Wild and domestic animals as hosts of Toxoplasma gondii in Finland

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9188-9
Julkaisun nimi: Wild and domestic animals as hosts of Toxoplasma gondii in Finland
Tekijä: Jokelainen, Pikka
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Toxoplasma gondii is a widespread protozoan parasite of humans, domestic animals, and wildlife. In this work including nationwide epidemiological cross-sectional studies and descriptive case series studies, T. gondii was confirmed as endemic, common, and sometimes fatal in a selection of animal hosts in Finland. Antibodies against T. gondii were detected in all host species investigated, including hosts hunted or raised for human consumption. The samples were screened with a commercial direct agglutination test using a conservative cut-off for seropositivity. Specific anti-T. gondii IgG antibodies were detected in 9.6% of the 1215 moose (Alces alces), 26.7% of the 135 white-tailed deer (Odocoileus virginianus), and 17.6% of the 17 roe deer (Capreolus capreolus) examined. Seropositive animals were found in 76.3% of 97 sheep farms and 60.0% of 25 wild boar farms, while antibodies were detected in 24.6% of the 1940 individual sheep (Ovis aries) and 33.0% of the 197 farmed wild boars (Sus scrofa) examined. Both of the possible definitive hosts present in Finland had commonly encountered the parasite: 48.4% of the 490 domestic cats (Felis catus) and 86.1%, a significantly higher proportion, of the 337 Eurasian lynx (Lynx lynx) tested seropositive. Raw meat in the diet was a major risk factor (odds ratio 2.0) for the infection in domestic cats. Evidence of exposure to T. gondii followed a north-south gradient in several hosts. The prevalence data indicate an environment contaminated with oocysts. PCR-confirmed T. gondii oocysts were found in one (0.8%) of the fecal samples from domestic cats. None of the lynx shed oocysts. Cats also died of toxoplasmosis; the proportional mortality rate was 3.1% among the 193 domestic cats examined postmortem. The first local T. gondii isolates (FIN1 and FIN2) were obtained from two cats into cell culture. Toxoplasma gondii also caused deaths in species considered highly susceptible to clinical toxoplasmosis. The proportional mortality rates were 8.1% in 173 European brown hares (Lepus europaeus), 2.7% in 148 mountain hares (L. timidus), and 15.8% in a limited number of 19 Eurasian red squirrels (Sciurus vulgaris). Direct genotyping of T. gondii strains was based on analysis of length polymorphism at six microsatellite markers (B18, TUB2, TgM-A, W35, B17, and M33); one fingerprinting marker (M48) was included for further characterization. Both wild and domestic animals were infected with strains belonging to genotype II, which was also the genotype of the oocysts shed. Strains of genotype II had caused all 27 fatal cases investigated in detail. The observed fatality rates among apparently immunocompetent animals challenge the prevailing assumption of nonvirulence of genotype II strains. Toxoplasma gondii infections represent both a public health issue and a welfare issue for its hosts. The parasite thrives in Finland and should not be underestimated.Toksoplasma (Toxoplasma gondii) on maailmanlaajuisesti esiintyvä ihmisiin ja muihin tasalämpöisiin eläimiin tarttuva alkueläinloinen. Eläimet kohtaavat toksoplasmaloisen Suomessa usein. Valtaosa tartunnoista on lieväoireisia, mutta toksoplasmoosi voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Noin joka kymmenes väitöskirjatutkimuksessa tutkituista 1215 hirvestä, joka neljäs 1940 lampaasta ja 152 kauriista, joka kolmas 197 tarhatusta villisiasta, joka toinen 490 kissasta sekä valtaosa 337 ilveksestä oli altistunut toksoplasmatartunnalle ja muodostanut vasta-aineita. Vasta-aineet todettiin suoralla agglutinaatiomenetelmällä. Toksoplasmaloisen kohdanneita yksilöitä todettiin kaikissa tutkituissa eläinlajeissa ja niiden joukossa oli yhteensä satoja elintarvikkeeksi kasvatettuja ja metsästettyjä eläimiä. Tartunta oli yleisempi maan etelä- ja lounaisosissa sekä vanhemmissa eläimissä. Lihansyöjät saavat toksoplasmatartunnan usein syömällä toksoplasmatartuntaa kantavan eläimen lihaa riittämättömästi kypsennettynä. Raa’an lihan syönti oli hyvin yleistä lemmikkikissoilla ja varmistui niillä riskitekijäksi vasta-ainepositiivisuudelle. Kasvinsyöjäeläinten vasta-ainetulokset viittaavat siihen, että niiden ympäristössä on toksoplasmaloisen ympäristömuotoja, ookystia, koska kasvinsyöjien hankitut tartunnat ovat tyypillisesti peräisin niistä. Kissaeläimet voivat erittää ookystia ulosteissaan tartunnan saatuaan. Yhden kissan ulostenäytteissä todettiin mikroskopoimalla ookystia, jotka varmistuivat toksoplasman ookystiksi DNA-monistuksella. Vasta-aineita muodostaneilla kissoilla on oletetusti aiemmin ollut ookystien eritysjakso. Toksoplasmakantojen perimän tutkimukset osoittivat, että samaan perimätyyppiin kuuluvat kannat aiheuttivat tartuntoja sekä riistaeläimissä että kotieläimissä. Loisen perimän mikrosatelliittialueiden toistojaksojen lukumäärän monimuotoisuutta hyödyntävä tyypitysmenetelmä päivitettiin kattamaan kuusi merkkialuetta ja yksi sormenjälkitason profilointialue. Tutkimusaineistona oli tuoreiden tapausten lisäksi uutena sovelluksena arkistoituja kudosnäytteitä. Loisen perimätyypin II kantoja on pidetty lähinnä lieväoireista tai oireetonta toksoplasmoosia aiheuttavina. Tutkimuksessa niiden osoitettiin kuitenkin aiheuttaneen neljäntoista rusakon, neljän metsäjäniksen, kolmen oravan ja kuuden kissan kuoleman. Immunohistokemiallisella erikoisvärjäyksellä loisia havaittiin suurina määrinä niiden useissa elimissä; ilman erikoisvärjäystä loisten lukumäärä ja leviäminen olisi aliarvioitu. Kaksi loiskannoista eristettiin kasvamaan soluviljelmissä. Kuolemaan johtaneet toksoplasmatartunnat vaikuttivat edenneen nopeasti yleistyneeksi sairaustilaksi, vaikka kuolleilla ei todettu altistavia muita sairauksia tai puolustuskyvyn heikkoutta. Toksoplasmaloistartunta oli vasta-ainetutkimuksen perusteella suomalaiskissoissa yhtä yleinen kuin 90-luvulla, ja tartunta voi olla kissallekin hengenvaarallinen. Kolme kissaa sadasta kuolinsyyn selvitykseen lähetetystä oli kuollut yleistyneeseen toksoplasmoosiin. Lisäksi kotikissa on kiistatta Suomessa esiintyvistä loisen isäntäeläimistä merkittävin loisen ympäristömuotojen tuottaja ja siksi tehokkaasti loista monistava ja levittävä isäntä, jonka toksoplasmaloistartunta voi aiheuttaa suoraan tai välillisesti tartuntariskin muille eläimille ja ihmisille. Eläimistä etenkin lemmikkikissoja olisi siis syytä suojella toksoplasmatartunnoilta tehokkaammin.
URI: URN:ISBN:978-952-10-9188-9
http://hdl.handle.net/10138/40261
Päiväys: 2013-09-20
Avainsanat: eläinlääketieteellinen parasitologia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
jokelainen_dissertation.pdf 1.231MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot