Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Cyanobacteria and their toxins in lichen symbiosis

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
cyanobac.pdf 492.8Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8318-1
Vie RefWorksiin
Title: Cyanobacteria and their toxins in lichen symbiosis
Author: Kaasalainen, Ulla
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Department of Biosciences
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Lichens are symbiotic associations between a fungus (mycobiont) and a photosynthetic partner (photobiont) which may be a green alga or cyanobacterium (cyanobiont). In lichen symbiosis the mycobiont lives on sugars photosynthesized by the photobiont and, in cyanobacterial symbiosis, also nitrogen compounds are provided to the fungal host. Several cyanobacterial genera are known to associate with lichen forming fungi but by far the most common cyanobacterial genus in lichen symbioses is Nostoc. Lichen-symbiotic Nostoc is a diverse group including at least two distinct phylogenetic lineages which tend to associate with different groups of lichen mycobionts.

Microcystins and nodularins are small, cyclic, hepatotoxic peptides responsible for poisonings of humans and animals. They are produced by aquatic, bloom forming cyanobacteria of several different genera and found in fresh and brackish waters around the world. The previously known microcystin producers of the genus Nostoc include the lichen associated cyanobacterium Nostoc sp. IO-102-I isolated from Finland, and some aquatic strains from Brazil, Finland, and India. While all producers of nodularin were previously thought to belong to the genus Nodularia, it has recently been shown that also some Nostoc strains isolated from cycad roots can produce nodularin.

The aim of this study was to find out which cyanobacterial toxins are produced in lichen symbiosis and how widespread this production is, both from the geographical and lichen-symbiotic perspective. In addition I wanted to broaden the knowledge on lichen-symbiotic cyanobacteria and symbiont selectivity in lichen symbiosis. The study was based on the analysis of over 800 cyanolichen specimens collected from different parts of the world, mainly analysed with molecular biological methods and liquid chromatography-mass spectrometry.

The results show that hepatotoxic microcystins are produced in situ in lichen symbioses by symbiotic cyanobacteria, and that these compounds are produced quite commonly in many different lichen genera all around the world. Also nodularin is produced in some lichens. The cyanobacterial toxins may act as grazing deterrents and provide some protection to the thallus. However the actual consequences to grazers and the faith of the toxins in the food chain remain unknown. The chemical and genetic diversity of microcystin production in lichens was remarkable. The evolution of this diversity may be related to genetic bottlenecks that commonly occur during the lifecycle of symbiotically dispersing cyanobacteria and the concurrent close association with the fungal hosts. The presently known distribution of toxin-producing cyanobacteria in lichens was found to concentrate into certain taxonomic groups within the Lobariaceae, Nephromataceae, and Peltigeraceae (Peltigerales, Ascomycota). The diversity of microcystin structures correlated with the genetic identity of Nostoc symbionts in different lichens, but also geographical patterns seemed to exist.

Symbiont selection in the lichen genus Nephroma was found to be more specific locally than globally, and the identity of the cyanobiont to differ between bi- and tripartite members of the genus.Jäkälä on usean eri eliön muodostama symbioosi, jonka pääosakkaina ovat sieni (mykobiontti) ja yhteyttävä fotobiontti, joka voi olla joko viherlevä, syanobakteeri (syanobiontti) tai joissakin tapauksissa molemmat. Jäkäläsymbioosissa sieniosakas saa energiansa fotobiontin yhteyttämistuotteista, minkä lisäksi syanobiontti tarjoaa mykobiontille myös typpiyhdisteitä. Jäkäläsymbioosissa esiintyy useita eri syanobakteerisukuja, mutta selvästi yleisin suku on Nostoc. Jäkäläsymbioottiset Nostoc-syanobakteerit ovat hyvin monimuotoinen ryhmä, joka sisältää ainakin kaksi toisistaan eroavaa kehityslinjaa. Sieniosakkaiden on useimmiten todettu valikoivan symbioosikumppaninsa tietystä rajatusta joukosta, joka vaihtelee eri jäkäläsieniryhmien välillä.

Mikrokystiinit ja nodulariinit ovat pieniä, rengasrakenteisia, maksamyrkyllisiä peptidejä, joiden tiedetään aiheuttaneen useita ihmisten ja eläinten myrkytystapauksia. Mikrokystiinien tutuimpia tuottajia ovat usean eri suvun makeassa ja murtovedessä elävät ja kukintoja muodostavat syanobakteerit. Nostoc-sukuun kuuluvia tunnettuja mikrokystiinin tuottajia ovat suomalaisesta jäkälästä eristetty kanta Nostoc sp. IO-102-I, sekä vesiympäristöistä eristetyt brasilialainen, intialainen ja suomalainen kanta. Perinteisesti vain Nodularia-syanobakteerisuvun edustajien on ajateltu tuottavan nodulariinia, mutta hyvin äskettäin myös käpypalmun (Cycas) juuresta eristetystä Nostoc-kannasta löydettiin tätä myrkkyä.

Tässä tutkimuksessa halusin selvittää tuotetaanko syanobakteerimyrkkyjä myös jäkäläsymbioosissa, sekä kuinka yleistä niiden tuotanto maantieteellisestä ja jäkäläsystemaattisesta näkökulmasta on. Tämän lisäksi halusin laajentaa tietämystä sekä jäkäläsyanobionteista yleensä, että jäkäläsymbioosin osakkaiden valinnan tarkkuudesta. Tutkimus perustuu yli 800 eri puolilta maailmaa kerättyyn syanojäkälänäytteeseen, joita on pääasiassa analysoitu molekyylibiologisin menetelmin sekä nestekromatografi-massaspektrometrin avulla.

Tuloksemme osoittavat että symbioottinen syanobakteeri tuottaa maksamyrkyllisiä mikrokystiinejä myös jäkäläsymbioosissa, ja että näitä yhdisteitä esiintyy melko yleisesti eri puolilla maailmaa ja useissa eri jäkäläryhmissä. Lisäksi muutamista jäkälänäytteistä löydettiin nodulariinia. Havaitsemamme mikrokystiineihin liittyvä geneettinen ja kemiallinen monimuotoisuus oli huomattavaa. Syy monimuotoisuuden kehittymiseen saattaa liittyä symbioottisesti leviävän syanobakteerin elinkierrossa säännöllisesti esiintyvään geneettiseen pullonkaulailmiöön sekä samanaikaiseen läheiseen vuorovaikutussuhteeseen sieni-isännän kanssa.

Myrkkyjä tuottavat syanobiontit vaikuttaisivat olevan yleisimpiä tietyissä heimojen Lobariaceae, Nephromataceae ja Peltigeraceae (Peltigerales, Ascomycota) ryhmissä. Mikrokystiinirakenteiden vaihtelu noudattaa pääasiassa Nostoc-symbionttien kahta kehityslinjaa, mutta myös maantieteellisiä eroja esiintyy. On mahdollista että syanobakteerimyrkyt toimivat karkotteina ja tarjoavat suojaa jäkälänsyöjiä vastaan, mutta näiden myrkkyjen todelliset vaikutukset jäkäliä syöviin eläimiin ja niiden kohtalo ravintoketjussa kaipaavat vielä lisätutkimuksia.

Jäkäläsuvussa Nephroma syanobionttien havaittiin eroavan kaksi- ja kolmebionttisten jäkälälajien välillä, ja lisäksi symbiontin valinta oli löyhempää maailmanlaajuisessa mittakaavassa kuin paikallisesti.
URI: URN:ISBN:978-952-10-8318-1
http://hdl.handle.net/10138/37067
Date: 2012-11-02
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account