Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Läntisen kirkon kaukainen mahdollisuus ja haaste : Yuan-dynastian Kiina lähetyskenttänä 1271-1370

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
lantisen.pdf 697.6Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210159411
Vie RefWorksiin
Title: Läntisen kirkon kaukainen mahdollisuus ja haaste : Yuan-dynastian Kiina lähetyskenttänä 1271-1370
Author: Lampikoski, Henrik Matias
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology,
Thesis level: Master's thesis
Abstract: The arrival of the Mongols in Europe and the Middle East in the mid-13th century opened the until then unknown Asia to Western Christendom. The contacts between Europeans and Mongols eventually developed and led to increasing numbers of Latin Christians visiting Mongol-dominated China. Among the travellers were several Franciscan missionaries. So far, little research has been done on the medieval mission to China, and therefore the reasons for the success and decline of the mission have not been explained with sufficient accuracy. Particularly the decline of the mission has often been explained with external factors such as the collapse of the Mongol Empire or the Black Death, and since such external factors have dominated previous scholarship, the internal factors that can be found in the primary sources have received insufficient attention. The purpose of this thesis is to explore the reasons for the slow beginning, the rapid success, and the surprisingly undocumented end of the mission. Most sources pertaining to the mission are eyewitness accounts by the missionaries and papal bulls. I also use a number of travelogues relevant for the European-Mongol encounters of the period (John of Plano Carpini, William of Rubruck, Marco Polo, Rabban Sauma) as well as Chinese sources (Yuanshi).

I begin by discussing the contacts between Europeans and Mongols since these form the background and wider context of the mission to China. Next, I devote three chapters to the three periods I have chosen to divide the history of the mission into. Between 1271 and 1294, the Western Church received and reacted to several pieces of information from Asia about the opportunities to do missionary work in the East, and eventually the first Western missionary to China, John of Montecorvino, arrived at his destination. Between 1294 and 1306, Friar John handled the mission alone, the Papacy being unaware of his work. During this time he experienced both success and setbacks while working among the Eastern Christians. From 1307 onward, the Papacy, inspired by letters from Friar John, took a more active role, which led to the formation of a church province in the East. However, as the mission was growing in scope, it was also declining, and the last group of missionaries sent to China in 1370 disappeared during their journey.

My research shows that changes in the external environment have been overstressed in past research. The most important reasons for the slow beginning, the rapid growth, and the gradual and undocumented decline are best identified from the primary sources. It is evident that the Western Church reacted too slowly to Khubilai Khan s request for missionaries to China, and this was caused by the fact that the popes and the Roman Curia were unable to assess the opportunities and challenges present. Such unawareness led to two failed attempts to send missionaries to China. It was only in the 1280s that Nestorian travellers from China inspired the Western Church to organise the first successful missionary effort. When John of Montecorvino arrived in China, he could not persuade the Nestorians to join him in his work, but instead he attracted large amounts of Eastern Christians whom the Mongols had brought to China from the Western parts of Asia. However, despite its rapid growth, the mission was limited to relatively small groups, and the missionary work could be expanded only after the arrival of more missionaries in 1313. The role of the leaders of the Western Church remained passive, and due to the death of the European bishops in China, the church province was twice left without proper leadership even though China was open to receiving more missionaries. The mission declined gradually, and by the time external factors such as the Black Death could affect it, it had already ended. However, the forgotten missionary effort would continue in the 16th century as Europeans, inspired by medieval travellers to Asia, discovered the sea route to China.Mongolien ilmaannuttua Eurooppaan ja Lähi-itään 1200-luvun puolivälissä tähän asti tuntematon Aasia avautui läntiselle kristikunnalle. Eurooppalaisten ja mongolien kanssakäyminen kulminoitui yhä useampien latinalaisten matkoihin mongolien hallitsemaan Kiinaan, ja heidän joukossaan oli useita lähetystyötä tekeviä fransiskaaneja. Keskiajan Kiinan-lähetystyö on verrattain vähän tutkittu aihe, ja tästä johtuen tarkkoja syitä lähetystyön saavutuksiin ja laantumiseen ei ole tähänastisessa tutkimuksessa esitetty. Usein varsinkin lähetystyön loppumista on selitetty ulkoisilla tekijöillä kuten mongoli-imperiumin hajoamisella tai mustalla surmalla, ja ulkoisten tekijöiden dominoidessa tutkimusta varsinaisesta lähdeaineistosta löytyvät sisäiset tekijät ovat jääneet vaille asianmukaista huomiota. Tämän tutkielman päämääränä on selvittää, mistä loppujen lopuksi johtuivat lähetystyön hidas alku, sen nopea nousu ja sen yllättävän hiljainen laantuminen. Lähteet ovat pääasiassa lähetystyöntekijöiden silminnäkijäkuvauksia ja paavien bullia. Käytän myös eurooppalaisten ja mongolien yhteyksiin liittyviä matkakertomuksia (Johannes de Plano Carpini, Vilhelm Rubruk, Marco Polo, Rabban Sau-ma) ja kiinalaisia lähteitä (Yuanshi).

