Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

De la Comté à la Montagne du Destin : difficultés de traduction des noms propres dans The Lord of the Rings de J. R. R. Tolkien

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
delacomt.pdf 1.547Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210059343
Vie RefWorksiin
Title: De la Comté à la Montagne du Destin : difficultés de traduction des noms propres dans The Lord of the Rings de J. R. R. Tolkien
Author: Gruber, Edith Klara
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Modern Languages, ranskalainen filologia
Thesis level: Master's thesis
Abstract: This Pro Gradu thesis examines the difficulties in translating proper names in 'Le Seigneur des Anneaux', the French translation of J.R.R. Tolkien's Lord of the Rings. The theoretical framework is based on the works of Michel Ballard and Peter Vermes which deal with translating proper names and Peter Newmark's and J.C. Catford's translation theories. The theoretical chapter is divided in two parts, the first giving the definitions of various translation strategies, the second examining these in practice. Ballard's corpus comprises a selection of fictional and non-fictional texts in French and in English, while Vermes bases his approach on the Hungarian translations of two English novels, Slaughterhouse Five and The Last of the Mohicans. The purpose of comparing these two studies is to find a suitable classification for the corpus of names from The Lord of the Rings by translation strategy and by name type.

A very important aspect to be considered is Tolkien's opinion on translation, which becomes apparent in his essay 'The Guide to Names in The Lord of the Rings'. The 250 names discussed in this essay form the corpus of this examination. Tolkien divides the names in two categories, personal names and place names. In this analysis, personal names are further classified as first names, surnames, sobriquets and peoples' names while topographical names are further divided into countries, towns, buildings, forests, plains, water bodies, mountains, etc.

Having established the categories for names and translation strategies, Ballard's and Vermes' results are compared with Tolkien's suggestions. The present research shows that Tolkien favours semantic translation and formal correspondance. Furthermore, he has a very normative view of translation which manifests itself in his criticism of the Swedish and Dutch translations. To illustrate this, the quarrel between the Swedish translator Ohlmarks and Tolkien about how to translate names correctly into Swedish is examined as a case study.

The analysis shows that Ledoux, the French translator followed Tolkien's guidelines very faithfully, although the choice of strategies diverges significantly from the usual practices of translating proper names, as Ballard and Vermes had established them. This is explained by the fact that the genre of the Lord of the Rings presents a particular challenge to the translator and demands strategies deviating from the norm. Tolkien created an entire world with its dozens of languages, cultures and peoples and hundreds of persons and places, which all are a part of a particular language and a culture. The translator's task is to recreate the ethnic and geographic relations in the target language so that e.g. Hobbits can be identified as Hobbits by their name. This phenomenon is called 'onomastic network' and its preservation in the target language facilitates the recreation of 'Middle Earth' in the imagination of the target language reader.

Ledoux's faithful rendering of Tolkien's guidelines in French suggests that he probably had received them in some form, although he completed his translation before the 'Guide to Names' was published. The case study of the Swedish translation shows that Tolkien sent letters with translation requests to the prospective translators and therefore it can be assumed that Ledoux had also received instructions. Both the analysis and the case study also revealed the extraordinary status of Tolkien's books, both in the author's attitude towards his works and the translations thereof as well as the readers attitudes towards the translations. In the case of the French translation, the readers demand a 'better translation' but there is no reaction from the publisher. As a result, French Tolkien fans have organised themselves in online communities with the aim of improving the existing translation. Faithful to Tolkien, their primary concern is also the 'correct' translation of the proper names.Tutkielmassa tarkastellaan erisnimien kääntämiseen liittyviä ongelmia kirjassa Le Seigneur des Anneaux, J.R.R. Tolkienin suurteoksen The Lord of the Rings ranskannoksessa. Teorian viitekehys on käännösteoreettinen. Sen perustana ovat Michel Ballardin ja Peter Vermesin nimien kääntämistä käsittelevät teokset, sekä Peter Newmarkin ja J.C. Catfordin käännösteoriat. Teoreettinen kappale on kaksiosainen; ensimmäisessä osassa annetaan strategioiden määritelmiä, toisessa tarkastellaan niitä käytännössä. Ballardin korpus käsittelee erilaisia fiktiivejä ja ei-fiktiivejä tekstejä englanniksi ja ranskaksi, Vermesin lähtökohta ovat kahden englanninkielisen romaanin unkarinnokset, Kurt Vonnegutin Slaughterhouse Five ja J.F. Cooperin The Last of the Mohicans. Vertailun tarkoitus on löytää sopiva luokittelu käännöstavoittain Taru Sormusten Herrasta -kirjassa esiintyville nimille.

Tärkeä aspekti tutkielman teoriassa on Tolkienin oma mielipide kääntämisestä, joka tulee esiin hänen esseessään "The Guide to Names in The Lord of the Rings". Noin 250 tässä teoksessa esiintyvää nimeä muodostavat tutkielman korpuksen, joka on jaettu kahteen osaan: henkilön- ja paikannimiin. Sen lisäksi kukin luokka jakautuu vielä pienempiin osioihin, esimerkiksi henkilönnimiin kuuluvat etu-, suku- ja kutsumanimet sekä kansojen nimitykset. Paikannimet voi luokitella asuinpaikoiksi, metsiksi, vuoriksi ja muiksi maiseman muodoiksi, vesistöiksi, kuten järvet, joet, jne. Luokittelu perustuu semanttisiin ominaisuuksiin.

Tutkielman tarkoitus on ensiksi vertailla Tolkienin ehdottamia käännösstrategioita edellä mainittujen kielitieteillijöiden teorioihin. Tutkimus osoitti, että Tolkien suosii semanttista kääntämistapaa sekä formaalista vastavaisuutta. Hänellä on erittäin normatiivinen käsitys kääntämisestä, joka käy ilmi hänen ruotsinnoksesta ja hollanninnoksesta antamista tuomioistaan. Tapaustutkimuksena tarkastellaan ruotsinnoksen historiaa ja vastaanottoa Ruotsissa sekä Tolkienin kritiikkiä ja muiden kirjallisuusarvostelijoiden mielipiteitä Ohlmarksin käännöksestä. Huomioon otettava seikka on, että Tolkienin ja Ledouxin käyttämät käännöstavat poikkeavat suuresti Ballardin ja Vermesin ehdottamista käännösstrategioista erilaisille nimiluokille. Päätelmä näistä kahdesta havainnosta on, että LOTR:n edustama kirjallisuuslaji vaatii erilaisia, normista poikkeavia käännösperiaatteita. Käännöstehtävä on erittäin vaativa, sillä Tolkienin luoma kuviteltu maailma "Keskimaa" sisältää tusinan kieliä, kansoja ja satoja paikkoja, joilla on oma nimitys kukin oman kansan kielellä. Kääntäjän tehtävä on ymmärtää näitä etnisiä ja maantieteellisia suhteita, jotta hän pystyy luomaan tämän maailman uudelleen omalla työkielellään. Näiden suhteiden muodostelma kutsutaan erisnimiverkostoksi (réseau onomastique). Kohdekielen teoksen lukijoissa pitäisi syntyä samanlainen mielikuva Keskimaasta.

Toiseksi tarkastelen myös kääntäjän ratkaisuja ja mitä teoreettista suuntautumista hän näyttää käännöksessään. Ranskantaja seurasi suurin piirtein Tolkienin ohjeita, vaikka ranskannos julkaistiin ennen Tolkienin ohjeita. Ruotsinnoksen tapaus taas osoittaa, että Tolkien lähetti niitä kääntäjälle jo ennen Guide to Names -esseen julkaisua. Sen takia voi olettaa, että ranskantajakin sai ohjeita, sillä hän käänsi nimiä erittäin uskovaisesti Tolkienin ohjeisiin. Analyysivaihe sekä tapaustutkimus osoittivat myös, että Tolkienin teoksilla on erityinen asema, hänen teostensa lukijat ovat ankaria tuomioissan ja vaativat parempaa käännöstä . Mielenkiintoinen seikka on, että heidän käsitys hyvästä käännöksestä on sama kuin Tolkienin, he pitävät GtN tärkeänä ohjenuorana hyvään käännökseen. Johtopäätelmä käsittelee mm. ranskalaisten lukijoiden korjausprojekteja internetissä sekä Eva Lillqvistin Muumi-kirjojen kääntämistä käsittelevää tutkimusta. Hänen analyysinsa tulokset voi vertailla LOTR:n käännöksen erityispirteisiin.
URI: URN:NBN:fi-fe201210059343
http://hdl.handle.net/10138/37091
Date: 2008-06-03
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account