Ekspatriaattien organisaatioon identifioitumiseen yhteydessä olevat tekijät maahanmuuton eri vaiheissa

Abstract

Talouden jatkuva globalisaatio ja korkeasti koulutetun työväestön liikkuvuuden kasvu pakottavat monet maat huomioimaan maahanmuuttajat potentiaalisena ja tarpeellisena osana maan työväestöä. Tässä tutkielmassa tutkitaan korkeasti koulutettujen ja itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien organisaatioon identifioitumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja näiden yhteyksien mahdollisia eroavaisuuksia maahanmuuton eri vaiheissa. Tavoitteena on myös testata teoreettinen malli, joka yhdistää molemmista maahanmuuton vaiheista organisaatioon identifioitumista selittävät tekijät. Selittävinä tekijöinä maahanmuuton vaiheesta riippuen tutkielmassa ovat organisaation arvostus, menetelmätapojen oikeudenmukaisuus, työtehtävä, organisaation tarjoama tuki sekä muuttoon valmistautumiseen annetut resurssit. Tutkielman taustateoriat pohjautuvat sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan.

Tutkielman aineisto on kerätty sosiaalipsykologian oppiaineen InterProf-tutkimusprojektia varten vuosien 2007-2009 aikana. Tutkittavina ovat Helsinkiin vuonna 2007 perustetun EU:n Kemikaaliviraston ulkomaalaiset työntekijät. Tutkielmassa käytetään kolmea eri aineistoa: poikkileikkausaineistot maahanmuuttoa edeltävästä (N = 97) ja maahanmuuton jälkeisestä vaiheesta (N = 66), sekä pitkittäisaineisto (N = 41), jonka avulla tutkitaan muuttoa edeltävien tekijöiden yhteyksiä muuton jälkeiseen organisaatioon identifioitumiseen. Menetelminä tutkielmassa käytetään Pearsonin korrelaatioanalyysia, osittaiskorrelaatioanalyysia, lineaarista regressioanalyysia ja hierarkkista regressioanalyysia.

Muuttoa edeltävän vaiheen poikkileikkausasetelmassa vain organisaation arvostus on yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Muuton jälkeisessä vaiheessa vahvimmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen on menetelmätapojen oikeudenmukaisuus. Näistä selittävistä tekijöistä sekä muuttoa edeltävästä organisaatioon identifioitumisesta muodostettu yhdistetty regressiomalli on selitysasteeltaan korkea (R² = .47). Myös organisaation tarjoama tuki on muuton jälkeisessä poikkileikkausasetelmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Pitkittäisasetelmassa tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei löytynyt.

Tutkielman aineiston erityispiirteinä on tasainen sukupuolijakauma sekä se, että kyseinen aineisto on tiettävästi ensimmäinen itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien kontekstissa, jossa organisaatioon identifioitumista on mitattu jo muuttoa edeltävässä vaiheessa. Tutkielman aineiston koon rajoitteista johtuen tutkielma pystyy vain rajatusti täydentämään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden puutteita organisaatioon identifioitumisen selittämisessä ekspatriaattien kontekstissa. Yksi ehdotetuista jatkotutkimuksen aiheista on organisaatioon identifioitumisessa tapahtuvan muutoksen tutkiminen.