dc.contributor |
Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta |
fi |
dc.contributor |
University of Helsinki, Faculty of Law |
en |
dc.contributor |
Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten |
sv |
dc.contributor.author |
Aaltonen, Jussi |
|
dc.date.issued |
2013 |
|
dc.identifier.uri |
URN:NBN:fi:hulib-201508062784 |
|
dc.identifier.uri |
http://hdl.handle.net/10138/38175 |
|
dc.description.abstract |
Tutkielmassa tarkastellaan mainonnan eettisen neuvoston (MEN) ratkaisuita sen kymmenen
ensimmäisen toimintavuoden ajalta (2001–2011). Tarkasteluajanjaksona MEN antoi 257 ratkaisua, joista
merkittävä osa kytkeytyy sukupuolten tasa-arvon ja/tai voimakkaasti seksuaalisuutta hyödyntävien
mainosten arviointiin.
Yleisemmin tarkasteluajanjaksolle on leimallista yhteiskunnallisen keskustelun viriäminen mediakulttuurin
erotisoitumisesta sekä julkisen tilan pornografisoitumisesta. Tähän keskusteluun on löydettävissä
yhteyksiä myös MEN:lle osoitetuissa tapauksissa ja toisaalta sen ratkaisukäytännöissä. Ajanjaksolle
osuvat myös kuluttajansuojalain uudistus sekä seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksia, joilla on lisätty
oikeuksia/velvollisuuksia puuttua aiempaa laajemmin muun muassa lasten seksuaaliseen
hyväksikäyttöön.
Yksi keskeisimmistä MEN argumentoinnissa ja säännösten soveltamiskäytännössä tapahtunut
muutoksista näyttää olevan tasa-arvoargumentin painoarvon vähentyminen ja toisaalta lapsen oikeus
suojeluun ikätasoon soveltumattomilta ärsykkeiltä -argumentin vahvistuminen. Tulkintakäytännön muutos
näyttää kulminoituvan vuodelle 2008. Samalle vuodelle ajoittuu kuluttajansuojalain uudistus, jolla
täsmennettiin kuluttajaviranomaisen valvomaa markkinoinnin hyvän tavan vastaisuuden kieltoa. Lasten
suojelun argumentti näyttää vahvistuneen erityisesti julkiseen tilan pornografisoituneen mainonnan
kohdalla. Sen sijaan sukupuolistereotypioiden hyödyntämisen kohdalla vastaavaa lasten suojelun
painotusta ei ole havaittavissa.
MEN näyttää hyödyntävän säännöllisesti vain muutamaa itsesääntelyartikloistaan. Suurinta osaa
artikloistaan se ei soveltanut lainkaan tarkasteluajanjaksolla. Neuvoston saamien lausuntopyyntöjen
vuosittainen määrä on kasvanut selkeästi ensimmäisen kymmenen vuoden ajanjaksolla. Samalla se
näyttää antavan aiempaa valikoivammin lausuntoja. MEN:n lausuntojen perusteluista on havaittavissa
myös aiempaa vahvempi pyrkimys viitata neuvoston aiemmin antamiin ratkaisuihin.
Mainonnan eettisyyden itsesääntelylle ladataan paljon odotuksia eri toimijoiden taholta. Itsesääntely
nähdään usein lainsäädäntöön ja viranomaistoimenpiteisiin verrattuna joustavampana, tehokkaampana
ja ensisijaisena puuttumisen keinona. Kuitenkaan aineiston perusteella mainonnan eettisyyden
itsesääntelyä ei kaikilta osin voida pitää kovin tehokkaana. |
fi |
dc.language.iso |
fin |
|
dc.publisher |
Helsingfors universitet |
sv |
dc.publisher |
University of Helsinki |
en |
dc.publisher |
Helsingin yliopisto |
fi |
dc.title |
Mainonnan eettisyyden itsesääntely 2001–2011 : sukupuolten tasa-arvon ja seksuaalisuuden näkökulmista |
fi |
dc.type.ontasot |
pro gradu-avhandlingar |
sv |
dc.type.ontasot |
pro gradu -tutkielmat |
fi |
dc.type.ontasot |
master's thesis |
en |
dc.subject.discipline |
Gender and law |
en |
dc.subject.discipline |
Oikeuden ja sukupuolen tutkimus |
fi |
dc.subject.discipline |
Genus och rätt |
sv |
dct.identifier.urn |
URN:NBN:fi:hulib-201508062784 |
|