisi siirrytään eksoottisiin ja polkuriippuviin optioihin. Tässä tutkimuksessa käsittelemme eksoottisista optioista vain yleisimmät optiotyypit; yhdistetyt optiot, chooser-optiot, rajoitetut optiot, Aasialaiset optiot sekä lookback-optiot. Nämä optiotyypit ovat erilaisia muunnoksia Eurooppalaisista sekä Amerikkalaisista optioista. Luvussa kuusi käsitellään rajoitettuja optioita. Periaatteessa mihin tahansa optioon voi lisätä rajoitusehtoja, mutta tässä luvussa keskitytään ainoastaan Eurooppalaisiin optioihin. Luvussa seitsemän esitetään yhtenäistetty kehys polkuriippuville optioille. Tällöin mukaan tulee uusi riippumaton muuttuja, jonka tehtävä on mitata polkuriippuvaa suuretta. Luvussa tutustutaan satunnaiskulun aikaintegraaleihin sekä diskreettiin otantaan. Aasialaisiin optioihin perehdytään tarkemmin luvussa kahdeksan, missä johdetaan differentiaaliyhtälöt useimpien Aasialaisten optioiden arvoille. Luvussa yhdeksän puolestaan käsitellään lookback-optioita. Tällaisten optioiden tuotto riippuu option olemassaoloajan toteutuneesta kohde-etuuden maksimi- tai minimiarvosta. Molemmissa tapauksissa, niin Aasialaisten kuin loocback-optioiden, käydään läpi sekä jatkuvan otannan, että diskreetin otannan tapaukset. Viimeisessä luvussa tutustutaan hieman optioiden transaktiokuluihin. Tässä luvussa käsitellään option arvoa ottamalla huomioon myös suojauksen kustannukset, mutta keskitytään ainoastaan diskreettiin suojaukseen.
  • Hirvi, Outi (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on kylmän sodan jälkeisten geopoliittisten diskurssien tarkastelu Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisia selontekoja sekä presidentin vuosittaisia puheita hyödyntäen. Geopolitiikan tutkimuksessa kylmän sodan päättyminen on nähty taitekohtana, jolloin yksittäisten valtioiden merkitys on vähentynyt, ja maailmanpolitiikassa on siirrytty globalisaation aikakauteen. Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten tämä muutos heijastuu Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa ja geopoliittisissa diskursseissa valitun tutkimusmateriaalin näkökulmasta. Muihin tutkimuskysymyksiin lukeutuu Yhdysvaltojen näkemys itsestään maailmanpolitiikassa kylmän sodan aikana sekä sen jälkeen, että erot turvallisuuspoliittisissa dokumenteissa ja presidenttien julkisissa puheissa. Tutkielman aineistona käytetään kansallista turvallisuutta käsitteleviä dokumentteja vuosilta 1950, 1987, 2000 sekä 2010. Näitä dokumentteja vertaillaan presidentin vuosittain pitämään julkiseen puheeseen samoilta vuosilta. Tutkimusmetodina on kriittinen diskurssianalyysi, jota käytetään perinteisen diskurssianalyysin lisäksi paljastamaan puheessa vallitsevat voimasuhteet, sekä kvantitatiivisen analyysin osana taulukointia olennaisista globalisaatioon liittyvistä termeistä. Dokumenttien perusteella Yhdysvaltojen ulkopoliittista sekä turvallisuuspoliittista toimintaa on oikeutettu vaihtelevin perustein, jotka on nähty olennaisina kyseessä oleville tavoitteille. Muutokset puhetavoissa ja erilaisten arvojen korostuksessa paljastavat, että poliittiset tavoitteet muuttavat käytettyjä diskursseja. Globalisaation vaikutus näkyy muuttuneessa tavassa puhua liittolaisista ja vihollisista, valtioiden muodostamista liitoista sekä taloudesta. Presidentin aseman muuttuminen tutkimusajanjaksolla on myös huomattavissa dokumenteissa, puhetavan ja käytettyjen argumentaatiostrategioiden kautta. Verrattuna sekä perinteisen että kriittisen geopolitiikan tutkimukseen, dokumentit osoittavat, että enemmän huomiota pitäisi kiinnittää taloudellisiin asioihin ja siihen, miten ne ovat vaikuttaneet paitsi valtioiden väliseen kanssakäymiseen, myös turvallisuuteen. Erilaisten kansainvälisten instituutioiden ja organisaatioiden rinnalla turvallisuuspoliittista tilannetta rauhoittavana tekijänä korostuu talouden merkitys. Tutkimukseen valittujen dokumenttien pohjalle rakentuu näkemys siitä, että Yhdysvallat on kylmän sodan alusta lähtien pyrkinyt edistämään kapitalistista maailmanpolitiikkaa, joka on tehnyt valtiot toisistaan riippuvaisiksi, ja tämän vuoksi konfliktit näiden valtioiden välillä ovat epätodennäköisiä. Tämä kehityskulku on nähtävissä dokumenteissa jo ennen kylmän sodan päättymistä, joten tätä yksittäistä maailmanpoliittista tapahtumaa ei voida tutkimuksen perusteella nähdä tärkeimpänä diskursseihin vaikuttavana tekijänä.
