Vieraat äidit kotipolulla : Tapaustutkimus maahanmuuttajaäitien kotoutumisen kokemuksista ja toiseudesta parlamentaarisessa puheessa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa on vertailtu maahanmuuttajanaisten kotoutumisen kokemuksia ja parlamentaarisen puheen tuottamia kuvauksia maahanmuuttajanaisista kotoutujina. Aineistona on käytetty eduskunnassa vuosien 2010 – 2013 aikana käytyä keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmista sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Ystäväksi Maahanmuuttajaäidille -toimintaan osallistuneen seitsemän maahanmuuttajaäidin haastattelua. Haastattelut on tehty puoliavoimina yksilöhaastatteluina pääkaupunkiseudulla vuoden 2012 syksyn aikana. Maahanmuuttajanaisten haastatteluissa menetelmänä on käytetty Giorgin ja Perttulan fenomenologista menetelmää. Kyseessä on deskriptiivinen fenomenologinen menetelmä, jonka avulla haastatteluissa on pyritty tavoittamaan maahanmuuttajaäitien jakamia kokemuksia kotoutumisesta Suomessa. Parlamentaarisessa puheessa menetelmänä on käytetty diskurssianalyyttista WPR-analyysia.

Maahanmuuttajaäitien haastatteluissa nousi yhteisesti esille sosiaalisen pääoman merkitys kotoutumisprosessissa. Kotoutumisprosessi jäsentyi kertomuksissa kolmeen vaiheeseen: maahansaapumisen yhteydessä koettuun odotusten ja pettymysten vaiheeseen, elämän järjestelyyn liittyvään selviytymisstrategian luomisen vaiheeseen sekä lopulta asettumisen vaiheeseen. Sosiaalisen pääoman runsaus tai puute yhdisti jokaisen vaiheen kulkua ja sujuvuutta. Maahanmuuttajaäitien näkemys kotoutumisesta kuvasi kotoutumista yksilön ja yhteiskunnan välisenä tasa-arvoisuuteen perustuvana vastavuoroisuutena, jonka onnistuminen liittyi yksilön ja yhteiskunnan tarpeiden ja tarjolla olevien resurssien yhteensovittamiseen. Äitiyden tai oman kulttuurin ei katsottu aiheuttavan kotoutumiselle yleisesti haasteita; sen sijaan sosiaalisen pääoman puutteen ja syrjinnän katsottiin.

Parlamentaarisen puheen analyysi puolestaan toi esiin, että sosiaalinen pääoma miellettiin enemmänkin onnistuneen kotoutumisen päämääräksi, eikä sen mahdollisuutta kotoutumisprosessia tukevana välineenä tunnistettu. Myös kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen osallisuuden muodot kutistettiin osallisuuteen työmarkkinoista, missä myös mahdollisen sosiaalisen pääoman kertymisen nähtiin tapahtuvan. Kotoutumisprosessi itsessään miellettiin pääosin yksisuuntaiseksi tapahtumaksi, jossa yhteiskunta tarjoaa rakenteet, joiden kautta onnistujat työllistyvät. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen haasteiden katsottiin liittyvän heidän haavoittuvaan asemaansa, joka johtui heidän vieraista kulttuureistaan ja tavoistaan.

Kahden aineiston vertailun tuloksena syntyi johtopäätös, jonka mukaan sosiaalisen pääoman aseman vahvistaminen kotouttamispolitiikassa voisi tehostaa niidenkin maahanmuuttajien kotoutumista heti maahan saapumisesta lähtien, joiden integroituminen työmarkkinoille kestää esimerkiksi vanhemmuuden, opiskelun tai suomen kielen oppimisen vuoksi.