Taudinkestävien ja tautialttiiden ohralajikkeiden taloudellinen vertailu

Abstract

Kasvitaudit aiheuttavat sadonmenetyksiä ja vaikuttavat näin viljelijän taloudelliseen tulokseen ja kuluttajahintoihin. Kasvitautien torjuntaan on olemassa useita keinoja, mutta usein viljelijät käyttävät kemiallista torjuntaa. Ammattiviljelijät siirtyvät noudattamaan integroidun torjunnan yleisiä periaatteita vuoden 2014 alusta alkaen. Integroidun torjunnan tarkoituksena on vähentää kemiallisen torjunnan tarvetta. Maataloudessa on toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi jouduttu tehostamaan tuotantoa, joka on johtanut viljelykierron yksipuolistumiseen ja viljelymenetelmien muutoksiin. Tapahtunut kehitys on suotuisaa kasvitautien leviämiselle.

MTT:n Hyötygeeni-hankkeessa ohralajikkeiden taudinkestävyyttä on jalostettu maatiaislajikkeiden avulla kolmea kasvitautia vastaan: verkkolaikkua, rengaslaikkua ja härmää. Jalostettuja lajikkeita on viisi: jokaisen yksittäisen kasvitaudin kestäviä ja lisäksi härmän ja verkkolaikun kestävää sekä verkko- ja rengaslaikun kestävää. Taudinkestäviä lajikkeita viljelemällä fungisidien (kasvitautien torjunta-aineiden) tarve poistuu. Tällöin säästöjä saadaan aine-, kone- ja työkustannuksissa. Taudinkestävyyden jalostus kuitenkin heikentää lajikkeen muita ominaisuuksia ja viljelijälle on olennaista tuotannosta saatava voitto. Tällöin kustannussäästöjen on oltava suuremmat kuin alentuneesta sadosta johtuvat tuottotappiot.

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla maatiaislajikkeiden taudinkestävyydellä jalostettujen ja tautialttiiden ohralajikkeiden viljelystä saatavia taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa: taudinkestävien lajikkeiden satotappiokokeita kasvukaudelta 2010 ja eri fungisidien torjuntatehokkuutta mittaavia kenttäkokeita kasvukausilta 1999–2010. Tutkimuksen teoria perustuu klassiseen tuotantofunktioon ja lyhyen aikavälin voitonmaksimointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin varianssi- ja regressioanalyysia ja hyödynnettiin lineaarista sekamallia, jolla voitiin minimoida sääolosuhteiden ja koepaikkojen vaikutukset tuloksiin.

Lisätuottojen vertailu onnistui tutkimuksessa paremmin varianssianalyysilla. Regressioanalyysin hyödyntäminen oli ongelmallista kenttäkokeiden järjestelyjen ja kasvitautien luonteen vuoksi. Kenttäkokeiden keskimääräisellä tautiesiintymällä fungisidien käyttö oli kannattavampaa kuin taudinkestävien lajikkeiden viljely. Ainoastaan härmän ja verkkolaikun kestävän lajikkeen lisätuotot olivat lähes yhtä suuret kuin taloudellisesti parhailla fungisideilla käsiteltyjen alttiiden lajikkeiden. Taudinkestävien lajikkeiden hyödyt tulevat paremmin esille, kun kasvitautiesiintymä lisääntyy ja fungisidien hinta kasvaa suhteessa ohran hintaan.