Idiomien leksikaalinen kuvaus kielenkäytön ja vaihtelun näkökulmasta

Abstract

This study is about lexical variation within idiomatic expressions in Finnish. A representative body of verb phrase idioms is selected and studied empirically against large quantities of data from newspaper corpora and the Internet. It is argued, contrary to the general belief, that lexical variability and structural flexibility are an inherent and essential property of phrasal lexemes.

The methodological and theoretical framework of the present study is a combination of corpus-based lexicography and usage-based grammar. Moreover, psycholinguistic evidence on mental representations is considered together with observations from actual data.

There are a few general principles that guide variation. First, semantic and conceptual relations between lexical units form the basis for paradigmatic substitution. Second, there are possibly universal constructional patterns according to which expressions of states, processes, causation and possession are interconnected. For instance, an idiom which in its canonical form expresses a state can be modified so that it expresses a process towards that state. The study proposes a grid of event types and links between them to represent and predict such variation. Third, there are partly unspecified schematic idiomatic expressions that require lexical realization. A particularly productive type of a schematic construction is a simile. Similes actually form a network of their own on many levels of specificity. Finally, I will consider cases where two conceptually related co-varying elements occur in a single expression.

Throughout this thesis, I describe how variation is handled in dictionaries. Altogether, I recognize four different strategies to represent variation. The thesis ends with a discussion on the roles of synonymy, compositionality and productivity in variation. Ample evidence shows that neither lexical synonymy nor compositionality are preconditions for substitutability as is often assumed. My results also agree with the principle that variation in not fully productive patterns is expected to be semantically constrained.

Kielessä on paljon valmiita fraaseja, joita voi käyttää sellaisenaan. Tässä väitöskirjassa huomio kohdistuu kuitenkin siihen, että tietyntyyppiset fraasit idiomit ja vertaukset sallivat joskus runsaastikin sanastollista vaihtelua. Työn teoreettisena viitekehyksenä on käyttöpohjainen kielioppi, jonka mukaan kielen ilmaisuvarasto muuttuu kieltä käytettäessä. Metodisesti tutkimus perustuu aineistoihin: olen kartoittanut idiomien ja vertausten vaihtelevia asuja sanomalehdistä ja Internetistä.

Tutkimani fraasivaihtelu rajoittuu sanatasolle tai laajenee kokonaisia lauserakenteita koskevaksi. Sanatason vaihtelua on muun muassa lähimerkityksisten sanojen välillä, esimerkiksi jokin "pienenee" tai "kutistuu" kuin pyy maailmanlopun edellä. Rakenteellinen vaihtelu perustuu tilannetyypeittäisiin suhteisiin esimerkiksi prosessin ja sen aiheuttaman tilan välillä: "jollekulle pannaan jauhot suuhun", "jollakulla on jauhot suussa". Ehdotan, että tällaisista suhteista koostuu verkosto, jonka polkuja pitkin syntyy myös epätavallisia muunnoksia kuten vaikkapa "rykiä jauhot suusta". Lisäksi käsittelen kahden tai useamman osan vaihtelua (esim. jokin sopii kuin "nenä päähän" tai "nyrkki silmään").

Tärkeänä juonteena tutkimuksessa kulkee aineistoista ja sanakirjoista saatavien tietojen vertailu ja sanakirjatyön kehittäminen. Sanakirja-artikkeleissa vaihtelu on tavallisesti sivuroolissa, mutta joskus annetaan vaihtoehtoja tai käsitteellisiä yleistyksiä ilmaukseen sopivista sanoista (esim. puhumista ilmaiseva verbi). Esitän, että koska vaihtelutapaukset ovat erilaisia, myös niiden kuvauksessa voi hyödyntää erilaisia ratkaisuja yleisten toimitusperiaatteiden rajoissa.

Lopuksi tarkastelen vaihteluun vaikuttavina tekijöinä sanojen merkitystä, ilmausten säännönmukaista koostumusta eli kompositionaalisuutta sekä ilmaustyypin kykyä tuottaa uusia muodosteita eli produktiivisuutta. Aineistoni osoittaa, että vaihtelua esiintyy, vaikka sanat eivät olisi samanmerkityksisiä tai vaikka ilmauksen muoto merkitys-rakenne ei olisi säännönmukainen. Nämä ovat vastoin tavanomaisia oletuksia. Toisaalta idiomeissa ilmenevä vaihtelu ei ole samanlaista kuin täysin produktiiveissa rakenteissa vaan se on odotuksenmukaisesti semanttisesti rajoittunutta. Vertauksissa rakenteen skemaattisuus ja produktiivisuus kulkevat käsi kädessä.