Oudot perheet : Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8852-0
Title: Oudot perheet : Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa
Author: Moring, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Strange Families targets Finnish rainbow families (lesbian, gay, bisexual, and transgender families) in 21st century legislation, media and guidebooks. The research combines theories of gender studies, critical family studies, legal studies, queer studies, and cultural studies. It employs methods of political reading in order to highlight the norms and ideals that are prevalent in public discussions of rainbow families. Through the methodological concept of queerfeminist political reading it focuses on the question of what defines a family when the family is formed in a way that resists the hegemonic norms, ideals, and assumptions of a heteronormative society. The research examines public discussions of rainbow families through three central themes: fatherhood, motherhood and the concept of family. Each theme is analyzed with the specific issues that arise in its relation to rainbow families, and how these issues are discussed. The results show that the recognition of rainbow families raise important issues in relation to norms and ideals of family in 21st century Finland. Legally, recognition of these families requires changes in legislation that ultimately show how law always already falls short in its definitions of family and its attempts to control kinship ties. The attempts to recognize rainbow families expose intrinsic flaws and problems to the law as a system, and by questioning the premises of family legislation, these new structures of recognition also open up possibilities to question the hegemonic status of for example heterosexual marriage as the primary guarantee of legal fatherhood also in the context of heterosexual families. In public discussions of rainbow families, legal recognition and legitimation is lacking. In its absence, parenthood is legitimized through performative acts of parenting. Parenthood is represented as doing, a move which also has some gendered, consequences: Within a system of shared rainbow family parenthood, fatherhood becomes precarious, being mainly conceived of in biogenetic terms - fatherhood as being. Simultaneously motherhood, especially the motherhood of the non-birth-mother, is strengthened and enforced, and perceived as a form of ideal equal parenthood a parenthood that already does what fathers in heterosexual contexts are urged to do. Public discourses related to rainbow families often address the question of male or female role models for children being raised in families with parents of only the other gender. The study finds that this rhetoric hides a form of internalized homophobia. The assumed necessity of a male or a female role model is based on an ideal of normal development, through which the child should be prevented from growing up gay. The research also critically analyses conceptions of the best interest of the child , and finds that it is employed mainly to hide conflicts, heteronormativities or homophobias - both in the families own representations and in other public discourses.Oudot perheet on ensimmäinen Suomessa julkaistava sateenkaariperheitä käsittelevä väitöstutkimus. Se käsittelee sateenkaariperheiden tilannetta sellaisena kuin se näyttäytyy suomalaisessa lainsäädännössä, mediakeskusteluissa ja sateenkaariperheille suunnatuissa opaskirjoissa. Tutkimus ottaa lähtökohdakseen perheitä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa rakentuvat normit ja ihanteet ja sen, kuinka sateenkaariperheistä keskustellaan tämän päivän Suomessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sateenkaariperheiden asema on suomalaisessa yhteiskunnassa monella tapaa kiistanalainen ja