Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos, sosiaalipsykologia fi
dc.contributor Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för socialvetenskaper sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies en
dc.contributor.author Isoherranen, Kaarina fi
dc.date.accessioned 2012-11-09T10:14:13Z
dc.date.available 2012-12-02 fi
dc.date.available 2012-11-09T10:14:13Z
dc.date.issued 2012-12-12 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-952-10-7664-0 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/37493
dc.description.abstract Summary In recent years, the world of work has changed in many ways. Organisations have become team-based and their structures are flatter than before. Customer-driven, flexible teams are quite independent in evaluating and improving their own work. The development of information technology enables the required transfer and gathering of information across boundaries between experts and organisations. Thus, the work of experts has become more collective and customer-driven. In the social services and health care sector, team-based, customer-oriented collective expertise is called interprofessional collaboration. Applying the ideal of interprofessional collaboration in practice has proved challenging. This doctoral thesis studied the challenges and phenomena faced by various experts when their organisation starts to develop interprofessional collaboration. The study mainly focused on a large hospital that provides acute treatment. Most of the hospital s patients are elderly people. This was a qualitative study. The research data was collected in focus group interviews. They were carried out with separate groups of various experts and with five teams that worked together. In the focus groups, interviews were conducted with doctors, registered nurses, enrolled nurses, occupational therapists, physiotherapists and social workers. In addition, focus groups of nursing officers and medical directors were included in the study as representatives of the management. Interviews were conducted with a total of 81 experts; 41 in the expert groups and 40 in the teams. The analysis of the data was based on dialogue between theory, earlier research data and the present data. According to the study, the main challenges were seen in roles involving agreed flexibility, the specification of responsibilities, the practices of developing shared knowledge, as well as learning teamwork and interaction skills. Organisational structures constituted the fifth challenge. They do not always support the development of shared knowledge and a joint operating model. Despite the opportunities provided by modern technology, the organisation constituted a border that was difficult to cross when aiming for patient-driven work. On the basis of the results of the analysis, a theoretical model was created that describes the challenges and requirements of the development of interprofessional collaboration in the social services and health care sector. Because work and training in the sector is regulated by legislation, genuine and more extensive cultural change in the operations of organisations and the training of experts requires decisions also from social and political decision-makers. The organisation and its entire management need a common understanding, joint goals and continuous support in order to implement such changes that enable a patient-driven approach to break the organisation s old operating culture, structures and limits. The social and health care sector includes many strongly established professions. The contribution of these professions and trade unions is required for the development of the work community. Without these background elements, it will not be possible to change the entire organisational culture. At the individual level, the model discloses challenges related to experts' collective work skills and shortcomings in the required communicative skills. Skilful debate and dialogue and reflective assessment were found to be important interaction skills when developing interprofessional collaboration. A positive finding in the study was the mutual support and trust between experts in smoothly functioning interprofessional teams. The team members appreciated working in such teams. These teams developed social capital, which promoted well-being at work. en