  • Ruuskanen, Viivi (2015)
    Asuntomarkkinat ovat muutoksen alaisina. Taloudellinen taantuma ja asuntomarkkinoiden eriytyminen luovat muutospaineita asumiselle. Näiden tekijöiden lisäksi väestön ikääntyminen näyttäytyy tulevaisuuden asuntomarkkinoiden kannalta merkittävänä tekijänä. Suomen väestön ikääntymispiikki tulee vastaan 2020–2030 luvuilla, jolloin suurten ikäluokkien eläköityminen tulee päätökseen, ja noin joka neljäs suomalainen on yli 64-vuotias. Väestön ikääntyminen ja elin-iän piteneminen vaikuttavat asuntomarkkinoihin esimerkiksi pienentämällä kotitalouksien keskikokoa. Aikaisempien tutkimusten mukaan kotitalouksien keskikoon pieneneminen johtaa pienempien asuntojen kysynnän kasvamiseen. Lisäksi väestön ikääntyminen ja etenkin ikääntyvän väestön suhteellisen osuuden kasvaminen tulevat vaikuttamaan asuntomarkkinoiden rakenteeseen merkittävästi. Vanhemman väestön rooli onkin muuttumassa asuntomarkkinoilla iäkkäiden asuntokysyjien määrän kasvaessa. Työn tarkoituksena on tutkia väestön demografisten muutosten vaikutuksia asuntomarkkinoille. Lisäksi työssä tutkitaan sitä, miten näihin muutoksiin tulisi varautua asuntotuotannossa. Työn empiirinen osuus koostuu Oulun asuntomarkkinoiden ja väestönrakenteen tutkimisesta sekä alueellisesta ikääntymisennusteesta vuodelle 2030. Työn aineisto koostuu pääosin Tilastokeskuksen maksuttomista tilastoaineistoista (kuten väestöennusteesta), paikkatietomuotoisesta Ruututietokanta 2013 aineistosta sekä paikkatietomuotoisesta YKR- aineistosta Oulun rakennuskannasta. Työssä on käytetty sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Päämenetelminä työssä on käytetty graafista analysointimenetelmää ja paikkatietomenetelmiä. Tutkimuksen tulosten mukaan Oulun vuoden 2030 ikääntyneet (62–86-vuotiaat) asuvat pääosin keskustan ulkopuolisilla pientaloalueilla ja seudun reuna-alueilla. Myös haja-asutusalueella ikääntyneen väestön määrä suhteessa muuhun väestöön on suuri. Väestön ikääntyminen ja sen alueellinen painottuminen tulee vaikuttamaan tulevaisuuden asuntomarkkinoihin monella tavalla. Ensinnäkin ikääntyneet kotitaloudet ovat valtaosin pieniä, yhden tai kahden hengen kotitalouksia, joiden määrän lisääntyminen kasvattaa pienien asuntojen kysyntää. Toisaalta ikääntyneet kotitaloudet asuvat pääosin pientaloasunnoissa, joiden suuret siivousalat, kaksikerroksisuus ja ison pihan hoitaminen ovat tekijöitä, jotka ajavat ikäihmisiä muuttamaan. Aikaisempien tutkimusten mukaan ikäihmiset prefereoivat ikääntyessään asumisessa etenkin asunnon laatuominaisuuksia ja palveluiden saavutettavuutta. Tämän vuoksi ikääntyneiden asumistoiveet kohdistuvat usein keskustan palveluiden läheisyyden uudehkoihin kerrostaloasuntoihin. Tutkimuksen mukaan Oulussa vapautuu vuosien 2030–2035 välisenä aikana yli 2 500 omakotitaloasuntoa ikääntyneiden muuttaessa kerrostalovaltaisille alueille. Lähes puolet näistä tulee vapautumaan Oulun kuntaliitosalueilta, joissa asuntokysyntä muutenkin on vähäistä. Väestön ikääntyminen tulee siis vapauttamaan asuntomarkkinoille suuren määrän pientaloja, samalla kysynnän kohdistuessa yhä enemmän keskustan läheisiin kerrostaloasuntoihin. Toisaalta tulevaisuuden asuntomarkkinoihin vaikuttaa myös muiden ikäryhmien koko ja asumispreferenssit. Perheellistymisikäisten (20–35-vuotiaiden) osuus väestöstä laskee tulevaisuudessa, joka vähentää osaltaan pientalojen kysyntää markkinoilla. Näiden rakenteellisten muutoksen seurauksena pientaloasuntojen tarjonta siis lisääntyy markkinoilla samalla kysynnän vähentyessä. Väestön ikääntyminen aiheuttaakin asuntomarkkinoille tilapäisen epätasapainotilan. Asunnontuotannossa väestön ikääntymisestä johtuvat muutokset tulisi ennakoida hyvissä ajoin, jotta tuleviin muutoksiin ehdittäisiin varautua. Tämän tutkimuksen mukaan Oulun kaupungin tulisikin vähentää jo tässä vaiheessa omakotitalotonttien luovutusta, jotta tarjonta tulevaisuudessa ei kasvaisi liian suureksi. Samaan aikaan asuntotuotantoa tulisi keskittää kerrostaloasuntoihin, joihin kohdistuu kasvavaa kysyntää nyt ja tulevaisuudessa.
