Jokiuitosta kalataloudellisiin kunnostuksiin – Eräiden uiton jälkeisten velvoitekunnostusten kalataloudellisesta vaikuttavuudesta

Show simple item record

dc.contributor.author Huhtala, Jarmo fi
dc.date.accessioned 2013-02-26T09:36:18Z
dc.date.available 2013-02-26T09:36:18Z
dc.date.issued 2008 fi
dc.identifier.isbn 978-952-11-3197-4 fi
dc.identifier.issn 1796-1637 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/38379
dc.description.abstract Käytännössä miltei kaikkia Lapin jokia ja puroja, joiden valuma-alueella on ollut hakkuita, on käytetty uittoväylänä. Lukuisat kosket muotoiltiin rännimäisiksi uomiksi uittotoiminnan helpottamiseksi. Uittoväyliä oli laajimmillaan Lapissa kaikkiaan noin 10 000 km. Uiton loputtua vesistöissä voimassa olleet uittosäännöt kumottiin lupaviranomaisen toimesta. Lapin läänin aluetta koskevia uittosääntöjen kumoamispäätöksiä, jotka sisälsivät virta-alueiden kalataloudellisia kunnostamisvelvoitteita, oli kaikkiaan 55 kappaletta. Kuinka näissä uiton jälkeisissä jokien koski- ja virta-alueiden kalataloudellisissa kunnostuksissa onnistuttiin saavuttamaan haluttuja kalataloudellisia vaikutuksia? Edellä mainittuun kysymykseen haetaan osaltaan vastausta arvioimalla seitsemän kalataloudellisesti kunnostetun joen  kunnostustöiden kalataloudellista vaikuttavuutta. Arvioinnin kohteena olevat joet on kunnostettu seuraavassa aikajärjestyksessä: Kuohunkijoki 1980-luvun alussa, Sattanen ja Raudanjoki 1990-luvun alkupuolella, Ounasjoki 1990-luvun puolivälissä, Värriöjoki 1990-luvun loppupuolella sekä Ylä-Kemijoki ja Viantiejoki 2000-luvun alussa. Kalataloudellisten kunnostamistöiden kalabiologisia vaikutuksia on arvioitu seurantakohteilla tehtyjen sähkökoekalastustulosten perusteella. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti olleet kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden arvokalojen luontaisen lisääntymisen, kalabiomassan, kalatiheyden sekä kalalajisuhteiden kehittyminen koskien kunnostamistöiden jälkeen. Julkaisussa on esitetty havaintoja seurantakohteiden kunnostusten teknisestä toteuttamisesta ja jokikunnostustyömaan kalataloudellisen kunnostuksen asiantuntijaohjauksen järjestämisestä sekä edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksista jokien kalataloudellisen kunnostusten kalabiologisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ennakko-odotusten mukaisesti kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa olikin kasvanut useimmalla kohteella kunnostuksen jälkeen. Kunnostettujen virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa oli kasvanut useimmalla kohteella noin 40–100 %. Kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden alueiden keskimääräinen lohikalojen biomassa kasvoi kaikilla kunnostetuilla kohteilla kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Lohikalojen koski- ja virta-alueiden biomassan kasvu eri kohteilla vaihteli 19–2 400 % välillä. Kaikilla seurannassa olleilla kunnostetuilla jokialueilla on havaittu taimenen luontaista lisääntymistä kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Kaikkien seurannassa olleiden jokien kalataloudellisen kunnostamisen todettiin tuottaneen kalataloudellista hyötyä. Ylivoimaisesti suurin kalataloudellinen hyöty (6 875 €/ha) koitui Ounasjoen yläosan kalataloudellisesta kunnostamisesta. Ounasjoen yläosan kunnostuksen vuonna 2003 tuottama kalataloudellinen hyöty arvioitiin alueelle istutettujen lohen poikasten tuottamien vaelluspoikasten määrän perusteella. Muiden seurannassa olleiden jokien kunnostuksesta koitunut kalataloudellinen hyöty vaihteli välillä 41–536 €/ha/a ollen keskimäärin noin 275 €/ha/a. Sattasjoen, Ounasjoen, Värriöjoen ja Ylä-Kemijoen osalta ei voitu kuitenkaan arvioida ko. jokien kalataloudellista kunnostamisesta harjuskannoille koitunutta hyötyä. Lapin kalataloudellisen kunnostustoiminnan tuottavuus kasvoi huomattavasti 1990-luvun alkupuolella. Huomattavasti pienemmillä kunnostuskustannuksilla (€/ha) saatiin merkittävästi suurempi kalataloudellinen hyöty. Kunnostamistyön toteuttamisvaiheessa tulee varmistaa, että työmaalla on organisaation jokikunnostustietämys ja osaaminen tehokkaassa käytössä. Paraskaan kunnostussuunnitelma ei takaa hyvää ja laadukasta kunnostamisen toteutusta, ellei työmaalle ole järjestetty riittävästi kalataloudellisen kunnostamistyön asiantuntijaohjausta. Asianmukainen työnohjaus vähentää kunnostamistyön kustannuksia ja lisää hankkeen kalataloudellista vaikuttavuutta.   fi
dc.language.iso fi fi
dc.publisher Lapin ympäristökeskus fi
dc.relation.isformatof 978-952-11-3196-7 fi
dc.relation.ispartofseries Suomen ympäristö 29/2008 fi
dc.subject uitto fi
dc.subject joet fi
dc.subject kosket fi
dc.subject purot fi
dc.subject virtavedet fi
dc.subject vesistöjen kunnostus fi
dc.subject kalat fi
dc.subject kalatalous fi
dc.subject kalabiologia fi
dc.subject koekalastus fi
dc.subject sähkökalastus fi
dc.subject Lappi fi
dc.subject Pohjois-Suomi fi
dc.title Jokiuitosta kalataloudellisiin kunnostuksiin – Eräiden uiton jälkeisten velvoitekunnostusten kalataloudellisesta vaikuttavuudesta fi
dc.type Kirja fi
dc.identifier.laitoskoodi Suomen ympäristökeskus fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
SY_29_2008_s_1-38.pdf 4.092Mb PDF View/Open
SY_29_2008_s_39-66.pdf 3.522Mb PDF View/Open
SY_29_2008_s_67-105.pdf 2.772Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record