Työn alussa käsittelen eurooppalaisten ja mongolien kanssakäymistä, joka muodostaa Kiinan-lähetystyön taustan ja laajemman kontekstin. Tämän jälkeen analysoin kolmessa erillisessä luvussa niitä kolmea aikakautta, joihin olen päättänyt jakaa käsiteltävän ajanjakson. Vuosina 1271-1294 läntinen kirkko reagoi useaan otteeseen Aasiasta tulleisiin tietoihin lähetystyön edellytyksistä, ja viimein saatiin Kiinaan ensimmäinen lähetyssaarnaaja, fransiskaani Johannes Montecorvinolainen. Vuosina 1294-1306 Johannes hoiti lähetyskenttää läntisen kirkon johdon tietämättä tästä mitään, ja tänä aikana Johannes sai kokea sekä saavutuksia että konflikteja työskennellessään itäisten kristittyjen keskuudessa. Vuodesta 1307 alkaen läntinen kirkko otti Johanneksen lähettämien kirjeiden innoittamana aktiivisemman roolin, mikä johti itäisen kirkkoprovinssin perustamiseen. Lähetystyö oli kasvaessaan kuitenkin samanaikaisesti laantumassa, ja viimeinen lähetystyöntekijöiden ryhmä katosi matkatessaan kohti Kiinaa vuonna 1370.

Tutkimus osoittaa, että ulkoisten puitteiden muutokset ovat aiemmassa tutkimuksessa saaneet aivan liian ison painoarvon, sillä syyt lähetystyön hitaaseen alkuun, nopeaan kasvuun ja hiljaiseen laantumiseen ovat selitettävissä tutkitun lähdeaineiston avulla. Läntisen kirkon johto reagoi hitaasti Khubilai-kaanin pyyntöön saada lähetyssaarnaajia Kiinaan, sillä paavit ja kuuria eivät hahmottaneet Aasian lähetyskentän mahdollisuuksia tai haasteellisuutta, mikä johti kahteen epäonnistuneeseen lähetysretkeen. Vasta 1280-luvulla Kiinasta saapuneet nestoriolaiset kannustivat kirkkoa toimeenpanemaan onnistuneen lähetysretken. Johannes Montecorvinolaisen saavuttua Kiinaan hän ei saanut nestoriolaisia puolelleen, mutta heidän sijastaan runsaasti mongolien Länsi-Aasiasta tuomia ortodokseja. Nopeista saavutuksista huolimatta lähetystyö rajoittui alussa suhteellisen pieniin ryhmiin, ja lähetystyö monipuolistui vasta apuvoimien saavuttua vuonna 1313. Läntisen kirkon johdon rooli oli kuitenkin loppuun asti passiivinen, ja sinänsä lähetystyölle avoin Yuan-dynastian Kiina jäi kahteen otteeseen ilman tehokasta johtoa Euroopasta tulleiden piispojen kuoltua. Lähetystyö laantui ajan myötä ja oli oikeastaan jo saanut loppunsa ennen ulkoisten tekijöiden kuten mustan surman ilmentymistä. Unohdettu lähetystyö tulisi kuitenkin jälleen ajankohtaiseksi 1500-luvulla, jolloin keskiajan Aasian-matkoista inspiraatiota löytäneet tutkimusmatkailijat löysivät meritien Kiinaan.
URI: URN:NBN:fi-fe201210159411
http://hdl.handle.net/10138/37231
Date: 2012-10-02
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account