  • Kozar, Oxana (2015)
    The economic development of Northern Ostrobothnia has been in the spotlight because of rapid growth of Oulu high-technology industries. However, most of the researchers seem to concentrate on the development in Oulu without considering the situation in the whole region or its peripheries. The thesis gives an overview of the main factors that affected successful high-tech development in Oulu since 1960s as well the economic and social development in the whole region of Northern Ostrobothnia. Innovations have become a very topical issue in research and policies during the last decades. For this reason the understanding of this term has become vague and they started to be used as buzzwords more and more often. This thesis analyses how innovations are defined in the regional strategic programmes of Norhern Ostrobothnia, what types of innovation activities are emphasized most, which industries are considered as benefiting from innovations. The usage of different territorial innovation models (innovative milieu, cluster, regional innovation system) is also analyzed. The research also examines how different geographical scales of innovation activities are seen in the studied policy documents: how the role of global scale for innovative development in Northern Ostrobothnia is understood, are there any links with national innovation system discussed, how are innovations on local scales treated. The documents chosen for the research are regional strategic programmes for four programming periods: 2004-2006, 2007-2010, 2011-2013 and 2014-2017. The data is analyzed using qualitative content analysis, which allows to systematize and summarize the content of the text and examine in what contexts are the terms used. The analytical approach is theory-driven, however, modified with consideration to the data. The research showed that regional strategic programmes employ broad definition of innovation, especially emphasizing marketing in the documents for the latest programming periods. Innovative activities are regarded not only in context of high-technology industries, but in relation to low- and medium-technology industries as well, though in latest documents the focus is mainly on high-tech production. The term "cluster" is used mainly as a buzzword, though in the latest regional strategic programme the frequency of use has decreased, alternatively the model of innovative milieu has become more popular. Concept of regional innovation system has been briefly mentioned in the documents. There has been very limited explanation of structures of any of the territorial innovation models, however, the documents linked the concept of regional innovation system to innovative milieu, seeing the first as a next stage of development of the latter. Regional strategic programmes mention the role of innovation processes happening on different geographical levels, but the discussion is rather limited - international scale is mostly considered as global market, national scale is seen as the source of funding and on local scale the attention is mainly payed to Oulu.
