Huoltajien yhteistoimintavelvollisuus

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508062766
Julkaisun nimi: Huoltajien yhteistoimintavelvollisuus
Tekijä: Hannula, Taina
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2012
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508062766
http://hdl.handle.net/10138/37794
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Family and inheritance law
Perhe- ja jäämistöoikeus
Familje- och kvarlåtenskapsrätt
Tiivistelmä: Tarkastelen tutkielmassani yhteishuollon edellyttämää huoltajien yhteistoimintavelvollisuutta. Nykyään yhteishuollosta on muodostunut ihanne, jolla pyritään turvaamaan lapsen läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Silloin, kun lapsi on yhteishuollossa, niin huoltajilla on velvollisuus yhdessä vastata lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tehdä yhdessä lasta koskevat päätökset. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin mahdollista poiketa, jos erityislainsäädännössä on niin säädetty tai jos huoltaja on estynyt osallistumaan päätöksentekoon. Kuitenkin merkittävistä lasta koskevista asioista on aina päätettävä yhdessä, ellei lapsen etu toisin vaadi. Lisäksi lapsella itsellään on vähintään oikeus tulla kuulluksi ja joissakin tapauksissa joko myötä- tai itsemääräämisoikeus henkilöään koskevissa asioissa. Silloin, kun vanhemmat ovat eronneet, niin kaikista lasta koskevista päätöksistä ei mitenkään ole mahdollista päättää yhdessä. Tällöin vastuu lapsen käytännöllisestä huolenpidosta (ruoka, vaatetus jne.) kuuluu sille huoltajalle, jonka luona lapsi kulloinkin on. Yhteishuollon sisällöksi jää pitkälti lasta koskevista tärkeistä asioista päättäminen. Yhteistoimintaa edellyttäviä päätöksiä ovat lapsenhuoltolain esitöiden mukaan päätökset lapsen asuinpaikasta, koulutuksesta ja merkittävistä terveydenhoidollisista toimenpiteistä. Huoltajien yhteistoiminnasta säännellään yhä enemmän myös erityislainsäädännössä, jossa on säännöksiä lapsen uskonnosta, passista, nimestä, kansalaisuudesta ja terveydenhoidosta. Nämä erityissäännökset ovat yleensä myös täsmällisempiä ja antavat joissakin tapauksissa toissijaisen ratkaisuvallan lapsen äidille. Yhteistoimintavelvollisuuden haasteeksi muodostuu tilanne, jossa huoltajat ovat erimielisiä jostakin lasta koskevasta merkittävästä päätöksestä, eikä lainsäädännöstä löydy ratkaisua tilanteeseen. Huoltajien tulisi tällöin kyetä ratkaisemaan asia keskenään, eikä esimerkiksi mikään viranomainen voi toteuttaa toisen huoltajan yksipuolista päätöstä tai tehdä päätöstä huoltajien puolesta. Jos huoltaja on oikeudettomasti yksin tehnyt yhteistoiminnan alaisen päätöksen, niin päätöksenteosta syrjäytetyn huoltajan on lähtökohtaisesti itse reagoitava tilanteeseen ja vaadittava päätöksen kumoamista tai keskeyttämistä. Viimesijaisena ratkaisuna on asian vieminen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa koskevilla tuomioistuinprosesseilla on kuitenkin taipumusta venyä hyvinkin pitkiksi (keskimäärin 8 kuukautta), joten sitä on vaikea nähdä lapsen edun mukaisena ratkaisuna. Tuomioistuimella on kuitenkin käytettävissään varsin laaja valikoima ratkaisuvaihtoehtoja. Käyttökelpoisena ratkaisuna voi olla niin sanottu työnjakoyhteishuolto, jolla tuomioistuin erittelee huoltajien päätösvaltaa koskemaan tiettyjä lasta koskevia päätöksiä siten, että erimielisyyttä aiheuttavat kysymykset voidaan antaa toisen huoltajan yksin päätettäviksi niin, että lapsen huolto säilyy silti yhteisenä.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot