Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion varhaisvaiheet

Show full item record

Avaa tiedosto Vie RefWorksiin
Title: Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion varhaisvaiheet
Author: Ojanen, Mikko
Citation: Ojanen , M 2012 , ' Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion varhaisvaiheet ' julkaisussa Suomen musiikkitiede 100 vuotta : juhlasymposiumin satoa , Sivut 99-106 .
Belongs to series: Suomen musiikkitiede 100 vuotta juhlasymposiumin satoa
Abstract: Tiivistelmä Helsingin yliopiston musiikkitieteen studio on ollut keskeisessä asemassa suomalaisen elektroakustisen musiikin synnyssä sekä happeningien ja undergroundin rantautumisessa Suomeen. Tämä Pohjoismaiden vanhin elektronimusiikkistudio perustettiin vuonna 1962 professori Erik Tawaststjernan aloitteesta. Tarkoituksena oli rakentaa myös Suomeen eurooppalaisia trendejä vastaava studio ja sitä rakentamaan kutsuttiin nuori fysiikan opiskelija Erkki Kurenniemi. Visionäärin Kurenniemen avarakatseisuus ja toiminta niin taiteen, tieteen kuin teknologian parissa antoivat suomalaisille säveltäjille ja taiteilijoille mahdollisuuden toteuttaa teoksiaan myös sähköisessä muodossa. Yliopiston studio oli 1960-luvun alusta aina 1970-luvun puoleen väliin saakka yksi harvoista paikoista Suomessa, joissa elektroakustisen musiikin teoksia oli mahdollista toteuttaa. Valtaosa ensimmäisistä suomalaisen elektroakustisen musiikin teoksista syntyikin yliopiston studiolla – kuten myös Kurenniemen omintakeiset sähkösoittimet, joihin yliopiston studion voidaan kokonaisuutena tulkita kuuluvan. Kurenniemen studiosuunnitelmat olivat kokonaisvaltaisia ja aikalaisistaan poiketen digitaaliseen ohjauslogiikkaan pohjautuvia. Kurenniemi ei vieraillut Euroopan elektronimusiikin keskuksissa, eikä valinnut suunnittelunsa pohjaksi ajalleen tyypillistä nauhamontteerausstudion mallia. Hänen suunnittelunsa inspiraationa olivat pikemminkin fysiikan laitoksen analogiatietokoneella tehdyt ohjelmointikokeilut kuin vallitsevana suuntauksena ollut analoginen äänisynteesi, johon esimerkiksi Robert Moogin kehittämät syntetisaattorit perustuivat. Omalaatuisesta studiosuunnittelusta johtuen Kurenniemi oli ainoa, joka osasi studiota käyttää ja näin ollen olikin luontevaa, että hän toimi laajasti yhteistyössä säveltäjien ja taiteilijoiden kanssa. Kurenniemen siirryttyä pois yliopistolta 1970-luvulla hänen työtään studion toiminnan organisoijana jatkoi säveltäjä Jukka Ruohomäki. Vuonna 1972 studiolla alkoi myös säännöllinen elektroakustisen musiikin sävellyksen opetus vuosittain järjestettävillä studiokursseilla ja Ruohomäen myötä studion toiminnan painopiste muuttuikin soitinrakennuksesta säveltämiseen. Ruohomäen aika studiolla jatkui aina 1980-luvun puoliväliin saakka, jonka jälkeen studion toiminta on muuttunut tietokoneavusteisen musiikin tutkimuksen suuntaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisen elektroakustisen musiikin varhaisvaiheista on tehty mittavaa tutkimusta. Yliopiston studion historiaa on näissä tutkimuksissa sivuttu lähinnä Kurenniemen soitinsuunnittelun sekä suomalaisen elektroakustisen musiikin ja avantgarden 1960-luvun tilanteen näkökulmista. Nyt käynnissä oleva Helsingin yliopiston musiikkitieteen studion historiaan keskittyvä tutkimus tähtää syksyllä 2012 järjestettäviin 50-vuotisjuhlakonsertteihin ja -julkaisuihin.
Peer review status: Non peer reviewed
URI: http://hdl.handle.net/10138/37412
Date: 2012

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
Ojanen_HYn_stud ... siikktiede100julkaisu3.pdf 1.064Mb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account