  • Lehtovuori, Laura (2015)
    Tällä hetkellä yhtenä kaupunkisuunnittelun tavoitteena on eheyttää kaupunkirakennetta täydennysrakentamalla ja hyödyntämällä uusien alueiden rakentamisessa jo olemassa olevaa infrastruktuuria. Kaupunkirakenteen tiivistyminen ja rakennettujen pintojen lisääntyminen voi johtaa hallitsemattomiin kaupunkitulviin, jos vettä läpäisemättömien pintojen määrää lisätään voimakkaasti rakennetuilla alueilla. Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa yhtenä keinona hulevesien, eli rakennetuilta pinnoilta valuvien sade- ja sulamisvesien, hallintaan on luonnonmukaiset rakenteelliset imeytys- ja viivytysratkaisut. Tarkastelemani viherkatot ovat yksi esimerkki näistä luonnonmukaisista rakenteellisista hulevesien hallintaratkaisuista. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, mikä on Helsingin viherkattopotentiaali ja voiko viherkatoilla vaikuttaa Helsingin hulevesien hallintaan? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Helsinkiä kolmen esimerkkialueen kautta. Tarkastelemani kolme tutkimusaluetta ovat Itä- Pasila, Pihlajamäki ja Veräjämäki. Nämä kolme aluetta ovat rakentuneet eri aikakausina, jolloin suunnittelua ovat ohjanneet erilaiset ihanteet. Itä-Pasila edustaa tiivisti rakennettua kompaktikaupunkia, jossa suuret betonielementtitalot hallitsevat maisemaa ja viheralueiden määrä on vähäinen. Pihlajamäki puolestaan on esimerkkialue lähiöteorian aikakaudella rakentuneesta kaupunkilähiöstä, jossa rakennuskanta koostuu myös suurista betonielementtitaloista, mutta niiden väleissä ja ympärillä mutkittelee laajat yhtenäiset viheralueet. Veräjämäki edustaa näistä kolmesta pientalovaltaista aluetta, joka on tasaisesti rakentunut eri aikakausien aikana. Rakennuksia ympäröi yksityiset tonttimaat ja kaakossa sijaitsee isompi yhtenäinen metsäalue. Tarkastelen Helsingin laserkeilausaineiston avulla, mikä on potentiaalinen viherkattopinta-ala näillä kolmella tutkimusalueella, jos viherkatot asennettaisiin kaikille 10° tai sitä loivemmille katoille. Hulevesitarkastelua varten yhdistän Lahdessa koeviherkatoilta mitattua sadanta- ja valunta aineistoa Helsingistä mitattuun sadanta- ja valuntadataan. Tutkimusasetelmassani valitsen Helsingistä mitatusta aineistosta kaksi suurta sadetapahtumaa, joissa sademäärät ovat 16,2 mm/4 h ja 24,6 mm/8 h. Näihin sadetapahtumiin yhdistän Lahden koeviherkatoilta vastaavanlaisilta sadetapahtumilta lasketut viherkattojen pidätys-/viivytyskapasiteetin. Lopuksi selvitän SLICES -maankäyttöluokka paikkatietoaineiston avulla, miten Helsingin nykyinen maankäyttö jakautuu ja miten esimerkkialueisiin yhdistettynä näillä alueilla on mahdollisesti viherkattopotentiaalia. Tutkimuksessani sain tulokseksi että Itä-Pasilan ja Pihlajamäen kaltaisilla alueilla olisi kattopinta-alassa potentiaalia viherkattojen asentamiselle. Veräjämäessä rakennusten katot ovat puolestaan suurimmaksi osaksi kaltevampia kuin 10°, joten Veräjämäen kaltaiset pientaloalueet, eivät tarkasteluni mukaan sisällä suurta viherkattopotentiaalia. Hulevesitarkastelun aikana kävi tutkimuksessani ilmi, että aineistot sisälsivät sellaisia virhelähteitä, jotka vaikuttivat tutkimukseni tuloksiin. Yleisesti on kuitenkin mahdollista sanoa, että viherkatot pienensivät sadetapahtumien aikaisia valuntoja ja vaikuttivat positiivisesti valuntamääriin. Mutta esimerkiksi Veräjämäen kaltaisilla alueilla hulevesien imeyttäminen alueella on jo nykyisellään niin voimakasta, etteivät viherkatot vaikuttaisi merkittävästi alueen poisvaluntaan. SLICES -maankäyttöluokkien mukaan tarkasteltuna on Helsingissä paljon tiiviisti rakennettuja alueita, ja kaupunkirakenteen tiivistyessä voi Itä-Pasilan ja Pihlajamäen kaltaisten alueiden määrä kasvaa. Näillä alueilla viherkatot voisivat olla muiden luonnonmukaisten hulevesien hallintaratkaisujen ohella yksi mahdollinen keino hulevesien ehkäisemiseksi ja viivyttämiseksi. Viherkattojen huomioiminen maankäytön suunnittelun eri tasoilla on vielä uutta ja vaillinaista. Tarkasteluni mukaan Helsingissä sijaitsee kuitenkin alueita, jotka sisältävät viherkattopotentiaalia ja joissa niiden vaikutus hulevesien hallintaan on tarkastelemieni sadetapahtumien mukaisissa olosuhteissa positiivinen. Näin ollen voisi maankäytön suunnittelussa olla tarvetta tarkentaa keinoja viherkattojen huomioimiselle, jotta tämä kattopintojen potentiaali saataisiin käyttöön.
