Yhteinen hyvä ja yksilön oikeus : Kansakoulun uskonnonopetus Kansallisen Kokoomuspuolueen politiikassa 1918-1923

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5031-71-3
Title: Yhteinen hyvä ja yksilön oikeus : Kansakoulun uskonnonopetus Kansallisen Kokoomuspuolueen politiikassa 1918-1923
Author: Isotalo, Leena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Publisher: Suomen kirkkohistoriallinen seura
Date: 2013-02-02
Language: fi
Belongs to series: Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimitusten sarja - URN:ISSN:0356-0759
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5031-71-3
http://hdl.handle.net/10138/37925
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study examines the policy of Kokoomus, the Finnish National Coalition Party, towards religious instruction in Finnish primary schools between 1918 and 1923. The issue is explored in the context of the party s ideology and activities. Kokoomus was established in December 1918 by the monarchists of the Finnish Party ( Old Finns ) and the Young Finnish Party ( Young Finns ). It was the third largest party in the Finnish Parliament during the period examined in this study. Approximately one-fifth of its Members of Parliament were pastors. Previous tensions between the Old Finns and the Young Finns were reflected in the policies of Kokoomus in its early years. Other factors that affected the party s policies included the Finnish Civil War in early 1918. Kokoomus strived to ensure social stability and security, and its followers widely believed that schools and their religious instruction could play a role in this. The issue of religious instruction was especially advocated by the large number of theologians within the party. In practice, religious instruction proved a key issue of contention between 1918 and 1923 in conjunction with the enactment of three pieces of legislation: the Compulsory Education Act (101/1921), the Freedom of Religion Act (267/1922) and the act on the foundation of the primary school system (137/1923). Left-wing parties in the Finnish Parliament opposed the continued inclusion of denominational religious instruction in the school syllabus. The parliamentary group for Kokoomus disagreed, with most members taking a more favourable view. In Kokoomus, the issue of religious instruction was usually regarded as part of church policy rather than school policy, but rifts within the party emerged. Four separate factions can be distinguished in Kokoomus according to the emphasis they placed on religious instruction. The most significant faction in terms of church and school policy comprised the theologians of the Young Churchmen movement, for whom religious instruction in schools was especially important. They emphasised its necessity for religious, national and moral reasons and deemed the coming into force of the Freedom of Religion Act as necessary for both church and society. Furthermore, they declared that children exempted from religious instruction must be offered other non-denominational instruction in ethics. Another key faction within Kokoomus represented the party s mainstream, whose political ideas were similar to those of the above group. Although church policy issues were less central to their political platform, members of this second faction also supported religious instruction as part of a primary school system with a sound value base, primarily on national and moral grounds. They emphasised that children should be educated to know the religious traditions of their people. The third faction within Kokoomus consisted of the theologically conservative Christian revival wing, which opposed the Freedom of Religion Act and advocated religious instruction mostly on religious and moral grounds. It also disagreed with the teaching of non-denominational ethics in schools. Although this faction wielded relatively little influence in the party s parliamentary group, many candidates representing the faction won a seat in the summer 1922 elections. The fourth faction, the party s cultural radicals, subscribed to non-denominational religious instruction. This faction remained quite small, and none of the members of the party s parliamentary group belonged to it. The lack of success of cultural radicals in Kokoomus can also be attributed to the emphasis placed on religious instruction in the party s election propaganda, particularly during the 1922 election cycle. Publicly, the cultural radicals never challenged their party s church policy, but internal party debate and private statements show that this faction also had its adherents in Kokoomus. The official position of Kokoomus regarding religious instruction shifted slightly during the period examined in this study. In the party s early years, it used the rhetoric of public good, stability and security to justify its support for religious instruction. Later, however, when the Finnish Parliament enacted the Freedom of Religion Act and addressed the issue of ethics instruction in primary schools, the idea that religious instruction was not only a public good, but also a private right gained traction.Tämä väitöskirja selvittää Kansallisen Kokoomuspuolueen suhtautumista kansakoulun uskonnonopetukseen ja sitä, miten kanta ilmeni sen toiminnassa. Tutkimuksessa arvioidaan myös, mikä oli Kokoomuksen merkitys suomalaisen uskonnonopetuskäytännön muotoutumisessa. Vuosien 1918 - 1923 välisenä aikana uskonnonopetuskysymys oli akuutti ennen kaikkea siksi, että tuolloin säädettiin keskeiset koululait ja uskonnonvapauslaki. Niitä käsitellessä uskonnonopetuksesta keskusteltiin vilkkaasti. Myös Kokoomuksen edustajat ottivat keskusteluun voimakkaasti osaa. Puolueen edustajien mielipiteet uskonnonopetuksesta eivät olleet täysin yhteneväisiä. Aikakauden kokoomuslaiset voi jakaa uskonnonopetuskantojensa osalta neljään ryhmään: puolueen valtauomaan, kirkollisesti vaikutusvaltaisiin nuorkirkollisiin teologeihin, herätysliikesiipeen ja kulttuuriliberaaleihin. Näistä kolme ensimmäistä ryhmää halusi, että uskonnonopetus olisi luonteeltaan tunnustuksellisesta, mutta kulttuuriliberaalit pitivät tavoitteenaan tunnustuskuntiin sitoutumatonta uskonnonopetusta. Kokoomuslaisten kannanotoissa korostui kolme perustetta säilyttää uskonnonopetus kansakoulujen opetusohjelmassa. Perusteena olivat kansalliset, moraaliset ja uskonnolliset syyt. Kannanotoissa näkyi vastakäyty sisällissota: kokoomuslaiset halusivat varmistaa, että yhteiskunnallinen järjestys säilyi ja että koko ikäluokan kokoavassa kansakoulussa annettu arvokasvatus oli sen näkökulmasta turvallisella pohjalla. Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen perustuva uskonnonopetus koettiin laajasti sopivaksi katsomusopetuksen pohjaksi. Uskonnonopetuksen katsottiin palvelevan yhteistä etua. Vuoden 1922 eduskuntavaalikampanjassa Kokoomuksen keskeisiin teemoihin kuuluivat uskonnonopetuksen puolustaminen ja pakollisen tunnustuksettoman siveysopin vastustaminen. Vaalitaistelun aikana kokoomuslaiset rinnastivat aiempaa selvästi enemmän kirkkoon kuuluvan lapsen oikeuden tunnustukselliseen uskonnonopetukseen uskontokuntiin kuulumattoman lapsen oikeuteen olla uskonnonopetuksen ulkopuolella. Kokoomuksessa uskonnonopetus nähtiin paitsi yhteistä hyvää lisäävänä, myös kirkkoon kuuluvan yksilön oikeutena. Kokoomuksen määrätietoinen tuki uskonnonopetukselle johti osaltaan kesän 1922 vaalien alla siihen, että myös Maalaisliiton ja Edistyspuolueen oli määriteltävä kantansa uskonnonopetukseen varsin myönteiseksi. Vaalien jälkeen kansakoulun uskonnonopetus sai lainsäädännössä nuorkirkollisten teologien ja samalla myös evankelis-luterilaisen kirkon tavoitteiden mukaisen aseman: opetusta annettiin jatkossakin tunnustuksellisena, mutta kirkkoon kuulumattomille turvattiin mahdollisuus uskonnonopetuksesta vapautukseen ja vastikeaineiden opetuksen saamiseen.
Subject: suomen ja Skandinavian kirkkohistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record