Muut julkaisut (1973-)

 

Recent Submissions

  • Remahl, Jarkko; Kukko, Aapo; Louhio, Petrus; Silventoinen, Iina Sofia; Kämäräinen, Niilo; Astre, Tessa; Haapamäki, Emma (Folkpensionsanstalten, 2018)
  • Astre, T; Haapamäki, E; Kukko, A; Kämäräinen, N; Louhio, P; Remahl, J; Silventoinen, IS (Kela, 2017)
    Sadassa vuodessa Suomi on kehittynyt köyhästä ja maatalousvaltaisesta maasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, joka on monilla mittareilla parhaita maita maailmassa. Sarjakuvatarina Valtasten suvun vaiheista tuo konkreettisesti esille elinehdot eri vuosikymmenillä sekä vähittäisen kehityksen kohti parempia elämän edellytyksiä, turvatumpaa elämää ja valoisampaa tulevaisuutta.
  • Tuulio-Henriksson, A; Kalliomaa-Puha, L; Rauhala, P-L (Kela, 2017)
  • Salminen, A-L; Hiekkala, S; Stenberg, J-H (Kela, 2016)
    Sähköisillä palveluilla voidaan parantaa ihmisten mahdollisuutta huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Sähköisten ratkaisujen avulla voidaan myös saada uudentyyppisiä palveluita sosiaali- ja terveydenhuollossa asuinpaikasta ja palvelunantajasta riippumatta. Erilaisten tieto- ja viestintäteknisten laitteiden ja sovellusten käyttö on yleistynyt myös kuntoutuksessa, mutta systemaattisesti kerättyä tietoa etäkuntoutuksesta on heikosti saatavilla. Tämä selvitys on tehty taustoittamaan Kelan etäkuntoutushanketta. Sen tavoitteena on kehittää Kelan kuntoutuspalveluita siten, että asiakkailla on mahdollisuus osallistua kuntoutukseen tieto- ja viestintätekniikan välityksellä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Selvityksen tavoitteena on toimia etäkuntoutuksen oppaana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Selvitys perustuu kirjallisuushakuihin, mukaan on otettu etäkuntoutuksen toteutukseen liittyviä kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita sekä kotimaisia ja pohjoismaisia artikkeleita, opinnäytteitä ja raportteja. Selvityksessä selkiytetään etäkuntoutuksen käsitteitä sekä kuvataan etäkuntoutuksen vaatimuksia ja sovellusalueita. Etäkuntoutus määritellään seuraavasti: Etäkuntoutus on erilaisten etäteknologiaa (puhelin, matkapuhelin, tietokone ml. tablettitietokoneet, puhelimen ja tietokoneen yhteiskäyttö, televisiosovellukset) hyödyntävien sovellusten tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa. Etäkuntoutus on ammattilaisen ohjaamaa ja seuraamaa ja sillä on selkeä tavoite sekä alku ja loppu, kuten muullakin kuntoutuksella. Tässä julkaisussa kuvataan etäkuntoutuksen käsitteistöä ja etäkuntoutuksen tilannetta Suomessa sekä etäkuntoutuksessa yleisimmin käytettyjä teknologioita ja etäkuntoutuksen turvallisuuskysymyksiä. Lisäksi tarkastellaan etämenetelmien käyttöön liittyviä hallinnollisia velvoitteita ja organisatorisia tekijöitä sekä etäkuntoutuksen eettisiä näkökulmia. Selvityksessä tarkastellaan myös mahdollisuuksia soveltaa etäkuntoutusta kliiniseen työhön psykoterapiassa sekä vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Etäkuntoutuksen mahdollisuuksia vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa käsitellään fysioterapian, musiikkiterapian, neuropsykologisen kuntoutuksen, puheterapian ja toimintaterapian näkökulmista. Selvityksessä kuvataan myös kirjallisuuskatsauksen ohessa löytyneitä tutkimustuloksia etäkuntoutuksen mahdollisuuksista muilla asiakasryhmillä sekä annetaan aihepiirikohtaisia suosituksia. Selvityksen lopussa esitellään etäkuntoutuksen tietoturvaan liittyvät suositukset sekä yleiset etäkuntoutuksen suositukset.
