Pimeyden puolelta : Modernisaation kokemukset näkövammaisten kerrontayhteisössä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8333-4
Title: Pimeyden puolelta : Modernisaation kokemukset näkövammaisten kerrontayhteisössä
Author: Huuskonen, Kari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2013-01-18
Language: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8333-4
http://hdl.handle.net/10138/37858
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: From The Dark Side: Experiences On Modernisation In The Narrative Community Of Visually Impaired People My study describes the experiences on modernisation among the first generations of the organised visually impaired people in the narrative context of the end of the 19:th century and the first decades of the 20:th century. My research material includes oral and written descriptions, photographs, and various objects that describe the thoughts and experiences of people in the past. The oldest data I found has been developed simultaneously with the formation of the publicity institution in Finland. This data includes both my main source the magazines of blind people and the minutes of blind people s associations. They have been supplemented by biographical interviews. The eldest interviewees have been among the founders of blind people s own magazines and associations in the beginning of the 20:th century. It has been an essential goal of my study to bring these thoughts and experiences of the past into the current discussion going on in the academic disability research: which/what kind of social changes connected with modernisation have increased the exclusion of disabled citizens from society, and which have promoted their integration. In the 19:th century, an institutional philosophy was adopted from other European countries to the Finnish education of disabled children. According to my study, this did not exclude the visually impaired from society. Most of the narrators included in the study lost the daily contact into their close communities when they started at the schools for the blind. Yet because of the huge effort that the society forced them to make, most of them developed into independent and self-supporting citizens. The study also shows that the schools of the blind were not closed institutional communities. Institutions for the blind were meeting points of several generations as well as of different thoughts and philosophies. For a long time, they functioned as the main arenas for the organisational life and social action of the visually impaired, where the community-based culture of activity gradually developed from the satisfaction of basic needs into social forms and a common strategy of survival.Pimeyden puolelta: Modernisaation kokemukset näkövammaisten kerrontayhteisössä Tarkastelen tutkimuksessani näkövammaisten ensimmäisten järjestäytyneiden sukupolvien modernisaatiokokemusten rakentumista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenien kerrontakontekstissa. Tutkimusaineistoni, joihin kuuluu suullisia ja kirjallisia aineistoja sekä esineitä ja valokuvia, ilmentävät menneisyyden ajatusmaailmoja ja kokemuksia. Varhaisimmat käytettävissä olevat aineistoni ovat syntyneet samoihin aikoihin suomalaisen kansallisen julkisuusinstituution rakentumisen kanssa. Näihin aineistoihin kuuluvat sekä päälähteenä käyttämäni sokeainlehdet että sokeainyhdistysten pöytäkirjat. Niitä ovat täydentäneet elämäkerralliset haastattelut, joiden vanhimmat kertojat ovat olleet perustamassa ensimmäisiä omia sokeainyhdistyksiä ja lehtiä Suomeen viime vuosisadan alussa. Tutkimukseni tavoitteena on ollut tuoda nämä menneisyyden ajatusmaailmat ja kokemukset nykyhetkeen ja osaksi akateemisessa vammaistutkimuksessa ajankohtaista keskustelua modernisaation suhteesta vammaisuuteen. Tutkimuksessani tätä suhdetta ilmentävät kysymykset, mitkä tai millaiset modernisaatiota ilmentävät yhteiskunnalliset muutokset ovat lisänneet näkövammaisten kansalaisten syrjäytymistä yhteiskunnassa, mitkä sen sijaan edistäneet yhteiskuntaan osallistumisen mahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, ettei Suomessa 1800-luvulla vammaisopetukseen Euroopasta omaksuttu laitoskeskeinen ajattelumalli syrjäyttänyt näkövammaisia yhteiskunnasta. Useimmat tutkimuksessa mukana olevat kertojat menettivät sokeainkoulun alettua jokapäiväisen kosketuksen lähiyhteisöönsä, mutta se valtava ponnistus, johon yhteiskunta heidät pakotti, teki useimmista heistä itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia kansalaisia. Tutkimus tuo samalla esiin, etteivät sokeainkoulut olleet suljettuja laitosyhteisöjä. Sokeainlaitokset toimivat lukuisten ikäpolvien sekä aatteiden ja ajatusten kohtaamispaikkana. Ne toimivat pitkään näkövammaisten järjestöelämän ja yhteiskunnallisen toiminnan päänäyttämöinä, jossa yhteisöllinen toimintakulttuuri kanavoitui perustarpeiden tyydyttämisestä yhteiskunnallisiin muotoihin ja yhdessä selviytymisen strategiaksi. Jaettuina kokemuksina niistä on tullut olennainen osa sokeainyhteisön historian kerrontaa. Niiden avulla yhteisö on voinut rakentaa omanarvontuntoa ja itsekunnioitusta edistävää kertomusta itselleen.
Subject: folkloristiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
huuskonen_vaitoskirja.pdf 1.353Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record