Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Counterfactuals and Causal Explanation in Historiography

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, Theoretical philosophy en
dc.contributor.author Seppälä, Päivi fi
dc.date.accessioned 2012-11-23T08:46:24Z
dc.date.available 2012-11-14 fi
dc.date.available 2012-11-23T08:46:24Z
dc.date.issued 2012-10-09 fi
dc.identifier.uri URN:NBN:fi-fe2012112310011 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/37618
dc.description.abstract The thesis deals with the use of counterfactuals in historiography from the point of view of causal explanation. It studies the various roles that counterfactual claims and counterfactual reasoning play in causal explanation and causal thinking in historiography. The aim is to defend the use of counterfactual what if -questions and inferences in the context of causal explanation and to create methodological guidelines for that use. The theory that is used in this thesis to explicate the role counterfactuals in causal explanation is the contrastive counterfactual theory of causal explanation. The thesis consists of five discussion chapters. The second chapter introduces the basic concepts of the thesis and analyzes the debate on counterfactuals that has churned among historians within the past decades. The arguments of the opponents of counterfactual reasoning are divided into four categories: metaphysical arguments, semantic arguments, epistemological arguments and arguments based on historians disciplinary identity. The analysis of the arguments of the defenders of counterfactuals shows that there is a missing link in their main argument according to which the use of counterfactuals in historiography is justified because counterfactuals and causal reasoning are inherently linked together. The argument needs to be filled with a theory of causal explanation the contrastive counterfactual theory that explicitly shows how causal claims are related to counterfactual claims and helps to solve various methodological problems related to the use of counterfactuals in historiography. In the third chapter the history and basic ideas most notably the ideas of contrastive explanandum and ideal intervention of the contrastive counterfactual theory are jotted down. It is showed how contrastive counterfactual theory deals successfully with the problems that have haunted the other counterfactual theories of causal explanation. Chapters four, five and six are dedicated to applying the contrastive counterfactual theory to the most puzzling questions in philosophy of historiography in order to see how far the ideas of contrastive causal explanatory claims and ideal interventions can go in solving these issues. Chapter four shows how the theory solves e.g. the problems of separating explanatory causes from background factors and the question to what extent historians causal explanations can be said to be objective. The final sections of the chapter compare the contrastive counterfactual theory both to the non-causalist view of explaining human action and to the covering-law model on scientific explanation. Based on the comparisons it is concluded that the contrastive counterfactual theory can be considered to be the most fruitful theory to approach the problems of historiographical explanation. Chapter five deals with the epistemology and methodology of causal and counterfactual inferences in historiography. The method of process tracing is introduced as a way to make use of evidence to support causal and counterfactual claims. Historians evidence consists of traces of the past, as well as, of general theoretical ideas on the mechanisms that guide human behavior, society and culture. It is argued that it is sometimes extremely difficult or even impossible to assess the truth of some counterfactual claims due to the lack of evidence that historians often face. The idea of ideal intervention and its conditions are introduced to solve some of the major conceptual and methodological problems of causal and counterfactual reasoning in historiography, e.g. the problem how to choose sensible counterfactual antecedents. It is shown that complexity and