  • Hakala, P; Fogelholm, L; Keränen, R; Kosonen, A; Kuusisto, P; Laitinen, J; Laukkanen, J; Lyytikäinen, A; Manninen, M; Miettunen, S; Sarlio-Lähteenkorva, S (Kela, 2016)
    Måltider för studerande vid universitet och yrkeshögskolor subventioneras med statliga medel i form av det måltidsstöd som betalas av FPA. Enligt statsrådets förordning ska måltiderna för studerande fylla de allmänna kvalitetskraven i fråga om hälsosam och näringsrik mat. Den här rekommendationen preciserar förordningen om måltidsstödet och stöder en gynnsam utveckling av de studerandes näringsläge och hälsa. Rekommendationen erbjuder ett arbetsredskap som hjälper studentrestaurangerna vid planeringen och tillredningen av måltider som uppfyller kriterierna för måltidsstöd. Rekommendationen är avsedd som ett arbetsredskap för dem som arbetar inom måltidsservicen och som en informationskälla också för studerande och för dem som svarar för de studerandes hälso- och sjukvård. En studentmåltid ska täcka ungefär en tredjedel av det dagliga energibehovet och följa näringsrekommendationerna till sin sammansättning. Särskild uppmärksamhet måste ägnas åt fetternas och kolhydraternas kvalitet och åt mängden salt. Måltidernas näringskvalitet ska beaktas också vid konkurrensutsättning av studentrestauranger. En studentmåltid ska tillredas av sådana ingredienser som rekommenderas och bilda en helhet som förutom huvudrätt omfattar dryck, sallad, bröd och smörgåsfett. Det måste finnas minst två måltidsalternativ till grundpris att välja mellan. Förutom dem kan man på menyn ha en specialportion, tillredd av dyrare råvaror än de studentmåltider som säljs till grundpris. För planeringen och tillredningen av vegetarisk kost och specialdieter gäller samma rekommendationer som för andra måltider. Det ska finnas en beskrivning av en modellmåltid enligt tallriksmodellen för de studerande och vid behov ska de få vägledning i valet av mat. FPA övervakar att rekommendationen följs. De studerande ska själva ansvara för att dagens övriga måltider och mellanmålen främjar hälsan, viktkontrollen och studieenergin. Det är viktigt att vara uppmärksam både i fråga om fett, kolhydrater och salt och i fråga om måltidsrytmen, portionsstorlekarna, valet av drycker, ett tillräckligt intag av D-vitamin, folat och jod samt tandhälsan.
  • Hakala, P; Fogelholm, L; Keränen, R; Kosonen, A; Kuusisto, P; Laitinen, J; Laukkanen, J; Lyytikäinen, A; Manninen, M; Miettunen, S; Sarlio-Lähteenkorva, S (Kela, 2016)
    Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden ruokailua tuetaan valtion varoin Kelan maksaman ateriatuen muodossa. Valtioneuvoston asetuksen mukaan opiskelija-aterian tulee täyttää laadultaan yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset. Tämä suositus tarkentaa ateriatukea koskevaa asetusta sekä tukee opiskelijoiden ravitsemuksen ja terveyden myönteistä kehitystä. Suositus tarjoaa työvälineen, joka auttaa opiskelijaravintoloita ateriatuen kriteerit täyttävien aterioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Suositus on tarkoitettu työvälineeksi ruokapalveluhenkilöstölle ja tietolähteeksi myös opiskelijoille ja heidän terveydenhuollostaan vastaaville. Opiskelija-aterian tulee kattaa noin kolmannes päivittäisestä energian tarpeesta ja olla koostumukseltaan ravitsemussuositusten mukainen. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti rasvojen ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan määrään. Aterioiden ravitsemuksellinen laatu tulee ottaa huomioon myös opiskelijaravintoloiden kilpailutuksessa. Opiskelija-aterian tulee olla suositeltavista ruoka-aineista koostuva ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan lisäksi juoman, salaatin, leivän ja levitteen. Tarjolla pitää olla vähintään kaksi perushintaista ateriavaihtoehtoa. Näiden lisäksi voidaan tarjota erikoisannos, jonka raaka-ainekustannukset ovat kalliimmat kuin perushintaisessa opiskelija-ateriassa. Kasvis- ja erityisruokavalioiden suunnittelua ja valmistusta koskevat samat suositukset kuin muitakin aterioita. Opiskelijoille tulee kuvata lautasmalliin perustuva malliateria ja antaa tarvittaessa ohjausta ruokavalinnoissa. Kela valvoo suosituksen toteutumista. Opiskelijoiden omalla vastuulla on se, että päivän muutkin ateriat sekä välipalat ovat terveyttä, painonhallintaa ja opiskeluvireyttä tukevia. Tärkeää on kiinnittää huomiota rasvojen, hiilihydraattien ja suolan lisäksi ruokailurytmiin, annoskokoihin, juomien valintaan, D-vitamiinin, folaatin ja jodin riittävään saantiin sekä hammasterveyteen.
  • Sukula, S; Vainiemi, K; Laukkala, T (Kela, 2015)
    Kuntoutuksen tulee olla tavoitteellista ja kuntoutuksen menetelmien tulee tukea asetettujen tavoitteiden suuntaista toimintaa. Kela toi määrätietoisesti menetelmän tavoitteiden asettamiseen ja arvioimiseen Kelan kuntoutuksessa. Menetelmäksi valittiin kansainvälisesti kehitetty GAS-menetelmä (Goal Attainment Scaling). Kela julkaisi vuonna 2010 menetelmää koskevan käsikirjan suomeksi palveluntuottajien ja terveydenhuollon käyttöön. Lisäksi Kela tuotti lomakkeen tavoitteiden asettamiseen ja arvioimiseen. Tämä kirja syntyi käytännön tarpeista tuoda lisää tietoa menetelmän käytännön toteutuksesta. Käsikirjan julkaisemisen jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka työskentelevät kuntoutuksen parissa, ovat toivoneet syventävää tietoa menetelmän käytöstä ja soveltamisesta eri kuntoutusmuodoissa ja etenevissä sairauksissa. Erityisesti tähän kirjaan on valittu kuntoutusmuotoja, joissa tavoitteiden asettaminen menetelmää käyttäen on sen käyttöönotosta lähtien ollut haasteellista. Kirja on tuotettu yhteistyössä GAS-menetelmää tutkineiden, kouluttaneiden ja käytännön toteuttajien kanssa. Kirja kuvaa laajasti GAS-menetelmän sovelluksia ja sen haasteita suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä. Kirjan tavoitteena on toimia tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin käytännön työkaluna. Kirja antaa käytännön neuvoja terveydenhuollon ja kuntoutuksen parissa työskenteleville, myös kuntoutujat saavat kirjasta käytännönläheistä tietoa. Kirjan artikkeleissa kuvataan GAS-menetelmän käytännön sovelluksia. Kirja tarjoaa teoreettiset perustelut käytännönläheisesti ja avaa erityisesti menetelmän sovellusvaihtoehtoja laadittaessa tavoitteita eri kohderyhmille. Myös motivaatioteorian ja ICF-viitekehyksen merkitykset tavoitteiden laatimisen taustalla on käsitelty. Kirja etenee tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin käytännön toteutusjärjestyksessä. Aluksi käsitellään GAS-menetelmän taustaa ja käyttöä kirjallisuuden pohjalta eri kuntoutusmuodoissa. Kansainvälinen ICF-toimintakykyluokitus tarjoaa yhtenäisen ja kansainvälisesti sovitun viitekehyksen toiminnallisen terveyden kuvaamiseen. Motivaatiotekijöiden jälkeen käsitellään moniammatillista yhteistyötä tavoitteiden asettamisessa. Tämän jälkeen käydään läpi, miten GAS-menetelmää on käytetty eri kuntoutusmuodoissa. Menetelmän käytön erityiskysymyksiä tarkastellaan erityisesti ammatillisten tavoitteiden, etenevien sairauksien, perhekuntoutuksen, mielenterveyskuntoutuksen ja ikäihmisten kuntoutuksen näkökulmasta. Tavoitteiden laatimisen haasteita liittyy myös tilanteisiin, jossa asiakkaan toimintakyky pysyy lähtökohtaisesti samana tai huononee kuntoutuksen aikana. Lopuksi käsitellään vielä kootusti GAS-menetelmän käyttöönotossa vastaan tulleita haasteita ja toimivia ratkaisuja niihin kuntoutuksen palveluntuottajien kokemusten valossa.