marginaalinen. Lainsäädäntö ei tunnista sateenkaariperheiden kaikkia vanhemmuuksia, mikä johtaa siihen, että lapselta puuttuu esimerkiksi tapaamis- ja perintöoikeus kaikkiin vanhempiinsa nähden. Myös perhevapaajärjestelmä ja erilaiset perheille tarkoitetut etuudet ja tuet kohtelevat sateenkaariperheitä epäyhdenvertaisesti. Vastauksena tähän sateenkaariperheet ovat kehittäneet uudenlaisia tapoja käsittää vanhemmuus ja perhesuhteet. Nämä käsitykset eivät perustu lainsäädäntöön eivätkä biologisen vanhemmuuden ensisijaisuuden logiikkaan vaan läsnäoloon ja vanhemmuuden tekemiseen. Vanhemmuuden nähdään rakentuvan ennen kaikkea ajan myötä ja yhdessä vietetyssä arjessa, ei biologisten siteiden perusteella. Sateenkaariperhepuheessa tulee näkyviin myös sukupuolittuneita eroja vanhemmuuksien välillä. Siinä missä äitiyden nähdään rakentuvan teoissa ja arjessa, isyys rakentuu voimakkaammin biologiseen siteeseen perustuvaksi. Isyyden ja äitiyden välille rakentuu sateenkaariperhepuheessa konfliktinen ja hanka suhde, joka rinnastuu pitkälti eron jälkeisen vanhemmuuden puhetapoihin. Sateenkaariperheistä puhuttaessa isyydestä puhutaan myös poissaolona - isättömyytenä - tai uhkana heteroseksuaaliselle järjestykselle. Isyyden käsittely sateenkaariperhepuheessa tuokin esiin sen, että homomiehen isyys näyttäytyy yhä 2000-luvun Suomessa mahdottomana tai hankalasti saavutettavana. Naisparien äitiys puolestaan näyttäytyy sateenkaariperhepuheessa verrattain helposti saavutettavana ja mahdollisena elämänvalintana. Äitiyttä ei kyseenalaisteta niin kuin isyyttä, eikä sen ympärille rakennu samanlaisia hankaluuksia kuin homomiehen isyyden ympärille. Synnyttäneen äidin äitiys on sateenkaariperhepuheessa, niin kuin yhteiskunnassa yleisestikin, kyseenalaistamaton ja itsestään selvä vanhemmuuden muoto. Synnyttäneen äidin läsnäolo lapsen elämässä nähdään luonnollisena ja lapsen paikan katsotaan olevan ainakin ensimmäisen muutaman elinvuotensa ajan synnyttäneen äidin luona. Sosiaalisen, ei-synnyttäneen, äidin asema puolestaan rakentuu sateenkaariperhepuheessa ennen kaikkea tekojen kautta - vanhemmuuden jakamisena synnyttäneen äidin kanssa. Sosiaalinen äiti kuvataankin usein ikään kuin ihanteellisena kanssavanhempana, joka vanhemmuutensa legitimoidakseen tekee kaikkea sitä, mitä isiltä nykyisessä perhekeskustelussa aletaan vasta toivoa: jakaa perhevapaat tasan ja on läsnä lapsen arjessa sekä kantaa vastuuta lapsesta tasavertaisesti synnyttäneen äidin kanssa. Kiistattomin ja itsestään selvin normi sateenkaariperhepuheessa on kuitenkin lapsen etu. Se on argumentti, jonka kautta sateenkaariperheen on pystyttävä perustelemaan omat ratkaisunsa. Samalla käy kuitenkin niin, että lapsen edun näkökulmasta voidaan perustella lähes minkä tahansa laisia ratkaisuja. Keskusteluun lapsen edusta liittyy kuitenkin sateenkaariperhepuheessa ennen kaikkea pelko siitä, että lapsesta kasvaa seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai sukupuoli-identiteetiltään jotenkin heteronormista poikkeava. Tämä pelko löytyy taustalta niin yleisestä mediapuheesta kuin myös sateenkaariperheille suunnatuista opaskirjoista, joissa se ilmenee ennen kaikkea ajatuksena siitä, että sateenkaariperheessä kasvavalla lapsella pitää olla elämässään molempien sukupuolten edustajia miehen ja naisen malleja . Tutkimus päättyy ajatukseen sateenkaariperhepuheessa esiintyvästä pakollisesta onnellisuudesta ja siitä, että onnettomia loppuja ei tutkimuksen aineistona olevista teksteistä löydy. Lapsen etu onkin sateenkaariperhepuheessa ennen kaikkea se, että hän elää mahdollisimman onnellisessa perheessä
URI: URN:ISBN:978-952-10-8852-0
http://hdl.handle.net/10138/39269
Date: 2013-06-08
Subject: sukupuolentutkimus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
oudotper.pdf 2.186Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record