dc.description.abstract Tiivistelmä Työelämässä on tapahtunut viime aikoina monia muutoksia. Organisaatiot ovat kehittyneet tiimipohjaisiksi ja rakenteeltaan aiempaa matalammiksi. Asiakaslähtöiset, joustavat tiimit toimivat varsin itsenäisesti omaa toimintaansa arvioiden ja kehittäen. Tietotekniikan kehittyminen mahdollistaa tarvittavan tiedon liikkumisen ja kokoamisen yhteen yli asiantuntija- ja organisaatiorajojen. Asiantuntijatyö on näin muuttunut aiempaa yhteisöllisemmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi.Sosiaali- ja terveysalalla tiimipohjaista, asiakaslähtöistä ja yhteisöllistä asiantuntijatyötä kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi. Moniammatillisen yhteistyön ideaalin soveltaminen käytäntöön on osoittautunut haasteelliseksi. Tämä väitöskirjatutkimus kartoitti niitä haasteita ja ilmiöitä, joita eri asiantuntijat kohtaavat, kun heidän organisaatiossaan lähdetään kehittämään moniammatillista yhteistyötä. Tutkimuksen kohteena oli pääasiassa akuuttihoitoa antava suuri sairaala, jonka potilaista enemmistö on vanhuksia. Tutkimus toteutui laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluina, jotka suoritettiin erikseen eri asiantuntijaryhmille ja lisäksi viidelle yhdessä työskentelevälle tiimille. Fokusryhmissä haastateltiin lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähi/perushoitajia, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja ja sosiaalityön-tekijöitä. Lisäksi tutkimuksen otettiin mukaan johdon edustajina ylihoitajien ja ylilääkäreiden muodostamat fokusryhmät. Haastatteluihin osallistui kokonaisuudessaan 81 eri asiantuntijaa; asiantuntijaryhmissä 41 ja tiimeissä 40 henkilöä. Aineisto analysoitiin käyden vuoropuhelua teorian, aikaisemman tutkimustiedon ja aineiston kesken. Tutkimuksen mukaan keskeisiksi haasteiksi osoittautuivat sovitusti joustavat roolit, vastuukysymysten määrittely, yhteisen tiedon luomisen käytännöt sekä tiimityön ja vuorovaikutustaitojen oppiminen. Viidentenä haasteena olivat organisaation rakenteet, jotka eivät aina mahdollista yhteisen tiedon luontia ja yhteisen toimintamallin kehittämistä. Nykytekniikan tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta organisaatio osoittautui vaikeasti ylitettäväksi rajaksi pyrittäessä potilaslähtöiseen työskentelyyn. Analyysin tulosten pohjalta muodostui teoreettinen malli, joka kuvaa moniammatillisen yhteistyön kehittämisen haasteita ja edellytyksiä sosiaali- ja terveysalalla. Koska alan toimintaa ja koulutusta säätelee lainsäädäntö, todellinen ja laajempi kulttuurinen muutos organisaatioiden toiminnassa ja asiantuntijoiden koulutuksessa edellyttää päätöksiä myös yhteiskunnallisilta ja poliittisilta päättäjiltä. Organisaatiossa ja sen koko johdossa tarvitaan yhteistä näkemystä ja tavoitetta sekä jatkuvaa tukea muutokseen, jossa potilaslähtöisyys rikkoo organisaation vanhaa toimintakulttuuria, rakenteita ja rajoja. Sosiaali- ja terveysalalla toimii myös vahvoja professiota. Professiot ja ammattijärjestöt tarvitaan mukaan työyhteisön kehittämiseen. Ilman näitä taustaedellytyksiä koko organisaatiokulttuurin uudistuminen ei onnistu. Yksilötasolla mallissa tulee esiin haasteita asiantuntijoiden valmiudessa yhteisölliseen työtapaan ja puutteita tarvittavissa kommunikointitaidoissa. Taitavan keskustelun ja dialogin sekä reflektiivisen arvioinnin taidot todettiin tärkeiksi vuorovaikutustaidoiksi moniammatillista yhteistyötä kehitettäessä. Positiivisena löydöksenä tutkimuksessa tuli esiin, että moniammatillisesti hyvin toimivissa tiimeissä oli asiantuntijoiden keskinäistä tukea ja luottamusta. Tällaisissa tiimeissä haluttiin työskennellä. Niissä kehittyi sosiaalista pääomaa, joka auttoi työssä jaksamista. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-952-10-7663-3 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2012, Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18, Sosiaalipsykologia. 1798-9124 fi
dc.relation.ispartof URN:ISSN:1798-9051 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject sosiaalipsykologia fi
dc.title Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä fi
dc.title.alternative Threat or possibility - developping interprofessional collaboration en
dc.type.ontasot Väitöskirja (monografia) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (monograph) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (monografi) sv
dc.ths Pirttilä-Backman, Anna-Maija fi
dc.opn Vehviläinen-Julkunen, Katri fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
isoherranen_vaitoskirja.pdf 908.6Kb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account