  • Manninen, Emma-Liina (2015)
    Lentokenttien standardoituminen on muokannut lentokentistä keskenään samankaltaisia, ympäristöstään irrallisia ja historiattomia epäpaikkoja. Viime aikoina lentokenttien toimintaympäristö on muuttunut aiempaa ankarammaksi ja lentokentät joutuvat kilpailemaan lentomatkustajista pysyäkseen toiminnassa. Epäpaikkamainen luonne ei ole lentokentälle eduksi, joten on täytynyt kehitellä uusia keinoja pärjätäkseen kilpailussa. Lentokentän paikkakokemukseen on panostettu monipuolisten palveluiden ja paikallisen kulttuurin avulla. Pro gradu –tutkielmassani halusin selvittää, onko lentokenttien imagotyö näyttävine projekteineen vaikuttanut matkustajien kokemuksiin lentokentästä vai vieläkö lentokentästä vallitsee stereotyyppinen mielikuva. Tutkimuskysymyksinäni olivat, minkälaisena paikkana lentokenttä tänä päivänä koetaan ja vastaavatko vallalla olevat mielikuvat epäpaikan määritelmää. Kävin lävitse 195 lentokenttäarviointia kymmeneltä eurooppalaiselta lentokentältä. Tarkastelin diskurssianalyysin avulla arvioinneissa esiin nousseita tapoja kertoa lentokentästä, jotka järjestyivät kuuteen eri teemaan. Lentokentästä puhuttiin siis kuuden diskurssin kautta. Asiakasarviointien valossa lentokenttään suhtaudutaan fyysisenä rakennuksena, aistittavana ympäristönä, ajanviettopaikkana, muutoksen kohteena, sosiaalisena näyttämönä sekä alueen käyntikorttina. Diskurssianalyysi pohjautuu ajatukseen, että kieli ei ole todellisuuden neutraali kuvajainen, vaan kieli rakentaa todellisuutta ja on itsessäänkin kulttuurin tuote. Esiinnousseet teemat eivät siis kerro absoluuttista totuutta lentokentän olemuksesta, vaan tarjoavat erilaisia näkökulmia lentokentän hahmottamiseen. Lentokenttäarviointien perusteella lentokentällä on sekä paikan että epäpaikan piirteitä, mutta matkustajat eivät koe lentokenttien standardoituneisuutta automaattisesti huonona asiana, sillä tehokkuus ja samankaltaisuus tekevät matkanteosta vaivattomampaa. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että lentokentät voisivat jopa yhdenmukaistua vieläkin enemmän ja huomioida paikallisten kulttuurin sijaan lentomatkustajien toiveita. Lentokenttien pyrkimykset erottua kokemuksellisuuden avulla tuntuivat menneen matkustajilta ohi, sillä matkustajien mielikuvat heijastelivat menneisyyden muokkaamia stereotyyppisiä tapoja hahmottaa lentokenttäympäristöä. Vaikka matkustaminen on oleellinen osa 2000-luvun länsimaista elämäntapaa ja lentokentät ovat arkipäiväistyneet, suhtaudutaan lentokenttään edelleen moderniuden edustajana ja terminaali on tärkeä rakennus.
