Vendor due diligence vastuun jakautumisen näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut hahmottaa vastuun määräytymistä yrityskaupassa, jossa on suoritettu due diligence myyjän toimesta, eli niin sanottu vendor due diligence. Erityisesti työssä on tarkasteltu seuraavia kysymyksiä: miten vendor due diligence eroaa perinteisestä due diligencestä, miten vastuu määräytyy lain ja yleisten oikeudellisten periaatteiden valossa, missä menevät kunkin osapuolen selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien rajat, sekä kuinka todennäköisiä ovat mahdolliset vastuukysymyksiin liittyvät riitatilanteet vendor due diligencen yhteydessä. Vastuuasetelmia on tarkasteltu erityisesti yhtiöoikeudelliselta sekä sopimusoikeudelliselta kannalta. Oikeusvertailevasta näkökulmasta vertailumaiksi on valittu Ruotsi ja Yhdysvallat. Vastuuasetelma on haastava, koska sopimukset ja oikeussuhteet ovat kaiken kaikkiaan viime vuosina monimutkaistuneet, oikeuskäytäntöä on vähän ja mahdollisia vastuukysymyksiin liittyviä osapuolia on useita.

Myyjäyrityksen johdon vastuun rakentumista on hahmotettu erityisesti päämies-agenttiteorian, johdon fidusiaaristen velvollisuuksien sekä liiketoimintapäätösperiaatteen (Business judgment rule) kautta. Vastuusta vapautuakseen johdon on pystyttävä näyttämään, että se on toiminut huolellisesti ja yhtiön edun mukaisesti. Myyjän ja ostajan välinen vastuu määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, mitä on sovittu. Tärkeimpinä sopimusoikeudellisina periaatteina esiin nousivat sopimusvapaus, kohtuus, luottamuksensuoja ja lojaliteetti. Vastuunrajoitusten ja muiden sopimusehtojen merkitys korostuu, kun kyseessä on monimutkainen sopimuskokonaisuus. Mikäli toisin ei ole sovittu, vastuu yrityskaupassa määräytyy kauppalain säännösten mukaisesti. Asiantuntijan vastuun määrittämisessä taas huolellisuuden ja tiedonantovelvollisuuksien merkitys on suuri. Erilaiset asiantuntijapalvelun erityispiirteistä johtuvat velvollisuudet, kuten asiantuntijan pedagoginen velvollisuus, sekä ammatilliset erityisvelvollisuudet, kuten asianajajan korostunut lojaalisuusvelvollisuus, vaikuttavat suoraan vastuun määräytymiseen.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty sopimusoikeuden niin sanotun harmaan alueen laajentuneen. Kolmanteen kohdistuvan vastuun oikeudellinen tila on verrattain epäselvä ja muutoksessa. Myös asiantuntijapalvelun tarjoajan vastuu on laajentunut. Näiden seikkojen voisi olettaa kasvattavan ristiriitojen mahdollisuutta. Tutkimuksen yhteydessä suoritettujen haastattelujen mukaan riitatilanteet vendor due diligence -tarkastukseen liittyen ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja niitä pyritään välttämään niin pitkälle kuin mahdollista. Luottamus ja kestävät sopimussuhteet koetaan tärkeinä ja niiden vuoksi ollaan valmiita joustamaan erimielisyystilanteissa. Tiedonsaannin sekä tarkan ja täsmällisen sopimisen merkitys on korostunut. Näin ennakoiden voidaan minimoida mahdolliset riitatilanteet ja hallita monimutkaisetkin oikeudelliset suhteet.