Lapsi turvapaikanhakijana : Etnografisia näkökulmia vastaanottokeskuksen ja koulun arjesta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8205-4
Title: Lapsi turvapaikanhakijana : Etnografisia näkökulmia vastaanottokeskuksen ja koulun arjesta
Alternative title: The Child as an Asylum Seeker : Ethnographic Perspectives on Reception Centres and Daily School Life
Author: Lähteenmäki, Minna
Other contributor: Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, käyttäytymistieteiden laitos, kasvatustieteet
Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, institutionen för beteendevetenskaper
University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2013-02-01
Language: fi
Belongs to series: Kasvatustieteellisiä tutkimuksia - URN:ISSN:1798-8322
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8205-4
http://hdl.handle.net/10138/37921
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study examines the daily life of children who seek asylum in Finland and spend their time at reception centres and schools. The objective of the study is to establish how these children's previous experience finds representation in their lives during the asylum-seeking process and how social networks support them. Ethnographic research of childhood proposes to make visible the practices that create limitations and barriers in children's lives. The key concepts and tools applied in the course of this work are ethnicity, citizenship, culture, and change in life. Debates in critical, sociological research of childhood and ethnographic, feminist-oriented research are used as important source materials. The study describes the experience and thoughts of asylum-seeking children between the time of submission of an asylum application and the time of its approval or rejection. The methodology applied is based on the ethnographic study of childhood. The study was conducted at two reception centres and one school. The target group was 18 children, representing seven nationalities and ranging from four to twelve years of age. Most of the data was collected during the academic year 2005 - 2006, and the work was carried out by means of participating observation. The methodology involved ethnographic narrative interviews made with children, parents and employees (12), fairy tales told by the children (59), and pictures drawn by them (38). The study establishes that the asylum seeker centres do, on the one hand, allow the children to express themselves, yet, on the other hand, there is much passive suffering and silence. The fear, uncertainty and discrimination experienced in the past do not subside while the children remain in Finland, however, and the feelings of desolation tend to increase during the asylum-seeking process. The study shows that cramped living conditions, moving from one reception centre to another, poor health of the children and their families, and the commonness of events shocking the community create an atmosphere of anxiety, which prevails in the lives of these children. Extended application processes, long waiting periods for municipal housing, and responsibilities involving housework and caring for family members complicate the lives of the children as do the lack of friends and the sudden departures of friends, once they have been gained. The study reveals that asylum decisions have effects on the lives of all those who are connected in one way or other with the asylum-seekers. It is evident how a positive decision brings hope and a negative decision creates anxiety in the life of each child. The research also shows how the positive representations of home are transferred to the home where the children live during the asylum-seeking process. Depending on the child's experience, home finds representation either in terms human relationships or in terms of place. Children are attached, especially, to family members who live with them during the asylum-seeking process in Finland, and to other children living at the reception centre. Activities at school, pre-school, clubs and organised hobbies, mentors, and social and health services help the children to cope with the asylum-seeking period. Shaping these children's lives is very much about giving them a voice, and through it securing that their rights are respected - or, in the worst case, denying their rights.Turvapaikkaa Suomesta hakevat lapset voivat usein huonosti asuessaan vastaanottokeskuksessa. Aiempien kokemusten lisäksi heidän elämäänsä vaikeuttavat hakuprosessin aikaiset olosuhteet. Siirtymiset keskuksesta toiseen, asumisahtaus, asuminen kaukana Suomessa olevista sukulaisista, hakuprosessin ja kuntapaikan löytymisen pitkittyminen, oma tai mukana olevan vanhemman heikko terveystilanne, vastuun kantaminen kotitöistä ja pikkusisaruksista, ystävien puute ja näiden poislähtemiset sekä eristäytyminen hankaloittivat monen lapsen elämää tuona aikana. Varsinkin turvapaikkapäätösten odottaminen ja saaminen vaikuttivat voimakkaasti arjen kulkuun. Yksi merkittävimmistä epäkohdista oli turvapaikkatutkinnassa ilmenevät puutteet, sillä huoltajansa kanssa tulevien lasten asioihin ei perehdytty kunnolla. Myös käännytyksen toimeenpanotilanteet olivat lasten kannalta ongelmallisia. Näissa tilanteissa heille valehdeltiin, eikä heille annettu aikaa käsitellä tapahtunutta tai hyvästellä ystäviään. Lasten turvapaikanhaun aikaiseen heikkoon vointiin reagoiminen oli hankalaa. Työntekijöillä oli vain vähän mahdollisuuksista selvittää lasten ahdistuneisuuden syitä, sillä toimintaan kohdennettuja varoja ei haluttu käyttää hakijoihin, joiden maahan jäämisestä ei ollut varmuutta. Lapset ohjattiin siksi vain harvoin mielenterveys- ja muiden tukitoimien piiriin. Koti ja perheeseen kuuluminen merkitsivät lapsille paljon. Yleensä mukana olevat perheenjäsenet olivat toistensa tukena prosessin aikana, mutta joskus yhteiselo, esimerkiksi masentu-neen tai psyykkisesti sairaan vanhemman kanssa muodostui raskaaksi, jopa vahingolliseksi kokemukseksi lapselle. Tärkeitä tuen antajia olivat lisäksi laitoksen muut lapsiasukkaat ja siellä työskentelevät työntekijät. Koulun ja iltapäiväkerhon käyminen auttoi kouluikäisiä lapsia selviämään hakuajasta. Tästä huolimatta Euroopan unionin suositusta koulun käynnin aloittamisesta kolmen kuukauden sisällä turvapaikanhakumaahan saapumisesta pystyttiin vain harvoin noudattamaan. Tullakseen huomioiduiksi lapset käyttäytyivät huomiota herättävästi ja hakeutuivat herkästi muiden ihmisten läheisyyteen. Satujen kertominen oli narratiivinen tapa käydä läpi vaikeaan elämäntilanteeseen liittyviä tuntemuksia silloin, kun puhuminen muutoin oli vaikeaa. Etnografisten tutkimusmenetelmien limittäiseen soveltamiseen pohjautuva tutkimus toteutettiin kahdessa vastaanottokeskuksessa ja yhdessä perusopetukseen valmistavassa luokassa. Siihen osallistui 18 turvapaikanhakijalasta, jotka edustivat seitsemää eri kansalaisuutta ja kahdeksaa eri kieliryhmää. Iältään he olivat 4-12-vuotiaita ja heidän Suomessa oloaikansa vaihteli yhdestä kuukaudesta liki kolmeen vuoteen. Analyysin apuna käytettiin kenttämuistiinpanoja, lapsi- ja aikuishaastatteluja (12) sekä lasten itsensä keksimiä ja kertomia satuja (59) ja tuottamia piirustuksia (38).
Subject: käyttäytymistieteet
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
lahteenmaki_vaitoskirja.pdf 2.932Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record