  • Aalto, Aino (2015)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lumen levinneisyyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä Utsjoen Skállovárrilla. Tuulen tiedetään olevan yksi merkittävimpiä lumen liikuttajia ja kasaajia avoimilla alueilla. Vaihtelevan topografian alueilla myös lumen levinneisyydessä voidaan havaita vaihtelevuutta. Tietynlaisille alueille lunta kasaantuu ja toisilta alueilta lumi erodoituu pois lähes kokonaan. Ympäristötekijät, jotka kirjallisuuden perusteella lumensyvyyden vaihtelevuutta tunturialueella selittävät, ovat tuulen nopeus ja suunta, topografia, suojaisuus tuulelta, rinteen suunta ja kaltevuus, kasvillisuus ja auringon säteilyn määrä. Lumensyvyyden vaihtelun mallintaminen on vaikeaa, koska lumensyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita. Tietyllä alueella topografia, kasvillisuus ja useimmiten myös tuuliolot säilyvät vuodesta toiseen samankaltaisina, jolloin lumi kasaantuu vuosittain samoille alueille ja lumensyvyyden suhteelliset erot säilyvät samankaltaisina, vaikka lumen absoluuttinen määrä vaihtelisikin. Lumenmäärän vaihtelu erityyppisten alueiden välillä ei ole useinkaan yhden tekijän vaikutusta vaan seurausta usean eri ympäristötekijän ja prosessin erisuuruisesta vaikutuksesta. Syksyllä 2007 tutkimusalueelle pystytettiin 66 lumiasemaa. Jokaisen lumiaseman ympäristö kirjattiin ylös muistiinpanoihin, kuten alueen topografia, mahdollinen rinteen kaltevuus sekä kasvillisuuden tiheys ja korkeus. Lumiasemat valokuvattiin sekä syksyllä, että talvella. Jokaiselle lumiasemalle arvioitiin paikan saaman suojaisuuden määrä COL-asteikolla. Lisäksi jokaiselle lumiasemalle annettiin arvo 1-5 sen mukaan paljonko kasvillisuuden arveltiin paikalla lumensyvyyteen vaikuttavan. Maaliskuun lopulla 2008, lumensyvyyden ollessa suurimmillaan, käytiin lumensyvyydet mittaamassa lumiasemilta. Lumensyvyys saatiin mitattua 60:lta lumiasemalta. Pienimmät lumensyvyydet mitattiin tuulelle alttiina olevilta alueilta ja suurimmat tuulelta suojassa olevilta alueilta. Topografisen alttiuden eli suojaisuuden todettiin määrittävän Skállovárrin lumensyvyyttä ympäristötekijöistä parhaiten tutkittuna talvena. Pearsonin korrelaatioanalyysi osoitti tilastollisesti merkitsevän korrelaation (-0,7***) lumensyvyyden ja suojaisuuden välille (COL). Kasvillisuudella oli myös merkittävä rooli lumensyvyyden vaihtelussa alueilla, joilla oli varpuja tai puita. Tuulelle avoimille alueille, joilla oli kasvillisuutta, akkumuloitui huomattavasti enemmän lunta kuin avoimille kasvittomille alueille. Usein kasvillisuus kuitenkin vaikutti lumensyvyyteen yhdessä suojaisuuden kanssa.
  • Hyvönen, Ville (2015)
    Efficient nearest neighbor search in high dimensional spaces is a problem that has numerous practical applications in the fields of statistics and machine learning, for example in robotics, computer vision, and natural language processing. In this thesis a multiple random projection trees (MRPT) algorithm for fast approximate nearest neighbor search is proposed. It is based on a variant of space partitioning trees called random projection trees (RP-trees). Both the pseudocode of the algorithm and the actual R and C++ implementations are presented. The space and time complexity of the algorithm are analyzed. The efficiency of the algorithm is demonstrated experimentally by comparing both to the basic linear search, and to another approach of using RP-tree in approximate nearest neighbor search with moderately high-dimensional image and word frequency data sets. Different split criteria are compared experimentally, and the optimal choice of tuning parameters of the algorithm is discussed both in theory, and demonstrated in practice with benchmark data sets.
  • Hallman, Merrit (2015)
    Removal of introns, the non-coding sequences, from the mRNA is essential step of all eukaryotic gene expression. U12-type introns are a minor subgroup of introns that are extremely rare, but present in most eukaryotes. These introns are removed by a U12-dependent spliceosome often referred to as the minor spliceosome. U12-type introns and the minor spliceosome are highly conserved throughout all taxa. This study maps out the frequency and variation of the U12-type introns and U12-dependent spliceosome in domestic dog. This study uses genome sequencing data of 145 dogs representing multiple breeds. The data is in Variant Call Format and analyzed with Python scripts. This study yields expected results, the frequency and variation is similar to that of human. A more focused data set should be used to study further any pathological traits of the U12-type spliceosomal system.