  • Julkaisut 
    Kelan tutkimusosasto (Kela, 2015)
  • Niemelä, H (Kela, 2014)
    Sairausvakuutuslain voimaantulosta on kulunut 50 vuotta. Tämä julkaisu on kattava poliittis-historiallinen tutkimus Suomen sairausvakuutusjärjestelmän muotoutumisesta aina 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään. Miten historialliset tilanteet, yhteiskunnalliset murrokset ja poliittisten voimasuhteiden muutokset ovat vaikuttaneet sairausvakuutuksen syntyyn ja kehitykseen? Mikä on ollut etujärjestöjen osuus? Miten eturistiriidoista on kypsytty kompromisseihin? Epävakaudesta huolimatta tuolloin rakennettiin hyvinvointivaltion perusta, jonka yksi tärkeä kulmakivi oli sairausvakuutus. Tutkimuksessa valotetaan lyhyesti myös muiden Pohjoismaiden sekä Saksan ja Englannin sairausvakuutusjärjestelmiä, jotka ovat vaikuttaneet Suomen sairausvakuutuksen kehitykseen.
  • Helne, T; Hirvilammi, T; Alhanen, K (Kela, 2014)
    Miten turvaamme hyvinvoinnin ekologisen kriisin aikakaudella? Voiko hyvinvointivaltion irrottaa lyhytnäköisestä talouskasvun tavoittelusta? Millaista on ekososiaalinen hyvinvointi? Miten voimme toimia paremman tulevaisuuden luomiseksi? Ekologisen kriisin vaikutukset suomalaiseen hyvinvointivaltioon tunnistetaan vielä heikosti. Yhteiskuntaamme hallitsee tarina taloudellisen kasvun ja elintason nousun välttämättömyydestä ihmisten hyvinvoinnin turvaajana. Sen tilalle tarvitaan uusia tarinoita ja uusia merkityksiä, jotka suuntaavat kohti ekososiaalista hyvinvointivaltiota. Tarvitaan ajattelu- ja tunnelukoista irtipääsyä sekä yhteen kokoontumisia ja yhteistoimintaa. Yksinkertaisesti: tarvitaan dialogia. Tässä kirjassa kaksitoista eri tieteenalojen tutkijaa käy dialogia luontoperustaltaan kestävästä hyvinvointivaltiosta. Dialogi liikkuu sekä syvissä arvokysymyksissä ja käsitteellisissä määrittelyissä että uudenlaisten hyvinvointikäytäntöjen pohdinnoissa.