non-modularity of the systems studied is the other major source of difficulty for historians causal and counterfactual inferences, in addition to the problems caused by the lack of evidence. In the end of the chapter, the difference between historians counterfactual could-inferences and would-inferences is explicated, and it is argued why would-inferences are central to causal explanation, whereas could-inferences serve the goals of tracking moral responsibility and prevention. Chapter six discusses the uses of counterfactuals in historians causal reasoning. It is suggested that historians engage in four types of reasoning when they weigh causes in order to determine their causal significance or importance. It is also shown how the ideas of the contrastive counterfactual theory can be applied in all these cases. First of all, historians seek to select causes by separating them from the causal background. Secondly, historians can weigh causes with the help of using various contrastive explanatory questions. Thirdly, they try to assess the necessity and contingency of a result, and fourthly, they are interested in defining the sensitivity of causal relations. The final section of the thesis presents how counterfactual reasoning works in the construction of historiographical narratives. The final closing chapter seeks to give a balanced answer to the arguments of the critics who question the use of counterfactuals in historiography, and to provide a toolkit for counterfactual explanatory reasoning in historiography based on the findings of the previous chapters. In addition, the results are assessed from the point of view of the contrastive counterfactual theory in order to evaluate whether the theory needs further developing. Most of the topics discussed in the thesis are illustrated with examples mainly from political history, social history, history of international relations, and economic history. The arguments and conclusions should, however, be applicable to all fields of historiography. en
dc.description.abstract Tutkielmassa käsitellään sitä, millä tavoin kontrafaktuaalinen mitä jos päättely ja syy-seuraussuhteita koskeva eli kausaalinen päättely liittyvät toisiinsa historiantutkimuksessa. Päämääränä on puolustaa kontrafaktuaalisten päätelmien käyttöä kausaalisen selittämisen työkaluna sekä luoda metodologisia ohjenuoria tälle käytölle. Tämä tehdään selventämällä kontrafaktuaalisten päätelmien ja kausaalisen päättelyn suhdetta kontrastiivis-kontrafaktuaalisen kausaalisen selittämisen teorian avulla. Tutkielma koostuu viidestä käsittelyluvusta. Toisessa luvussa käydään läpi tutkielman peruskäsitteet sekä eritellään historioitsijoiden keskuudessa viime vuosikymmeninä vellonutta kiistaa siitä, soveltuuko kontrafaktuaalinen päättely historiantutkimukseen. Kontrafaktuaalisen päättelyn vastustajien argumentit luokitellaan neljään ryhmään: metafyysisiin, semanttisiin, tiedollisiin ja tieteenalaidentiteetistä kumpuaviin argumentteihin. Kontrafaktuaalien puolustajien argumenttien analysointi paljastaa, että he eivät ole kunnolla selventäneet mitä tarkoittavat väittäessään, että kontrafaktuaalisten päättelyiden ja kausaalisen järkeilyn välillä on yhteys. Väitteensä tueksi kontrafaktuaalien puolustajat tarvitsevat kontrastiivis-kontrafaktuaalista teoriaa kausaalisesta selittämisestä, joka paitsi selventää kontrafaktuaalien ja kausaalisten väitteiden välistä suhdetta, myös auttaa ratkaisemaan lukuisia kontrafaktuaalien käyttöön liittyviä metodologisia ongelmia historiantutkimuksessa. Kolmannessa luvussa esitellään kontrastiivis-kontrafaktuaalisen teorian tausta sekä teorian perusajatukset kontrastiivisista selityskysymyksistä ja ideaalisista interventioista. Luvussa myös esitetään lyhyesti, miten kontrastiivis-kontrafaktuaalinen teoria ratkaisee monet aikaisempia kontrafaktuaalisia selittämisen teorioita vaivanneet ongelmat. Luvuissa neljä, viisi ja kuusi kontrastiivis-kontrafaktuaalista teoriaa sovelletaan lukuisiin tieteenfilosofisesti mielenkiintoisiin historiantutkimuksen kysymyksiin. