Poliisi ja poliisilain 11 ja 20 § perusoikeuksien turvaajina ja rajoittajina : kiinnioton kynnyksen määräytyminen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508062803
Title: Poliisi ja poliisilain 11 ja 20 § perusoikeuksien turvaajina ja rajoittajina : kiinnioton kynnyksen määräytyminen
Author: Lehti, Henry
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2013
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508062803
http://hdl.handle.net/10138/38477
Thesis level: master's thesis
Discipline: Administrative law
Hallinto-oikeus
Förvaltningsrätt
Abstract: Poliisilain 11 ja 20 §:n soveltamistilanteet kuuluvat jokaisen järjestyspoliisin arkipäivään. Ensin mainittu pykälä mahdollistaa kohdehenkilön kiinnioton tämän itsensä suojaamiseksi. Jälkimmäinen sitä vastoin soveltuu tilanteisiin, joissa kohdehenkilön kiinniotto on välttämätöntä kanssaihmisten suojelemiseksi rikoksilta ja häiriöiltä. Molempien kohdalla kiinniotto tulee kyseeseen vasta aivan viime sijaisena vaihtoehtona, ja molemmissa säännöksissä kiinniotolle onkin asetettu varsin tiukat edellytykset. Poliisilain 11 ja 20 § ovat kuitenkin luonteeltaan niin sanottuja joustavia oikeusnormeja. Niiden soveltamisalan piiriin mahtuu mitä moninaisimpia tilanteita, ja lisäksi ne sisältävät useita avoimia ja tulkinnanvaraisia käsitteitä ja ilmauksia, joten kaikesta huolimatta käytännön soveltamistilanteissa poliisimiehelle saattaa jäädä runsaastikin harkintavaltaa. Tämä taas mahdollistaa erilaiset toimintatavat samanlaisissa tilanteissa eri poliisiyksiköiden tai poliisimiesten kesken. Mahdolliset erilaiset toimintatavat ovat erittäin ongelmallisia kansalaisten yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta. Oikeuskäytäntöä ja tutkimustietoa tähän liittyen on kuitenkin olemassa hyvin vähän, mutta tämä ei välttämättä suinkaan tarkoita ongelmien tai epäkohtien puuttumista. Käsiteltävät säännökset ovat kaikin puolin vahvasti kytköksissä perusoikeuksiin. Kiinniotolla puututaan kohdehenkilön perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen. Vastaavasti kiinnioton syynä on aina (perus)oikeuksien suojeleminen. Vastakkain joutuvat siten yleensä joko kaksi perusoikeutta tai perusoikeus ja jokin alemmanasteinen oikeus. Varsinkin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaamiseksi on mahdollista sekä suojella että rajoittaa eritasoisia ja lukuisia erilaisia oikeuksia. Molempien taustalla eräänlaisina tausta-arvoina vaikuttavat myös muut kuin suoraan säännöksistä itsestään ilmenevät perusoikeudet. Lisäksi on huomioitava perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetettu positiivinen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite. Tutkimuksessa tarkastellaan kiinnioton kynnyksen määräytymistä poliisimiehen näkökulmasta käsin, tämän roolista erityisesti perusoikeuksien turvaajana, mutta toisaalta myös niiden rajoittajana. Kiinnioton kynnyksellä tarkoitetaan tässä sitä poliisilain 11 ja 20 §:n kiinnioton edellytysten tasoa, eräänlaista rajaa, jonka täyttyy ylittyä, jotta kiinniottoa voidaan pitää hyväksyttävänä ja oikeana ratkaisuna. Tutkimus jakautuu kolmeen varsinaiseen pääosioon, jotka kaikki omalta osaltaan pyrkivät vastaamaan tutkimuskysymykseen: miten määräytyy kiinnioton kynnys yksittäisissä poliisilain 11 ja 20 §:n soveltamistilanteissa? Johdanto-osion jälkeisessä 2. osiossa tutkimuksen metodologiset sitoumukset, sekä niin yleisesti poliisin kuin poliisimiehenkin yhteiskunnallinen rooli kietoutuvat yhteen. Tätä kautta pyritään luomaan ja tarjoamaan eräänlainen poliisimiehen itseymmärrys, sekä perustelemaan juuri tietynlainen tapa tulkita ja soveltaa kyseisiä säännöksiä. Tämän jälkeen 3. osiossa selvitetään poliisilain 11 ja 20 §:n perusoikeuskytkentöjä. Mitkä ovat taustalla vaikuttavat arvot ja miten ne tulisi huomioida? Mitä perusoikeuksia rajoitetaan ja mitä (perus)oikeuksia suojataan? Lisäksi käsitellään vapaudenriistoa ja kiinniottoa, sekä arvioidaan kiinniottoa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Neljännessä osiossa paneudutaan yksityiskohtaisesti poliisilain 11 ja 20 §:n varsinaiseen sisältöön, sekä näiden säännösten luonteeseen joustavina oikeusnormeina. Aluksi tarkastellaan, minkälaista on poliisimiehellä soveltamistilanteissa oleva harkintavalta? Tämän jälkeen huomioidaan hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden ja poliisilain oikeusperiaatteiden vaikutukset kiinnioton kynnyksen määräytymiseen. Lopuksi avataan muutamia säännöksiin sisältyviä avoimia ja tulkinnanvaraisia käsitteitä ja ilmaisuja. Näiden kolmen pääosion, tai paremminkin niissä käsiteltyjen asioiden huomioimisen yhteisvaikutuksesta, tulisi kiinnioton kynnyksen asettua yksitäisissä käytännön tilanteissa tietylle tasolle. Esitöiden vähäsanaisuudesta ja oikeuskäytännön niukasta määrästä johtuen, vain osan tutkimuksessa esiintyvistä argumenteista ja johtopäätöksistä voidaan katsoa varmuudella edustavan voimassa olevaa oikeuttamme. Osa taas on väkisinkin ainoastaan perusteltuja tulkintakannanottoja siitä, miten asioiden tulisi olla tai miten ne voisivat olla? Tästä huolimatta tutkimus toivottavasti tarjoaa apua myös käytännön soveltamistilanteisiin, sekä ainakin herättää kyseisten säännösten soveltajia ajattelemaan omaa toimintaansa mahdollisimman kattavasti erityisesti perusoikeuksien kannalta.
Subject: poliisi
poliisilaki
perusoikeudet
kiinniotto
oikeusperiaate
teleologia
yleinen järjestys ja turvallisuus


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record