  • Pikkarainen A; Vaara M; Salmelainen U (Kela, 2013)
    Kelan Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeen (IKKU 2009–2013) tavoitteena oli edistää 74 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien kuntoutujien kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä kahdeksan hengen ryhmämuotoisen kuntoutusprosessin avulla. Hankkeessa kehitettiin asiakaslähtöistä, tavoitteellista ja yhteistoiminnallista avo- tai laitosmallista kuntoutusta koulutuksen, mentorohjauksen ja eri hanketoimijoiden yhteistyön avulla. Hanke oli jatkoa aikaisemmalle Kelan IKÄ-hankkeelle. IKKU-hankkeessa kartoitettiin gerontologisen kuntoutuksen nykytilaa (toimintatutkimus), tutkittiin kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä kuntoutujaa koskevaa tietoa ja sen välittymistä. Tulosten mukaan asiakaslähtöiset kuntoutusprosessit syntyivät ikääntyneiden kuntoutujien ja heidän omaohjaajiensa välisissä tavoitteellisissa kuntoutustilanteissa, ja olennaista oli omalta kuntoutujaryhmältä saatu ikäpolvi- ja vertaistuki. Omaohjaajien työparitoiminta ja ryhmäohjaustaidot kehittyivät mentorohjauksen avulla, joka edisti työntekijöiden ammatillista kehittymistä ja työntekijäryhmien moniammatillista työtapaa. Gerontologisen ryhmämuotoisen kuntoutuksen vaikuttavuus näkyi kuntoutujien lisääntyneenä turvallisuuden tunteena, parantuneena elämänlaatuna sekä liikkumis- ja toimintakykynä sekä vähentyneinä kiputuntemuksina. Hankkeeseen osallistuneiden kuntien yhdyshenkilötoiminta oli tärkeä yhteistyön ja tiedonkulun kannalta. Kuntoutuslaitoksen saama kuntoutujaa koskeva etukäteistieto painottui terveydentilan kuvaukseen, eikä kuntoutujan kotiympäristöä, verkostoja tai arjessa selviytymistä kuvattu riittävästi. Kuntoutuksen palautetietoon eli kuntoutusselosteeseen sisältynyt yhteenveto paransi laajan kuntoutusselosteen hyödynnettävyyttä kuntoutujan kotikunnassa. IKKU-hankkeen tulosten mukaan turvallisuuden tunteen vahvistuminen sekä liikkumis- ja toimintakyvyn paraneminen edistävät ikääntyneen ihmisen mahdollisuuksia elää itsenäistä elämää, huolehtia asioistaan ja osallistua kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Ikääntyneiden ihmisten elämänlaadun ja toimintakyvyn arvioinnin tulee perustua hyviksi koettuihin ja kohderyhmälle sopiviin mittaus- ja arviointimenetelmiin, jotta kuntoutuksen tarvetta, sen laatua ja vaikuttavuutta voidaan luotettavasti arvioida. Kuntoutuksen yhteistyöhön ja tiedonkulkuun tarvitaan yhtenäisiä toimintakäytäntöjä, jotta esimerkiksi kuntoutujaa koskeva kuntoutuksen palautetieto välittyy häntä hoitaville ja hoidosta vastaaville tahoille. Gerontologisen kuntoutuksen toteuttajaorganisaatioissa ja eri alojen työntekijöillä on laaja-alaista kuntoutus- ja kehittämisosaamista, jonka ennakkoluuloton ja tehokas käyttöönottaminen mentorohjauksen avulla tehostaa kuntoutusinterventioita ja parantaa työntekijöiden työssä kehittymistä ja työssä jaksamista. Ammatilliset ja organisaatiorajat ylittävä moniammatillinen ja työparitoiminta on nykyisille ja tuleville ikääntyneille kansalaisille kehitettävien innovatiivisten ja asiakaslähtöisten sekä vaikuttavien gerontologisten kuntoutuspalvelujen edellytys.
  • Helne, T; Silvasti, T (Kela, 2012)
    Miten hyvinvointia voitaisiin tavoitella ottamalla samalla nykyistä paremmin huomioon ihmisen riippuvuus ekosysteemistä? Jos ottaisimme kestävän kehityksen vaatimuksen vakavasti, mitä se merkitsisi arjessamme ja yhteiskuntapolitiikassa? Miten meidän tulisi järjestää ruokailumme, työmme, sosiaalipalvelumme, energiansaantimme ja taloutemme? Millä konstein irtautuisimme ylettömien halujen ja talouden liekanaruista ja kasvaisimme ekososiaaliseen sivistykseen? Millaisin askelin löytäisimme paremman yhteyden itseemme, toisiin ihmisiin ja olentoihin sekä luontoon? Yhteyksien kirjassa etsitään vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Taustalla väijyvät ekologisen kriisin ja ilmastonmuutoksen uhkat. Teoksessa joukko sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan, ympäristöpolitiikan ja talouden asiantuntijoita tuo esiin totutusta poikkeavia ajattelu- ja ratkaisutapoja aikamme ekologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin mittakaavan vaihdellessa arkisista keittiöaskareista planeetanlaajuisiin kehityskulkuihin.