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin teoriasta on hyötyä näiden kysymysten ratkomisessa. Luvussa neljä osoitetaan, miten teorian avulla voidaan erottaa toisistaan syyt ja muut vaikuttavat taustatekijät sekä perustella, millä tavoin historioitsijoiden kausaalisten selitysten voidaan väittää olevan objektiivisia. Luvun lopussa kontrastiivis-kontrafaktuaalista teoriaa verrataan sekä inhimillistä toimintaa ei-kausaalisesti selittäviin intentionalistisiin teorioihin että peittävän lain malliin tieteellisestä selittämisestä. Luvun johtopäätös on, että kontrastiivis-kontrafaktuaalinen teoria on hedelmällisin teoria, jolla ratkoa kausaaliseen selittämiseen liittyviä metodologisia ongelmia historiantutkimuksessa. Luku viisi käsittelee kausaalisten ja kontrafaktuaalisten päätelmien epistemologiaa ja metodologiaa. Prosessin jäljittäminen esitellään yhtenä tapana käyttää todistusaineistoa kausaalisten ja kontrafaktuaalisten väitteiden tukemiseen. Historiantutkijan todistusaineiston nähdään koostuvan sekä menneisyyden jäljistä että yleisestä teoreettisesta tiedosta, joka koskee ihmisten ja yhteiskuntien toimintaan vaikuttavia kausaalisia mekanismeja. Johtopäätös kuitenkin on, että kontrafaktuaalisten väitteiden paikkansapitävyyden arvioiminen on usein vaikeaa ja jopa mahdotonta vaillinaisen todistusaineiston vuoksi. Luvun toisessa osiossa ratkotaan ideaalisen intervention käsitteen avulla keskeisiä kausaaliseen päättelyyn ja kontrafaktuaalien käyttöön liittyviä käsitteellisiä ja metodologisia ongelmia kuten kysymystä siitä, miten valita kontrafaktuaalisten päättelyiden etujäsenet järkevällä tavalla. Lisäksi osiossa osoitetaan, että tutkimuksen kohteena olevien kausaalisten järjestelmien monimutkaisuus ja epämodulaarisuus tuottavat hankaluuksia kontrafaktuaalisten päätelmien tekemiselle yhdessä todistusaineiston puutteen kanssa. Luvun lopuksi tehdään erottelu olisiko x voinut tapahtua- ja mitä jos x olisi tapahtunut-päätelmien välillä sekä perustellaan, miksi jälkimmäiset päätelmät ovat keskeisiä kausaaliselle päättelylle, kun taas ensimmäisenä mainitut päätelmät ovat keskeisiä moraalista vastuuta ja tapahtumien estämistä koskevalle pohdinnalle. Kuudes luku esittelee, millaisin eri tavoin kontrafaktuaalisia päättelyitä voidaan käyttää kausaalisten päätelmien apuvälineenä. Historioitsijat käyttävät kontrafaktuaalisia päättelyitä neljällä tavalla määrittäessään eri syytekijöiden merkittävyyttä suhteessa toisiinsa, ja kontrastiivis-kontrafaktuaalinen teoria valaisee kutakin käyttötapaa. Ensinnäkin historioitsijat pyrkivät tekemään eron syiden ja taustaehtojen välillä. Toiseksi historioitsijat määrittävät syytekijöiden merkittävyyttä erilaisten kontrastiivisten selityskysymysten avulla. Kolmanneksi historioitsijat käyttävät kontrafaktuaalisia päätelmiä määrittäessään tietyn lopputuloksen välttämättömyyden tai satunnaisuuden astetta, ja tämän lisäksi kontrafaktuaaleja käytetään kausaalisten suhteiden herkkyyden tutkimiseen. Viimeisessä osiossa osoitetaan, miten kontrafaktuaalinen päättely toimii historiallisten narratiivien rakentamisessa. Tutkielman viimeinen johtopäätösluku esittää aikaisempien lukujen pohjalta vastauksen kontrafaktuaalien vastustajien huoleen kontrafaktuaalisen päättelyn soveltuvuudesta historiantutkimukseen. Lisäksi luvussa esitellään tiivistetyssä muodossa ohjeet kontrafaktuaalisten päätelmien tekemiselle historiantutkimuksessa. Lopuksi tutkielman tuloksia arvioidaan kontrastiivis-kontrafaktuaalisen teorian näkökulmasta: onko teoriassa vielä kehittämisen varaa? Monet tässä tutkielmassa käsitellyt aiheet käydään läpi esimerkkien avulla. Suurin osa esimerkeistä on otettu poliittisesta historiasta, sosiaalihistoriasta, kansainvälisten suhteiden tutkimuksesta ja taloushistoriasta. Tutkielmassa esitetyt argumentit ja johtopäätökset pätenevät kuitenkin myös muilla historiantutkimuksen osa-alueilla. fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.title Counterfactuals and Causal Explanation in Historiography en
dc.title.alternative Kontrafaktuaalit ja kausaalinen selittäminen historiantutkimuksessa fi
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Pro gradu sv
dc.ths Sintonen, Matti fi
dc.ths Kuorikoski, Jaakko fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
counterf.pdf 1.241Mb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account