  • Helne, T; Hirvilammi, T; Laatu, M (Kela, 2012)
    Voidaanko enää ajatella, että sosiaali- ja ympäristöpolitiikka eivät kuulu yhteen? Vakavat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen ja eliölajien sukupuuttoaalto, ovat jo totta. Ne ovat suurelta osin ihmisen lyhytnäköisen toiminnan seurausta. Ekologinen kriisi vaikuttaa yhä enemmän ihmisten hyvinvointiin ja sosiaaliturvajärjestelmien toimintaedellytyksiin. Sosiaalipolitiikka ei ole ollut sivustakatsoja kriisin synnyssä, sillä se on ylläpitänyt ympäristöhaittoja tuottavaa talousjärjestelmää. Samalla sosiaalipolitiikalla on ollut tärkeä ihmisen hyvinvointia turvaava tehtävä. Nykyisin tämä tehtävä edellyttää maapallon rajallisuuden ymmärtämistä ja moniulotteisen hyvinvointikäsityksen omaksumista. Hahmottelemme tässä julkaisussa uudenlaista, laajaan ekososiaaliseen hyvinvointinäkemykseen perustuvaa sosiaalipoliittista järjestelmää. Ekologiset rajat tiedostava ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtiva sosiaalipolitiikka voisi edistää entistä paremmin sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointia.
  • Hiilamo, H; Niemelä, H; Pykälä, P; Riihelä, M; Vanne, R (Kela, 2012)
    Sosiaaliturva ja elämänvaiheet kuvaa hyvinvointivaltiota sammakkoperspektiivistä. Kirja jäljittää kolmen nuoren esimerkkihenkilön – Ainon, Pertun ja Viivin – avulla sitä, kuinka paljon kukakin saa hyvinvointivaltiolta ja kuinka paljon maksaa sille eri elämänvaiheissa. Tarkastelu ulottuu jopa 70 vuoden päähän. Miten elämän mittaiseen sosiaaliturvaan vaikuttaa lumilautailuonnettomuus nuorena, pätkätyöt keski-iässä tai vanhuuden viimeiset vuodet vanhainkodissa? Kyseessä on helppolukuinen johdatus sosiaaliturvan historiaan, nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja sen rahoitukseen sekä tulevaisuuden näköaloihin. Kirja kertoo, miten suomalainen sosiaaliturva on elämässä mukana ja muutoksissa tukena. Kirjassa käsitellään paitsi tulonsiirtojen ja palveluiden myös kulutuksen ja verotuksen jakautumista eri elämänvaiheiden aikana. Viimeisessä luvussa otetaan kantaa ajankohtaiseen kysymykseen, riittävätkö rahat sosiaaliturvaan myös 70 vuoden kuluttua.
  • Heinonen, J (Kela, 2012)
    Dokumenttifilmi kertoo kahden vaikavammaisen ihmisen jokapäiväisestä elämästä ja heidän kokemuksistaan sosiaaliturvajärjestelmästä. Jukka ja Mikko pohtivat - huumoria unohtamatta - miten vaikeavammainen voi saada tarvitsemaansa tukea arjessa selviytymiseen. Elokuva herättelee miettimään viranomaisten yhteistyötä, eri etuuksien kytköksiä, lääkärinlusuntojen merkitystä ja sosiaaliturvan riittävyyttä.
  • Paltamaa, J; Karhula, M; Suomela-Markkanen, T; Autti-Rämö, I (Kela, 2011)
    Laki Kelan kuntoutuksesta määrittää, että kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista. Tämän Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeeseen (VAKE) kuuluvan tutkimuksen tavoitteena oli kolmen diagnoosiryhmän – aivoverenkiertohäiriön (AVH), multippeliskleroosin (MS) ja Cerebral Palsyn (CP) – avulla kuvata Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen nykytilaa, sen kehittämistarpeita ja eri kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä laatia suositukset hyvästä kuntoutuskäytännöstä. Tutkimus toteutettiin laajassa tutkimusyhteistyössä vuosina 2007–2009. Kirjan toisessa osassa kuvataan AVH-, MS- ja CP-kuntoutuksen nykykäytännöt, jotka perustuvat kuntoutusalan ammattilaisille ja asiantuntijoille tehtyihin kysely- ja haastattelututkimuksiin, sekä esitellään Kelalle lähetettyjen kuntoutussuunnitelmien analyysit. Kirjan kolmas osa käsittelee kuntoutuksen arviointikäytäntöjä. Tulokset perustuvat nykykäytäntöjä selvittäneisiin kysely- ja haastatteluaineistoihin sekä vaikuttavuustutkimuksissa käytettyihin arviointimenetelmiin. Neljännessä osassa esitetään järjestelmällisiin katsauksiin perustuva vaikuttavuusnäyttö AVH-, MS- ja CP-kuntoutujien fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta sekä MS:n osalta neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näytön asteen määrittely perustuu Käypä hoito -suosituksen kriteereihin. Kirjan viidennessä osassa esitetään tunnistettujen ongelmien sekä tutkimustulosten perusteella laaditut suositukset hyvistä kuntoutuskäytännöistä Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen osalta. Suositukset perustuvat edellä mainittuihin tutkimuksiin ja Asiakkaan äänellä -tutkimukseen. Suositusten tavoitteena on mahdollistaa tämänhetkisen tiedon mukainen asiakaslähtöinen, oikea-aikainen, oikein kohdennettu ja vaikuttava kuntoutus vaikeavammaisille kuntoutujille. Kuntoutujan sujuva ja yksilöllinen kuntoutusprosessi edellyttää suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä eri organisaatioiden välistä, moniammatillista sekä osaavaa yhteistyötä, kuntoutujan näkemyksen ja elämän kokonaistilanteen ymmärtämistä, joustavaa tiedonvälitystä sekä pitkäaikaista ohjausta, tukea ja seurantaa. Kuntoutuksen viitekehyksenä tulee käyttää ICF-luokitusta. Hyvien kuntoutuskäytäntöjen edelleen kehittämiseksi on saatava lisätietoa nykyisistä kuntoutuskäytännöistä, kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja sen osoittamiseen soveltuvista arviointimenetelmistä.
  • Hiilamo, H; Kangas, O; Manderbacka, K; Mattila-Wiro, P; Niemelä, M; Vuorenkoski, L (Kela, 2010)
    Miten syksyllä 2008 alkanut globaali talouskriisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä suomalaiseen hyvinvointivaltioon? Jos olisimme antiikin Kreikassa, voisimme mennä Delfoin oraakkelin luo Apollonin temppeliin ja esittää tämän kysymyksen ennuspapittarelle. Eräänä lokakuun päivänä 2009 Kelan tiloihin kokoontui joukko suomalaisia hyvinvointivaltion huippuasiantuntijoita. He kertoivat julkisen talouden, kansalaisten toimeentulon ja terveyden näkökulmista kolmelle ”professori-oraakkelille” eli tanskalaiselle Nina Smithille, ruotsalaiselle Johan Fritzellille ja saksalaisille Karl Hinrichsille Suomen kokemuksista edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, sen jälkeisestä kehityksestä sekä omista tulevaisuuden arvioistaan. Seuraavana päivänä oraakkelit lausuivat ennustuksensa, joka paljastetaan tässä raportissa.
  • Unknown author (Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos, 2009)

View more